Kiitos, Ayale, se oli kiva ostosreissu. Eikä edes tullut rahantuhlausmorkkista. 😄

Nyt tekisi mieli ostaa kevyt kesähame. Tai ehkä mieluummin mekko, yhtään sellaista kun en omista.

Kolme huonosti nukuttua yötä takana. Sisälämpötila huitelee 27 asteen tienoilla. Helvetin helteet! 😡

Ja sitten vielä pelottelevat, että ensi viikolla ei ehkä tulekaan helposta, vaan entistä kovemmat helteet. 😫

Vihdoin sain nukuttua. Heräsin silti pari kertaa, mutta nyt on pitkästä aikaa virkeä olo. Sisälämpötilakin alkaa normalisoitua. Omasta puolestani toivon, että tämän kesän helteet olivat nyt siinä.

Kauhea ostosvimma. Huomaa, ettei minulla ole mitään tekemistä, niin energia sitten purkautuu vähemmän hyödyllisillä tavoilla. Kumpa voisin laittaa itseni stand by -tilaan.

Tulin ajatelleeksi, että mitä on onnellisuus, millaista on olla onnellinen. Onko onnellisuus vain onnettomuuden tunteiden puuttumista? Jotenkin tuntuu liian yksinkertaistavalta mallilta, vaikka ne epäilemättä vastapareja ovatkin. Eivätkä ne mielestäni voi olla saman skaalan eri päitäkään, koska on mahdollista tuntea itsensä samaan aikaan onnelliseksi ja onnettomaksi ja kaikeksi siltä väliltä.

Entä tietääkö onnellinen ihminen olevansa onnellinen? Mutulla ajattelisin, että onnellisen perusfiilis on sellainen tyytyväisyys, johon ei yleensä kiinnitä mitään huomiota, ei alituinen pilvissä lentely, niin että vain selkeät onnen tai onnettomuuden tunteet tiedostetaan. Mutta kokevatko onnelliset enemmän niitä selkeitä onnen tunteita?

Jos minun ongelmani onkin, että perusfiilikseni on siirtynyt tyytyväisyydestä pakkasen puolelle, jolloin onnentunteen heilahduksetkin menevät sen mukana tavallista alemmaksi ja eivät nouse kuin keskimäärin sen perustyytyväisyyden tasolle? 🤔

Nótt, suosittelen kesähameen hankkimista. Minulla on myös kesävaatteena löysät nilkkaan ylettyvät puuvillaiset housut. Kangas on kivasti kuvioitu ja ohut. Sopii todella hyvin helteisiin. Helteillä vaatetus on niin tärkeä asia hyvinvoinnin suhteen.

Yöllä sitten on eri juttu, kun silloin ei juurikaan tarvi edes vaatteita. Kuumat yöt on minustakin vähän haastavia. On ihan hiki koko ajan.

Minulla on kanssa ollut joskus ostosvimma ja se on ahdistavaa. Jotenkin sekavaa, pakonomaista, epävarmaa ja pelottavaakin. Onneksi olen töissä, niin ei ole aikaa mennä kauppoihin. Olen myös viime aikoina vähän katsellut kirpputoreilta, että olisiko siellä sopivia. Mutta sama juttu se on sielläkin, että ei pitäisi ostaa mitään, mitä ei tarvitse oikeasti. Kotona se harmittaa, jos on kaappi täynnä vaatteita, joita ei huvita käyttää.

Moi Ayale! 🙂

Katselin mekkoa sekä muutamasta verkko- että kivijalkakaupasta, mutten löytänyt sopivaa. Aina joko malli, materiaali, väri, kuosi tai hinta mätti. Mutta säästyipähän nekin rahat! Tosin etsintä jatkuu. Onko kellään vinkata kivaa nettikauppaa, kun kaikki Ellokset ja Zalandot yms. olen jo kolunnut läpi?

Mutta ostamiselta en täysin onnistunut välttymään. Ostin pussilakanasetin, vaikka tarkoitus oli ostaa vain aluslakana. Niin ja löysin outletista kivan hupparin.

Ostovimma on kyllä inhottava, jos sitä pysty järkevällä tavalla purkamaan joko shoppailemalla tai keksimällä muuta ajateltavaa. Se on kuin pakkomielle. Mutta jos on ostamassa jotain, mitä sekä haluaa että tarvitsee ja on vielä rahaakin käytettävissä järkevä summa, niin sitten shoppailu on kivaa. Tykkään siitä, että sopivaa tuotetta pitää hakea ja metsästää, ja tykkään myös tehdä hintavertailua.

Hyvänen aika! Viikon päästä on jo juhannus. Taas yksi juhla, jolloin voi tuntea itsensä yksinäiseksi paskaksi, joka nyhvää kotonaan syömässä lohturuokaa kaikkien muiden pitäessä hauskaa ja nauttiessa Suomen kesästä.

Ensi viikolla pitää siis käydä herkkuostoksilla.

Mä en osaa vastata noihin kysymyksiin onnellisuudesta. Mäkään en tiedä, mitä onnellinen oikeastaan tarkoittaa. Onneton on paljon helpompi määritellä!

Meil uskovaisten piireissä käytetään sanaa "autuas". Se on mulle tutumpi. Autuas voi olla, vaikka ei olis (maallisessa mielessä) onnellinen tai onnekas. Se on läpi olemuksen käyvää tietoisuutta siitä, että on rakastettu ja että Isä pitää musta huolta, tapahtui mitä tapahtui.

Mäkin tässä filosofoin perjantain kunniaksi. Tosin en miettiny onnellisuutta vaan katkeruutta. Se kun on mulle tutumpaa. 😂 😆

Mä oon taas tässä kevään mittaan käyny useempaan otteeseen niin syvällä katkeruudessa, ihmisvihassa ja pettymyksessä ettei tosikaan. Mietin tänään, että miks ihmeessä meen sinne aina uudestaan. Oon sukeltanu katkeruuteen niin monesti, että tiedän tasan tarkkaan mitä siellä on. Siellä on kauheaa, sietämätöntä. Siellä ei oo mitään muuta ku pimeyttä; ei mitään elämää, ei mitään iloa, ei mitään siitä vapaudesta ja keveästä elämästä mitä kumminki myös oon eläny.

Katkeruuden tieltä pois kääntyminen ja elämän tielle palaaminen on aina yhtä helpottavaa ja ihanaa. Aurinko paistaa taas, on toivoa ja iloa ja halua rakentaa yhteyttä ihmisiin. Mikä ihme siinä katkeruudessa on niin houkuttavaa, että kumminki päädyn sinne tasasin väliajoin palaamaan?

Ajattelen, että katkeruus houkuttaa niin paljon, koska se lupaa jotain hyvää. Synnissä on aina jotain houkuttavaa, jotain hyvältä näyttävää tai lupaus jostain hyvästä. Katkeruus lupaa oikeuden toteutumista ja sitä, että saan takaisin sen, mitä olen menettänyt. Kaikki se rakkaus, tuki, turvallisuus, läheisyys, joukkoon kuuluminen, hyväksytyksi tuleminen, tila olla oma itsensä... haluan kaiken sen, mistä oon jääny paitsi! Ja katkeruus lupaa, että vain, jos pidät tiukasti kiinni kaikesta, mitä olet menettänyt ja mistä olet jäänyt paitsi, voit saada sen takaisin.

Olen pitäny tiukasti kiinni ja olen velkonu ihmisiltä kaikkea sitä rakkautta, mitä vaille oon jääny. Millon kenenki ihmisen pitäis rakastaa mua täydellisesti ja täyttää kaikki mun tarpeet. Sitten, kun niin ei tapahdu, ajattelen, että ihmiset on täysiä paskoja kaikki ja voi painua vittuun, ja mä hyppään sillalta.

Ei se katkeruus auta kyl yhtään tiellä rakkauteen ja yhteyteen. Päin vastoin, se tuhoaa mahdollisuuksia ihmissuhteisiin. Sit jää vaan koko ajan enemmän paitsi.

Samoin itsesääli lupaa jotain hyvää. Eihän ihmiset muuten jäis itsesääliin, ellei tavoittelisi jotain hyvää sen kautta. Itsesääli lupaa lohdutusta. Voit saada lohdutusta kaikkeen kipuun, suruun, yksinäisyyteen, ei-nähdyksi ja ei-ymmärretyksi tulemiseen... vain, jos pysyt siellä kuopassa ja pidät kiinni itsesäälistä. Mut sekin on ihan huijausta! Itsesääli on super-tehokas suoja kaikkea lohdutusta vastaan! Ei voi ottaa vastaan lohdutusta, koska lohdutus saattais vetää ylös sieltä kuopasta. 😌

Mitäköhän sitten tapahtuis, jos päästäiski irti katkeruudesta ja itsesäälistä?
Entä, jos sitten avautuisikin tilaa ihmissuhteille, rakkaudelle, ystävyydelle, paremmalle työpaikalle (olen aivan kypsä nykyiseen työhöni 😖), yhteisöön kuulumiselle, lohdutukselle, jopa parisuhteelle?

Kaikkea hyvää sulle Nótt!! Toivon, että voit tehdä sulle mieluisia asioita nyt kesällä ja nauttia kesästä... myös, että avautuisi uusia ovia ja voisit nähdä paremmin omaa arvoasi ja ainutlaatuisuuttasi. Eihän toi mitää unkaria ole toi sun nimimerkki? Oon koittanu opetella unkaria ja siinä on tuommoisia kirjaimia ku ó. Syksyllä meinaan mennä verkkokurssille. Mietin jo nyt, miten sitten saa kirjoitettua kaikki ne unkarilaiset vokaalit. Kun siellä on sellaisiakin, missä on tuollainen viistoviiva kuin tuon o:n päällä, mutta tuplana!

Moi Joie! 😊

En tiedä onko onnellisuus minulle tuttua, mutta se on kyllä totta, että on helpompi määritellä onnettomuus. Samoin on usein helpompi tietää, että mitä ei halua, kuin mitä haluaa. Mistähän sekin johtuu?

Itsesääli on minullekin valitettavan tuttu tunne. Mutta sen vahingollisuudesta huolimatta luulen ehkä ymmärtäväni itsesäälin tarpeen. Jos ei muuta kautta saa lohdutusta, niin itsesääli voi olla ainoa vaihtoehto. Tai silti se ainakin tuntuu. Jos ei ole keinoja tai mahdollisuutta käsitellä kielteisiä tunteitaan, niin itsesääli tarjoaa edes jotain helpotusta paskaan oloon. Kenties katkeruuden kanssa on sama asia, jotainhan niiltä saadaan.

Tai kenties itsesääli ja katkeruus ovat tunteiden versio housuihin kusemisesta pakkasella; vähän aikaa lämmittää, mutta sitten en entistä kurjempi olo.

Negatiivisilla tunteilla on varmasti jokin tärkeä funktio, koska niitä on olemassa. Pointti varmaankin on, että niiden kanssa pitäisi olla balanssi, niin että niiden kanssa pystyy elämään. Mutta miten se tapahtuu? Jos niillä on oma paikkansa, niin ei niitä sitten varmaan saisikaan täysin torjua. Tai jos ne toimivat hälytysmerkkeinä, niin miten hälytys kuitataan, että pääsee käsittelemään asiaa ja miten se niin kuin noin oikeaoppisen tervehenkisesti tapahtuu?

Toivottavasti katkeruus ja itsesääli ovat kohdaltasi koluttu läpi.

Lainasin nimimerkkini skandinaavisen mytologian yön jumalattarelta. Harkitsin myös vastaavaa kreikkalaisten Nyx- tai roomalaisten Nox-jumalatarta, koska nimimerkin valinta on asia, jota pitää ihan miettimällä miettiä. 🙄 Mutta Nótt on sanana mukavan pehmeä ja siinä kivasti häivähtää minulle sopiva monissa kielissä esiintyvä kielteinen no-ilmaisu.

Unkari on kyllä kiehtovan kuuloinen kieli. 🙂 Muistan kun joskus vuosituhannen vaihteessa näin Englantilainen potilas -elokuvan ja lumouduin täysin siinä kuuluvasta musiikista. Googlaus paljastikin yllättäen, että vähän korviini aavistuksen itämaisen kuuloinen Szerelem, szerelem olikin unkaria! Márta Sebestyénilla on muutenkin tosi kiehtova ääni.

Kesäkuu on minulle usein hankala sen hiljaisuuden vuoksi. Liika oma aika ei nähtävästi ole hyväksi, mutta onneksi sitten heinäkuu ja elokuukin ovat täynnä jos jonkinlaista rientoa, joihin voi kadottaa itsensä.

Tosi kiva lukea pohdintaansi pitkästä aikaa. Mitä sinulle noin muuten kuuluu?

Nótt kirjoitti:
Moi Joie! 😊

En tiedä onko onnellisuus minulle tuttua, mutta se on kyllä totta, että on helpompi määritellä onnettomuus. Samoin on usein helpompi tietää, että mitä ei halua, kuin mitä haluaa. Mistähän sekin johtuu?

Itsesääli on minullekin valitettavan tuttu tunne. Mutta sen vahingollisuudesta huolimatta luulen ehkä ymmärtäväni itsesäälin tarpeen. Jos ei muuta kautta saa lohdutusta, niin itsesääli voi olla ainoa vaihtoehto. Tai silti se ainakin tuntuu. Jos ei ole keinoja tai mahdollisuutta käsitellä kielteisiä tunteitaan, niin itsesääli tarjoaa edes jotain helpotusta paskaan oloon. Kenties katkeruuden kanssa on sama asia, jotainhan niiltä saadaan.

Tai kenties itsesääli ja katkeruus ovat tunteiden versio housuihin kusemisesta pakkasella; vähän aikaa lämmittää, mutta sitten en entistä kurjempi olo.

Negatiivisilla tunteilla on varmasti jokin tärkeä funktio, koska niitä on olemassa. Pointti varmaankin on, että niiden kanssa pitäisi olla balanssi, niin että niiden kanssa pystyy elämään. Mutta miten se tapahtuu? Jos niillä on oma paikkansa, niin ei niitä sitten varmaan saisikaan täysin torjua. Tai jos ne toimivat hälytysmerkkeinä, niin miten hälytys kuitataan, että pääsee käsittelemään asiaa ja miten se niin kuin noin oikeaoppisen tervehenkisesti tapahtuu?

Toivottavasti katkeruus ja itsesääli ovat kohdaltasi koluttu läpi.

Lainasin nimimerkkini skandinaavisen mytologian yön jumalattarelta. Harkitsin myös vastaavaa kreikkalaisten Nyx- tai roomalaisten Nox-jumalatarta, koska nimimerkin valinta on asia, jota pitää ihan miettimällä miettiä. 🙄 Mutta Nótt on sanana mukavan pehmeä ja siinä kivasti häivähtää minulle sopiva monissa kielissä esiintyvä kielteinen no-ilmaisu.

Unkari on kyllä kiehtovan kuuloinen kieli. 🙂 Muistan kun joskus vuosituhannen vaihteessa näin Englantilainen potilas -elokuvan ja lumouduin täysin siinä kuuluvasta musiikista. Googlaus paljastikin yllättäen, että vähän korviini aavistuksen itämaisen kuuloinen Szerelem, szerelem olikin unkaria! Márta Sebestyénilla on muutenkin tosi kiehtova ääni.

Kesäkuu on minulle usein hankala sen hiljaisuuden vuoksi. Liika oma aika ei nähtävästi ole hyväksi, mutta onneksi sitten heinäkuu ja elokuukin ovat täynnä jos jonkinlaista rientoa, joihin voi kadottaa itsensä.

Tosi kiva lukea pohdintaansi pitkästä aikaa. Mitä sinulle noin muuten kuuluu?

Jännittävää kuulla nimimerkkisi taustasta! Tiedät kaikenlaisista asioista. 😀 Mitenkä olet perehtynyt skandinaaviseen mytologiaan?

Ehkä se, mitä ei halua kumminkin kertoo myös siitä, mitä haluaa. Kun sulkee pois joitakin asioita, jää jäljelle toisia asioita, joilla puolestaan voi olla jokin yhteinen nimittäjä.

Mitä sulle tapahtuu, kun on hiljaista ja paljon "tyhjää" aikaa?

Mulla on ollut sanalla sanoaen vaikeaa. Ahdistus työn suhteen on lähtenyt vähän käsistä. Samalla oon joutunu kasvokkain sen asian kanssa, että oon taas puolustanut itseäni ja asettanut rajojani tosi heikosti. Oon suostunu tekemään työtä ehdoilla, jotka ei oo alkuunkaan oikeudenmukaisia enkä oo pitänyt kiinni edes lakisääteisistä oikeuksistani, kuten TES:n mukaisesta palkasta ja vuosilomista. Tämän kesän tavoite on saada pidettyä neljä viikkoa lomaa. Yksi niistä on sovittuna ja se alkaa ylihuomenna.

Kuulostaa varmaan naurettavalta, että tämmöinen asia voi olla niin vaikeaa, mutta sitä se on. En tiedä, kuinka paljon multa jäi viime vuonna pitämättä lomapäiviä. Ehkä viikon verran? Työnantaja ei lomista huolehdi, vaan mun on itse hoidettava ne ja uskallettava tulla niin näkyväksi, että ilmoitan pitäväni ne, vaikka siitä kuinka aiheutuisi hankaluuksia hänelle ja yrityksen toiminnalle.

Sitten on monia muitakin asioita, jotka työssä harmittaa. Sain kumminki lopulta sen työhönvalmentajan, kun tarpeeksi monesti sitä kyselin. 🙂 Jos stressi ja ahdistus helpottaisi sen verran, että pystyisin orientoitumaan etsimään uutta työtä tai ainakin miettimään, mitä ja millaista haluaisin.

Alkuviikosta olin aivan pohjalla, ja sitten on tapahtunut yhtä jos toista odottamatonta hyvää. 🙃

Oon samaa mieltä kanssasi tuosta itsesäälistä, että jos ei saa lohdutusta, jollain sitä on yritettävä korvata. Yks asia mikä mua tympäsee kristillisessä opetuksessa on, että usein varoitetaan hyvin voimakkaasti katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta... kuinka se kovettaa sydämen ja voi tulla esteeksi sekä ihmissuhteisiin että jumalasuhteeseen. Tämä on ihan aiheellinen varoitus, mutta minusta katkeruudesta ei voi parantua mitenkään muuten kuin rakkaudessa. Sitä olis olennaista myös korostaa. Itse oon kokenu, et Isän Jumalan syliin mahtuu kaikki: myös se suurensuuri viha ja katkeruus ja pohjaton pettymys ja suru. Hänelle oon voinu kaikki raivoni osoittaa ja hän on kestäny ja ollu läsnä. Tuskin kukaan ihminen sitä kestäisikään ottaa vastaan. Vielä vähemmän luottaisin kehenkään niin, että uskaltaisin käyttäytyä niin.

En ikävä kyllä usko, että olisin kolunnut katkeruuden läpi niin, ettei siihen enää tarttis palata. Se taitaa olla asia, jonka kanssa täytyy jossain määrin kamppailla läpi elämän. Mutta uskoisin, että kerta kerralta alan kääntyä nopeammin takaisin elämän suuntaan. Jokainen pudotus opettaa jotakin.

Hyvää kesää sulle, Nótt, ja rukoilen, että tämä hiljaisuuden aika voi kääntyä sulle siunaukseksi niin, että löydätkin sen kautta jotain kaunista ja elämää tuovaa!

Helteet ovat taas täällä. Mahtavaa. 😣

Mytologiat ovat pitkään kiehtoneet minua. Erityisesti olen innostunut kreikkalais-roomalaisesta sekä suomalaisesta mytologiasta, mutta myös skandinaavista ja kelttimytologiaa olen hieman tutkiskellut. Kiinnostaisi joskus perehtyä ainakin slaavien, Pohjois-Amerikan intiaanien ja japanilaisten tarustoihin, mutta se aikaansaaminen...

Tyhjässä ajassa ahdistaa omien demonien kohtaaminen, koska ei ole sitä vähääkään tekemistä, mihin voi normaalisti uppoutua ja teeskennellä, että kaikki on hyvin. Kun on liikaa aikaa ajatella ja märähtiä kaikkea sitä koettua ja edessä olevaa paskaa. Kun en osaa olla yksin itseni kanssa. Rutiinittomuus ei juurikaan haittaa, mutta tarvitsen jotain aivotyötä, ilman sitä alkaa seinät kaatua päälle. Siis minä niin ymmärrän ihmisiä, jotka pakenevat itseään ja omaa elämäänsä päihteisiin, mutta se ei ole minun ratkaisuni.

Pelkäsin, että kaikki möröt nousee sängyn alta ja luurangot lähtee kaapista liikkeelle kun on pelkkää joutoaikaa, mutta itse asiassa tämä kesäkuu on mennyt ihmeen helposti. 🙂Olen metsästänyt kesämekkoa ja tehnyt valokuvakirjaa (joka ei kylläkään koskaan tule valmistumaan), innostunut kuuntelemaan podcasteja ja jopa saanut käytyä katsomassa avoimia työpaikkoja. Siellä on pari sellaista paikkaa, joihin voisi, tai oikeastaan pitäisi, laittaa sähköpostia, että mikäs tämän homman nimi oikein on, mutta niin pitkälle ei ole energia riittänyt.

Tosi ärsyttävää, kun olen niin eri tasolla muiden ihmisten kanssa, niin että monikaan ei ymmärrä millainen ponnistus tai saavutus pienikin asia voi olla. Sitä jää yksin onnittelemaan itseään, että hienoa, että jaksoit käydä siellä työkkärin sivuilla, viime kuussahan et jaksanut sitäkään, kun kenellekään muulle tuo ei ole mikään saavutus. Vaikea edes yrittää jakaa omaa kokemustaan sellaisille ihmisille. Ehkä se osaltaa jopa hankaloittaa avun hakemista.

Tosi kurjaa, jos lomia on jäänyt pitämättä ja palkka ei ole ollut sopimusten mukainen. Omista oikeuksista kiinni pitäminen on kyllä ihmeen vaikeaa. En ymmärrä miksi, mutta minulle tulee siitä syyllinen olo. Niin kuin minä rettelöisin tai peräti haastaisin riitaa puolustaessani oikeuksiani. Kuuntelemassani podcastissa juuri sivuttiin tätä ongelmaa, ja omasta kokemuksestaan puhunut juontaja kehoitti itsepäisesti harjoittelemaan asiaa, vaikka se ikävältä tuntuukin.

Mutta hei, tosi mahtavaa että sinulla on loma alkamassa! 😃 Nollatuntisopparilainen täällä on kateudesta vihreä, minulla kun on vain töitä tai työttömyyttä.

Hei mitä sen työhönvalmentajan kanssa teette? Minäkin kaipaisin jotain tuollaista palvelua, mutten tiedä mitä. Työnhaku-, ura- vai työhönvalmennus? Ennen ainakin oli vielä työelämävalmennusta. Mutta hienoa, että jaksoit vaatia tarvitsemaasi palvelua!

Odottamaton hyvä on usein paras hyvä. 🙂

Itsesäälistä, katkeruudesta, mutta myös rakkaudesta tuli mieleen, että on kummallista miten niitä tai kaikkia muitakin tunteita odotetaan pystyvän kontrolloimaan. Kai niitä voi jotenkin hallita, mutten usko, että ihminen on koskaan täysin tunteidensa herra. Siis jos tuntee itsesääliä, niin sitä sitten tuntee. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, mitä niillä tunteillaan tekee tai on tekemättä.

Sinulla on ihailtava asenne katkeruuden ja elämän kolhujen suhteen. 👍 Mahtavaa on myös, että sinulla löytyy luottoa siihen, että kaikki etenee parempaa kohti.

Oikein antoisaa lomaa sinulle Joie! 🌼

Itellä alkaa tuntuun että voimat alkaa oleen loppu, kun tässä on tapahtunut kaikkea ja yks skeissi painaa melkein kokoajan mieltä. Tämän yhden skeissin takia erityisesti tuntuu etten enään jaksa ja niinpä en ole pitkään aikaan siivonnut kämppää kunnolla ja tiskaaminenkin on aina ponnistus. Hyvä että ulkona sentään jaksan käydä koiran kanssa, koska koiran ansiosta mä sentään saan ulkoiltua.

Voisin vaikka laittaa tähän vielä listaa, että mitä kaikkea sitä on itelle tapahtunut tässä vuoden sisään

Vuonna 2018

- (Vakio)tuntitoiminnan loppuminen tallilla

- Poliisilta kirje toukokuussa

- Kuntouttavan keskeyttäminen kesäkuun alussa

- Sovittelutoimistossa sovittelu kesäkuussa (mut minä en tullu siellä kuuluksi)

- Yhdeltä Pete-ponilta tippuminen ja sairaalaan joutuminen kesäkuun lopulla (aivotärähdys ja ms-tauti epäilys)

- Syyskuussa omaan kämppään muutto

- Syyskuussa poliisit pysäytti mut lenkillä ollessani

- Lokakuussa Ammattillinen kuntoutusselvitys Vervessä (sain paniikkikohtauksen siellä)

- Lokakuussa olin sovittelutoimistoon yhteydessä (asiat oli muuttunut muuttoni jälkeen)

- Marraskuussa poliisilta kutsu kuulusteluun ja kuulustelu

- Marraskuussa sovittelutoimistosta kielteinen päätös

- Marraskuussa haastemieheltä tiedoksianto

- Joulukuussa oikeudenkäynti (lähestymiskielto)

- Luottamuksen menettäninen eri tahoja kohtaan

Vuonna 2019

- Helmikuussa poliisit pysäytti kun olin tulossa lenkiltä

- Helmi-Maaliskuussa poliisilta kutsu kuulusteluun ja kuulustelu maaliskuussa

- Toukokuussa poliisilta kutsu kuulusteluun ja kuulustelu

- Kesäkuussa soitto poliisista (19.6.)

Joo.. voi olla, että jollakkin on ollut vielä raskaampaa, mutta mulle tämä on ollut todella raskasta aikaa. Varsinkin kun eräs on vainoharhainen ja kuvittelee omiaan, ja soittaa heti hätäkeskukseen, kun näkee minut jossain (pieni kaupunki).

Mutta kaikki tämä on tosiaan syönyt erityisesti mun henkistä jaksamista, koska jatkuvasti pitää kulkea ns. varpaillaan eikä enään tiedä että mistä sitä oikein voi kulkea.
Joten muuta en toivoisi kuin sitä, että tämä yks ihminen järkiintyisi ja suostuisi sovitteluun..olen aika varma, että jos ko. ihmisen kanssa istuttais alas ja puhuttais asiat selviksi kasvotusten, niin melko varmasti se helpottais kummankin henkistä kuormaa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Yhden lauseen korjaaminen

Voisit unohtaa nuo kasvotusten jutut, kun sulla on lähestymiskielto. Poliisi sua kai jahtaa, kun teet lenkkisi lähelle tätä henkilöä johon sulla on lähestymiskielto? Lopeta tuo jo ja ala etsimään muuta sisältöä elämääsi kuin tämä henkilö.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -

Sinua jo aiemmin monenkin ihmisen toimesta pyydettiin jättämään tuo kyseinen ammatti-ihminen rauhaan ja omaa työtään tekemään. Nyt kannattaisi alkaa elää omaa elämää ja suunnata katse eteenpäin. Muuten joudut vielä suurempiin hankaluuksiin virkavallan kanssa.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -

Huoh.. ajattelin että täällä olisi saanut tukea, mutta eipä näköjään. Heti aletaan syyllistään, että minä olisin tehnyt jotain väärää, vaikka en ole tehnyt. Tämä entinen yksilövalmentaja on liioitellut ja ylireagoinut asioiden suhteen.

Minä en ensinnäkään ole lähestynyt häntä viime vuotisen sovittelun jälkeen millään tavalla, en ole kytännyt häntä työpaikan tai kodin nurkilla. Tämä entinen yksilövalmentaja on se joka minua on kytännyt, koska hän oli tehnyt minun liikkumisista listaa.
Samoin oli myös yks hänen työkavereistaan tehnyt listaa minun liikkumisistani.

Sille nyt ei vaan voi mitään, että kaupunki, jossa asun, niin on pieni ja tämä ko. entinen yksilövalmentaja nyt valitettavasti sattuu asuun noin 400 metrin päässä. Ja ei, lähestymiskielto ei koske muutakuin tiettyä aluetta ja tiettynä kellonaikoina, ja se on tämän ko. henkilön koti-osoite, joka on kerrostalo ja sekin on vain arkikisin aamulla klo 7.30-8.30 ja iltapäivällä klo 16.00-17.00
Työpaikan alue hylättiin, koska sillä alueella on liikkeitä ja kielto estäisi minua menemästä liikkeisiin. Mutta eipä ole tainnut tämä entinen ykislövalmentaja lukea sitä päätöstä tarkemmin, koska melkein ainakun hän sattuu minut näkeen aamulenkillä, niin hän on soittamassa hätäkeskukseen (ei poliisit muuten ottaisi minuun yhteyttä, koska ei ne ole siellä ko. ihmisen työpaikan vieressä partioimassa).

Suoraan sanoen tämä paska on räjähtänyt käsiin sen jälkeen, kun muutin keskustaan, koska haluan itsenäistyä. Ilmeisesti tämä entinen yksilövalmentaja yrittää savustaa mut pois koko kaupungista..mutta minä en aio muuttaa, muuttakoot itse, jos minun näkeminen niin häiritsee.

Mutta joo.. kukaan täällä ei tunnu tajuavan/ymmärtävän miten paska olo minulla on.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Tekstin lisäystä
• Muokattu moderaattoreiden toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -
• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Tekstin lisäystä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -
• Muokattu moderaattoreiden toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -
• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -