En edes jaksaisi kirjoittaa tänne, mutta pakotan itseni. Jos joku vastaisi minulle.
Voimat on niin loppu etten ymmärrä miten selviän.
Niin paljon kaikkea isoa huolta elämässä että huono olo koko ajan, psyykkisesti ja fyysisesti.
En jaksa huolehtia itsestäni, en jaksa syödä.
Vaikka yritän pakottaa itseni.
Velkajärjestely käsittelyssä. Suunnaton pelko onnistuuko.
Perheenjäsenellä pahanlaatuinen aggressiivinen syöpä. Suunnaton pelko siitä menetämmekö hänet.
Läheinen teki itsemurhan.
Voimat loppu. En jaksa syödä, en mennä suihkuun.
En saa unta. Itken vaan.
Yritä kestää, hetken kerrallaan. Sinulla on nyt aikamoinen kriisi elämässä ja ei silloin jaksakaan muuta. Ainakin minusta tuntuu että saa olla vain ja surra, selviytyä arkiaskareista ja pikkuhiljaa siitä sitten jaloilleen kunhan aikaa kuluu. Tsemppiä sinulle! Hetki kerrallaan.
Voi, miten surullista. Sulla on ymmärrettävästi todella raskasta. Oletko hakenut ammattilaiselta apua, että saisit jakaa tunteitasi jonkun kanssa joka pystyy kuuntelemaan ja auttaisi keksimään, miten pystyisit pitämään itsestäsi huolta kriisin keskellä? Suosittelisin hakemaan ammattiapua. Onko ystäviä kelle puhua? Meillä ihmisillä on yllättävän paljon voimaa selvitä suuristakin kriiseistä, mutta yksin se on aika vaikeaa. Aikaa se varmasti vie ja täytyy tosiaan elää hetki kerrallaan, vaikka tuntuisi välillä vain sinnittelyltä ja taistelulta. Toivon sinulle voimia ja että asiasi järjestyisivät! Ja älä jää yksin huoliesi kanssa!
Hei, Pieniminä!☺️❤️☺️
Ei ole ihmekään, että olet tilanteestasi ahdistunut ja peloissasi. Varmasti suurin osa ihmisistaä olisi!
Nyt et vissiin voi kuin elää päivästä ja hetkestä toiseen, ja sekin on varmasti tuskaa. Toivon, että olosi edes hetkittäin vähän helpottaa!
Joku tuossa edellä jo kyseli, onko sinulla keskusteluapua. Ystävää, tuttua, ammattilaista? Joku, jonka kanssa purkaaoloa ja itkeä, vaikka ratkaisuja ei vielä olekaan...
Toivon voimia päivääsi! Älä kuitenkaan yritä kauaan aikaa olla vahvempi kuin oletkaan. Tukeudu nyt toisiin niin paljon kuin mahdollista!😍