Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö
Moi.
Mä olen vuosia sitten etsinyt vertaistukea kun mulla todettiin traumaperäinen dissosiaatiohäiriö. Silloin ei homma oikeen kiinnostanut pätkääkään vaikka sainkin aloituksen kirjoitettua ja muutama vastauskin tuli. Mulla oli parempaakin tekemistä : katsoin peilistä onko mulla juoppohulluus päällä tai aivoinfarkti..saatoin myös nähdä unta. Ollut aika tiukat pari viimestä vuotta ja viimesinä päivinä on toivonut että vois jättää kaiken.. pihaporttikin oli vinossa niin eihän tää voi olla totta? Huh 😅 tai talo näin lähellä tienreunaa? Ei tää maailma näin voi toimia.. mihin lumi katoaa keväällä? Missä mä sit kävelen? Pitäisi varmaan nukkua mut asuntoki pitäs saada ja syödä.. eikös juuri murehtimalla kaikki asiat paranekkin älyttömästi? En näköjään päässyt ihan asian ytimeen mutta jos tunnet tämän sairauden: juttele mun kanssa.
Terve taas.
Ajattelin että kerron tuolta vuosilta hiukan näistä epätodellisuuksista. Muistan kun muutettiin silloisen tyttökaverin kanssa noin 2009 äitini luokse putkiremonttia karkuun ja muistan sieltä yhden oudon kohtauksen. Oltiin menossa risteilylle ja yhtäkkiä mun kehon valtasi mieletön jännittyneisyyden tunne, ihan ku ois säikähtänyt jotain enemmän ku koskaan ennen. Makasin sohvalla ja vedin rauhottavia ku äiti huus tyttökaverille pihaan ikkunasta : se ei pääse nyt tulemaan ku sillä on paniikkikohtaus, tuu sisälle 🙂 no päästiin tallinaan ja mulla oli niin paha epätodellisuuden tunne että tiesin : nyt kuolen tai teen jotain pahaa jollekkin, aivan varmasti teen!! Viellä tähänkään päivään mennessä en noissa tiloissa ole tehnyt 🙂 sitten rupesin heräilemään öisin. Heräsin joka yö lähes samaan kellonaikaan ja voi perkele mä pelkäsin, pelkäsin niin älyttömän paljon enkä tiennyt mitä. Mä olin täysin irti mun kehosta ja tää jo tutuksi tullut jännittyneisyys "sähkö" valtasi mun kehoa täydellä liekillä.. lähestulkoon itkien mä nukahdin uudestaan ja aamulla oli ihan ookoo.välillä tyttökaveri tuli yöllä töistä ja täytyy myöntää etten mä oikeen tiennyt kuka hän on.. pahempi oli etten tiennyt kuka mä olen 😟 ne vähä aaltoili ne epätodellisuudet että välillä oli parempi ja välillä sitten oli tosi huono olla. Mutta myös tänä päivänä etsin vastausta kokoajan mun oloihin.. esimerkiksi röntgenissä oli viisaudenhampaita niin tajusin : ahaa, nääkun otetaan pois niin ei paina enää jotkut hermot ja kaikki palaa ennalleen.. Ei 😭 Mutta näiden kanssa oppii elämään.. siis hyvinkin siedettävää elämää. Kevyitä pieniä juttuja joista itselleni tärkeimmät pistän tähän : venytelkää niskaa ja hartioita sekä käsiä paljon mutta kuitenkin kohtuudella (aamu ja ilta) ei pääse pahenemaan tunnottomuusoireet ja piristää kun veri kiertää hyvin 🙂 Sitten säännöllisyyttä. Se on kanssa mulle hyvin tärkeää. Ruokailut suht samaan aikaa ja kevyt liikunta aamulla ja illalla (itse kävelen) mutta löytäkää oma tahti koska liikaväsyneenä olot pahenee. Mutta nyt tärkeä tsemppi viellä tähän loppuun.. vaikka tuntuu mahdottomalta niin koittakaa peloissa ja epätodellisuuksissa antaa mennä läpi vaan. Älkää jääkö pohtii sekoatteko tai mitä tekisitte.. jatkakaa touhuumista kun ei mitään.. tämä vaatii harjoittelua ja kärsivällisyyttä. Itse olen puolisen vuotta tehnyt tätä ja on todella paljon helpompi liikkua ja hoitaa asioita. Mulla musiikit korvilla keventää myös paljo. Ja jos joku sanoo että tee näin ja näin työssä,kodissa tai kaupassa, niin ÄLÄ tee, vaan kuuntele itseäsi. Älä mene kaupungille jos tuntuu että ei millään voi mennä, kokeile myös välillä siedättää ja mene vaikka huono olo mutta mene omilla ehdoilla.. aluksi vaikka vain kaupungin reunoille. Ja ennenkaikkea liiku silloin kun tuntuu hyvälle koska ne positiiviset rupee jossain kohtaa jäämään mieleen 🙂 kaikkea hyvää ja ennenkaikkea lepoa ja rauhaa. Muistakaa viellä että nää tosi sairailta tuntuvat jutut on vain ja ainoastaan omassa päässä.. mä en ole ikin viel tehnyt mitään pahaa mitä on käynyt mielessä enkä seonnut.. ja kymmenisen vuotta sairastanut.. Jatketaan myöhemmin aiheesta 😍
Mä olen muuten huomannut että noi tunnottomuusoireet antaa jo hiukan periksi. Välillä ku urheilen ja olen väsynyt niin en heti tiedä kummassa kädessä vaikka särky on. Joskus tulee venyteltyä sama puoli kahdesti 🙂 välillä vaatteet tuntuu tosi oudolta päällä. Muutenkin katsoo ulkoapäin itseensä ni sitten viellä tälläset rajoittavat vaatteet 😆 jossain onkin tunto. Huh!! Mutta tänään on kyllä ollut suht hyvä päivä. Asuntoa olen etsinyt monta viikkoa ja tänään jossain ahdistavassa tilanteessa olin aika varma että olen helvetissä. Tiedän oikeestaan välillä missä olen kuollutkin 😱
Hyvää yötä 😍
Mutta kyllä... kyllä jos on rytmihäiriöitä tai muuten sairastaa niin aivan varmasti on kehossansa kokemassa ne paskat ja kun lähtee menee paremmin ni varmuudeksi..ihan vaan varmuudeksi irtaantuu kehosta..
Pää huutaa viellä vanhoista muistoista : soita heti ambulanssi..hetihetiheti.. sä olet hengenvaarassa. Toivottavasti tällä kertaa olenkin.
😑❓
Aikuisen elämää osio?
Aamulla potkin lunta ja katkon oksia metsässä ja illalla pelkään ja vuorotellen toivon kuolevani.. on tosi aikuisten elämää. Voi kun huomenna olisi parempi päivä.
Jaaha.. Elossa.
Olin eilisen illan aika pakokauhun valtaamana. Mutta nyt on kiva ilta, oikein rauhallinen. Tuli mieleen asioita mitä on ajatellut kun on asunut 20kilometrin päässä sairaalasta.. monta kertaa oli pakko mennä sairaalaan hätäkeskuksen kautta.. Kuitenkin jossain kohtaa ymmärsi että ei siellä saa minkäännäköistä hoitoa.. joskus sai mehua, ehkä leivän, ja oli kohtausten tultua vain yritettävä kestää että menisi ohi. Mulla tuli vaikeita sydänoireita ja pakokauhua mihin mulla oli nitro ja rauhoittavat. Saattaa kuullostaa jonkin korvaan vähän oudolta, mutta en mennyt sairaalaan ja yritin kestää kotona koska "jos jään henkiin, niin millä mä pääsen sairaalasta kotiin" ? Ne laittovat vaan ovesta pihalle. Jos joku haki niin kaveri. Kerran kaks tais saada taksikortin. Pitäiskö tän olla oikea huolenaihe tämmösessä elämänvaiheessa?
Ajattelen linja-autoja. Seison kadulla ja odotan bussia. Monta kertaa päivässä tulee juuri samalla numerolla bussi. Ja täysin sama reitti. Vaikka ajattelen mitä tahansa, tai vaikka tapahtuis mitä tahansa, bussi kulkee. Samaa reittiä.