Toivon aamulla että ois ilta, jotta saisin nukkua vain

Toivon aamulla että ois ilta, jotta saisin nukkua vain

Käyttäjä mmila aloittanut aikaan 12.09.2021 klo 18:49 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä mmila kirjoittanut 12.09.2021 klo 18:49

Miten sitä jaksaa tätä elämää? Oli jo pidempi kohtalaisen hyvävointinen jakso, mutta lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että eräs lääkkeistäni pitää lopettaa. Sain sen sitten lopetettua heinäkuussa ja samalla meni yöunet. Olen sinnitellyt katkonaisilla unilla, mutta nyt en enää jaksa. Univaikeuksien myötä tuli masennus ja ahdistus enkä saa enää mitään aikaiseksi. Makaisin sängyssä vaan.

Käyn hoitajalla kerran kuussa enkä halua vaivata poliklinikkaa enempää, mutta nyt oli pakko pyytää soittoaika lääkärille. Tiistaina lääkäri soittaa ja ajattelin vuodattaa kaiken. Kun en jaksa mitään eikä mikään kiinnosta. Elämänhalua ei ole, haluan tehdä itsemurhan. Tai edes nukkua. Otan nukahtamislääkkeitä päivisinkin, ei ne nukkumiseen auta, mutta tulee kivan raukea olo eikä ahdista enää mikään.

Tein Mielenterveystalon oirenavigaattorin kun ajattelin, jos sieltä saisi jotain apuja. Sanoi vaan, että päivystyksellinen tilanne ja apua tulee hakea välittömästi. En kyllä jaksa mihinkään lähteä, jään mieluummin kotiin ja yritän taas sitä nukkumista vaikka.

Tuskin tätä kukaan jaksaa lukea, mutta oli pakko vaan purkaa johonkin.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 13.09.2021 klo 08:01

mmila, hyvä että olet saanut ajan lääkärille! Toivottavasti saat kerrottua tilanteen hänelle. Jos lääke lopetetaan ja siitä tuleekin oireita tai entisiä oireita palaa takaisin, esim. unettomuus, siitä pitääkin kertoa lääkärille. Eihän lääkäri muuten voi tietää eikä voi korjata tilannetta. Minusta teit ihan oikein, kun pyysit aikaa lääkärille. Ei se ole kenenkään vaivaamista, vaan juuri tuo on hänen työtään. Sitä varten hänen työnsä on olemassa.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 13.09.2021 klo 17:05

Kiitos viestistä, Purjevene! Kiva kun kommentoit.

Huomenna sitten soittoaika, 10:30 eli heti aamupäivällä. Toivon, että saan jotain tolkkua asioihini lääkärin kanssa. Hän on varmasti hyvin kiireinen eli aikaa tuskin on paljon, mutta jos edes pääpointit saisin esitettyä. En viitsi varata häntä itselleni kovin pitkäksi aikaa kun on muitakin potilaita hänellä, mutta jos nyt jotain ehdittäisiin vähän jutella.

Tänään on ollut aavistuksen helpompi päivä, sain postissa kivan lähetyksen jota olin odottanut kolme viikkoa. Sängyssä en ole maannut yhtään, mikä on harvinaista. Sohvalla sitten sitäkin enemmän, eli kai se on melko sama...

En tiedä, tuleeko lääkärin kanssa puhetta sairaalaan menosta. Olen ollut osastolla varmaan kymmeniä kertoja, en edes muista kaikkia. Yleensä kun olen ollut näin masentunut olen sitten jossain vaiheessa joutunut sairaalaan etten tekisi itsemurhaa. Nyt en kyllä sairaalaan ehdi kun on viikonloppuna pakollisia juttuja, eli sen voi nyt toistaiseksi unohtaa. Muutenkin haluan olla mieluummin kotona, kukapa ei? Pelkään, että lääkäri ehdottaa sitä. Tosin pakkohoidon kriteerejä en tällä kertaa täytä eli eivät voi sinne väkisin laittaa.

Ajattelin huomenna kokeilla värittämistä, sitä tein joskus sairaalassa ja tykkäsin. Ostin puuvärit ja kirjojakin on. Saisi jotain muutakin tehtyä kuin vain maattua.

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 14.09.2021 klo 07:42

Tänään on tuo tiistai. Nyt aamussa vasta. Itselläkin voimaton vaihe, mutta silti toivon (luotan) huominen tulee olemaan parempi. Samaa toivon voisit sinäkin kokea; että huominen avais jos ei ovea niin ikkunan parempaan.oloon.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 14.09.2021 klo 13:45

Hei, nimimerkki keskustelua! Kiitos viestistä, toivon sinullekin parempaa vointia. 😊

Lääkäri soitti sovitusti. Aloitetaan uudestaan lääke, joka heinäkuussa lopetettiin. Vähän turhan isolla annoksella minun makuuni, mutta teen kuten lääkäri sanoo. Pitäisi auttaa nukkumiseen, masennukseen ja ahdistukseen. Otan illalla isomman annoksen ja lisäksi voin ottaa päivällä tarvittaessa. Nykyinen unta tukeva lääke lopetetaan, koska siitä on selkeästi enää heikosti hyötyä. Ehkä toleranssi kasvanut, en tiedä. Olen sitä monen monta vuotta syönytkin.

Olen ihan tyytyväinen näihin muutoksiin, toivottavasti tämä auttaa nyt nukkumisen kanssa. Se on jännä, että joinain öinä nukun neljä tuntia ja välillä sitten kellon ympäri ongelmitta. Minulle on nukkuminen ollut aina tärkeää, en ole luonnollisesti nukkunut yli 10 vuoteen vaan lääkkeiden avulla. Jos en saa nukuttua, masennun. Mikähän siinäkin on.

Mitään en ole tänään saanut aikaiseksi, en alkanut värittää. Katsoin leffan suoratoistona ja makasin. Kohta voisi juoda päiväkahvit ja sitten maata lisää. Tai sitten kokeilen sitä värittämistä..? Aloitan nyt lääkemuutoksen jo tänä iltana, tulen huomenna raportoimaan miten yö meni.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 15.09.2021 klo 17:02

Nukuin kuin tukki. Aamulla heräsin hetkeä ennen kellonsoittoa tokkuraisena päänsärkyyn. Lähti kuitenkin päivä siitä käyntiin, olin liikkeellä koko päivän. Nyt vihdoin kotona ja sohvalla. Sain tänään aikaiseksi aika paljon, mistä olen ihan tyytyväinen. Enemmänkin hommia olisi ollut, mutta ne jäi nyt toiseen kertaan. Vähensin vanhan iltalääkkeen puoleen ja otin lääkärin määräämällä annoksella nyt tuota "uutta" lääkettä. Ja tosiaan nukutti hyvin. Otan tämän viikon vielä tuota vanhaa iltalääkettä ja lopetan sen sitten, toivottavasti ongelmitta.

Väsyttää ja hieman masentaakin. Tuskin tänään enää ryhdyn mihinkään. Aloitin eilen sitten kumminkin värittämisen ja sain ensimmäisen kuvan jo valmiiksikin. Ihan mukavaa puuhaa, ei tarvitse ajatella sen kummemmin mitään. Täytyy katsoa, jos huomenna värittäisi lisää.

Pitäisi lähteä keskustaan joku päivä, tarvitsen valokuvakehyksiä. Se jäänee ensi viikkoon, asialla ei ole vielä kiire, mutta ensi viikon aikana hoidettava. Keräilen nimikirjoituksia. Innostuin hieman sisustamisesta, kun en oikein jaksa enää poistua täältä kotoa minnekään. Ei ole sitten kaikki paikat rojun peitossa vaan olisi kivan näköistä. Olen yllättynyt, etteivät viherkasvini ole vielä kuolleet. Sitkeitä kavereita.

En tiedä, miksi teen tätä kaikkea. Ostan mitään tai sisustan mitään. Oikeasti ei kiinnosta ollenkaan, mutta yritän pitää itseni kiireisenä ettei masentaisi niin voimakkaasti. Eihän tässä elämässä ole mitään järkeä, mutta jotain on kumminkin tehtävä. Ja kun ei koko aikaa voi nukkuakaan vaan hereilläkin on oltava.

Jatkan varmaan näiden tekstien kirjoittamista, saan purkaa oloani johonkin. Kunpa olisin kuollut.

 

Käyttäjä mmila kirjoittanut 15.09.2021 klo 19:46

Masentaa. Menin lukemaan Kannasta lääkärin tekstin eilisestä puhelusta. Tunnen itseni epäonnistuneeksi, kun lääkkeen lopetus ei onnistunut. Se olisi ollut lääkärille niin tärkeää. Olen ihan huono kun joudun sitä syömään. Haluan tehdä itsemurhan. En sitä tänä iltana kuitenkaan taida jaksaa tehdä.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 16.09.2021 klo 13:41

En tehnyt itsemurhaa eilen enkä tee tänäänkään. Kävin kävellen kaupoilla ja nyt olen ihan loppu. Sain mitä tarvitsin, kehyksiä, kissalle palloja ja puuvärejä. Vertailin kehyksiä kaikessa rauhassa, nyt tiedän mitä on tarjolla. Puuvärejä ostin pastellisävyisiä, kun ostamassani isommassa salkussa on paljon tummia sävyjä. Nyt saa paremmin väritettyä.

Haluaisin lukea, mutta en meinaa jaksaa. Keskittymiskyky ei riitä. Nuorena luin paljon, suorastaan ahmin kirjoja. Sairastumisen jälkeen se on jäänyt. Olen nyt ostellut jotain kirjoja pitkin kesää eli luettavaa riittäisi kun inspiraatio iskee. Nyt on yksi kirjaston kirja kesken, vielä sen kanssa ei ole kiire. Suurin osa kirjoista joita haluan on sellaisia, ettei niitä saa suomeksi käännettynä saati kirjastosta. Olen sitten netistä tilannut.

Olen nyt kaksi yötä ottanut lääkkeet uudella tavalla ja huomaan, että nukun paremmin. Aamullakin nukuttaa pidempään. Mieluummin kyllä heräisin aikaisemmin, mutta ei voi minkään. Silti masentaa ja uuvuttaa. Voisinpa nukkua tämän elämän läpi. Usein toivon, että kuolisin nukkuessani. Ei haittaisi minua ollenkaan.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 16.09.2021 klo 20:06

Masentaa ja väsyttää. Kohta onneksi pääsee nukkumaan. Taisi olla liikaa se kaupunkireissu, olin sen jälkeen ihan puhki. Onneksi huomenna saa olla kotona koko päivän.

Ei tässä elämässä ole mitään mieltä. Teen kaikenlaisia asioita, mutta ei niillä oikeasti ole mitään merkitystä. Yritän elää tätä elämää kuin asioilla olisi suurestikin väliä, mutta ei niillä ole.

Pääsen hoitajalle vasta 27.9. enkä viitsi soittaa enää uutta lääkäriä ennen sitä. Enköhän ole tarpeeksi jo apua saanut, nyt pitäisi pärjäillä.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 16.09.2021 klo 22:01

mmila kirjoitti:
Se olisi ollut lääkärille niin tärkeää.

 

Tämän lukeminen tuntui yllättävältä. Eihän sinun lääkärin takia tarvitse lääkkeitä syödä sen enempää kuin lopetakaan, vaan oman hyvinvointisi - jota ajatellen lääkäri tekee asiantuntijan ominaisuudessa hoitosuosituksen. Voihan olla, että hänen ammatillinen ylpeytensä sai kolauksen kun hänen suosittelemansa hoitomuutos ei ollut toimiva, mutta se ei ole sellainen asia josta sinun tarvitsisi tuntea syyllisyyttä sen enempää kuin huonommuudentunnettakaan.

Toivon sulle parempaa jatkoa!

Käyttäjä mmila kirjoittanut 17.09.2021 klo 15:05

Hei soroppi! Olen kai niin miellyttämisenhaluinen, että harmittaa, kun epäonnistuin lääkärin haluamassa asiassa. En halua olla vaivaksi tai hankala ja nyt tuntuu, että juuri niitä olen. Yritän olla mahdollisimman helppo ja kuuliainen potilas. Aina se ei näköjään onnistu.

Eilen illalla ahdisti toden teolla. Minulla on eräs velvollisuusasia, jota en nyt avaa tässä enempää. Se olisi hyvä hoitaa päivittäin, mutta ei minusta ole ollut siihen pitkään aikaan. Tällä hetkellä jaksan hoitaa sen kolme kertaa viikossa ja sekin on voimien äärirajoilla. Hommaan menee usein koko päivä. Se on kyllä kivaa hommaa, ei siinä mitään. En vaan saa itsestäni aikaiseksi mitään. Tunsin itseni eilen huonoksi ja kelvottomaksi, kun en jaksa sitäkään asiaa hoitaa. Tunnen kyllä itseni sellaiseksi edelleen enkä jaksaisi elää.

Aika usein nykyään tuntuu, että haluan tehdä itsemurhan. Miksi en sitten tee sitä? En tiedä. En tiedä keinoja. Lisäksi tuo velvollisuusasia kaatuisi sitten perheeni niskaan, enkä halua sitä heille tehdä. Mietin eilen, että haluaisin luopua koko hommasta, mutta en tiedä haluanko oikeasti. Saa siitä hyvää mieltäkin kuitenkin ja tulee lähdettyä kotoa pois.

Kaikki on vaan niin kovin sekavaa. Haluaisin puhua jonkun kanssa, mutta ei nyt ole ketään. Läheisiä en halua vaivata ja hoitajan aika on vielä kaukana. Kriisipuhelimeen en ole koskaan soittanut enkä soita nytkään kun ei tässä mikään kriisi ole kyseessä. Lisäksi sinne varmaan soittaa aika paljon porukkaa niin mikä minä olen heidän resurssejaan viemään?

Ehkä pitäisi ottaa tarvittavaa ja mennä vaikka värittämään toinen kuva. Väritin jo yhden. Se on ainoa homma tällä hetkellä kun ei ahdista tolkuttomasti.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 17.09.2021 klo 20:15

Masentaa. Ehkä olen vain väsynyt. Piakkoin pääsee onneksi nukkumaan. Huominen on taas menoa tuntitolkulla, en tiedä miten selviän. Mutta pakkohan se on niin ei voi minkään.

Haluan tehdä itsemurhan. Lääkkeitä olisi kotona aika paljon, mutta ei se sillä keinolla onnistunut viimeksikään. Turha siis sitä yrittää. En tiedä, pitäisikö kuitenkin harkita sinne sairaalaan menemistä. Tosin tuskin minua sinne edes otettaisiin, kun on epävakaan diagnoosi niin eivät ota sairaalaan. Pitäisi olla psykoosissa tai vakavasti masentunut enkä taida olla kumpaakaan. Päivystykseen istumaan ei lähde hullukaan, siellä menee aina tunteja. Omaa lääkäriäni en tavoita. Eli antaa olla.

Muutenkin tuntuu, että nyt kun tehtiin tuo lääkemuutos niin asioiden pitäisi korjaantua. Pitäisi olla taas helppo ja kunnollinen ja parantua. Ei saa olla liian vaativa ja viedä liikaa resursseja. On muitakin potilaita, jotka tarvitsevat hoitoa.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 18.09.2021 klo 03:28

Se, millaisia asioita mietit, kuulostaa minusta siltä että ilman muuta sinulla on akuutti kriisi päällä ja tarvitset apua. Mielestäni sinun kannattaisi olla yhteydessä lääkäriin, tai vähintään sinne kriisipuhelimeen, mahdollisimman nopeasti.

mmila kirjoitti:
Olen kai niin miellyttämisenhaluinen, että harmittaa, kun epäonnistuin lääkärin haluamassa asiassa. En halua olla vaivaksi tai hankala ja nyt tuntuu, että juuri niitä olen.

Tunnistan näitä tunteita itsessäni vaikka en ole tainnutkaan koskaan uida yhtä syvissä vesissä joissa nyt olet. Sen ettei halua olla vaivaksi, tai sen ettei halua viedä resursseja koska ajattelee että joku muu varmaan tarvitsee niitä vielä kipeämmin - jossain mittakaavassa toteutan niitä ehkä edelleen omassa elämässäni, mutta onneksi olen oppinut ottamaan (nyt pitäisi kaiketi koputtaa puuta) oman mielenterveyteni sen verran vakavasti että nykyisin pystyn useimmiten välttämään tilanteen kriisiytymisen lisäämällä lepoa ja voimavaroja ylläpitäviä/palauttavia asioita elämääni, silloin kun huomaan että se on tarpeen. Toivon vilpittömästi, etten omalla kohdallani koskaan enää lykkää yhteyden ottamista hoitaviin tahoihin siksi että koen itseni jotenkin vähemmän arvokkaaksi kuin muut.

Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 18.09.2021 klo 15:32

mmila kirjoitti:
Masentaa. Ehkä olen vain väsynyt. Piakkoin pääsee onneksi nukkumaan. Huominen on taas menoa tuntitolkulla, en tiedä miten selviän. Mutta pakkohan se on niin ei voi minkään.

Haluan tehdä itsemurhan. Lääkkeitä olisi kotona aika paljon, mutta ei se sillä keinolla onnistunut viimeksikään. Turha siis sitä yrittää. En tiedä, pitäisikö kuitenkin harkita sinne sairaalaan menemistä. Tosin tuskin minua sinne edes otettaisiin, kun on epävakaan diagnoosi niin eivät ota sairaalaan. Pitäisi olla psykoosissa tai vakavasti masentunut enkä taida olla kumpaakaan. Päivystykseen istumaan ei lähde hullukaan, siellä menee aina tunteja. Omaa lääkäriäni en tavoita. Eli antaa olla.

Muutenkin tuntuu, että nyt kun tehtiin tuo lääkemuutos niin asioiden pitäisi korjaantua. Pitäisi olla taas helppo ja kunnollinen ja parantua. Ei saa olla liian vaativa ja viedä liikaa resursseja. On muitakin potilaita, jotka tarvitsevat hoitoa.

Minusta kuulostat siltä kuin kohta alkaisi tapahtua jotain joka vielä ei ole voinut tapahtua. Siinä on se paha vika ettei tulevaisuutta ole helppoa ohjailla, mutta sen sanoisin ettet ole kunnossa ja oli epävakaa diaknoosi tai ei, apua on saatavilla. Voihan aina ottaa yhteyttä lääkäriisi ja kuunnella mitä hän on mieltä univaikeudestasi, ja halustasi tehdä jotain itsellesi. Ehkä kaikki järjestyy sitten parhain päin.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 18.09.2021 klo 18:02

Hei soroppi! Kiitos viestistäsi, tuntuu kivalta, että joku lukee tätä ja jaksaa kommentoida. 😊

Minun ajatuksissani kriisi on esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutuminen tai jokin muu akuutti tilanne, joka vaatii välitöntä hoitoa. Minulla on vain masennusta, en koe sitä kriisiksi. Ennenkin on ollut masennusta, ei ole mitään uutta tämä. Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta minä en osaa ajatella sitä noin. En kehtaa pyytää lääkärille uutta soittoaikaa, kun vastahan lääkemuutos tehtiin ja nyt pitäisi kai odotella, mitä tapahtuu. Hoitajalle turha laittaa viestiä kun aika on jo reilun viikon päästä.

Mietin eilen sitä sairaalaan menemistä ja totesin, etten sinne halua. Tuntuu, etten pysty nyt sitoutumaan tiukkaan päivärytmiin ja ryhmätoimintaan. Lisäksi haluan olla rauhassa enkä kenenkään kanssa samassa huoneessa. Helpompaa olla kotona kun saa möllöttää miten tahtoo ja saa olla yksin.

Olin päivän taas menossa ja kotiin tultua oli heti pakko alkaa värittää. Se on minulle sellaista aivojen nollausta, ei tarvitse ajatella mitään. Silloin ei ahdista. Ensi yönä pitää olla hereillä klo 2 enkä tiedä vielä, menenkö ennen sitä nukkumaan. Mieli tekisi, mutta jos otan iltalääkkeet niin en välttämättä saa itseäni hereille jo kahdelta. Ja ilman iltalääkkeitä en saa unta. Hankalaa. Täytyy nyt katsoa mitä tässä tekee. Voisin odotellessa vaikka värittää, jos en mene nukkumaan.

Päivä oli kovin sosiaalinen ja nyt olen aika puhki. Onneksi huomenna ei tarvitse ryhtyä mihinkään. Olin ajatellut käydä yhdessä kaupassa, mutta näköjään se on sunnuntaisin kiinni eli se siitä. Kukaan ei varmaan uskoisi, millaisia asioita pyörittelen päässäni. Ulospäin olen iloinen ja nauran paljon ja kerron hauskoja juttuja. Eihän se aitoa ole. En vaan osaa kertoa kenellekään, olen niin huono puhumaan. Tuskin ketään edes kiinnostaa, kaikilla omat juttunsa.

En ole viillellyt vuosiin, mutta välillä tekisi mieli. En vaan viitsisi siihen hommaan ryhtyä näin pitkän ajan jälkeen.

Käyttäjä mmila kirjoittanut 18.09.2021 klo 21:01

Hei Pikemiten! Kiitos viestistäsi. En viitsi pyytää lääkärille soittoaikaa enkä tiedä, saisinko sellaista edes ensi viikolle. On kiireinen...

Tällä hetkellä tässä ei ole mitään hätää. En tee itsemurhaa tänään. Menen nukkumaan ja herään sitten yöllä valvomaan hetkeksi ja sitten toivon mukaan nukahdan uudestaan. En pysyisi hereillä tuonne kahteen asti, pakko ainakin yrittää nukkua hetki.