Hei!

Se on hieno tunne! Kun alkaa tuntemaan ja tiedostamaan voivansa paremmin. Toki masennus voi nostella päätään ja pelolla odotetaan, joko tulee tunne haluavansa mennä vain sängyn alle piiloon pahalta, vaikka siitä päässyt juuri eroon.

Itsellä ollut hyvä olla melko pitkään, kesti depressiota/masennusta/mitälie sen puoli vuotta. Jotkut asiat, kuten ajatus kouluun palaamisesta, masentaa. En halua mennä koulunpenkille, joten meinasin suunnata kohti uusia tuulia. Eli, uudet ideat ja asiat, ne pitävät liikkeessä. Koulu hetkeksi (?) tauolle ja tekemään asioita, mitkä tekevät onnelliseksi.

Palstallakin on ollut puhetta, että onnea on ne pienet asiat. Se on ihan totta, mutta masentuneena/alttiina masennukselle, pienet asiat ei aina toimi. Silloin on "etsittävä" onnea, kenelle se on mitäkin.

Pikke82 kirjoitti 18.5.2016 20:17
Kokeeko kukaan muu, että on pikku hiljaa toipumassa masennuksesta? Mikä teitä on sille tielle auttanut?

Minä olen vielä aika masentunut, mutta käänne parempaan on ilmeisesti tapahtunut. Minua on auttanut lääkkeet ja erittäin hyvät psyk.poliklinikan työntekijät. Sekin on auttanut, että olen antanut itselleni luvan olla ja sairastaa. Ja pikku hiljaa voimien karttuessa olen tehnyt kaikenlaisia pikkuhommia kuten vaihtanut kukkiin mullat, pessyt ikkunat ja neulonut villasukkia. Nyt olen jo tavannut muutamia ihmisiäkin ja kertonut heille masennuksestani ihan hyvällä menestyksellä. Uskalsin myös pyytää ystävältäni apua yhdessä jutussa ja sain sitä! Nyt olen vähän ulkoillut muutenkin kuin vain kauppaan ja takaisin. Sekin tekee hyvää. Yritän pitää huolta syömisistä, nukkumisesta ja vrk-rytmistä. Haluaisin alkaa tehdä rentoutusharjoituksia ja kuntoilla hieman. Tällaisia juttuja minulla on ollut. Eteenpäin olen mennyt ja se on hyvä. Tuntuu kivalta.