Millä perusteella aloit ajatella, että sinulla on skitsofrenia? Jos olisin sinä, niin en todellakaan rupeaisi tekemään itselleni mitään omia diagnooseja. Eivätkö nuo saamasi diagnoosit riitä? Miksi eivät riitä? Yrittäisit hoitaa nuo asiat kuntoon - siinähän on ihan tarpeeksi tekemistä. Itse olen erään maanisdepressiivisen kaveri ja nyt on menossa masennuskausi ja kyllä sanon, että se on ystävälle rankkaa. Juuri mitään en tunne kaverina voivani tehdä muuta kuin pitää seuraa. Jospa edes lääkitys olisi kohdallaan eli että mt-henkilökunnan apu, mikä on = lääkkeet auttaisi! Jos uskot lääkitykseen niin toivottavasti saat sen pian kohdalleen, jos alkuun on jotain kokeiluja. Ihmetyttää tuo "todettiin ehkä skitsofreniakin". Sanovatko lääkärit julki mahdollisesti epäilemiänsä diagnooseja ja siten huolestuttavat potilaitaan? Voisitko jotenkin saada siinä tapauksessa mahdollisimman pian tietää onko sinulla skitsofrenia vai ei. Kuka sellaisessa epätietoisuudessa voi elää? Jos olisin sinä, niin ottaisin yhteyttä minua hoitaviin ja kysyisin suoraan, että koska saan ja millä tavoin tietää onko minulla se skitsofrenia vai ei. Koko perheesihän kärsii epätietoisuudestasi ja tietämättömyys sellaisesta asiasta se vasta yöunet viekin.

Yritä nauttia elämästä. Ulkoile, tee lenkkejä, jos voit ja jaksat jotenkin. Kunnon uintimatka saattaa helpottaa unen saantia illalla. Tee kivoja asioita perheesi kanssa - pakota vaikka itsesi perheen rientoihin, jotta he kärsivät tilanteestasi mahdollisimman vähän. Heille tulee olemaan raskasta muutenkin, jos olet (syvästi) masentunut. Ei kannata pelätä tulevaa. Elä yksi päivä kerrallaan tehden siitä käsillä olevasta päivästä mahdollisimman hyvän. Koska sinulla on perhe, niin jokainen päivä on tärkeä ja arvokas ja ihan oma juttunsa. Jo huomenna lapsesi ovat päivän vanhempia kuin tänään, joten anna heille tänään tämä päivä hyvänä päivänä - arkena tai pyhänä. Jo huomenna tämä kuluva päivä on mennyttä eikä tule koskaan takaisin. Jos olet sairas niin älä anna muun perheesi sairastua.

Tsemppiä sinulle ja perheellesi.

Heippa
Joo hyvä kun olet käynnyt lääkärissä masennuksen, ahdistus ja univaikeuksien vuoksi
niin olet saanut sieltä avun ja hoidon niin pääsee elämässä eteenpäin ja yleensä
jos ei masennusta / ahdistusta hoida niin yleensä vaan pahenee.
Mut jos oikein tajusin niin olet itse diaknisoinut että sinulla on skitsofeenia ja pakkoajatukset
niin älä ikinä itse arvaile ja mieti vaan kannattaa lääkärissä asiat jutella ja lääkäri sitten
tietää mitä sairastaa ja siihen saa sitten lääkityksen.
Eli kaikkiin noihin luetelemiisi sairauksiin on lääkehoito jolla sairaukset pystyy hoitamaan.
Mutta itse ei kannata miettiä mitä sairastaa sillä se saa todellakin ajatuksen laukkaamaan.
Mut on sinulla paljon voimavaroja eli perhe, lapset, työ jne
Niin juttele esim miehesi kanssa kaikista asioista ja peloista niin auttaa varmasti.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita joille voisit kertoa iloja ja suruja??? se
helpottas kanssa elämää.
Liiku luonnossa ja ulkoile siitä saat varmasti voimaa ja hyvän mielen itse kohta lähdetään
perheen kanssa ulos kävelemään ja sit kiva kotia tulla ja keittää kaakaota ja levätä.
Kaunista alku vuotta sinulle

Moikka. Onhan se aina pelottavaa, kun todetaan sairaus.. oli se sitten mikä hyvänsä. Ymmärrän kyllä hyvin, tulevaisuuden ja nykyhetken pelon, sairastan itsekin masennusta ja kaikkee muuta siinä sivussa. Lääkitys on pitäny olon vähän tasaisempana.

Sulle on alotettu lääkitys, hyvä. Niistä monesti onkin paljon apua terapian sivussa. Jonkin aikaa saattaa mennä, et osuva ja toimiva lääke löytyy, mutta nykyään niissäkin on tosi paljon vaihtoehtoja ja varaa mitä kokeilla!
Ja pari viikkoo joutuu oottamaan sitä lääkkeen vaikutuksen alkamista.
Toivottavasti ees vähän auttaa/rauhoittaa tieto siitä että lääkkeen hyöty tulee esiin tässä ihan lähiaikoina.

Tukeeko miehesi sua ton sairauden tiimoilta? kuunteleeko jne?
Sulla on kaksi pientä lasta, sekin varmaan pistää pelottamaan vielä enemmän ja herättää kysymyksiä miten pärjää jne.

Ei se sua äitinä huononna yhtään että sairastat. Oot hyvä äiti, kun haet itselles kaiken avun mitä tarvitset 🙂

Jaksamista kovasti sulle. Kyllä asiat järjestyy, oli se sitten ihan kohta tai jonkin ajan päästä. Sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä vaan kovasti kehiin.. Vaikka pelottaakin, ni muista aina ettet oo yksin. Sulla on ihana perhe, ja toivottavasti myös ystäviä ja tukijoukkoja myös terveydenhuollon puolelta.

🙂🌻