Viikko sitten Tapanina maailma romahti. Kipupiste nousi niin korkealle. En kestänyt exään törmäämistä, anopin puhelua, murkkuikäisten kiukutelua ja ikävää. Sain vapisevan ahdistuskohtauksen, jonka seurauksena ensiapuun ja tuloksena 8 tikkiä 15cm pitkään syvähköön haavaan.
En tiedä, mikä mua vaivaa? Aloitetut e-pillerit? Myöhässä olevat menkat? Epävarmat ajat töissä? Milloin yt:t alkaa? Joutuuko satoja lähtemään?
Ahdistuksen keskellä mulla on ihana miesystävä, joka on pomon ja työkavereiden kera huolissaan.
On vaan niin mitätön olo. En vaan riitä kaikkeen, mihin pitäisi. Ja nyt pitäisi pystyä kertomaan lääkärille kaikki!
Hei Pala lasia,
luulen, että tarvitset lääkitystä ja terapiaa. Ainakin kirjallisesti osaat ilmaista itseäsi, joten jos puhuminen tuntuu vaikealta, tulosta vaikka joitain tänne kirjoittamiasi viestejä ja näytä ne lääkärille. Sekä tietysti se haava.
Viiltely ei ole ratkaisu mihinkään. Mutta senhän toki tiedät itsekin. Tuskin tuskasi ihan e-pillereistäkään johtuu. Työpaikat ovat todella monella vaarassa nykyään, kun uusi taantuma uhkaa, ja on aivan ymmärrettävää, että huoli toimeentulosta ahdistaa. Sinulla on myös vaikea tausta. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen taakasta voi vapautua työstämällä kokemuksiaan.
Itselläni on ollut paljon apua lääkityksestä. Toivottavasti Sinäkin löydät sopivan. Eilen oli lehdessä uutinen, jossa kerrottiin masentuneiden ja bipojen uudesta toivosta, aivoihin asetettavasta elektrodista.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Aivojen+s%C3%A4hk%C3%B6isest%C3%A4+stimulaatiohoidosta+apua+masennukseen/a1305552588174
Hieno juttu, mutta tuskin eri syistä työttömiksi joutuvat automaattisesti aivoleikkaukseen pääsevät. Muita toimia tarvitaan! Toisaalta, Sinua ei vielä ole irtisanottu, joten huolesi on ennenaikainen. Koeta iloita poikaystävästäsi, murrosikäiset nuoret ovat aina hankalia, mutta muutamassa vuodessa on pahin ohi.
Jatka terapiaa. Sitä tarvitset nyt välttämättä!
Hei!
Kiitos Etsijä hyvä! Juu jatkanhan mä terapiaa. Sain viime torstaina tikit pois. Tikkejä olikin 11kpl. En osannut laskeja. Tuli siinä terkkarin kanssa juteltua. Terkkari laittoi mut sitten samoin tein lääkäri. Onneksi oli "mun oma" lääkäri, jolle avautusin 2v sitten noista mun pahoista jutuista, jota myötä psykoterapiassa olen toista vuotta.
Tämän viikon tiistaina olin uudestaan. Vaivoin sain kerrottua mm. ahdistuvani seksistä, vaikka nautinkin siitä. Se ei ole mulle vaan luonnollista. Kuitenkin mulla on nyt kaverina niin ihana ja huomioonottava mies, joka ei tee mitää väkisin vaan huolehtii mun hyvinvoinnista sängyssä. Ei meillä ole yhteisiä öitä kuin 1-2/kk. Minusta tuntuu ihanalta, kun joku vaan ottaa syliin eikä lyö tai hauku.
Lääkäri lisäsi mulle yhden lääkkeen. En vaan viitsi ottaa sitä joka päivä.
Kumpa vaan piristyisin. Ensi tiistaina menen taas lääkärille. Niin psykoterapiassa "sohitaan" juuri niitä pahoja kohtia. Osaksi ne menee painajaisina uneen, jossa pakenen ja lennän.