Terapian kesätauko

Terapian kesätauko

Käyttäjä Tiitula aloittanut aikaan 02.07.2008 klo 00:17 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Tiitula kirjoittanut 02.07.2008 klo 00:17

Rassaako teitä terapian kesätauko?

Mulla on paljon ahdistusta ja vahvoja tunteina kasaantunut nyt jo, 2vko:n tauon jälkeen. Mihin nää tunteet purkaisin? Itsekseni niitä pyörittelen… Ystävät haluan pitää tän asian ulkopuolella! Päiväkirjaa yritin kirjoittaa mut tuskastuin siihenkin.

Odotin vielä kesätaukoa innolla, luulin että tekisin sillä ajalla ja muka säästynellä energialla jotain todella hyödyllistä ja korkealentoista ja maata mullistavaa. Mutta mitään kivaa en ole osannut tehdä, ahdistun vaan ja majailen kotisohvalla entistä enemmän.

Terapiassa olen käynyt 1,5v ja viime kesänä ei tauko tuntunut misään, vaikka voinkin silloin muuten huonommin. Nyt olen muka/ehkä/toivottavasti toipumassa, mutta terapialle olis JUST NYT kovasti tarvetta

Kirjoittakaa vinkkejä/kuulumisia hyvät kanssa ihmiset! Onko teillä vinkkejä, kokemuksista vastaavasta ja muuta sanottavaa…

🙂🌻 ja hyvää KESÄÄ kuitenkin, sittenkin…

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 02.07.2008 klo 11:23

Minusta tämä loma tuntuu hyvältä. En edes mieti vanhoja asioita, eikä tarvihe miettiä mitä seuraavaksi sanosi terpalle. Minä vain olen aivan vapaana kaikista aatoksista. En tee mitään maata mullistavaa, paitsi mullitan perunamaan kun taas olen kotona.
Minä olen vuosia käynyt terpassa ja aion kyllä ehdottaa, että se nyt kokonaan lopetetaan. Ettei mulla enää ole mitään sanottavaa.
Paitsi, että äidin ja isin kuolemanpäivä lähestyy, ehkä sitten taas menee kaikki persiilleen.

Vinkkiksi voisin ehottaa, että ole vaan, eläkä ajattele jotta pitäsi tehdä jotain mullistavaa. Koska aika harvassa on ne ihmiset jotka tätä maailmaa mullistavat eikä kukaan huomaa, jos et sinä ole mullistajien joukossa.

Käyttäjä Tiitula kirjoittanut 02.07.2008 klo 15:03

hellurei...

Terapeuttikin kehotti tauon aikana olemaan vaan, antamaan ajatusten olla, pitämään lomaa "psykkisestä prosessista". Vuoden terapoinnin jälkeen, viime keväänä psykkinen prosessini vasta kiepahti todella käyntiin, tykahdetut tunteet pulpahti pintaan jne. Nyt on vaan niin vaikea helittää tuosta. Tunteet jyllää ja ajatuksia on vaikea vaimentaa...

En ajatellutkaan maan mullistelua 🙂 tuolla tavalla - ehkä otan ruukkukasvieni hoidon projektiksi. Mullistelen niiden maat, katson juuret, vaihdan tarvittaessa suurempaan ruukkuun, karsin kuivat oksat, suihkutan vielä raikkaalla vedellä päälle päätteeksi. Se olkoot mulle nyt terapiaa - juurista latvaan rakkaudella eteneminen, kesällä kasveille, syksyllä taas itselleni...

Hyviä kesäfiiliksiä kaikille 🙂🌻
ja kiitos Maanvaiva vastauksestasi!

Käyttäjä *maarit kirjoittanut 04.07.2008 klo 18:59

Hei!
Itse kyllä kaipaan trapia penkille..Asiaa olis vaikka kuinka paljon. Vaikka minulle on kyllä järjestetty keskustelu hetkiä muualle, mutta ei sitä omaa terapeuttia voi kukaan korvata.Olen myös yrittänyt kirjoitella, mutta kun teen sitä muutenkin niin ei se oikein tunnu tehoavan.
Itsellä kyllä ainakin on niin että jos se "psyykkinen prosessi" lähtee käyntiin niin sitä ei niin vaan voi laittaa tauolle. Ja se neljä viikkoa on ainakin itselle tosi pitkä aika!

Jos susta tuntuu tosi vaikeelle ja on pakko päästä jutteleen jonkun kanssa, niin terveyskeskukseen voi päästä sairaanhoitajan kanssa keskustelemaan..onhan se tietty vaikeeta keskustella ventovieraan kanssa, mutta jos on tosi kiperä tilanne niin kyllä se vähän voi helpottaa.
Hyvää kesää kaikille ja parempaa mielialaa☺️

Käyttäjä Tiitula kirjoittanut 06.07.2008 klo 23:18

moro

Psyykkinen prosessi jotenkin kääntyi tapahtumarikkaaksi, lievästi koheltavaksi viikonlopuksi. Aikoihin en ole ollut näin energinen ja tavannut monia ihmiä, vaikkei kaikki tapaamiset ihan nappiin menneetkään. Luulen että tämä kyllä heilahtaa väsymykseen päin kohta, mutta kai onhan sekin sitten otettava vastaan 🙄

Kirjoittamista olen jatkanut vaikkakin pienillä muistiinpanoilla, tuntuu että sekin helpottaa terapian tarvetta.

Kahlil Gibran itse-tuntemuksesta:
"Sielunne kätketyn lähteen veden on totisesti noustava ja juostava kuiskaten mereen.
Ja teidän äärettömien syvyyksienne aarre tulee siten paljastumaan teidän silmillenne.
Mutta vaakoja teillä ei tule olla, että punnitsisitte tuntemattomat aarteenne.
Älkää mitatko tietone syvyyttä sauvoin tai nuottaliinoin.
Sillä itse on rajaton ja mittaamaton on meri."