terapia alkaa ja jännittää!

terapia alkaa ja jännittää!

Käyttäjä e-maarika aloittanut aikaan 08.11.2015 klo 17:50 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä e-maarika kirjoittanut 08.11.2015 klo 17:50

Aloitan terapian omakustanteisesti enkä tiedä saanko Kelan tukea. Varmuutta tuen
saamiseen ei ole ja sekin pelottaa jos en saa tukea.
Varaa käydä yksityisellä ei ole kuin harvoin mutta halu käydä on suuri.
On raskaita asioita käsiteltävänä.
Miten tästä selviää?
Varmaan ihanaa kun pääsen selvittämään asioita ja voi olla että olo helpottuu.
Mutta toisaalta vastassa taloudellinen ahdinko.
Nyt kuitenkin jännittää.
Tätä olen odottanut vuosikaudet.

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 08.11.2015 klo 19:50

Toivon todella että saat hyvän terapeutin. Nykyään kait ensin koe-keskustellaan onnistuuko yhteispeli? Vai miten se on. Omasta terapiasta on jo aikaa ja aika on muuttunut ja käytäntö, mutta omalla tavallaan se auttoi, ainakin alkuun siinä että aloin opetella tuntemaan itseäni. menneisyyden jouduin käymään läpi sellaisessa paikassa missä oli myös korjaavakin asia, eli anteeksianto itselle ja muille.

Käyttäjä e-maarika kirjoittanut 09.11.2015 klo 20:45

Kyllä se vaikutti hyvälle ja nimenomaan asiantuntevalla. Tietysti tapasin sen jo kerran. Sää nähdä miten käy.

Käyttäjä e-maarika kirjoittanut 16.11.2015 klo 19:12

Lähetin jo viestin tähän, mutta se ei ole ilmestynyt. Kävin siis terapeutilla mutta hiukan petyin. Se ei ollut toimivaa terapiaa ainakaan vielä.
Jatkossa joudun miettimään mitä teen jos terapeutti ei ota työkalujaan käyttöön.
Aika kuluu mutta mitään ei tapahdu.

Käyttäjä AmoreAmato kirjoittanut 17.11.2015 klo 10:42

Hei!
Itselläni oli samanlainen tilanne, perusterveydenhoidossa psykiatrian sairaanhoitajalle puhuminen oli sama, kuin olisi keskustellut kaverin kanssa. Psykiatrian poliklinikalla lääkäri vaihtui tiuhaan ja terapeutin luo pääsin vain kerran kuussa. Sain KELA:lta 6 kk. harkinnanvaraista psykoterapiaa, käynnit olivat 45 min. kerran viikossa. Vasta kolmannen psykiatrin kanssa kemiat pelasi ja terapiasuuntaus (ratkaisukeskeinen) oli minulle sopiva ja helpotti pahaa oloani verrattain nopeasti. KELA:n harkinnanvaraista terapiaa kannattaa hakea heti alkuvuodesta, loppuvuodesta kuluvan vuoden määrärahat saattavat olla jo loppuneet.

Tee terapiaistunnoista muistiinpanoja, niistä on hyvä seurata paranemisprosessia.

Ota selvää paikkakuntasi vertaistukiryhmistä ja Mielenterveyden Keskusliiton sopeutumisvalmennuskursseista, sieltä olen itse saanut parhaimmat vinkit, mahtavaa vertaistukea ja samanhenkisiä uusia, ihania ystäviä.

Terveyskeskuslääkäriltä ja Sinua hoitavalta yksityislääkäriltä saat myös lähetteen netissä toimiviin terapioihin (esim. Selma on nettiterapia, johon et edes tarvitse lääkärin lähetettä). Ne ovat hyvä lisä psyko- tms. terapioille tai auttavat, kun odotat terapeutille pääsyä.

Tarkista KELA:lta onko Sinulla oikeus perushoitotukeen, jos terveydenhoitokuluja on paljon.

Tulehan kertomaan kuulumisesi tänne🙂👍😐🌻🙂🌻🙂🌻

Käyttäjä e-maarika kirjoittanut 26.11.2015 klo 21:56

Olen käynyt nyt taas terapeutilla mutta joudun odottamaan jälleen.
Terapia ei ala, on vain haastattelua joka näyttää jatkuvan.
Aika kuluu, elämä menee.
Miksi terapeutti ei voisi ottaa vastaan elämänhistoriaani kirjallisena ja aikaa säästyisi varsinaiseen työskentelyyn?
Nyt olen aiheuttamassa itselleni talousongelmia terapian kanssa.
Terapiamaksut pitää maksaa.
Onpa tämä hankalaa!

Käyttäjä Knights20 kirjoittanut 27.11.2015 klo 10:54

Olen itse käynyt tämän saman läpi viime kuussa - uuden terapeutin etsimisen, haastattelukäynnit, taloudelliset huolet, kaiken tämän. Tarina on pitkä ja vähän kivulias, mutta julkaissen sen jossain vaiheessa keskustelupalstoille yksinään. Nyt haluan kuitenkin vain sanoa, että itse tiesin saman tien, kun olin löytänyt oikean terapeutin. Tiesin sen siltä istumalta eikä koko asiaa tarvinnut edes harkita.
Kuulostaa siltä, että olet, kuten minäkin, aluksi hakeutunut psykodynaamiseen terapiaan. Sain juuri saman kuvan, että psykologi ei ota työkalujaan käyttöön, selitän koko elämänhistoriani ja hän vain kuuntelee eikä sano mitään. Kuulemma nämä ensimmäiset "haastattelukäynnit" ovat vielä niitä, joissa psykologi on aktiivinen! Sitten hän sanoi, että jatkossa aikoo olla hiljaa ja saan tulla puhumaan mistä tahansa, ellei puhuttavaa ole niin voin puhua vaikka säästä.
Ehkä tämä jollekin ihmiselle on hyödyllinen tapa toimia (ehkä turhautumisen kautta päästään tuloksiin?) mutta itse tarvitsin ennen kaikkea psykologin, joka osaa käyttää työkalujaan ja tekee aktiivisesti töitä parantumiseni eteen, koska hiljaisuudelle pystyy puhumaan ilman 150 euron viikkohintaakin. Oletko varma, että tämä on terapeutti, jolle itse haluat?

Käyttäjä Desper kirjoittanut 27.11.2015 klo 13:58

Knights20 kirjoitti 27.11.2015 10:54
---
Kuulostaa siltä, että olet, kuten minäkin, aluksi hakeutunut psykodynaamiseen terapiaan. Sain juuri saman kuvan, että psykologi ei ota työkalujaan käyttöön, selitän koko elämänhistoriani ja hän vain kuuntelee eikä sano mitään. Kuulemma nämä ensimmäiset "haastattelukäynnit" ovat vielä niitä, joissa psykologi on aktiivinen! Sitten hän sanoi, että jatkossa aikoo olla hiljaa ja saan tulla puhumaan mistä tahansa, ellei puhuttavaa ole niin voin puhua vaikka säästä.
Ehkä tämä jollekin ihmiselle on hyödyllinen tapa toimia (ehkä turhautumisen kautta päästään tuloksiin?) mutta itse tarvitsin ennen kaikkea psykologin, joka osaa käyttää työkalujaan ja tekee aktiivisesti töitä parantumiseni eteen, koska hiljaisuudelle pystyy puhumaan ilman 150 euron viikkohintaakin. Oletko varma, että tämä on terapeutti, jolle itse haluat?

Minä käyn psykodynaamista suuntausta edustavalla terapeutilla, ja hän kyllä on aktiivinen ja puhuu eikä hylkää terapoitavaa vaikenemalla. Kuulostaa suorastaan hoitovirheeltä ja heitteillejätöltä - ja tyhmältä - tuollainen terapeutin ilmoitus, että hän aikoo jatkossa olla hiljaa. Kirjallinen ilmaisukin on terapiassani mahdollista. Kuvailemasi toimintatapa ei varmastikaan ole kenellekään hyödyllinen. Ihmiset vain alistuvat moiseen roskaan, kun eivät tiedä muusta, ja onhan luonnollista olettaa, että päteväksi todettu psykoterapeutti toimii niinkuin pitää. Näin ei kuitenkaan aina ole. Minullakin on useita kokemuksia törkeästä kohtelusta.

Käyttäjä Knights20 kirjoittanut 27.11.2015 klo 14:51

Desper kirjoitti 27.11.2015 13:58

Minä käyn psykodynaamista suuntausta edustavalla terapeutilla, ja hän kyllä on aktiivinen ja puhuu eikä hylkää terapoitavaa vaikenemalla. Kuulostaa suorastaan hoitovirheeltä ja heitteillejätöltä - ja tyhmältä - tuollainen terapeutin ilmoitus, että hän aikoo jatkossa olla hiljaa. Kirjallinen ilmaisukin on terapiassani mahdollista. Kuvailemasi toimintatapa ei varmastikaan ole kenellekään hyödyllinen. Ihmiset vain alistuvat moiseen roskaan, kun eivät tiedä muusta, ja onhan luonnollista olettaa, että päteväksi todettu psykoterapeutti toimii niinkuin pitää. Näin ei kuitenkaan aina ole. Minullakin on useita kokemuksia törkeästä kohtelusta.

No, kuten annoin ymmärtää, ehkä monet muutkin kiusaamisen mittapuut paukahtelivat tämän ihmisen kanssa. En oikein tiedä, kuinka etenisin koko asian kanssa, en ole vielä päättänyt, jätänkö sen sikseen (ja tuenko tuollaista käytöstä vaikenemalla) vai annan suoraa palautetta (ja otan tonnikaupalla lokaa niskaan).
On kyllä uskomatonta, miten löyhällä mittapuulla psykoterapeutteja päästetään "asiantuntijan" rooliin. Ehkä kaikki näyttää paperilla hyvältä ja sitten toivotaan, ettei kukaan huomaa.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 27.11.2015 klo 15:31

Terapian aloituksesta: kyllä minullakin oli useampia haastattelukertoja, 4 tai 5, ennenkuin sovimme terapian aloittamisesta. Asiakkaallakin on hyvä olla mahdollisuus tutkistella, sopiiko terapeutti hänelle. Ei minulla loksahtanut heti, että tämä on sopiva terapeutti, vaikka hän sitten osoittautuikin erinomaiseksi. Luottamuksen saavuttaminen voi hyvälläkin terapeutilla kestää kauan, haastatteluvaiheessa on helposti monenlaista epävarmuutta ja epäluuloisuutta - onhan asiakas herkillä ja haavoittuvainen, kun kerran on terapian tarpeessa.

Käyttäjä e-maarika kirjoittanut 30.11.2015 klo 22:28

Olen stressaantunut näistä asioistani. Vaikuttaa siltä etten saa Kelan tukea tähän ja olen siis riskillä aloittanut terapian.
Se on erityisterapiaa jota olen odottanut kauan.
Mutta kun se varsinainen terapia ei ole vielä alkanut! Eka kerralla oli jo haastattelu ja nyt taas.
Enhän voi etukäteen tietää varmasti saanko hoitotukeakaan.
Tuntuu kamalalta jos tätä prosessiani ei tueta.
Pitääkö minun ottaa iso summa lainaa jotta pääsen käsittelemään vanhoja haavojani?