Tein väärin ja nyt kadun
Jokin aika sitten vuodatin tuntojani palstalla, kun en löydä elämääni miestä.
Löysin kyllä,mutta hän särki sydämeni ja itkin isot itkut ja söin ahdistukseeni lääkkeitä.
Kun hyväksyin tosiasiat aloin voimaan paremmin ja sain jätettyä lääkkeet,jotka olivat tarkoitettukin tilapäiseen käyttöön.
Löysin netistä toisen miehen melko samantien, hän oli aivan erilainen kuin kukaan muu tuntemani.Me juttelimme netissä yökaudet kaikesta.
Kävin treffeillä tämän miehen kanssa,mutta ulkonäöllisesti hän ei
kyllä sytyttänyt yhtään.
Hän kysyi minulta,että eikö minulla oikein nappaa.Minä myönsin sen ja hän toivotti hyvää jatkoa ja laittoi vielä viestiinsä,että jää kaipaamaan keskusteluitamme kovasti.
Tänä aamuna tulin katumapäälle,että jätin hänet ulkonäöllisten seikkojen vuoksi.
Nyt olen valintatilanteessa, hylkäänkö miehen,jossa on kaikki hyvät ominaisuudet,lämmin,hauska,keskusteleva,kuunteleva?Ulkonäön vuoksi.
Entä jos menetän mahdollisuuden todelliseen onneen?
Järki sanoo toista ja sydän toista..
Oletko kuullut sanontaa, "rumassa repussa voi olla paremmat eväät".
voithan aina yrittää suhdetta miehen kanssa ja jos se ei ota onnistuakseen niin sitten eroatte. Ei kai siinä voi mitään menettääkään.🙂🌻
Hei onneton!
Kirjoitin aiemmin pitkän viestin, siitä on jo tovi aikaa, mutta se katosi bittiavaruuteen.
Minulla on aika samanlainen tilanne tällä hetkellä. Emme vain ole tavanneet vielä. Annan asioiden mennä omalla painollaan, mutta oletukseni kuvan perusteella on, ettei hän välttämättä ole tyyppiäni. Hän on kuitenkin luonteeltaan niin mahtavanoloinen, etten halua teilata hommaa pelkän kuvan takia. Ihmisessä on aina jotain kaunista. Ihminen voi muuttua kauniiksi pelkän luonteensa ansiosta. En toki ole siinä mielessä samassa tilanteessa, sillä en ole tavannut tätä miestä edessäni. Eleet, ilmeet kaikki tekee niin paljon.
Olisi mukavaa kuulla mitä sinulle nyt kuuluu? Tapasitko miestä enää? Kannattaa ehkä ottaa ihan iisisti ja jatkaa jutustelua ja rauhallisesti tapaamisia, tarvitseeko sitä heti päättää tuleeko suhdetta vai ei? Ymmärrän kyllä tämän nykyajan treffailumeiningin, että nähdään ja sitten ei enää kuluteta aikaa jos ei nappaa, mutta jos etenisi ihan kaverimielessä ja katsoisi mitä siitä mahdollisesti tuleekaan?
Tapasin tämän miehen toisenkin kerran.
Katsottiin elokuvaa yhdessä,hän istui sohvan toisella laidalla
ja minä toisella. Välillä puhuttiin jotain.
Hän ei lähestynyt minua millään tavoin enkä minä häntä.
Kysyin hänen tuntemuksiaan,mutta hän ei tiennyt.
Minä sanoin suoraan,että tämä ei toimi,hän pysyy ystävänä.
Häntä on satutettu hyvin pahasti,joten en ihmettele,jos
hän onkin sulkeutunut.
Nyt ollaan siis vain ystäviä.
En tunne tätä miestä kohtaan minkäänlaista fyysistä vetovoimaa.
Se on kuitenkin erona parisuhteen ja ystävyyden välillä.
En voi tuntea sellaista,mitä ei ole olemassa.
Jos hänkin olisi uskaltanut minua lähestyä,voisin ajatella erilailla.
Tämä on tilanne.Mieti sinäkin mitä haluat tästä ihmisestä.
Syvä ja hyvä ystävyys voikin olla mahtavampi juttu kuin parisuhde.
Tosin kaipaan ihan kamalasti parisuhdetta,mietin usein,miksi jään aina osattomaksi?
Muista kuori ei ole tärkein, sisältö on, eli jos synkkaa niin asiassa eteenpäin rohkeasti.
Netissä keskustellessa kyllä tuntui,että tämä nyt on sitä sielujen sympatiaa,
mutta kun käytännön tasolla ei juttelu sujunut.
Voidaan tavata ystävinä ja keskustella netissä,mutta parisuhteeseen en usko.
Tiedän,että mies olisi sitä toivonut ja tuntuukin pahalta ajatella,että me olisimme olleet henkisesti yhtä, mutta fyysistä puolta ei tule.
Siksi tämä on ystävyyttä.