kaapissa ruokaa, saa hyvää teetä
äiti, isä kummatkin
maailman ihanin rakkaus, hellä kosketus
kirjasto
runot, jotka lohduttavat
omalla voimallaan sisuskaluissa,
se on voimavara
lukutaito joka
mahdollistaa runojen lukemisen ja
kirjoittamisen(tämänkin)
päiväkirja
kynät jotka odottavat,
ystävät,ymmärtävät
uni
😳

kyllä elämä vielä voittaa

joskus

yön syli

pakkasyö

Aurinkoinen ja lämmin päivä. Sai lekotella vielä terassilla lämmössä.

olen saanut ajan kulumaan vaikka
mitään en ole saanutkaan aikaan

Kaksi hyvin nukkuttua yötä ilman melatoniinia ja heräilyjä. Taju kankaalla aamuun asti pitkästä aikaa kuukausiin. Hieno tunne☺️

Voin itse päättää, kiinnitänkö huomioni positiivisiin vai negatiivisiin asioihin.

-Ihanaa että on tälleinen palsta jonne voi tulla kertomaan fiiliksiä heikon hetken tullessa.
-Eilen luovutin, meinaan verta ja pelastin ehkä jopa 3 ihmishenkeä.
-Mutta parasta tässä päivässä oli se kun masentunut ihminen jota minä rakastan kertoo että rakastaa minua, kaikesta murheesta huolimatta.😍

Sain voimia siivoukseen🙂🌻

ei satanut aivan koko päivää.

Ehkä positiivisin asia ikinä elämässäni on ollut kun olin hyvin epätoivoinen erään ongelman takia ja välillä itkin kun kärsimystä jatkui vaikka olin paljon yrittänyt ratkaista sitä aina uudestaan ja uudestaan...

Sitten tapahtui ihme, joka pidemmällä aikavälillä johdatti kohti hyviä asioita. Se suurin ihme oli se, että sain ratkaistua ongelmani (uusi elämäntilanne) ja sain sisimpääni hyvän olon. Enään ei tarvitse juosta "huumepiikkien" (ei oikeita huumeita) ja "häiriöäänien" perässä kun pitää jahdata hyvää oloa elämäänsä. Siis paljon sellaista toimintaa, että hetken helpottaa, mutta pian taas huomaa, että on tyhjä olo, joka ei tehnyt oloani aidosti onnelliseksi. Ihankuin ottaisin särkylääkettä, mutta en parantaisi sairautta.

Nyt kun hyvä olo on "vakiona" ja yleisesti koen olevani onnellinen vaikka pikku murheita tietysti elämässäni on.... Se positiivinen asia, josta saa nauttia päivittäin vaikka välillä se tuppaa unohtumaan. Viihdyn paljon kotona tietokoneen ääressä tekemättä juuri mitään repäisevää, koska "bilettäminen" tuntuu nykyään jopa vastenmielisen laimealta kun hyvä olo on jo sisällä. En tarvitse sitä "kertakäyttömaailmaa" enään tunteakseni jotain kiksejä ja eläväni, pakoillen tylsyyttä. Osaan nykyään nauttia jopa vain hiljaisuudesta kotona kun ennen se ahdisti varsinkin viikonloppuisin, jolloin tuli tehtyä myös paljon ylitöitä ihan senkin takia (ei vain rahan) ettei tarvitse olla yksin kotona.

Tänä päivänäkin mietin paljon asioita, että muuttiko se yksi epätoivoinen itkuinen rukous elämäni vuosien kamppailujen jälkeen.... vai onko kaikki vain sattumaa...
Sitä en varmaan saa koskaan tietää varmasti...

P.S. Aikoinaan ihmettelin, että miten ihmeessä narkkarit ja alkoholistit pääsevät eroon riippuvuudestaan kun tulevat uskoon ja muuttuvat aivan päinvastaisiksi positiivisiksi ihmisiksi. Nyt kun olen saanut kokea vastaavan ilmiön, niin en vieläkään osaa selittää tai ymmärtää sitä, vaikken mikään "tosiuskovainen" olekkaan...

Ensi lumi on tunturissa.

Luvattiin sadetta mutta aurinko paistaa ja lämmintä on 15. Loppuviikolle luvattu kans. Uutisissa kerrottiin että syyskuu on ollut poikkeuksellisen lämmin, toivon että lokakuukin ja talvi vähäluminen.

Kun aurinko paistaa vielä onneksi koivuissa olevien lehtien lomitse läikehtien ja lämmittää istuessani terassilla.
Kun kuuntelen nukkumaan mennessä ja aamulla herätessäni raollaan olevasta ikkunasta tuulen huminaa ja pihakoivujen lehtien kahinaa puissa. En tiedä parempaa unilääkettä tai päivän aloitusta. Rauhoittavaa.