Tällä hetkellä minun mieltäni on piristänyt aurinko,valoisuus,luonnon kauneus. Olen saanut itseni ulos pakkaseen joka päivä.🙂👍
Ainut miinus on noidannuolen iskeminen selkääni. Sekin tapahtui ulkoilessa eikä edes masentanut mieltäni(ihme kyllä). 😀

Tänään.. Oman, pienen koiran ilo ja vilpitön onnellisuus kun palaan kotiin lyhyenkin kauppareissun jälkeen,
Muistot ja valokuvat rakkaan kanssa, Ystävät ja tietenkin Terveys 😍

Desper kirjoitti 28.12.2015 3:27

06.07.2011 kirjoitetun "positiivisen" viestini ironia. 🙂 🙂 🙂 🙂 🙂

Positiivinen asia oli se, että osasin kirjoittaa niin, ettei sensuuri huomannut ironiaa!

Desperin viestiin, tuo onkin hieno tapa huomata kuinka on kehittynyt vuosien aikana.
Valitettavasti mulle ei ole käynyt samoin.
Positiivisena ihmisenä kuitenkin edelleen odotan, että jotain kehitystä tapahtuisi myös minussa.

Tukinet on edelleen olemassa! Olin mukana kauan sitten ja jäin pois, kun sen aika tuli. Vuosien varrella neuvoin monia muitakin tänne. Nyt omassa elämässä tuli vaiheeksi sellainen vaihe, että halusin palata kurkkailemaan tännekin. Mukavaa, että monien sontanettikeskusteluiden lisäksi on olemassa tällainen moderoitu nettikeskustelu, jossa voi pohtia syvällisiä sekä saada tukea.

Aloitin kutomaan terapiasukkaa. En ole neulonut yhtään villasukkaa sitten peruskoulun, mutta nyt päätin aloittaa. Käsillä tekeminen rauhoittaa ja antaa ajankulua. Onnistuin tekemään jo ensimmäisen kantapään. Netissä on hyviä ohjeita. Hienoa nähdä oman käden jälki, joka on yllättävän kaunista. Annoin kyllä itselleni luvan, että noista saa tulla minkälaiset tahansa muotopuolet eriparit. Tärkeintä on terapia sukkia kutoessa.

-Tänään uskalsin käydä ulkona, enkä tuntenut pyörtyväni vaikka kirkas aurinko pistikin pyörryttämään.
-Ystävä uhkaili pullakahveilla.
-Nyt on aika hyvä olo.
-Nämä tukinetin ihmiset. Tekee hyvää jutella näiden kanssa.

kaikille lukijoille 🙂🌻

Kevät on tullut 🌻🙂🌻 Ihana valo, lämpö, elämä 🌻🙂🌻

Kiitos- hyvästä olosta, joka tänään on. Valosta ja auringosta. Linnunlaulusta. Hennosti viriävistä toiveista ja uskosta selviytymiseen. Kiitos Tukinetille, siitä on ollut paljon apua! Kiitos siis näille kirjoittajille, jotka ovat myös herätelleet tarkastelemaan itseni (myös niitä hankalampia) puolia. Kiitos siitä, että yhä on uutta opittavaa ja innostusta oppimiseen. Kiitos, että elämä tänään tuntuu merkitykselliseltä. Kiitos näistä kiitollisuuden tunteista.

Lähdin mukaan erään harrastusyhdistyksen toimintaan. Jännitti hirveästi, enkä alussa uskaltanut juuri puhua kenellekään, mutta pikkuhiljaa olen löytämässä paikkaani porukassa. Olen kiitollinen omasta uteliaisuudesta ja rohkeudesta! 🙂