Hei CatLady,

Haluan toivottaa sinulle paljon jaksamista. Olen itsekin ollut pahassa velkakierteessa ja tiedan, etta se on todella ahdistavaa. Niinkuin sanot, terveys siina meinaa menna.

Tarkeaa on, etta pidat faktat selvina koko ajan. Tarkoitan sita, etta tiedat, missa raha-asioissa mennaan, avaat kaikki kirjekuoret jne. siitakin huolimatta, etta silmissa sumenee, paniikki iskee, numerot ja laskusuoritukset jyllaavat paassa 24h. Ala pelkaa summia, ei ne pure. Pakoilu pahentaa asiaa.

Yrita hakea apua esim. velkaneuvonnasta. En tieda, onko paikkakunnallasi semmoista, mutta koita vaikka googlata. Takuusaatiokin on olemassa, tosin he takaavat vain 8000 euroon saakka, mutta saattaa sekin auttaa, vaikka niiden pikkulainojen kokoamisessa. Jonot sinne on tosin valitettavan pitkat, mutta kannattaa koittaa.

Mina olen talla hetkella ollut yli vuoden aviopuolisostani erossa, vaikka menimme naimisiin vasta alle kaksi vuotta sitten. Oli pakko ottaa vastaan tyopaikka eripuolelta maapalloa, koska en saanut muutakaan ja palkka oli paras, mita oli tarjolla. Nain saan velkoja maksettua. Seurustelumme taival on ollut velkakierteeni varittama, sen ehdoilla on valittu asuinpaikat ja yhteinen aika. Se on aiheuttanut isoja uhrauksia ja riskeja parisuhteessa.

Ikava on kova, asua taalla yksin kaukana, mutta joka kuukausi olen lahempana vapautta. Tama on ollut vuosien tuskien taivat, mutta nyt helpottaa.

Se tulee helpottamaan sinullakin.

Paiva kerrallaan. Kylla kaikki jarjestyy.

Turhaan hapeat asiaa. Ymmarran tunteesi, mutta ei sinun tarvitse niin tuntea, ei todellakaan. Nyky-Suomessa valtavat maarat perheita ajautuu samaan ahdinkoon. Toivoisin, etta tukimuotoja olisi enemman tarjolla.

Iso halaus! 🙂🌻

Päivitänpä tilannettamme: tänään pankki ilmoitti verkkopankin palvelukansioon tulleella viestillä, että laittavat viikon kuluessa lainat perintään. Kuvitelkaa, palvelukansioon tuli viesti. Mitäpä ellen olisi tänään käynyt verkkopankissa..

Luonnollisesti otamme yhteyttä taas pankkiin ja yritämme sopia vielä asiasta. Koko maailma romahti, kirjaimellisesti. Toivon, että saamme sovituksi. Asiaa hankaloittaa puolisoni maksuhäiriömerkintä, jonka hän sai viime keväänä kahdeksi vuodeksi. Vuosi siis pian takana. Koko tämän kuluneen viimeisen vuoden olemme hoitaneet pikkuvelkoja pois, joista suurin osa on mennyt perintätoimistoon (lyhenee ne sinnekin, mutta..). Pankille olemme maksaneet sen minkä olemme voineet, mutta lainat roikkuvat n. 2kk perässä. Talo on edelleen myynnissä ja siihen liittyen onkin veemäinen juttu, meinaan pankki alkoi "uhkailemaan", kun pudotimme talon hintaa. Heidän mielestä vakuusarvo on silloin laskenut, mutta otimme lakimieheltä selvää että pankki on itse tehnyt tietoisen riskin eikä vakuusarvo millään tavoin voi olla sidoksissa myyntihintaan. Tämä lakimies kehotti taas meitä uhkaamaan pankkia rahoitustarkastuksella mikäli eivät kantaansa muuta.

Tämä kaikki on tuonut sen, että en enää kärsi pelkästään ahdistuksesta vaan paniikkihäiriöstäkin tai siltä se ainakin tuntuu.. alan vähitellen eristäytymään "elävistä ihmisistä", en halua tässä tilanteessa olla tekemisissä muiden kuin puolisoni kanssa. Tilanne on edelleen sama, että molemmat olemme työelämässä mukana ja rahaa tulee joka kuukausi, ne vaan ei yksinkertaisesti riitä!

Olo on äärettömän toivoton, ahdistunut, masentunut.. en todellakaan tiedä miten enää tästä selviää. Tuskaa, tuskaa. 😭

Huono asia etteivät asiat ole ratkenneet parempaan suuntaan. Mutta hyvä asia on se että jaksat vielä elää ja kirjoittaa tänne tukinettiin. Nyt lama aikana varsinkin on vaikea saada taloa myytyä kun on lomautuksia yms. Valoisa puoli teidän tilanteessanne on se että teillä molemmilla on työpaikat ja säännölliset tulot. Oletko harkinnut jonkun lisätyön tekemistä? Monet tekevät esim. lehdenjakoa öisin. Siitä saisi ainakin jotain lisäansiota. En tiedä kannattaisiko se, jos verottaja kuitenkin ottaa osansa.
Toivon paljon voimia teille ja toivottavasti tilanne kääntyy parempaan suuntaan! Toivoa on aina jossain pimeimmänkin tunnelin päässä!

Kävimme pankissa ja pankki vaatii rästien maksamista ja/tai esitystä miten rästit tullaan hoitamaan, muuten laittavat perintään. Mistä helvetistä saan rahaa enää, n.5000e ?!? Lainat on kolmessa osassa, ja isoimmasta on eniten rästissä. V**maisinta on, että luulin sen olevan vain n.2kk jäljessä kunnes tänään pankkineuvoja sanoi sen olevan 4 kk!!!!!! Minä pyysin listan, josta käy ilmi mihin ne kaikki sitä lainaa koskevat rahat on kohdistettu kun ne on maksettu. Olin todella järkyttynyt asiasta.

Olen ihan sekaisin ja maailma näyttää kaikkea muutakuin valoisalta. Olen itkuinen. Töistä ei tahdo tulla mitään. Yritin juuri tavoitella äitiäni, sillä minun on saatava tämän ja puolisoni lisäksi kolmas henkireikä. Minä yksinkertaisesti hajoan.

En jaksa enää.

Ajattelin kertoa kuulumisia ja purkaa tuntoja vuoden jälkeen.. olen saanut tältä keskustelupalstalta paljon tukea ja/tai huomannut ettemme ole yksin tässä tilanteessa.

Saimme talon kaupaksi yli puoli vuotta sitten, joka osaltaan helpotti ettei tarvitse enää roikottaa pankkilainoja päällä. Ratkaisu talon myynnistä oli oikea, sillä taakse jäivät myös isot sähkölaskut, vakuutuslaskut, kiinteistöverot, vesimaksut ja ennenkaikkea pankille lyhennettävät kuukausierät. Vuosi sittenhän pankki uhkasi laittaa lainat perintään, mutta viime hetkellä saimme apua toisesta pankista ja saimme maksettua asuntolainat ajantasalle. Pankki tuntui olevan hieman pettynyt asiasta, sillä he kyselivät, että mistä saimme rahasumman. Mekin petyimme pankin toimintaan siinä määrin, että olemme palkanneet lakimiehen selvittämään pankin toimintaa ja siitä on tehty nyt kantelu finanssivalvontaan. Pankki erehdytti, kusetti ja käytti hyväksi huonoa tilannetta. Myöskin se firma, josta maksuhäiriömerkintä tuli, on lakimiehen käsissä. Tämä kulutusluottoja tarjoava firma on toiminut vastoin ehtojaan. Mitäpä me silloin paniikissa edes osasimme tehdä, upposimme vain helvettiin ja ryvimme siinä.

Nyt olemme suhteellisesti jaloillamme joskin perintätoimistoille maksellaan erinäisiä velkoja. Perintätoimistot on siitä raivostuttavia, sillä vaikka he kauniisti ilmoittavat sivuillaan, että maksusuunnitelmat on joustavia ja voi maksaa summaa, jonka kanssa voi elää niin se ei ole niin. Ne määrää vähimmäissumman vaikka olet juurta jaksaen kertonut tilanteestasi. Joustamattomia ja häikäilemättömiä. Velat kuitenkin lyhenee. Pienimpiä ollaan saatu jo maksetuksikin, mutta pitkä on velä tie. Ulosottokaan ei ole enää vieras, mutta ei niin pelottavakaan kuin ensin ajatteli. Kaikkeen tottuu. Yritämme nyt keskittyä elämään murehtimisen sijasta. Se on nyt helpompaa, kun ei ole asuntolainoja taakkana. Meillä ei ollut edes suuri asuntolaina, mutta suhteessa siihen miten tähän kaikkeen jouduttiin, se alkoi tuntumaan suurelta. Maksoimme 3 vuotta säännöllisesti pankille kunnes toinen sairastui, joutui pitkälle sairauslomalle, lainaturva ei kattanutkaan mitään, sairausloman myötä tuli maksuvaikeuksia jotka johti maksuhäiriömerkintään ja sitä myötä muutama luotonantaja sanoi sen vuoksi lainansa irti ja siirsivät ne perintään. Tuohon viimeksi mainittuun on muuten kuluttaja-asiamieheltä tullut lausunto, joka puoltaa sitä ettei yhden antama maksuhäiriömerkintä saa johtaa siihen, että muut sanovat sen perusteella lainansa irti ettei velallinen joudu syvempään ahdinkoon. Meidän tapauksessa ehti käydä niin.

Paremmalla polulla ollaan vaikka tie on vielä kivinen 🙂

hei,
aloitan toisen palkkatyön (pätkätyö) 15 vuoden aikana, kun
sain koulunkäyntiavustajan paikan peruskoulusta kaupungin ytimessä puoleksitoista kuukauden, ehkä enemmän.

Tosi mahtavaa kun jäin kuukausi sitten työttömäksi, en ole vielä saanut työttömyysrahaa ja piti hankkia kuukausi-bussilippu (120 euroa), että voi aloittaa sen työn. Että olisi pitänyt olla säästössä rahaa 760 euron edellisestä työn kuukausisummasta ja heti seuraavaa kuukautta varten omat kulut poislukien.
Tämä viikonloppu on ollut kananmuna ja riisi viikonloppu. Sain rahat kokoon, mutta en uskalla syödä edes kohtalaista lämmintä ateriaa , ennen kuin tiistaina, kun on varmaa, että käytännön järjestelyt ´pelittävät´. jogurtti, riisiä, kahvia, mehua, ruisleipää ja voita.

Että jos olet nähnyt minut kaupungilla ja oli pari ryppyä otsalla, se johtuu ihan vaan hankalasta tilanteesta ainakin muutaman päivän ajan.

Työelämässä ´mukana roikkuminen´ ei välttämättä ole iloa, onnea ja autuutta. seuraavan kerran varmasti kirjoitan työväsymyksestä tälle palstalle.

Vaikka olen ollut ihan pitkäaikaistyötön, voin kiittää itseäni seuraavana palkkapäivänä ostamallla jotain hyvää syötävää, että olen ollut rohkea ja pitänyt huolta työllistymiskyvystäni jatkuvasti opiskelleen sivutoimisesti niillä varoilla, joita peruspäivärahasta/ työelämävalmennus-rahasta on jäänyt jäljelle.
En ole käynyt ravintoloissa ja olen myös hyödyntänyt ilmaisia opiskeluseteleitä työttömille enemmän ja vähemmän toiveikkaana. Olen n. 45 vuotias.

Hei CatLady,
luin viestisi ja hienoa, että olette päässeet jo vähän jaloillenne. Itse olen hirveässä rahatilanteessa ja koitan sopia perinnän kanssa maksuja.

Totta on tuo, että menee yöunet ja kohta terveyskin tämän kanssa. Mutta sain valtavasti tästä viestiketjusta voimia. Että ei se kuolema tulekaan kun maksut ovat myöhässä. Yritän kovasti järjestellä näitä asioita, mutta kyllä ahdistaa. Joka päivä.

hei,

haluan kirjoittaa kokonaistilanteestani, ettei tule enempää paineita.

Viimeksi sain kuukaudeksi toimeentuloon 489 euroa lomakorvauksia kesäkuun alussa. Ilmoittauduin kesäkuun alussa työttömäksi ihan sääntöjen mukaan, mutta tarvittiin yks paperi vielä, jota kela kysyi heinäkuun alussa ja siksi käsittely on viivästynyt.

Eli en ole vielä saanut heinäkuussa mitään palkkaa. Tätä kuukautta on vielä tämä viikkoa. Keskikesä on mennyt päätöstä odottaessa, säästellen kesäkuun tienestistä. Eli en ole kesäjuhlissa päässyt käymään. Ruokahalua olen pitänyt yllä syömällä vähän ja laittanut mielihalut ´pöytälaatikkoon´.

Olen täyttänyt jo toimeentulotukihakemuksen, jos ei työttömyysrahaa näy.
Heinäkuun vuokrarästin olen sopinut ja elokuu näyttäisi, että täytyisi kans sopia maksuaikataulu ettei mene ulosottoon. Sitten täytyisi olla bussirahaa, että voisi mennä kouluun töihin, jos pyydetään. Seuraava työelämä-valmennus olisi mahdollista vuoden kuluttua. Niin pitkän aikaa täytyy odottaa, jos on ollut 4 kk:n työsuhde. Hain työvoimakoulutukseen.

Kirjoitin tämän kirjoituksen siksi, että haluan kertoa siitä, kuinka kurinalaista voi jonkun elämää olla. Ei myöskään yhtään alkoholia.
Koko kesän energia on mennyt lukemiseen ja oman ammatin päivittämiseen sekä pururatakävelyihin joka toinen päivä.

Hei kaikille!

Kiitän edelleen kaikkia tähän viestiketjuun kirjoittaneita. Tähän kirjoittaneet ovat antaneet konkreettisesti voimaa jaksaa, sillä myötätunto ja aito huoli jaksamisesta ovat olleet käsin kosketeltavia.

Luin tämän viestiketjun ikäänkuin terapiana. Se kirvoitti kuumat kyyneleet.

Olemme kaiken kokemamme jälkeen kuitenkin hengissä ja tasaista parantumista talousasioihin tapahtuu koko ajan. Enää ei pelota, kun posti tulee. Molemmilla on edelleen vakituiset työt. Ilmeisesti näistä ahdistavimmista ajoista on jäänyt pelko selkäytimeen ettei osaa nauttia täysillä ihanista päivistä, hyvistä hetkistä. Ytimestä kaikuu ettei voi olla onnellinen, kun matto vedetään jalkojen alta. Tätä asennetta on vaikea muuttaa, kun on kokenut jotain näin h**tillistä talousahdinkoa. On tottunut tinkimään kaikesta. On myös oppinut ajattelemaan, että ei anna rahan tehdä orjaa. Yrittää opetella elämään päivän kerrallaan ja miettimään mikä oikeasti tekee onnelliseksi.

Olen oppinut tästä kaikesta. Nyt kykenen auttamaan kohtalotovereita.

Pysykää toimintakykyisinä.

☺️❤️

Hei!
Voimia sinulle ja perheellesi vaikeassa tilanteessa. Itse asumme kalliisti vuokralla,ja minä saan ihan minimipalkkaaja mieheni on pitkäaikaistyötön. Nyt on tyttärellä rippileiri ja sekinmaksaa 160 euroa, joten tuntuu että siinä meni koko kesän käyttövarat. En käy koskaan missään kun ei ole senttiäkään laittaa esim.kahvikupilliseen kahvilassa.
Itse olen saanut lohtua siitä, että tällainen elämäntapa on väistämättä ekologinen. Tietenkin talousahdinko vie yöunia ja päiviinkin asia kulkee koko ajan mielessä. Talonkin myynti herättää varmasti paljon vaikeita tunteita. Olette varmaan jo etsineet kaiken mahdollisen avun tilanteesani, esimerkiksi käyneet velkaneuvojalla. Minä tunnen erään velkaneuvojan yksityishenkilönöä, ja hän on kyllä työssään kaikesa asiakkaan puolella. Uskon että saatte asianne järjestymään ajan kanssa jakun saatte talon myytyä. Täytyyhän teidän saada vuokra-asunto sitten kun se aika koittaa.
Uskovana ihmisenä sanon ettemme saii kiintyä liikaa maalliseen omaisuuteemme. En tosin väitäkkään että teillä olisi näinkään, huoli varmaan on jokapäiväisessä toimeentulossa. Yrittäkää olla itsellenne armollisia jayrittäkää olla antamattatämän tilanteen vaikuttaa liikaa itsetuntoonne. Ette ole ainoita joille on käynyt näin.
On mukavaa kun teillä on molemmilla työpaikka. Pitkäaikainen työttömyys kun tahtoo poikia psyykkisiä ongelmia. Toivonmyös että parisuhteenne ei rasitu liikaa tästä vaikeasta tilanteesta, vaan jaksatte toisianne tukien mennä eteenpäin.

Hei CatLady!

Ensinnäkin, onnea tuhannesti, että olette jo vähän paremmalla polulla ja voinnilla!!

Täällä samassa ahdingossa ja tilanteessa kuin te silloin vuosi sitten.

Haluaisin kovasti tietää, että selvisitkä sinä tuon ajan ilman mieliala-lääkitystä?
Miten jaksoit elää, miten sait blokattua kaikki itsetuhoiset ajatukset?

Paljon siunausta 🙂🌻

Hei!

Meillä on tosiaan paremmalla mallilla asiat. Vuokralla asumme, mutta ei tämäkään halpaa lystiä ole. Selviämme kuitenkin ja maksetaanhan sitä omakotiasumisestakin pankille korkoja. Vuokra-asuminen on helppoa.

Meillä ei ollut mielialalääkkeitä, mutta kokeilimme nukahtamispillereitä sillä niihin ei jää koukkuun. Sai pahimpia univelkoja aina kuitattua. Luulen, että selvisimme siksi että me oltiin yhdessä vahvoja ja haimme toisistamme turvaa. Meille nämä talouspaineet olivat yhteisiä, mutta päätimme selviytyä. Kaikki lähti helpottumaan, kun saimme talon myydyksi. Uskalsimme ja uskallamme puhua talousvaikeuksista, sen tuomista paineista toisillemme. Uskon myös ajatuksen ja rukouksen voimaan. Edelleenkään kukaan läheisimmistä ihmisistä ei tiedä millaisen kiirastulen läpi olemme kulkeneet. Emme ikinä kertoneet kenellekään oikeastaan mitään. Jotenkin se häpeä ja epäonnistumisen tunne oli niin suuri. Nostan hattua, joka näin pystyy tekemään. Se on varmasti helpottavaa. Emme käyneet velkaneuvojalla, emme seurakunnalla (tämä on niin pieni kylä etten oikein luota siihen, että asiat pysyisivät vain heidän tietonaan..)... nyt on tilanne se, että se on hallinnassa. Meillä on kaikki langat käsissä. Me ohjailemme eikä ajelehdita vaan mukana.

Tärkeintä on pysyä toimintakykyisenä, ottaa asioista selvää (lakiasiat, kuluttaja-asiamies, perintätoimistot yms. on tuttua kauraa) ja jos on kumppani niin avoin keskusteluyhteys. Pitää priorisoida asiat. Vielä eletään kädestä suuhun tässä, mutta vuoden päästä tilanne on huomattavasti parempi.

Voimia kaikille sitä tarvitseville!

☺️❤️

Te olette oikeasti niitä arjen sankareita! Syvän kunnioituksen vallassa luin rivejänne. Kaikkea hyvää teille ja uskoa parempaan huomiseen. -se tulee vielä, uskokaa tai älkää!!!🙂👍

Hei CatLady!
Kiinnostaisi kuulla miten teillä menee nyt😊 Itse olen ollut samanlaisessa ahdingossa jo vuosikausia, mutta mulle ei ollut tukea miehestä, päinvastoin! Kaikki oli mun syytä! Loppujen lopuksi mies halusi avioeron, jäin täysin yksin ja taloustilanne on entisellään, koska olen ollut sairaslomalla jo melkein 4 vuotta. En pysty maksamaan mitään muuta kuin asumiseen liittyvät laskut. Löysin tämän keskustelun, kun googlasin lauseella ’Miten eroon talousahdingosta’.
Olen onnellinen teidän puolesta, että pääsitte jaloillenne❤️