Mitä tuohon osaisin sanoa... Voimia!!
Niitä varmasti tarvitaan, sillä tuollainen on todella voimia vievää!
Itse olen ollut myös erittäin tiukassa rahatilanteessa kun mies lähti, jätti velat ja maksamattomat laskut minulle, työttömälle... Tarina on pitkä ja monimutkainen... Mutta selvisin siitä jokatapauksessa!

Tuo häpeän tunne on tosi tuttu!
Itselleni on kaikki talouteen liittyvät ongelmat tosi herkkä paikka enkä haluaisi puhua niistä yhtään kenellekkään! Mutta joskus on vaan pakko...

Toivon sydämen pohjasta, että saatte asiat vielä järjestykseen!!!
TSEMPIIÄ!!!

Voimia sinulle ja miehellesi. Itselläni oli kanssa aikoinaan aika vaikea rahatilanne joka johtui sairaudestani. Järjestelin hiukan raha-asioitani olessani maniassa. Minua auttoi se kun hakeuduin velkasaneeraukseen ja pääsin siihen mukaan. Nyt on tilanne se että pystyn taas huolehtimaan raha-asiani. Luottotiedot meni ja velkasaneeraus ohjelma kestää viisi vuotta. Mutta mitäs sitten. Nyt voin taas nukkua ja viisivuotta menee äkkiä. Tämä on yksi keino jota kannattaa kokeilla jos muuten ei asiat selviä. Minua se auttoi ja minun tapauksessani on vaan hyvä että en enää pääse tekemään velkaa ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen.

Ei onnistunut yhdistellä lainoja, joten piina senkun jatkuu.. en käsitä miten paljon tai vähän pitää velkaa olla, että yhdistely onnistuisi? Pankeista on turha kysyä, sieltä emme saa mitään.

Teimme eilen päätöksen myydä talo ja ilmoitimme siitä valitsemallemme välittäjälle. Nyt täytyy vaan toivoa, että kaupaksi menee! Sen verran se helpottaisi sitten, että jää asuntolainat ja asunnosta tulevat kulut pois. Tosin pankista tuli inhottava kirje, koska viimeisin maksamatta oleva erä on tammikuulta.. täytyy huomenna soittaa sinne ja kertoa tilanne. Taas. Pankkia on informoitu alun alkaenkin. Hävettävintä tässä oli, että tieto meni takaajillekin ja heidän kanssa emme halua välejä tulehduttaa.

Minua pelottaa, ahdistaa, hävettää.. suurin on ahdistus; koen niin valtavaa ahdistusta, että pelkään etten selväjärkisenä selviä. Vatsa jo oireilee tästä ahdistuksesta, työt saan hoidetuksi mutta tiukan takana sekin on.

Miten tämän helvetin kanssa voi tulla toimeen?!

Hei GatLady!

Kovia aikoja koette ja se tuska huokuu viestistäsikin. Olet kertonut, että käytte työssä ja todella haluatte selvittää tilanteen. Opiksikin olette ottaneet.
Kyllä teidän kuitenkin vielä kannattaa selvittää pankkinne kanssa tilanne. Tiedän tapauksen, jossa kaikki jo ulosotossakin olevat rästit hoidettiin pankkilainalla pois.
Netissä pankkinne sivuilla on esim. lainalaskurit, joiden avulla on helppo itsekin laskea maksukykynsä. Asunnon myynti ei välttämättä ratkaise tilannetta. Kun hätä ja ahdistus on suuri, ei ehkä tule selvittäneeksi asiaa joka kantilta. Häpeän tunteen yli on vain päästävä. Elämässä tapahtuu kaikenlaista. Pankit ja niissä oleva asiantunteva henkilöstö on sitä varten, että ovat mukana elämämme eri tilanteissa, vaikka ne tilanteet eivät aina olisikaan niin mukavia selvittää.
Asioilla on taipumus järjestyä - usko pois! Tsemppiä! 🙂👍

Kiitos kannustavista viesteistä! Menisimme niin mielellämme pankin puheille yhdistääksemme lainat, mutta ei se onnistu.. jos meillä on pankillekin erät myöhässä ja puolisolla vielä maksuhäiriömerkintä niin en jaksa uskoa, että onnistuu.

Soitin sinne pankkiin tänään. Maksamme kuun lopussa vanhimman erän ja sillä taas pötkitään vähäksi aikaa eteenpäin. Kunpa saisimme talon myytyä. Se on varma ettei koskaan enää oteta tällaista velkataakkaa, kun on muita lainoja päällä.

Vatsakivut senkun yltyy. Taas pitäisi ruikuttaa maksuaikaa laskuille tai pyytää, että voisi puolittaa. Tämä on kuin toinen työ. En käsitä miten tästä voi todellakaan selviytyä!

Tämä saattaa tuntua nyt jankutukselta täältä päin, mutta kysyisit edes pankilta niistä lainojen yhdistämisistä. Mikäli ne lainat ovat muualta esim. pikaluottoja, niin sittenhän olisi otettava niiden maksamiseksi uusi pankkilaina. Se on pelkästään hyvä asia, että pankillekin päin osoitatte haluavanne asian järjestykseen. On huomattavasti helpompi lyhentää yhtä lainaa kuin neuvotella kaikkien kanssa maksujärjestelyistä. Pankki toki tarkistaa luottotiedot, mutta ehdoton este maksuhäiriö ei kuitenkaan ole, riippuu tietenkin tapauksesta.

Asunnon myymisen jälkeenkin teidän on ilmeisesti asuttava vuokralla. Monesti asumiskustannukset vuokra-asunnosta voivat olla melkein samaa luokkaa kuin esim. asuntolainan lyhennykset kuukausittain. Olette varmaan nämä huomioineetkin, mutta kannattaa asiaa miettiä kokonaisuutena ja joka kantilta.

Kun asiat alkavat järjestymään, niin fyysiset oireetkin yleensä helpottavat. Tuntuu kuin suuri kivi olisi vieritetty hartioilta painamasta.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, ettei pankkien paras asiakas ole, se jolla on tilillä paljon rahaa, vaan se velallinen.
Jos teidän oma pankki ei ala velkoja sovitella, niin kysykää toisesta pankista, teillä on kuitenkin talo, sen myynti tässä tilanteessa ei ehkä niin järkevää ole, kuin äkkiä saattaisi luulla, sillä kiireellä myymällä, siitä saa huonomman hinnan. Onko talo kiinnitetty jo "kurkihirttään myöten" velkoihin. Jos ratkaisua löytyy, niin ensimmäinen vuosi, mahdollisimman pienillä kuukausi erillä, että tilanne tasoittuu, tulot ja menot tasapainoon.
Kai siellä teilläpäin on velkaneuvojia, apua nykyään löytyy, kun sitä osaa vain etsiä.

Hei sinulle

Olemme 4-henkisenä perheenä eläneet reilun vuoden helvetissä. Taloudellinen tilanteemme oli niin huono että jatkuvasti tuli uutta laskua ja vanhat reikkuivat, yritettiin sinnitellä. Mielenterveys todellakin oli koetuksella.

Minä loppujen lopuksi sitten käännyin velkaneuvojan puoleen. Jono tosin oli puoli vuotta mutta pääsimme aiemmin koska oli kaksi pientä lasta. Siitä ei juurikaan apua ollut, koska jos olisimme menneet velkasaneeraukseen, olisi mennyt auto ja luottotiedot. Pankin kanssa yritettiin kans monenlaisia mutta ei se enää joustanut.
Sitten käännyin seurakunnan diakonian puoleen. Siitä alkoi tulla apua. Hakemusten kautta saimme kirkolta ja diakoniajohdosta rahaa tai siis niillä maksettiin niitä rästilaskuja. Sossun kautta ei juurikaan helpotusta tullut, ainoastaan saimme lasten lääkkeisiin rahat eli saimme apteekkiin sellaisen sopimuksen ettei tarvitse lääkkeitä maksaa.

Elämä oli niin raskasta kaikin puolin. Parisuhde kärsi.

Viimeinen oljenkorsi oli omat vanhemmat. Emme halunneet heitä rasittaa mutta olimme eron partaalle, minulla alkoi sydän vaivaamaan (olen vasta 30 v)... emme pyytäneet apua mutta kerroimme tilanteemme suoraan. Ensin tuli tietysti moitteet mutta sitten he auttoivat rahallisesti... se oli pakko.

Häpeän tunne tietysti jäi mutta me hyvitämme vielä joskus. Se oli meidän pelastus.

SUosittelen teille siis seurakunnan diakoniatoimistoon yhteydenottoa pikaisesti. Toinen neuvo olisi minkä itsekin saimme, että koettaa järjestää pikkulainat ensin. Sanoit että asuntolainaanne ette ole pystyneet maksamaan..voisitteko kääntyä pankin puoleen ja koettaa nyt maksaa vain korkoa sen aikaa että saatte pikkulainat pois? Me saimme myös neuvon velkaneuvojalta että joskus on hyvä yrittää ottaa yksi laina millä maksaa kaikki luottomaksut eli korkeakorkoiset pois. Pankin kanssa kannattaa mennä keskustelemaan eikä pelätä turhaan.

Älkää jääkö yksin. Meitä talousahdingossa eläviä on PALJON.

Hei!

Kiitän suuresti rohkaisevista ja kannustavista viesteistä!

Tämä on tilanne: talo on edelleen myynnissä, pikkulainoja on yritetty yhdistellä muualta kysymällä kuin pankista mutta ilmeisesti ei ole tarpeeksi velkaa, pankista tuskin saa mitään eikä kehtaa kysyäkään, sillä lainat on maksimissaan. Pankki on tietoinen tilanteesta, mutta eipä se paljon lohduta. Lainat on maksettava tai tässä tapauksessa ne korot vain. Niitäkin on yli 1000e. Järkyttävä määrä.

Kiinnostuin tuosta seurakunnan diakoniasta.. mutta heti aloin ajattelemaan, että kuinka luottamuksellista se on? Miten se homma lähtee rullaamaan? Vai riittääkö, että kertoo mikä tilanne on? Meillä ei ole lapsia, joka ilmeisesti teillä ainakin on edesauttanut avun antamista?

Olette olleet erittäin rohkeita, kun uskaltauduitte kertomaan vanhemmillenne asiasta. Minä/me emme saa kerrotuksi sen häpeän vuoksi suurimmaksi osaksi ja siksi, että he ihmettelisivät suuresti miten kaksi työssäkäyvää voi saada itsensä tähän jamaan. Pikkuisen olen aina vihjaillut kylläkin.

Laskuja meillä edelleenkin roikutetaan ja ruinataan lisää maksuaikaa/siirretään eräpäiviä. Velkaneuvojalle tie on liian pitkä; meidän toivomme on heitetty talon myyntiin sillä se toisi helpotusta.

Rukoilkaa puolestamme! Olemme sen taidon opetelleet uudestaan.

Jokainen arkipv on tuskaa pelkästään jo ajatuksena, että mitähän postia tulee.. erittäin ahdistavaa!

Hei
Ensiksi, minä rukoilen teidän puolestanne. Jumala auttaa.
Miten olisi, jos jättisit nyt sen ylpeyden naulakkoon ja pyytäisit apua? Avun pyytäminen ja sen tarvitseminen ei ole yhtään häpeällistä. Jos olisin läheisesi, ja saisin myöhemmin selville siitä, missä helvetissä te olitte ettekä kertoneet, niin sydämeni särkyisi.
Isoin paine on varmasti se, että te ette kerro kenellekään ongelmistanne. Ota ensimmäinen askel, ja kerro läheisillesi ja menkää vaikka yhdessä pankkiin.
Pankin antavat hädän tullessa apua. Ei kannata hylätä heidät ilman että yrittää. Tälläisissä tilanteissa voi pari vuotta maksaa ainoastaan korkoa, ja tosiaan se toinen laina maksamaan nyt huonot lainat pois.
JOs tämä ei onnistu, niin sitten vasta turvaudu muuhun apuun. Jos ette yritä kaikkea, niin myöhemmin kyllä vielä kadutte.
Muista, on kunniallista pyytää apua hädän tullessa. Älä anna turhan ylpeyden kaataa teitä.
Toivon todella paljon siunausta elämällenne. Älä menetä toivoa.🙂🌻

Hei!

Olen äärettömän liikuttunut myötätunnostasi.. kirjoitan tätä vedet silmissä, sillä olen niin liikuttunut. Kiitos, että rukoilet puolestamme.

Olen vähän raottanut verhoa äidilleni, mutta en todellakaan niin paljon että hän tietäisi kokonaistilanteen. En pysty siihen. En uskalla.. häpeäntunne on liian suuri.

Olisiko se mahdollista, että pankkimme antaisi vielä rahaa vaikka kuukausierät laahaa perässä, asuntolainat on maksimissa ja puolisolla luottohäiriömerkintä ( pari vuotta tuli ) ? Muista pankeista lienee turha kysyä, kun tilit tulee sinne missä on asuntolainat. Voiko tässä tilanteessa tosiaankin saada vielä lainaa?!??

Onneksi on viikonloppu eikä tule postia.

Hei CatLady!

Kirjoitan nyt sinulle äitinä lapseni tarinan. Olin ajatellut kirjoittaa siitä jo aikaisemminkin, mutta tämä kun on julkinen foorumi. Nyt otan riskin, koska sydäntäni särkee tilanteesi.

Lapseni joutui vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen osittain omasta syystään osittain työstään johtuvista syistä. Hänkään ei kertonut meille vanhemmilleen tilanteestaan. Ylpeys ja pärjäämisen halu varmaan esti sen. Tunsi häpeää niinkuin sinäkin. Vaikea tilanne alkoi vaikuttaa myöskin mielialaan. Masennus hiipi hiljalleen kuvioihin mukaan. Hänen luonaan käydessäni tiesin, että elämä ei ole raiteillaan. Kuitenkin hän aina sanoi pärjäävänsä. Lopulta tultiin tilanteeseen, että hän ei enää avannut edes postiaan. Sinä onneksi vielä teet sen!

Silloin oli pakko puuttua tilanteeseen, vaikka olikin aikuisesta ihmisestä kysymys. Vasta silloin hänkin antoi periksi - ei ollut enää mitään muuta mahdollisuutta, kuin turvautua apuun, vaikka se sitten tulikin vanhempien taholta asioihin puuttumisena.
Vastusteluista huolimatta käytiin lääkärissä ja hän sai masennuslääkityksen. Sitten lasku laskulta selvitettiin taloudellinen puoli. Osa oli jo mennyt ulosottoon saakka. En todellakaan haluaisi nähdä kenenkään ihmisen - en edes vieraan ja tuntemattoman - käyvän elämässään niin pohjalla. Äidille se on kova paikka, mutta vielä kovempi asia on, jos pattitilanteeseen joutuneelle ei apua löydy.

Maksamattomien lainan lyhennysten takia oli pakko myöskin kääntyä pankin puoleen.
Luottotiedotkin olivat siinä sotkussa menneet. Pelkäsimme tottakai ettei pankissa meitä ymmärrettäisi, kun hänen kanssaan yhdessä sinne menimme.
Mutta ihme tapahtui! Muistan vieläkin ne pankinjohtajan sanat: "Laitetaan lapsen asiat kuntoon". Hän sai lainan, jolla maksettiin kaikki ulosotossa olleet maksut ym. rästissä olevat pois. Äitinä luotin vielä lapseeni ja takasin lainan.

Tästä alkoi lapseni "uusi elämä". Ei ole tarvinnut lainan takaajana pettyä häneen. Nykyisin hänellä on perhe, työ ja paljon mielenkiintoisia harrastuksia. Elämä kantaa.

Kyynelsilmin äitinä minäkin tätä kirjoitan. Kyllä vanhempien puoleen voi vaikeinakin aikoina kääntyä. Yleensä me äidit kuitenkin vaistoamme silloinkin kun lapsillamme on vaikeaa. Jospa tämä rohkaisisi sinua, ainakin toivon sinulla olevan ymmärtäväiset vanhemmat. Äitinä ymmärrän senkin, että lapset haluavat olla itsenäisiä ja pärjätä elämässään. Elämässä saattaa tulla kuitenkin tilanteita, että apua tarvitaan ja todellakaan ei ole häpeällistä pyytää sitä. Talousahdinko horjutti lapseni terveyttä. Toivon sinun saavan apua ennenkuin käy samoin.

Heissan

Seurakunnan diakoniatoimistosta saat yhteystiedot diakonissalle, joka hoitaa kanssanne asiat TÄYDELLISEN luottamuksellisesti! Ne asiat sovitaan aina ensimmäisellä käynnillä. EI tarvitse olla lapsiperhe että saa sieltä apua. Suosittelen ilman muuta koettamaan!! Apua tuli meille todella nopeasti!

Tärkeintä olisi nyt selvittää, mitkä pikkulaskut ja -lainat on maksamatta. Kirjatkaa KAIKKI laskut ja menot paperille. Tiedän kuinka kamalaa se on kun tulee koko ajan uusia laskuja ja vanhatkin odottaa!! Mutta tässä lista, mitä on hyvä miettiä tosissaan jos haluaa nyt päästä tilanteesta:

- Mistä voitte luopua hetkellisesti? (Vakuutukset, puhelinlaskut pienemmäksi, kaupparaha minimiin ja herkut pois..)
- Minkä laskut voitte erittää pienemmille osille? (Esim. tv-lupa on mahdollista laitta joka kuukausi tulemaan, jotkut vakuutusmaksutkin..)
- Onko joku muu minkä voisitte myydä kuin talon että saisitte hieman ylimääräistä? Esim. sellaista tavaraa jota ette tarvitse ja käytä?

Meille ehdotettiin halvempaan autoon siirtymistä eli olisimme myyneet suht uuden auton ja ostaneet tilalle huonomman...

TE SELVIÄTTE vaikka ei nyt siltä tunnu. VOIMIA.

Minä edelleen kiitän teitä kaikkia siitä, että olette jaksaneet tsempata meitä. Sydämestäni.

Tilanne on nyt se, että voimat alkaa olla loppu. En jaksa pysyä toimintakuntoisena, pää sumussa päivästä toiseen.. työt alkaa kärsimään hajamielisyydestä. On tullut jo synkkiä ajatuksia mukaan, sillä ei tätä jaksa.

Halu hoitaa asiat kuntoon on ollut kova, mutta perjantaina yksi perintätoimisto ilmoitti että toimeksiantaja suostuu 500e kuukausilyhennyksellä lainanhoitoon.. joka meni siis perintätoimistolle. Ne uhkaili ulosotolla, ja uudella luottohäiriömerkinnällä jota ei voi välttää. Tämä viesti romahdutti täysin. Aiomme ehdottaa vielä toistamiseen pienempää erää, sillä meillä ei todellakaan jää tuota summaa kuukaudessa käteen. Tuo summa kaataa meidät täysin. Minä en ymmärrä tuota perintätoimistojenkaan toimintaa, kun sinne voi tehdä maksusuunnitelmaehdotuksen mitä on vara maksaa niin silti mielivaltaisesti heittävät tuollaisen summan. Toimeksiantajan kanssa ei ole neuvotteluyhteyttä enää. Hoidimme ko. toimeksiantajalle noin kuukauden myöhässä aina laskuja, mutta hoidimme silti.. mutta ensimmäisestä luottohäiriömerkinnästä ko. toimeksiantaja kun sai tietää niin irtisanoi lainat.

Haluaisin tietää enemmän tuosta diakoniatoiminnasta; maksavatko he sieltä konkreettisesti laskuja vai saako sieltä ruoka-apua vai mitä? Minulla suuri kynnys ottaa yhteyttä sinne, sillä asumme pienellä paikkakunnalla. Haluaisin tietää konkreettisesti, että millaista apua sieltä saa.

Me olemme minimoineet kaikki mahdolliset asiat jo pois elämästä, ei ole enää mitään muuta kuin tämä talo joka ei vielä ole kaupaksi mennyt. Me ei reissata liikoja eikä ostella ruokaa kuin pakolliset ja sitäkin edullisimmasta päästä. Olemme uskomattoman tiukilla.. ja nyt on tullut tähän kaikkeen väsymys, masennus ja itsetuhoiset ajatukset.

Juuri noi, kaikki mahdolliset paperit mukaan pankkiin ja keksustelu käyntiin. Omakohtainen kokemus on, että mitä suorempaan sielläkin puhuu, niin asiat neuvotellaan järjestykseen. Ihmisen tekemille ongelmille löytyy usein ratkaisu, mutta mikä on luojasta, on vaikeampi....joten pankkiin!