suunnittelimme tässä tutun kanssa mun synttäreitä. Hän tulee päivää ennen ja ollaan kahestaan. Yritämme syä kunnolla, jopa mäkin. Mietimme pihvin ja hampparin välillä, siis itsetehtynä.

Tein tossa riisi-vihannes sekoitusta ja pakkasesta itetehtyy lihapullia. Huomiseksi jäi tota riisiä vielä. SÖin itekkin sitä.

Hei Saloka!
Ikävä että olet nukkunut huonosti. Paljonko vuosia täytät? Kiva että sulla on seuraa ja että olet syönyt. Minä voin aika huonosti. Kirjoittele!

TOinen yö huono ja valvosin 5 asti. En tiä kuinka kauan kestän tätä. Nyt jo rinnassa on välillä kipuja. Yritän illalla, jos saisin aikaisemmin unen päästä ki. ALan kuulemma olee tosi väsyneen näköinen ja pelkään että alan kohta olee harhoissa.

Käytiin tutun kanssa kaupassa tänään. TUli taas ostettuu sitä ja tätä. Samalla katottiin mitä mitä ensi kuussa syödään sitten synttäreilläni. On vaan hiukan ahdistavaa, kun suunnittelee sitä ja samalla pelkää, jollen sittenkään saa alas mitään.

Alan pikku hiljaa huomaamaan että painoa on poistunut. Saan ite kengät jalkaan ja muutenkin jalat ei ole enää niin tönköt. Paidat ei kiristä eikä rintsikat. Kuulemma on jotain muotojakin tullu, en tiä.

Olen 32 tuntiin nukkunut yhteensä n. 2 tuntia koiranunta. Pelkään ensi yötä, jollen silloinkaan nuku ollenkaan. Olen koko ajan varautunut. Pelkään erinlaisia ääniä. Päivällä kuulin oven käyvän monen monta kertaa, mut ei sitä avattu kertaakaan. Kaipa tämä tästä taas menee. En halua soittaa mt-polille. En taho kertoa lekurille. Se kumminkin lykkää "reseptin" käteen. TOsta lääkkeestä on ollut mahan kanssa hyötyy. Ei ole tarvinu vessarallia harrastaa. Mut viikon päästä annosnosto pelottaa.

Tuttu lähti. Yritän saada tyttöä isovanhemmille, hänen turvallisuuden puolesta. Olen ihan naatti, mut silti aivot käy kierroksia. Olen maanut koko päivän sohvalla, peitto päällä. Yrittänyt jua ja söin pitsan. Kohta meen hakee pakkasesta jätskii. Tiedän että ruokavalio on jostain takamuksesta, mut tällä hetkellä on mun mielestä syötävä ees jotain. Vois se olla pahempikin.

Ehdotin tutulle, että hän olisi soittanut hoitajalle tai lääkärille. Sillä ei kantti riittänyt. Olo on hylätty. Kukaan ei taho auttaa mua. Äiti ei ymmärrä ja isää en halua rasittaa. Tytön kanssa saa painia että hän ymmärtäisi. Sain jopa pitkästä aikaa kyyneleen silmiin, joka tuli ian sydämestä asti. Se satutti mua.

En tiä olenko enää masentunut. Millainen on masentunut? Tutun kanssa puhuttiin pari päivää ja mietittiin tätä kysymystä. Olen ennemmin uupunut, Uniongelmainen ja syömishäiriöinen ihminen. Lääkitys on täysin päin mäntyy. Popsin aamusta pillereitä naamaan ja toivon parempaa elämää, saamatta sitä ees. Pelkään pelkotilojen laukeavan niin että pelkään liikkua omassa kotonani.

Ensi kuussa tulevat synttärit menevät ehkä päin mäntyy. Viikon päästä olisi tarkoitus mennä syömään tutun kanssa ja kaupoille. Sekin taitaa mennä päin mäntyy. En jaksa uskoa tulevaan. Haluaisin vaan nukkua, enkä heilutella jalkojani kipeeksi koko aikaa. Haluaisin tämän silmäsäryn pois, että saisin silmäni laitettuu ilman kipua kiinni. Haluaisin syä, niin ettei tarvitsisi ahdistua kesken herkkusyötävän.

😭

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Miten sait nukuttua viime yön?

Mun terapeutti jäi kesälomalle. En tiedä, miten selviän seuraavista neljästä viikosta. Tuntuu, etten saa aikaiseksi mitään täällä kotona. On paljon "pitäisi"-ajatuksia. Mutta melkein mitään ei ole pakko tehdä. Yritän tehdä sen, mikä on pakko. (Nyt esim silittää kutistetut kankaat kuiviksi.) Ja jos siihen päälle saisi tehtyä jotain kivaa...

Voimia päivääsi!😍

JP, huonosti. Toivottavasti pärjäät, kun hoitaja on lomalla. Mun hoitaja on vasta joskus elokuussa vissiin.

....
54 tunnista 5 tuntia nukuttu.

Yritin äitin kanssa puhuu tänään. Yritin jotenkin vihjaista apua häneltä. Mut hän päättikin sit syyttää mua valehtelijaksi. Kuulemma ei ole mahdollisuutta että ihminen valvoo yli 50 tuntia ja siitä nukkuu vaan 5. Että mun on pitänyt nukkua tai ees torkahtaa jossain vaiheessa aina. Sanoin äitille sit et kiitos vaan. Olen kuulemma liian jaksavainen ja hyvinvoiva. Kyl mä myönnän sen, että olen liian pirtee. Mut onko se sit jotain lumetta.

Äiti pakotti lähtee isoon kauppaan heidän kanssa. Matkalla sain pienen pienii poissalokohtauksia ja kaikki olisi ku olis sumussa. Kädet menee ku känniläisellä, eli jos liikutan vasemmalta oikeelle käden, ni käsi menee paljon aikaisemmin perille ja myöhemmin järki. Kauppa meni ihan plärinäksi. Jaksoin mennä sen ison kaupan ympäri, mut en ostanut kun aurinkolasit (vanhat hajos) ja pari munkkia ja pieni kolan. Ei oikee tehnyt mieli koskea mihinkään eikä tee mieli syä mitään.

Nyt yritän syä setsuuria palvikinkulla. Kurkkuun sattuu aina kun nielen. Ei se muuten satu.

Miettisin päivällä, uskallanko laittaa hoitajalle tekstarin. En tiä onko hänellä sellaista mahdollisuutta. Känny sillä ainakin on. EN uskalla soittaa lääkärille enkä hoitajalle, kun pelkään että ne alkaa tuputtaa lääkkeitä heti tai sit vähättelee tai jotain. Pelkään vaan et olen psykoosis tai että olen kohta. Yritän pysyy järjissäni, mutta sit apteekissakin kysyin äitiltä mikä päivä tänään on. En paljoo muista mitä eilen olen tehnyt, saati muistaisin mitä telkkarista on tullut. Ohjelmat suunnilleen ehkä tiedän.

Olen vajonnut tosi alas, enkä tiä miten pääsisin täältä pois. TOi lääke mikä aloitettiin viikko sitten on saanut mielen kirkastumaan. En ajattele kaikesta huolimatta im:ää. Ennemmin melkein nauran tälle unettomuudelle. Mulla on tosi hyvä olla, pitkästä aikaa. Näen tuloksia, kun paino on tippunut. Jaksan paljon enemmän. En tunne itteäni yhtään masentuneeksi. Silloin ku tuttu oli täällä yötä, ehdotin että oltais lähdetty ulos kävelee keskellä yötä. Jotenkin olen peloton tällä hetkellä, mut sit taas pelkään ääniä.

Olenko psykoosis? Vaikka olen ihan järjissäni. Tiedän mikä on oikein ja mikä on väärin. Pitää varmaan googlettaa mitkä oireet siihen on.

Mä en taho luopuu tosta lääkkeestä, sillä se on auttanut mun mahaani. Kerroin eilen tutulle että tämä on ihan ihmeellistä, ettei tarvii aamulla juosta vessaan ekana. Ei tarvii ruuan tai juomisen jälkeen juosta vessaan heti. Ja sitten kun sinne menee, niin sieltä tulee enemmän kun ruokalusikallinen. Mulla siis toi lääke aiheuttaa jonkinlaista ummetusta, mutta ei sellaista papanavaihetta.

Hei Saloka!
Toivottavasti synttärisi ensikuussa menevät hyvin. Ja toivon että saat syömisen sujumaan hvvin. Sinulla on nyt vaikeaa mutta taistellaan uhdessä päivästä toiseen. Kaikkea hyvää sinulle ja tytöllesi!

Arka, synttärini on tässä reilu viikon päästä.

...
ALoin miettii viime yönnä tätä nukkumista. Ekana kerroin hoitajalle että olen lopen uupunut, niin ku olen täälläkin sanonut. Sit aloin vähentää syömisii ja hoitaja ja lääkäri teki dg että olen vakavasti masentunut. Sain lisää lääkkeitä siihen. Ennen lääkkeitäkin, nukuin huonosti. SIt tällä viikolla meni unet päin honkii. Lääke pitää mielen ihan ok:ssa. Nukun 3 tuntia yössä. Mä en tiä onko tämä sellaista ku syöminen, että pakotan itteni pysymään hereillä ja sit määrättynä kellon aikana saan luvan mennä nukkuu. Sit laitan kellon soittamaan 3 tunnin päästä. Tätä herätyskello juttua en ole kenellekään sanonut, enkä ehkä sanokaan. Mä jotenkin haluan rankaista itteäni jotenkin. Eli tällä hetkellä siis syön tosi niukasti (paino laskee ku lehmän häntä) ja nukun huonosti. EN tiä kuinka kauan mun kroppa jaksaa tälläistä rääkkiä enää. Olen pyytänyt apua tutulta ja äitiltä. Ne ei tee mitään. Laitoin eilen illalla hoitajalle viestiä, kun en uskalla soittaa. Ei sieltä tullu mitään takasin. TUntuu vaan koko ajan pahalta. Olen alkanut koko ajan pelkää, että kroppa tekee lakon ja tyttö näkee sen. Saan pelkotiloja ja äänet tuntuvat pään sisällä miljoona kertaa kamalimmalta ja pelottavimmalta. Alan luulemaan asioita, esim. ettei ketään välitä musta. Tahtoisin apua, mut en tiä millaista. Ite en uskalla soittaa mihinkään, kun pelkään ettei mua kukaan usko ja että mulle lykätään va resepti käteen.

Jään ehkä ensi viikon lopulla (pe?) yksin kaupunkiin hiukaks aikaa. Pelottaa mitä siitäkin tulee. Jaksanko ja kykenenkö syömään sen pienenkin määrän ruokaa.

Olen ihan solmussa. Jäin nyt viikonlopuksi isän omaishoitajaksi ja pitäisi aina soittaa sille ja kysyy miten menee. Pelkään että isä salaa käy kaupassa ostamassa kaljaa. Tyttö sit päätti jäädä myös kaupunkiin, vaikka kuinka yritin häntä lahjoa lähtemään.

Olen jonkun verta jaksanut eilen tai viime yönnä sukkaa neuloo ja tänäänkin. Teen puikko silloin ja puikko tällöin. Sit piti hakee toista lankaa ja siihen jäi kutominen. Varmaan illalla taas alan kutoo ja teen sitä myöhään yöhön, kunnes annan luvan mennä hetkeks nukkumaan.

Olen miettinyt huomista, jos menisin päivystykseen. Mut sit on se, että pelkään mennä sinne. Tiedostan että nyt ei ole itellä kaikki kunnossa ja tarviin apuu, mut en sit tiä, mitä apua ne sieltä voi antaa. Pystyykö ketään mua enää auttamaan.

Aamulla näin kaksoiskuvia. Telkkarin hahmot oli kaksoiskuvina ja tekstit epäselviä. Tekstareista ei saanut mitään oikee selvää.
Sit olen tässä päivän mittaan huomannut että kun laitan silmät kii, jonkin ajan päästä kuuluu korvissa kun 2 lautasta (sellaista joita on orkestereissa) paukattaisiin yhteen. Voin torkahtaa pariksi sekunniksi.
Olen myös alkanut saamaan lihasnytkähdyksiä jalkoihin ja käsiin.

TYtön kanssa on rankkaa. Yritän jaksaa huomiseen, sitten hän saa mennä isovanhemmille hetkeks.

Ei tee mieli syä mitään. Olen juonu vettä ja teetä niin että joudun käymään koko ajan vessas. Suussa maistuu p. Nenä on ihan kuiva. Nahta alkaa lähtee rintojen välistä.

Mä niin pelkään tällä hetkellä ottaa yhteyttä hoitotahoon tai jonnekkin. Pelkään niiden leimaavan mut huomionhakuiseksi. Että ne ei tajuu että olen pahasti sairas tällä hetkellä. MÄ voin näyttää iloiselta ja hyvinvoivalta, mut se todellisuus sisällä on ihan toista. Teen ehkä hidasta itsetuhoa itelleni.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Tuo, mitä kirjoitat, kuulostaa minusta tosi huolestuttavalta. Voisitko mennä tänään tai homenna päivystykseen? Tarvitset apua! Voi kun saisit sitä! Yritä mennä...

Olet ajatuksissani!😍

Hei Saloka!
Sinulla on tosi vaikeeta nyt, haluan kovasti rohkaista sinua ja rukoilla sinulle voimia. Ymmärsin (en tiedä ymmärsinkö oikein) että olet saanut uuden lääkkeen ja se tuntui nostavan mielialaasi mutta toisaalta sinulla on ollut vaikeampaa et ole saanut nukuttua tai syötyä. Ja ehkä olet huolissasi isäsikin voinnista. En osdaa neuvoa mitä sinun tulisi tehdä kun tuntuu että olet oikeassa siinä että jos soittaa psyk. polille tulee vain uusi resepti. Mulla on myös ollut tosi paha olla, olen rittänyt jaksaa tunnin ja päivän kerrallaan. Tästä nyt ei varmaan ollut paljoa apua mutta halusin kirjoittaa kun seuraan sinun vointiasi. Voimia sinulle!

yö meni pipariksi. Olin vielä puoli kuuden aikaa ihan pirtee, mut pakotin itteni 3 tunniksi nukkumaan.

Äiti ehotti että menisin sinne ensi yöksi. Se ei usko että valvon täällä. No kuka sitä ees uskoo. Olen tänäänkin suht pirtee et itekkin ihmetyttää.

Syömiset on ihan hakoteillä. Otan vaan jotain kaapista, ettei tuu huono olo. EIlinen makkarat laitto pahan olon, mut aamulla huomasin syyn. Olin aamulla ilmeisesti unohtanut ottaa mahasuojalääkkeen. Pitäis varmaan kaivaa jostain dosetti taas käyttöön, kun en näköjään muista kaikkia lääkkeitä annostella.

Olo on aika heikko. Oon koko aamun juonu teetä va. Kohta varmaan tarvii toi vesipullo täyttää ja jua sitä. Jotain syötävääkin tarvis kaivaa jostain, ettei ihan kunto mee huonoksi. Mut oon aika heikossa hapessa jo.

EN uskaltanut mennä päikkyyn, en ees soittaa. Ne olis kumminki laittanut unilääke respan käteen ja moikka. Ja mä en sellaisia huoli, ennen ku ne antaa semmoisii että saan kalikkanukutuksen sitten. Mun mielestä tähän syömiseen ja nukkumiseen tarvis alkaa tutkii enemmän. Kun kerta mieliala on ok. Onko toi mieliala va jotain peittelyy. Kiellänkö iteltäni sairauden.

Mul on taas ongelmia tuolla takana. Pitäis varmaan tk:hon soittaa ensi viikolla.

Kiitos JP ja Arka kun kävitte kirjoittelemassa 😍

Sain soitettuu psykan lääkärille nyt. Sain huomiseksi soittoajan. Nyt mietin oliko se väärin ym. Tunnen itteni ihan hyväksi. Nyt vien turhaan lääkärin ajan ja ehkä jonkun paljon enemmän tarvitsevan. NÄ on näitä mun ajatuksia tällä hetkellä. Tiedostan että ne ei ole oikeita, mut silti ne ahistaa. Jotenkin on helpompi mennä niihin mukaan.

Yritän kovasti syä jotain ees joka päivä, mut tiukkaa se on. EI se syöminen ole maailman terveellisempää. Olen syönyt nyt kaikki herkut pois kaapeita, joten niitä ei voi syä.

Viime yönnä sain hiukan enemmän nukuttuu. Sammuin sohvalle kesken jalkkispelin. Sit heräsin ja siirryin omaan sänkyyn. Nukuin 3 tuntia ja heräsin kelloon. En kumminkaan jaksanut nousta sittenkään ja torkahin. Olo on edelleen tosi väsynyt. Voisin nukkua monta päivää putkeen.

Äiti sanoo koko ajan että mun matot tarvii pestä. Mä olen sanonut ettei tarvii. En jaksa mennä niitä pesee. Haluaisin olla va kotona. En jaksa mennä ees vanhemmille saati kauppaan. Olen ihan veto poissa.

Arka, Juu mulla aloitettiin melkein 2 viikkoa sitten lamictal. Se aloitettiin siksi kun en syönyt ja olin kuulemma niin masentunut. Ennen sitä, mun nukkumiset oli siinä ja siinä. Sit se riistäyty kädestä ja tuli tä ihme ajatus. Perjantaina pitäisi tuplata toi pilleri.

En varmaan tänään tee mitään ihmeellistä. Sohvalla varmaan makaan ja yritän tehä käsitöitä, jos jaksan. Juon teetä niin et tulee korvista ulos.

Hei Saloka!
Kiitos että kävit ketjussani, lohdutti. Toivottavasdti saat syötyä ja nukuttua.

Kivaa Arka, jos ssain sulle jotain lohduttavaa aikaan. Mä olen hiukan tämmöinen, että osaan välillä katella kolikon kääntöpuolellekin ja ottaa ajatukset myös toisten kannalta. Mut sitten kun tulee itestään kyse, ni sit olen sokea kun pöllö päivällä. Ajattelen paljon mitä toiset ehkä ajattelee, mikä toisille on parasta ja jne.

...
Lääkäri soitti ja sain jotain nukahtamislääkettä. En kuulemma nuku tarpeeksi. Soittaa tiistaina uudelleen. En oikee ole iloinen tohon lääkkeeseen, mut en voi jatkaa näinkään.

Olen pakottanut itteni 8 aikaa aamulla nukkumaan ja 10 aikoihin heräsin jo ja nousin. Olo alkaa olee aika heikko jo. Huomasin vessassa käydessäni että hoipertelin. Olo on ku känniläisellä.

syömiset eilen meni överiksi. Söin va annoksen kaurapuuroa ja pari palvikinkkuleikkelettä. En jaksa syä enkä ees tehä sitä. TÄnään on sellainen fiilis, etten jaksa ees puuroa tehä. Teetä sit juon ja koitan siihen sokerii laittaa.

Eilen sammuin kesken tietsikka käynnin hetkeks. Oli omituista herätä ku korvan juures pauhas musiikki. Olen vissiin ni väsy että voin nukahtaa vaik seisovalteen kohta.

Suihkussa pitäisi käydä, mut en jaksa seistä siellä 15 minuuttia. Tuoli on liian matala. TÄytyy kattoo minkä systeemin keksin.

Porukkojen pitäis huomenna lähtee mökille ja sitten ne tulee vkl:ksi kotiin ja sitten lähtee taas maanantaina. Tyttö ei järin innostunut ollu.

Maanantaina olis hoitajan aika. Saa nähä kykenenkö menemään ees sinne. Mahtaisiko hänelle kelvata peruutukseksi se, että olen liian heikko kävelemään?

Tänään puhuin tutun ja isän kanssa siitä että rahaa ei ole kulunut, kun en ole jaksanut kaupoissa tai kaupassa käydä. Huomenna pitäisi kauppaan mennä tai sit tänään, jos tuttu viittii lähtee.

Mut nyt kai on pakko noi pillerit ottaa ja jua toi tee. Sitten voi ottaa hiukan rennommin kunnes tarvii lähtee koneelta pois.

Jakselkaa!