Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Hyvää juhannusta ja voimia sinulle!😍

Sataa vettä. Toivottavasti jonkinlainen juhannustunnelma silti syntyy. Pääsen ainakin miehen luo! Pakkasin tuossa juuri mukaan kumpparit. Voi olla, että niille on tarvetta. Mulla lähtee matkaan neljä laukkua ja käsilaukku. Kokeilin äsken niiden painoa, eikä mikään ole kovin painava. Helpompi liikutella. Ystävä tulee hakemaan mut ja vie junalle. Ei tarvitse tuossa sateessa kulkea bussilla.

Minkälaista kakusta tuli?

Siedettävää oloa sinulle!

JP, en tiedä millainen kakusta tuli. En ottanut vuuasta pois. Huomenna se otetaan pois ja sitten KAIKKI epäonnistumiset näkyy. Toivon ettei toi vuuassa pitäminen pilaa sitä. Mut ihan ok näköinen se oli. Oli kohonnut ja kauniin tumman ruskee. TUli ihan joulu mieleen.

...
Olen ihan ventti.Yöunet meni pipariksi. Nukuin 5-6 tuntii.En oikee tiä tarkalleen. Kurkkua kuivaa ja aivastuttaa.Siitepölyä. Olen niin äsy etten jaksa tehä ees IM:ää itelleni, vaikka tekishiukan mieli.Eilen söin liikaa. Tänään tarvii sekorjata.
Makaan tytön sängyssä. En jaksa konetta viä olkkaan. TÄssä se on laturissa ja hyllyllä.
Olen yrittänyt tehä noita tossuja valmiiksi.Kumpa saisin noi punaiset tehtyy tänään, ni sais huomenna viä ne tytölle ylläriksi.

Maanantaina on hoitaja.Saa nähä missä kunnossa meen sinne. Paino ainakin on laskenut tai pysynyt samassa.

Alan olee tosi poikki, kun en pysty/jaksa enää syä. Eilen meni syötävää tosi vähän. Illalla sain jopa 3 lonkkua juotuu. Nekin kosahti heti päähän.

Juhlat meni ihan ok. Koira puri tyttöä oikein hyvin. sillä on hampaan jäljet kädessä. Äitillä oli vieraita paljon ja tarjottavaakin jäi yli.

Mun mieli oli vaan matala. Miettisin koko ajan jos hukuttaisin itteni lähi järveen. Alan olee ehkä ketoosis tai lähellä ainakin. Maha on ihan sekaisin.

Huomenna on aamusta hoitaja. Mahtaako se ees ymmärtää, missä mennään.Varmaan vieläkin ajattelee,että syön ja syön kotona va.
Huomenna tulee rahaa, mut ei jaksa mennä kauppaan. Haluaisin vaan nukkua. Otin aamusta panadolia, kun eilisestä oli päätä sattunut. Hiukan se helpotti, mut silti sattuu.
Askeleet painaa ja pienikin matka on iso.

Saa nähä koska joudun osastolle. Ehkä sitten kun hoitaja tai lääkäri tajuaa, et tämän on loputtava.

Yritän kaurapuuroa syä tänään, jos se antais hiukan energiaa mulle.

Se hemmetin hoitaja ehdotti lisää lääkettä. Ihan ku se tähän jotain auttaa (tai voisi ehkä, mut epäilen). Pelkään va että KAIKKI lääkkeet lihottaa mua ja sitten lihoon 200 kiloiseksi ja eristäydyn kotiin ja syrjäydyn enemmän. Sitäkö ne tahtoo? No thanks.

Hoitaja oli tosin huolissaan. Sano että olen tosi uupunut. Kysy mitä tahtoisin. Enhän mä tiä. Olen niin sekaisin sisältä, että en tiä. EN tiä mitä apua tahon ja mitä muutakaan. Tahtoisin vaan rauhaa sisälleni ja pääni sisälle. Tahtoisin löytää sen tien, mikä johtais helpompaan ja parempaan elämään.

Mun masennus ilmeisesti ei ole ns mielellinen, vaan näyttäytyy syömisellä. Eihän mun mieliala ole ku silloin tällöin maassa. Nytkin voisin nauraa täällä ja mennä minne tahon, mut olen vaan niin poikki. Ja poikki olen siksi, etten saa tarpeeksi kaloreita.

Olen 10 kiloa tässä tänä vuonna laihtunut. Tuttu käski siirtää vaa´an tytön huoneeseen ja alko lyyti kirjoittaa. Omassa huoneessa jumitti aina 140+ kg ja tytön huoneessa alle.

Kotimatkalla kävin kaupassa, kun linja-auto meni "nokan eestä". Miettisin mitä leikkelettä ostan, jos yrittäis vaikka tehä leipää välillä. Sit otin jotain va. Leipäosastolla onneks sujui paljon paremmin, kun eka leipä oli rukiiton ja maidoton (IHME). Mun makkaraa ei ollut, mut onneks oli mun nakkeja, otin paketin. Yritän tänään syä ranskiksii ja nakkeja siis. Kaurahiutaleet olikin sit hiukan tenkka poo. Ei ollu paljon valinnan varaa ja kaikki ei ollu ees pikoja. Löysin sit alle euron kilon paketin, katoin että valmistuu mikrossa parissa minuutissa, saa kelvata. Juotavat vielä mukaan ja ulos kaupasta. Matkalla ittekseni ajattelin, mitä hittoa mä niitä oon ostanut. Pilalle menee tuolla kaapissa. Ja ne kalorit! Mut yritän psyykata itteäni tässä 5 tuntii, että saan syötyy noita ranskiksii. Mun on pakko, vaikka sit ripuloinkin ne huomenna pois. ALan olee niin heikko, että jotain on pakko yrittää. Sanoin hoitajalle, et jos jaksan, ni sitten teen jotain enemmän, mut sit on niitäkin päiviä kun ei jaksa kun puuron nopeesti tehä. Tänään yritän ja teen ton ruuan. Onneks se valmistuu uunissa, joten ei tarvi hellan eessä seistä. Voi istua keittiön lattialla.

Viime yö meni taas pipariksi. Olin väsynyt kun menin sänkyyn, mut en saanut rauhaa. Koko ajan piti jalkoja liikutella. Kello raksutti ja raksutti. En ees tiä koska olen nukkumaan menny. Kai se on mennyt taas että oon nukkunut 5-6 tuntia vaan, kun aamulla heräsin ennen kellon soittoo.

Hei
Toi kymmenen kilon pudotus on ihan hyvä alku.
Oletko vähentänyt jonkin ruoansyömistä tai juomista?
Iselläni oli olut joka aiheutti sen ettei paino laskenur ollenkaan.
Aurinkoista päivää 😎

Juro, kiva kun kävit kirjoittelemassa. Mulla on hiukan erinlainen tä pudotus. Mulla on syömishäiriö päällä ja se "estää" syömisen. Olen sit koittanut juoda niin paljon kun pystyn, mut eisekään oikeen aina onnistu. Alkoa juon aina silloin tällöin. Nyt sitä on menny turhan usein. Pitää pitää paussia ens kuun puoleen väliin.

...
Sain pitkät unet pitkästä aikaa. Silti oli vaikeaa nousta sängystä ja uskoa että päivä on alkanut. Mietin vieläkin sitä äitin kanssa puhelua ja niitä äitin sanoja. Ahdistaa, kun joudun olemaan yksin tämän paskan kanssa. En ole puhelun jälkeen pitänyt mitään yhteyttä. Laitoin puhelimeen yöllä äänet, jos vaikka lääkäri päättää soittaa. En soita mökille, olen ihan hiljaa.

Niin paljo tekee mieli pitää pilleribileet. Mutta yritän taistella sitä vastaa koko ajan. On jotenkin hällävälii tämä elämä. Eihän kukaan ymmärrä mua eikä haluu auttaa, enkä mä osaa kertoo mitä apua haluan, koska olen ni sekaisin.

Viime yönnä oli taas pelkotiloja, mut taistelin ne läpi. Jotain harhojakin näin tai kuvittelin.

Tuttu tulee tänne, mut en tiä kuinka kauaksi aikaa. Toivon että kauaksi, mut hän jotain sano että lähtis jo tänään takas kotiin. No onpa sit jotain muuta mulle, ku tä koti.

Kotityöt on rästissä ja pitäisi niitä jaksaa tänään tehä. Menemme ekana kauppaan, vaikka en tarvii sieltä yhtikäs mitään. Sit kun tulemme kotiin, tarvii laittaa pyykkikone päälle ja aastiat pesuun. Imuroidakin pitäisi joskus.

En ole yli vuorokauteen ollu yhteydessä vanhempiin tai tyttöön. Koko ajan pelkään ja kuvittelen että poliisit tulee ja on oven takana. Olen vielä pettynyt ja vihainen äitin sanoista. Ne satutti mua todella pahaasti.

Ei ole lääkäri vielä soittanut. Saa nähä soittaako.

Huomasin että kola ei sovi tällä hetkellä mun mahaani. Eikä se oikeastaan maistukaan hyvältä. Eilinen päivä meni 2 sämpylällä. Saa nähä mitä tänään jaksan syä. Tökki noi sämppiksetkin, kun piti purra ja jauhaa. Oli ne hyvii, kurkkua ja ohuen ohuita palvikinkkua.

Paino on taas pari kiloo noussu. Tuntuu että oon norsu. Laitoin teehen osan steviaa. Jos yrittäis tota sokeria vähentää.

Olo on vielä ihan ok. Varmaan se maanantainen ruoka antoi sellai energiaa, että jaksan vielä.

Illalla taas en saanut unta. Katoin telkkarista ihan ihme ohjelmia. Kolmelta sammutin puhelimen ja laitoin musiikin päälle. 8 aikoihin heräsin jo ihan pirteenä, mut pakotin itteni kuuntelee taas musiikkia ja lepäämään. Olin sit torkahtanut uudelleen.

Suhkussa pitäisi käydä. Hiukset on tosi rasvaset.

6½ tuntia unta ja taas mennään. Aamu tee juotu ja lääkkeet otettu. Lukkosepät kävi uudet lukot jo vaihtamassa. Tuttu tossa kuivia pyykkejä kasaa ja pesukone pesee uutta pyykkiä. Ollaan puheltu niitä näitä ja ihmetelty maailman menoa.

Eilen tuli syötyy ihan liikaa. Kaloreita paukkui oikee urakalla.

Aamulla paino näytti hebreaa. Tuttu kattoi omaa ja se näytti ihan oikein. En tiä siis sittenkään, mikä mun oikee paino on. Joka huoneessa se näyttää erii ja heittoa on melkein 30 kiloo. Pitää varmaan hoitajalta kysyy, onko siellä mahdollisuutta punnita. Olisin tosi iloinen ja tosi yllättynyt, jos toi keittiön paino olisi totuus. Sen mukaan, mulla ei ole oikeastaan paljoo enää, ku saisin alkaa soutulaitetta käyttää. Siinäkin perhana on joku painoraja.
Näytin eilen ja tänään tutulle taas, mihin kaikkeen pystyn. TUttu oli ihan ihmeissään, kun olen kuulemma ketteräksi tullu. Pääsen lattialta ylös käden käänteessä ja kyykkyyn ja ylös hiukan ongelmilla.

Eilen kaadoimme melkein kaikki mun langat olohuoneen lattialle ja lajittelimme ne. Niitä on ihan tolkuttoma määrä tullu. Pitäisi vaan alkaa enemmän sukkii tekee.

Hei Saloka!
Mitä olet puuhaillut? Toivottavasti olet saanut nukuttua. En osaa nyt kirjoittaa pitkästi halusin vain kertoa että olen ajatellut sinua.

Tuo onkin jo hienoa, kun pääset kyykkyyn alas jne mitä kerrot. Tulee mieleen alkuvuoden oma kuntoutus, kun jaksoin kävellä pienen matkan sairaalan käytävää ja nostaa ylös pienen limskapullon. Nyt menee jo 10km kävellen ja painojakin nousee 20kiloa. Olen vielä kyllä kaukana huippukunnostani.

Nyt, kun kohta pääset souteleenkin laitteellasi, niin mikset ajattelisikin, että olit fyysisesti sairas ja etenisit kuten minä pienin askelin. Onhan sulla esim. jalat ja maha kipeä. Kun, mitenkähän tämän sanoisi etten koko foorumia loukkaisi, oota. Kun mielensairauksessa tulee vaan vellottua itsessä mutta fyysisissä sairauksissa tulee sellainen tunne, että tästä kyllä selviän, kun otan itseäni niskasta kiinni. Ei kovin hyvin sanottu.

Moikka Arka. Kiitos kun kävit.

Moikka Maanvaiva. Taidan ymmärtäämitä yrität sanoa. TÄmä edistyminen on auttanut aika paljon. Vaaka ei näytä että paino olisi pudonnut ( tai en oikeastaan tiä lähtöpainoani sittenkään), mut tänäänkin kaupassa kun laitoin hupparin vyötäisille, niin ei ollutkaan niin jämpti enää. Saa nähä kun löydän ton vyöni jostain. Se viimeks oli ihan nippa nappa sopiva. Ei paljoo olis tarvittu ku oli liian pieni. Silloin ajattelin että pitää alkaa ettii uutta. Sit mulla on muutamat housut jotka antaa myös sitä mittaa. Mut en ole uskaltanut kokeilla niitä. Nyt on onneks polvikin sen verta hyvässä kunnossa, että pääsen raput ylös ja alas jotenkin normaalisti ja muutenkin on iltaisin paljon vähemmän kipuja. Pienin askelin tässä mennään. Tsemppiä sun kuntoutukseen.

...
Tyttö soitti mulle hetki sitten. Olen lauantaina hänen kanssa viimeks puhunu. Ei tapeltu yhtään.

ALoitin uuden lääkkeen tänään. Se on pienen pieni pilleri. Pienempi kun kynän ympärysmitta. Mut hirveen paha. Sen saa pureskella jos tahtoo, mut taidan alkaa niellä sen. Se on todella paha. 2 vko päästä otan 2 pilleriä sitten. Nyt vaan katotaan, alkaako jotain sivareita tulee.

Käytiin tutun kanssa lähi kauppakeskuksessa. Ostin itelleni läpinäkyvät kumisaappaat. Sit tuli ostettuu yks cd ja ruokaa. Rahaa ei sellai paljoo menny. Käytiin sit syömässä hesellä. Ostin minikana aterian. Mä söin ranskikset ja hän hampparin. Juoman puolitettiin.

Nyt olen taas yksin ja en osaa oikee tehä mitään. Saa nähä osaanko ees syä. Ostin salaattia kaupasta, että saan tänään ja huomenna syä. Kohta loppuu tämä "lomakin" ja pelkään että äiti käskee maanantaina lähtee hänen "kädestä" pitää kii hammaslääkäriin. Kuinka kova pompotukseen ne taas sit mut laittaa ja romahanko sitten taas pikku hiljaa. Olen nyt pari päivää pystynyt syömään hiukan enemmän, mut en ole lämmintä ruokaa syöny. Mut tunnen sisuksissani että en ole vielä selvillä vesillä.

Uusi päivä taas ja huomenna porukka tulee kotiin ja se helvetti alkaa... alkaa nyt jo käyrä kasvaa ja ahdistus. Se pelko että äiti alkaa pompottelee ja sitä että vastuu on liian suuri. Ja tähän ei auta se, että sanoisin siitä. He vaan väittäisi että olen saanut viikon levätä, joten jaksan alkaa puol kaupunkii alkaa joka päivä kiertää.

Ostin eilen uuden cd levyn itelleni. "kesähitit". Kuuntelen tässä samalla sitä ekaa cd:tä. Hiukan uutta musaa munki korviin.

Tästä se näköjään sit lähti, meinaan mun pompotus. Eikä porukka o vielä kaupungissa. Onneks kuulemma viikon päästä lähtevät takas. Kai mä jotenkin kestän tämän viikon.

Kurkku on karhee ja välillä kipee. En tiä johtuuko lääkkeestä tai mistä. Juominen ei auta siihen oloon yhtään, ei nieleminen eikä mikään muukaan. Yskin sitten sitä tunnetta vastaan.

Löhösin ja nukuin pitkään tänään. Ei oikee kiinnostanut nousta, vaikka ennen 8 jo heräsinkin.

Syömiset meni harakoille eilen. Ei oikee tehnyt mieli syä. Viikolla pitäisi kattoo tytön ruuat ja keksiä sille syötävää. Mä en varmaan syö mitään oikeastaan.

Hei Saloka!
Toivottavasti äitisi ei kovin mahdottomasti pompottelisi sinua ettei tule kovin raskasta. Kiva kun ostit itsellesi kesämusaa. Minä lähden käyymään kaupassa. Yöllä sain nukuttua aika hyvin.

MOi Arka.

Viime yö meni ihan pipariksi. Nukahin vasta joskus 5 aikoihin aamulla. Silloinki pakotin itteni nukkumaan. Päivä onkin sit menny sängyssä maaten ja nukkuen välillä. Klo 16 nousin sit sängystä vasta. Kiire tässä on ruokaa tehä. Tyttö lähti jossain vaiheessa uloskin. TUttu tuli tänne käymään, en tiä onko yötä. Me tahottais. Pelkään ensi yötä, jos taas valvon aamuun asti tai en nuku ollenkaan. Kurkkukipu on muuttunut pistelykohtaukseksi ja siitä yskimiseksi. Limaa on kurkussa koko ajan. Otan silti sen lääkkeen joka aamu.

Äiti on isän kanssa ollu aamusta lääkärissä, kun isä kaatuilee joka päivä ja on mökillä loukannu itsensä hyvin. Ei ne lääkärissä mitään tehnyt. Pitää vissiin katkoo luita, ennen kun jotain tehään. Nyt saa sit pelätä koko ajan, että hän kaatuilee yksin ollessa kotona ja loukkaa itsensä pahasti.

TYtön kanssa meni eilen ihan hyvin. Hän katto omia juttuja tietsikalla ja mä katoin telkkaa.