Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä arka kirjoittanut 07.06.2015 klo 12:06

Hyvä Saloka!
Toivottavasti harhasi helpottavat, ei se sota ole syttymässä vaan saadaan olla ihan rauhassa täällä. Kiva että mökkireissu sulla tiedossa. Munkin tyttö kärsi ummetuksesta monta vuotta ja käytiin lastentautien poliklinikallakin monta kertaa sen takia mutta sitten se meni itsestään ohi vihdoinkin. Mulla on lymfosyyttikoliitti eli krooninen ripuli, joskus menee rojut housuun ei voi mitään. Mies pelaa pleikkaa ja minä olen lueskellut. Sukulainen soitti ja kysyi Tuuriin mutta ei meillä ole rahaa lähteä. Kysyi juhannuksestakin muttamies sanoi ensin että kotona ollaan ja kun minä käskin sanoa ettäminä haluaisin nähdä heitä juhannuksena ehti panna jo puhelimen kiinni. Mitä te teette juhannuksena? Meillä kai tytär menee poikaystävänsä asuntovaunulle juhannuksena mutta me ollaan kai vaan kotona. Seurakunnan juhannusjuhlaan mietin menemistä mutta en haluais yksin mennä. Toivottavasti isäsi kuntoutuu siellä sairaalassa. Mukavaa päivää sinulle ja perheellesi ja kirjoittele.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.06.2015 klo 15:36

arka ☺️❤️

Tyttö oli eilen koko päivän yksin mummilla ilta 21 asti. TÄnään kuulemma haluaa taas olla. On kuulemma jo suihkussa käynyt ja uimassa uimahallilla. Pakko alkaa myöntää että hän osaa yksin asunnossa olla ja toimia siellä. MÄ olen sit saanut hiukan rauhottuu ja rentoutuu, vaikka huoli tytöstä on koko ajan.

Viime yönnä sain jotenkin nukuttuu. Heräsin aamulla pääkipuun ja päätin laittaa musiikit päälle ja levätä. Lopulta sit nukahin uudelleen ja heräsin kun äiti soitti 12.30 aikoihin. Pakko oli sit nousta.

Olen tossa koristellut noita tossuja ja pitäisi alkaa ommella pohjaa noihin sukkiin. Siinä on kuulemma hankalaa tehä ja mietinkin miten onnistun. Sit pitäisi alkaa punaisia tossuja tekee tytölle. Plääh.

Onneks särkylääke hiukan auttoi tohon päähän. TOsin silmät on niin raskaat että niiden auki pitäminen satuttaa. Voisin koska va mennä takas nukkuu, mut en taho. EIlen illalla meinasin sohvalle nukahtaa, mut äiti herätti soitollaan.

TÄnään ruuaksi eilistä. Paistan soita villiriisejä ja jauhelihaa ja he-ma-paa. Maustan tosi hyvin peri aatteella että vähän tota ja tota ja tota. Eilen se oli tosi hyvää. Ootan vaan, että kello tulee 17, ni pääsen tekee ruokaa ja syömään. Maha huutaa ruokaa, mut en vaan pysty enkä taho syä. Se lihottaa, enkä taho että lihon...

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.06.2015 klo 08:10

HeiSaloka!
Hyvä että sait nukuttua ja että lääke auttoi päänsärkyyn. Minäkin sainjonkun verran nukuttua, nyt nousin ylös ja keitin kahvit, En tiedä miyä tänään tekisin, luettua kai tulee aika paljon ja toivottavasti on jotain tallennuksia mitä katsoa. Tytär lähtee tapaamaan kaveriaan. Ruoka tietysti pitää sitten laittaa. Saloka asuvatko vanhempasi lähellä sinua? Minulla on ikävä vanhempianiovat jo kuolleet.Mukavaa päivää sinulle!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.06.2015 klo 11:28

Arka, Vanhempani asuu tossa n. 10 minuutin kävelymatkan päässä, eli aika lähellä. Muutin hiukan kauemmas, kun viimeksi ku asuimme, ni asuin vanhempien yläkerrassa. Halusin hiukan rauhaa ja jne. Näen vanhempie melkein joka päivä ja soittelemme joka päivä ja välillä tosi useasti päivän mittaan.

Jatkan myöhemmin... pitää mennä äitin luo vaikka ei YHTÄÄN kiinnosta ☹️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.06.2015 klo 13:17

Kaupassa käyty ja sain kuulla että äiti tulee issiin illalla tänne. Mun pitäisi kuulemma siivota täällä, ettei hänen tarvis illalla alkaa. Ja mua kiinnostaa ihan tosi paljon.

Isä pääsee vissiin huomenna kotiin. Ensi viikolla sillä on leikkaus ja tarvii sitä järjestellä ja pitää peukkuja että hän pääsee sinne. Ensi viikolla he lähtevät mökillekin.

Olen jotenkin niin poikki. Tiedän että saan liian vähän energiaa ruuasta ja sitten kun ripuloinkin melkein ne päiän mittaan pois, ni ei se paljoo imeydy. Yritän korvata juomalla sitten, mut ei sekään ole ihan sallittuu. Paino ei laske, eli jokin imeytyy ja johonkin. Ärsyttää ja haluaisin luopuu tosta toisestakin masennuslääkkeestä kokonaan. Mut sitten tulen enemmän hulluksi.

Aamupäivällä kun lentokoneet lähti kentältä, ni taas tuli mieleen sota ja hyökkäys. Ei kukaan täällä livenä usko sitä pelkoa, kun soitan tutulle ja kerron, ni alan pelosta nauraa samalla. Onneksi ne nyt vissiin on lentäneet pois ja ei tarvi kuulla enää ku yhen yleisen koneen ääntä silloin tällöin. Se välillä laittaa seinät tärisee.
EIlen ei onneks ollu oikee harhojakaan. Epäilen ettei illallakaan ole, ku yksin ei tarvii olla.

Pelkään niin juhannusta ja sitä että äitillä on juhlat silloin. Jos en sittenkään pärjää siellä. Tuntuu jo nyt, että äiti ja sisko on jotain vastaan. Ettei mikään ruoka ole mulle soveliasta. Mulla on ruokapelkoa ja nyt alan miettii, uskallanko luottaa toisiin ja heidän ruoka-aineisiin. En varmaan saa tuoteselostuksia missään lukee ja enkä tiä kuinka hyvin on mikäkin pesty ja käsitelty. Miten ihmeessä selviin? Ennen kun olen mökillä ollu, olen ite valmistanut ruokani. Ostanut ite kaupasta ruokani. Jos olen syönyt siskon kanssa samaa, olen ollut tekemässä sitä. Eikä silloin ole näin vahvaa epääuskoo tai mitä lie ollu. Nyt tosiaan pelkään että mut myrkytetään tai sairastetaan siellä. Olen kahen vaiheella, että ostan omat pöperöni sinne ja nakerran jossain seinän takana omaa ruokaa ja omaa juomaa.

En tiä pitäisikö soittaa hoitajalle ja kertoo tästä jo. Pelkään sen dissaavan tämän kaiken. En ole tosta ruokajutusta ja siitä mökkijututsta kenellekään kertonut. Olette ensimmäiset. Lääkärin pitäisi ensi viikolla soittaa, uskallanko sille sanoo että en oikee syö ja pelkään että ruoka on mun vihollinen. Että uskallan syä joten kuten omaa valmistamaa ruokaa tai sitä mitä näen et valmistetaan. Kotona uskallan vielä vettä jua, mut muualla en oikee. Mullahan oli joku vuosi sitten vesi pelkokin. En uskaltanut käyttää kun kaupan pullovettä. Silloin alettiin injektioo laittamaan ja pikku hiljaa pelko hälveni ja aloin tajuu että se on pelko. Meneekö tämä taas siihen?

Miten kummassa saisin apua ja siihen rohkeutta, että jaksaisin taistella tätä mörköö vastaan?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.06.2015 klo 12:56

Äiti oli tytön kanssa yötä täällä viime yönnä. EI se mun uniin vaikuttanut, nukahin vasta 3 aikoihin. Kun äiti kuuli nyt päivällä siitä, meni hän hiljaiseksi. Luuli että olen 12 aikoihin nukahtanut, kun menin sänkyyn. Hän herätti 10 aikoihin mut jo. Teen ehtisin juomaan ja sit piti lähtee kuskaa äitin tavaroita heille. Plää.

Suunnittelen, jos kokoaisin noi tossut tänään, että saan aloittaa tytölle tossuja. Tosin eilen aloitin jo tekemään tytölle tossunpohjii.

Olen jotenkin rauhallinen, kun ei ole tarvinu ajatella ruokaa. Olen ite saanut teetä valmistaa. Pyysin äitiä ostamaan munkkia, kun menee sellaiseen kauppaan. Ite menen hakemaan alku illasta uudet avaimet kotiin. Täällä vaihdetaan kaikki lukot tässä kuussa.

Isän pitäisi päästä tänään kotiin.

Kaikki oottaa juhannusta ja äitin juhlia. Mä en oota. EIlen varmistu että mut tullaan 20. pvä hakemaan klo 15. Olen osittain oppaana. Paluu tapahtuu seuraavana päivänä johonki aikaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.06.2015 klo 13:30

Isä pääsi eilen kotiin, mut ei hän mitenkään hyvässä kunnossa o. Äitikin tunnustaa että koko ajan pelkää koska lanssi taas tulee. Isä ei suunnittele huomista, elää tätä hetkeä vaan.

Mä oon ihan sekaisin laskuista. Luulin etten ole yhtä laskuu maksanut, mut tarkistin että olen ainakin jonkun sen firman laskun maksanut. En tosin löytänyt sitä laskua mistään, minkä oon maksanut. Pitäis joku hyvä systeemi tehä noihin. Merkitä en ikinä muista ja muutenkin ne vaeltaa täällä samalla tavalla ku mäkin.

Sain nukuttuu ihan hyvin, enkä ois tahtonut nousta. Mietin, kun sisko kysy mökille, meenkö. Uskallanko mennä sinne näissä harhoissa ja olotilan kanssa. Tyttö haluais mennä sinne kans.

Eipä tänne ihmempää. TYttö on kavereiden kanssa järkkäämässä piknikkiä ja sit ne syövät mahansa kipeeksi. Vissiin tyttö jää kotiin yöksi.

Käyttäjä arka kirjoittanut 12.06.2015 klo 12:14

Hei!
Kivalta kuulostaa että te voitte vetäytyä välillä mökille rauhoittumaan, onhan se vaihtelua. Ymmärrän kyllä että jos harhoja on niin ei ehkä halua lähteä. onko sinne mökille pitkä matka. Meilläkin olisi metsä tossa vieressä ja sanotaan että se rauhoittaa mutta en ole mennyt sinne. Tytär tänään menossa mummiaan tapaamaan ja sen jälkeen piknikille poikaystävänsä kanssa jonne myös menee yöksi. Minulla on kolme olutta lääkkeeksi. Lueskelen samalla Rukousystävä-lehteä ja kirjaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.06.2015 klo 15:15

Arka, meiltä n. 70km päässä tä mökki on. Olen saanu levätä ja nukkua. Tosin en oikee jaksa muutakaan tehä. Välil oon ulkona, mut sit tuun sisälle. Eilen join 1 1/2 siideriä ja 1 lonkeron. Katon jos tänään juon taas.
Ruokaa ei tee mieli. Päätä ja niskaa sattuu. Join soijakaakaota aamupalaksi vasta päivällä.
Maanantaina lääkäri soittaa. Pelottaa.

Taidan mennä takas nukkuu...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 14.06.2015 klo 10:26

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Kirjoitit, että odotat pelolla lääkärin soittoa huomenna. Mikä siinä pelottaa?

Oon sopinut lääkärin kanssa, että kävisin labrassa, mutta hän on jäämässä lomalle ennen kuin vastaukset labroista tulisivat. Ehkä käyn siellä vasta myöhemmin. En jaksasi mennä huomenna minnekään.

Mulla on olohuonen pöytien päällä parinkymmenen sentin kerros tavaraa. Pitäisi saada ne siivottua ja järjestettyä. Ja villkoirat alkavat olla tanskadogin kokoisia!😋

Onko sinulla suunnitelmia juhannukseksi? Minä menen miehen luo. Samalla paikkakunnalla asuu mun lapsuuden perhe, äiti ja sisarukset. Juhannuksen jälkeen on yksi käsityökurssi. Kurssia varten pitää tänään vielä pakata.

Hyvää sunnuntain jatkoa sinulle ja siedettävää viikon alkua!😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.06.2015 klo 14:36

Kotona.
EI menny oikee mökkireissu mun osalta niin ku ajattelin. EN onneks nähnyt harhoja, mut toi ruokajuttu on täysin pielessä. Olen tätä menoa ennen elokuuta osastolla, jollen ala syömään kunnolla. Kyl mä olen siitä hoitajalle kertonut, mut ei se taida uskoo ja sanoo että mun tarvii syä. Helppoa se on toiselle sanoo. Olen sen tytöstäkin huomannut että helppoa on sanoa hänelle koska syö ja mitä. Se on eri asia syökö ja kuinka paljon. Mut onneks tyttö syö.
Olen tosi heikossa kunnossa jo syömisen kanssa. Helppompi olla vaan vaakatasossa ja nukkua tai pitää silmiä kii. Mitä vähemmän kulutan energiaa, sen parempi.
Menkat on kohta viikon kestänyt. Koko ajan tiputtaa hiukan. Mökillä tuli pari päivää hiukan enemmän, mut nyt alko vissiin taas tiputtaa tippa sillon, tippa tällön. Pitää varmaan kohta soittaa tk:hon seenkin takii. Tosin mitä ne sieltä voi tehä. Ei ne silloinkaan joskus vuonna p0apu mitään tehny.

Isä on eilen ja tänään kotona kaatunut. TÄnään oli äiti nähnyt. Isän kädet oli kuulemma alkanut ennen kaatumista tärisee. Isä väittää että sydän (tahistin) on jo niin loppu. Verenpaine on ihan normaali. Sanoin siskolle että mulla käy noin jos silmät pimenee. Mut ei ole pitkään aikaan käynyt. Mut epäilen että jos tätä menoo syömisen kanssa menee, ni on vaan ajan kysymys koska alkaa päässä pimenee.

Isä menee huomenna sinne sairaalaan. TOivotaan että tiistaina se tahdistin korjataan. Keskiviikkona hän pääsee kotiin ja torstaina porukka lähtee mökille jo. Mun olis lauantaina tarkoitus mennä perässä yhdeksi yöksi.

Pelottaa se lääkärin huominen soitto. Mun olis tarkoitus sanoo sille tosta syömisestä, mut voi olla ettei sillä ole aikaa. Ja jos sanon sille, ni mikä ristikuulustelu tulee. Eihän tälläinen tankki voi olla syömättä.

Sisko teki eilen tosi hyvää ruokaa. En mä paljoo sitäkään syönyt, vaikka hyvää oli. Jotenkin pelkäsin vaan liian paljon. TÄnään on pakko syä. AJattelin lämmittää ranskiksii ja makkaraa itelleni. EIhän se terveellistä ole, mut en vaan jaksa keskittyy mihinkään kasvispuoleen.

Huomenna täytyy mennä aamusta kaupunkiin. Äiti on hyväksytty isän omaishoitajaksi ja mun tarvii mennä äitin "henkivartiaksi" sinne toimistoon. Saa nähä miten onnaa. Muutenkin jo kuljen kun sumussa. EN muista paljookaan kotimatkasta. Kaikki menee ympärillä niin nopiaan että ei oikee ehi rekisteröidä kaikkea.

Mut jos menis toisen teemukillisen hakee ja lepäisi vähän sohvalla. EN ole varmaan ke-to jälkeen teetä juonukaan. Niska on edelleen kipeenä ja pää. Varmaan otan lääkkeen siihen samalla.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.06.2015 klo 19:12

Jardin Prive kirjoitti 14.6.2015 10:26

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Kirjoitit, että odotat pelolla lääkärin soittoa huomenna. Mikä siinä pelottaa?

Oon sopinut lääkärin kanssa, että kävisin labrassa, mutta hän on jäämässä lomalle ennen kuin vastaukset labroista tulisivat. Ehkä käyn siellä vasta myöhemmin. En jaksasi mennä huomenna minnekään.

Mulla on olohuonen pöytien päällä parinkymmenen sentin kerros tavaraa. Pitäisi saada ne siivottua ja järjestettyä. Ja villkoirat alkavat olla tanskadogin kokoisia!😋

Onko sinulla suunnitelmia juhannukseksi? Minä menen miehen luo. Samalla paikkakunnalla asuu mun lapsuuden perhe, äiti ja sisarukset. Juhannuksen jälkeen on yksi käsityökurssi. Kurssia varten pitää tänään vielä pakata.

Hyvää sunnuntain jatkoa sinulle ja siedettävää viikon alkua!😍

Puhuin eilen lääkärin kanssa ja kertosin että syöminen on hankalaa. En paljoo muista mitä muuta sen kanssa puhuin, mut hän lupas soittaa ennen juhannusta uudelleen. Oli helpottavaa kertoa jollekkin. Iltaapäivällä tuttu tuli käymään ja sain sille puhuu syömisestä ja siitä että miksi näin on.

Isä meni eilen osastolle ja aamulla sen tahdistin on vaihdettu. Hänen piti päästä tänään jo kotiin, mut oli kuulemma kaatunut siellä, taas. Polvia valittelee. Saa nähä koska pääsee sit kotiin.

Vedin itteni tänään taas aika rajamaille, ennen kun söin. Hiukan ne tilanteet pelottaa, mut alan pärjää niiden kanssa. Paino on eilisestä tipahtanut 5-6 kiloo, mut ilmeisesti nestettä va. Ei se huomenna enää näin matala o, va olen varmasti lihonnut taas.

juhannus tulee. Huomenna olisi perhetapaaminen tytön kanssa. Sieltä sitten kaupan kautta kotiin. To olis tarkoitus taatelikakku tehä. Perjantaina on vapaata. Lauantaina pitäisi mökille lähtee äitin 60 vuotis juhliin. Sunnuntaina takas kotiin. Maanantaina hoitaja. Plääh...

Nukkuminen on taas hankalaa, tai nukahtaminen. Pyörin taas illalla 3 asti ennen ku sain unesta jollai ki. Äiti sitten yritti herättää aamulla, mut jatkoin nukkumista va.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.06.2015 klo 17:58

Oltiin tytön kanssa perhetapaamisessa tänään. Tyttö ei oikee tykännyt. Innostu heti ku pääsi pois. Ei kuulemma viihtynyt siellä ja hänelle tuli olo että se olisi ollut joku suljettu mielisairaala. Sitten kysyin häneltä, mitä sitten jos mä joudun sairaalaan joskus. Hän sanoi ettei tulisi ikinä mua kattomaan.
Juttelimme siellä asioita kumminkin. Elokuussa he tulevat meille, jos sitten olis hiukan parempaa.

Lääkäri soitti. Ehdotti laihutuspillereitä. Sanoi että hoitaja epäilee että piilosyön täällä kotona. Sanoi tai anto ymmärtää että ei mun tarvii oikeastaan syä yhtään, kuhan juon vaan.

Nyt mua houkuttaa toi lopettaminen niin paljon. Nytkään en ole ku pikku pullon pepsi maxia juonut. Tunti sitten oli ruoka-aika, mut pitkitän sitä koko ajan. En taho tarttua ruokaa. Se pelkkä ruuan laitto suuhun on pahaa ajatella.

Mun pitäisi noi sukat saada valmiiksi la aamuun mennessä, että saan puikot pukaan ja aloittaa uudet sukat, jos on tylsää juhlissa.

Käyttäjä arka kirjoittanut 18.06.2015 klo 11:10

Hei Saloka!
Hvääjuhannusta Sinulle ja perheellesi. Koeta syödä jotakin että jaksat.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.06.2015 klo 11:28

Kiitos Arka, hyvää juhannusta sinulle ja muillekkin, jotka täällä käyvät.

5 tunnin yöunet takana ja "hyvin" jaksaa. Saa nähä kuinka kauan. TÄ alkaa kohta käymään terveyden päälle jo. EIkä tässä auta se, ettei vanhemmat yhtään ymmärrä. MÄ nukun PALJON vähemmän, mitä mun teini tytär.

Otin äsken taatelikakun ohjeen netistä. Pitäisi sitä alkaa tekee ja samalla ottaa lääkkeet ja jua teetä. Kroppa on aika heikossa kunnossa jo näin aamusta. Mut hammasta purren kaikki tehään pikku hiljaa. Kaipa tämä tässä menee.

Joutusin heti aamusta menee vanhemmilla käymään. Matka oli raskas ja koko ajan pelkäsin et noutaja tulee. Mut selvisin kotiin ja kun lysähin sohvalle, hiki nousi pintaan va.

Ei ole ruokaa ehkä tarjolla, joten ehkä mennään kaurapuurolla tänään. Riippuu, onko tyttö jättänyt maksalaatikkoa eilen mulle. En jaaksa mitään valmistaa.

Sukkia en eilen paljoo saanut tehtyy. Ei va jaksanut. Työ makasi mun ison mahan päällä ja joskus jaksoin puikon tehä.

Porukka lähtee tänään mökille. Isä on ihan ok kunnossa. En tiä kuinka kauan saan olla täällä kaupungissa rauhassa.

Ei kiinnosta enää kaupassakaan käydä. Rahaa säästyy, kun käy sitten harvoin pakosta. Ensi viikolla taitaa tulla 2 tiliä. Toi kauppamatka on va niin raskasta näillä väsyneillä jaloilla

Mut taidan lähtee tekee sitä kaakkua...