Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Miten tämä päivä on mennyt, eilen taisit olla kovin väsyksissä...?

Mä en ole oikein saanut tänään mitään aikaiseksi. Käytiin ystävän kanssa kaupassa, ja nyt odottelen hänen tänne tulemistaan. Kaikki paikat on sekaisin, kaikilla tasoilla tavaraa, joka vyöryy paikoitellen jo lattialle. Siivota pitäisi. En jaksa. Ommella pitäisi. En jaksa. Olo on turhautunut.

Mä syön nyt Nutrilettia. Otin juuri äsken kolmannen pussillisen lientä tälle päivälle. Saa nähdä, kauanko tätä kestän. Nyt on vasta toinen päivä. On minulla jonkinlainen visio asiasta. Vuoden päästä olen nissä mitoissa kuin joitakin vuosia sitten. Eli pitäisi siirtyä ajattelussa painon pudottamisesta painon hallintaan ja terveelliseen elämään. Mutta toisaalta juuri nyt riittää, että ajattelen päivässä olevan viisi pussia "ruokaa".

Hyvää päivän jatkoa sinulle!😍

Sain tutun tulemaan tänne taas. Ajatus oli, jos pääsisin lähtee huomenna siskon ja äitin kanssa mökille. Näin isälle ja tytölle piti saada joku perään kattoja. Onneks tämä onnistui. Nyt vaan pitää saada selvyys, lähdemmekö sinne mökille.

Laitimme isän kanssa mun pyörän kuntoon, mut siinä on ongelma. EN osaa tai luota enää pyörän selässä oloa. Nyt joudun uudelleen opettelee ja luottamaan. Siihen sit mun kesä varmaan sit meneekin. Muuten pyörä oli ihan ok.

Pakastimien tyhjennyt operaatio käynnistyi. TÄnään löytyi jotain 2 pussia keittoaineksia (omatekemiä). Sit lisäsin siihen edellispäivän makaronit ja viimisen paketin makkarat. Hiukan suolaa lisää. Ihan hyää ja syötävää tuli.

Pyörää koittaes polveni rutisi ja kipeyty. Koko ajan oli tunne, että se pettää ja varaan sillä. Saa nähä mitä tiistaina lääkäri siitä sanoo.

Jardin Prive, kiitos kun jaksoit käydä vierailulla. Tässä tämä menee. Ei järin paljoo ole voimia. Yritän silti jotain välillä tehä. Onneks sain tutun tulemaan koko vkl:ksi. Tosin mun piti mennä mökille, mutta se peruuntui mun osaltani. HUomenna pitää vessa pestä. Tytöltä karkasi siellä leppäkerttu, eikä uskalla huomenna mennä suihkuun ennen ku leppis löytyy. Itekin pitäis suihkuun mennä. Mietin jos aamulla soittaisin tk:hon. Saanko sieltä ees apua tähän suolisto-ongelmaan. Mulla on voimat niin lopussa ettei pyörällä meno onnistunut.
Miettisin tossa joku päivä, jos kokeilisin puikkopidikkeitä tekee ompelukoneella. Olen vaan hukannut huopani, joka sopisi siihen tarkoitukseen. Mun täytyy niitä varmaan 20 tehä, että töihin riittäis.
Tuttu ettisi mun lankavarastosta lankaa,ettää voisin alkaa niitä tennareita tekee. Ei mitenkään erikoisia värejä, jotain vanhaa tuotantoa.

Katotaan miten jaksaa. Jaksa sinäkin.

Olen tosi kipeen oloinen. En saanu ees aamusta puuroa oikee alas. Tee tuntuu jäävän kurkkuun. Pillerit ja panadolin sain sentään alas. Nyt on huono olo koko ajan ja päätä ja kroppaa sattuu. Tekisi mieli mennä nukkuu, ku jäi yöunet vähiin, mut en voi sitä tutulle tehä.

Tein aamusta omenasoppaa tutulle. Eilen illalla laitoin kaurahiutaleet likoo ja tein tuorepuuroa. Tuttu oli tyytyväinen ja sano että soppa ja puuro oli hyvää.
Illemmalla pitäisi keksii jotain broikusta. TOivon että tämä olo helpottais ees hiukan, että ruoka alkais hiukan maistuu eikä olisi tätä huonoa oloa.

En soittanut tk:hon. Ei ne siellä olis kumminkaan voinu mitään tehä. Pärjättävä on ite. Mennään sit lanssilla ensiapuun, jos jalat pettää tai muuten kroppa pettää.

Ehkä on sittenkin parempi, että menen sohvalle maate ja alan kattoo telkkaa hetken.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Mukavaa, että ystäväsi on luonasi. Mutta ei niin mukavaa, että olet noin kipuinen. Voi kun se menisi ohi! Onko sulla riittävän vahvoja lääkkeitä tuohon kipuun?

Luulin tuossa omaan ketjuuni kirjoittaessani, ettei mua masenna tällä hetkellä kovin pahasti, mutta nyt huomaan, että kyllä mua masentaa aika paljon. Tunnen itseni turhaksi. Haluaisin eristäytä kaikesta. Odotan ulkomaan kangas-tilausta, ja koen nyt, etten olisi sitä saanut tehdä. Pelkkää törsäämistä!

Pitäisi alkaa siivota paikkoja, mutta ei huvita. Yritän saada kuitenkin tehtyä edes jotain. Ehkä se toisi vähän paremman mielen.

Toivon sinulle vähempi-kipuista iltaa!😍

Jardin Prive, ei mulla mitään kunnon kipulääkettä ole. Yritän va pärjätä.

En o tänään tehnyt oikee mitään. Hetken jaksaa ja sitten jo lopahtaa. Hiukan aikaa olen pätkissä kutonut. Muutaman uuno-pelin pelattiin kolmeen pekkaan. Olen 2 kertaa nukkunut hiukan. Tehnyt ruuan. Siinä ne sit taisi sit olla.
Päätä sattuu edelleen, vaikka otin aamusta lääkkeen. Huono olo meni nukkues pois. Väsy on päällä edelleen. Sit mulla on ollut jonkin aikaa yksi juttu, mikä huolestuttaa. En kehtaa tänne sanoo.

Isän vahtivuoro alkoi. PElkään että se ratkee ryyppää, kun yksin on.

otin eilen vielä särkylääkkeen ku päätä särki edelleen. sain nukuttuu. tänään on va lonkka ja jalat kipeenä. sen verta hyvä olo et tein smoothien eilisestä puurosta ja söin sitä tutun kanssa. Olen teetäkin litkinyt jo litran. Siivosimme keittiötäkin jo. Tuttu antoi eteeni pinon lappuja ja mä katoin mitä laitetaan roskiin ja mitä säilytetään. SOitin isällekin jo. Hänellä kaikki ok. HÄn tulee ehkä syömään tänne tänään. RUuaksi laitamme pakkasesta kaikkea vuokaan ja soijakermaa päälle ja uuniin. Tällä hetkellä on jo valittu parsa- ja kukkakaalia, pinaattia, perunasuikaleita, peruna-sipulisuikaleita, pitsasuikaleita.

Tuttu on eilen ja nytkin päätellyt mun vanhoja töitäni. EN tiä mitä tekisin noille pienille sukille. Pitäisikö lahjottaa jollekkin tarvitsevalle tai yrittää myydä niitä. AIka moni on akryylista tehty, joten niiden arvo ja kestävyys en tiä. Tosin voisin tonne yhteen facen ryhmään laittaa, jos jonkun pieniä varpaita palelee ja haluaa mun postittavan niitä.

Tyttö päättää ala-asteen tänään. Hänelle tuli kaveri jo aamusta tänne. Molemmat oli ihan hysteerisia. Tyttö valitti eilen mahaansa ja huonoa oloa. Tais jännittää liikaa. Tänään on jo ihan ok ollu.

Mitähän sitä alkais tekee...

En tiä kannattaako mun enää tänne kirjoittaa. Tuntuu niin tylsältä kirjoittaa aina siitä samasta. Mut mun elämäni ei ole muuta ku talsimista suossa. Olen niin väsynyt, etten jaksa ees syötävää hakea keittiöstä. Ehkä voisin jotain aina haukata, kun haen välillä teetä, mut an mä sit kumminkaan. Paino on eilisestä laskenut. En tiä johtuuko lääkkeen lopetuksesta tai tästä syömisestä. Käytän tai saan liian vähän kaloreita, tiedän sen. Siihen ei auta saarnat hoitajalta, jollen yksin kertaisesti jaksa ajatella ruokaa.

Eilen jaksoin mennä hoitajalle. Raskasta se oli. Tulin sieltä kotiin ja linnottautusin sohvalle.Välillä kävin vessas ja muuten olin jalkeilla. Mut siinä sohvalla olin ja koitin kutoo sukkaa. Teen tällä hetkellä reaversejä. TÄnään pitäisi pohjallinen tehä molempiin sukkiin.

Yö meni aika pipariksi. Hermostuttaa kun lääkärin pitäisi soittaa tosta polvesta. Ei ainakaan vielä o soittanut. Sit tyttö päätti kadota illalla ja vanhempien kanssa soiteltiin perään. SIt se otti lukuu. Jotenkin vaan voimat ja fiilikset katosi. Katosi unetkin, vaikka rauhottavaa teetä join. Tuli välinpitämätön olotila. Ei jaksanut enää ottaa ohjia ja pitää niissä. Halusin vaan olla rauhassa. Isä ymmärsi sanomattakin ja käski tytön heille yöksi. TYtöstä on tullu ihan mahoton nyt.

Ei se hoitaja kirjoittanut tietoihin yhtään mitään tästä väsymyksestä. Ihan ku sitä ei ees ole. Ihan turhaan hän kommentoi sitä aina sillä, et nukahinko. Olkoon hiljaa sit, jollei ota kantaa. Mä tässä taistelen tämän kanssa, kun ei nukkumalla se lähe. Pelkään koko ajan mikä on se viiminen niitti. Koska meikä repee. Se ei tarvi ku pienen kipinän, ni talo roihuaa. Sitä pelkään. Entä jos juhannuksena tulee se kipinä, mitä mä sitten teen? Jos se toisten iloisuus ja jne on mulle täysin liikaa. ENtä synttärini, jos juon liikaa ja olen täällä myrkytyksessä tai hajotan kaiken mikä eteeni saan? Mä pelkään tosiaan.

Taidan mennä hakemaan lisää teetä ja koittaa alkaa kattoo miten noita pohjia tehään..

Hei Saloka
Mitä olet puuhannut? Saitko sukat valmiiksi. Totta se on että aina samoja asioita joutuu kirjoittamaan, minäkin kerron paljon lukemisesta ja TV:N katselusta. Nyt minulla on yksi vaihtelu kun olen alkanut tekemään vapaaehtoistyötä kerran viikossa. Ulkoilutan yksinäistä altzheimer-mummoa. Sinne on aika pitkä matka ensin bussilla ja sitten kävellä pysäkiltä. Auttaa vähän pakkoajatuksiin kun juttelee hänen kanssaan. Minun pakko-oirelääkitystä nostetaan kolmeen joten odotan että sekin auttaa. Minkä ikäinen tyttäresi olikaan? Minun tyttäreni on 17-vuotta. Kaipaan hirveästi hoitaa pientä lasta. He kun osaavat elää tässsä hetkessä. Mutta kaipaan toisaalta vanhuksiakin, heiltä oppii miten tyytyväisenä elää rauhallista elämää vähän syrjässä. Oletko sinä saanut koskaan terapiaa? Minä toivoisin pääseväni terapiaan. Aion kysyä sitä lääkäriltä.

Arka, tyttäreni täyttää 13 syksyllä. Käyn mä hoitajalla puhelemassa. Kuhan kulutan sitä aikaa siellä ja että hänellä on joku aika. En tiä. EN mä niitä sukkia valmiiksi saanu vielä.Niissä on niin paljon tekemistä että ei niitä heti valmiiksi saa. Pohjan sain tänään tehtyy ja alan kohta reunoja tekee.

Olo on tosi väsynyt ja voimaton, mut silti pitää lähtee kauppaan vanhempien kanssa. Hammasta purren sekin suoritetaan sitten, ku en muuta voi. Ei mulla rahaa kyl yhtään ole.

Hei Saloka!
Kivassa iässä tyttäresi, tärkeääjaksaa hänen kanssaan. Sitähän sitä yrittää ettei tämä masennus aiheuttaisi ongelmia tyttärelle, olen jaksanut ruokaa laittaa ja käydä ruokakaupassa ja siivota. Rahaa on vähän kun eläke on niin pieni ja mieskin on kotona mutta tyttö on sanonut ettei se raha kaikki ole. Yritetään tytölle hyvää tulevaisuutta varmistaa. Poikani valitettavasti sairastavat skitsofreniaa ovat eläkkeell. Vaikea on sitäkin ollut hyväksyä mutta tässä ollaan. Voimia sinulle ja mukavaa iltaa.

Arka, juu eläkkeet on pienet ja jos ne vielä alkaa sitä tai asumistukee pienentää ja mitä vielä ni mä olen ongelmissa. Paljon on hankittavaa, mut ei yksinkertaisesti rahat riitä kaikkeen. On jostain pakko luopuu sitten ja se sitten kohdistuu minuun. Helpompi luopua omista kun tyttären jutuista.

...
Sain nukkua ja löhötä aamulla. Mitenkään en tahtonut nousta. Päässä pyörii va kalorit ja päätinkin jos alkais teetä juomaan niin että tuopillinen (juon tuopista) tavallista mustaa teetä sokerilla ja sit seuraava on sokeritonta laihis tai puhdistus teetä. Ja sit taas mustaa teetä ja jne. Illalla pitää ruokaa tehä, kun eilen tein niin vähän ettei riittänyt. Mietin vielä mitä broikunn kanssa laitan.

Hyvin huomaa että oon vähillä energioilla ja kaloreilla. En tiä kuinka kauan mun elimistö tätä jaksaa. Mä en vaan pysty syömään enemmän. Ne kalorit alkaa ahistamaan ja tulee henkinen paha olo. tahtoisin laihtuu, mut se ei onnistu. Paino va ei putoo.

Tein tossa tossujakin eteenpäin, mut sitten tyssäs ongelma ja joutusin sitä kyselemään muilta apuu. Ootan heiltä jonkinlaista apua sitten, että pääsen jatkamaan. Ehkä tänään laitan toisiin tossujen pohjat työn alle, jos jaksan.

Tyttö lähtee taatan kanssa mun siskon luokse tupperikutsuille. Mä en sinne ole menossa, kun en kuulemma voi olla siskon miehen kanssa samassa paikassa (tä on heiltä). Mua ei o ees kutsuttukaan. SItten tyttö varmaan jää vanhemmille yöksi.

Huomenna ajattelin lähtee isoon kauppaan ostoksille, heti ku olen laskut maksanut. Niitä on ihan tarpeeksi ja pelkään ettei rahaa paljoon jää muuhun. Lankaa tarvii ostaa, kun mulla ei ole valkoista eikä mustaa. Tai tummaakaan. Ruokaa tarvii myös, ettei aina tarvi loihtii jotain muuta. Tosin en tiä mitä ruokaa ees ostaisin. Tyttö iloitti eilen että saamme kunnon ruokaa ostettuu, mut ei osannut kertoo mikä on se kunnon ruoka. Eineksiä meillä aika harvoin meinaan syödään. Tosin oli tossa pari päivää tytöllä kaupan lihapullat lautasella, kun ei syönyt mun kukkakaalilihapulliani.

Tyttö lähti kaverinsa kanssa ulos hiukaks aikaa. tekis niin mieli mennä tähän hänen sänkyyn nukkumaan. Ehkä mä teenkin sen, vaikka tyttö siitä sitten mulle huutaakin.

Eilen oli joku nainen käynyt kattomas isää ja äitiä ja karkottanut isän hoidon tarpeen. Isä on ns. kokonaan avustettava. Ruoka ja vaatteet ja lääkkeet on laitettava eteen ja pesussa tarvii apua. Miettivät että jos isä joutuisi yksin elää, paljonko tarvis kotisairaanhoitoa. Taisi se mennä siihen 2 kertaa päivässä sarakkeeseen. Nostan äitille hattua, että jaksaa 2 vuorotyötä ja sitten isää auttaa siinä lomassa ymäpäri vuorokauden. Kun äiti on töissä, mä olen täällä sitten valppaana. Niin ku viime vkl:na. Jos isä olisi vaikka keskellä yötä soittanut, ni mun olis pitänyt mennä. Onneksi nyt ollaan saatu olla rauhassa, eikä lanssia ole tarvinut pitkään (isän kuntoon nähden) aikaan.

Olen mäkin ajatellut, mikä mun hoidontarve olisi. Jos tänne tulisi joku ulkopuolinen joskus. Pystyisin hoitamaan lääkkeet suht hyvin, mut sit ruoka ja kodinhoito onkin eri asia. Lämmin ruoka on tehtävä niin että sitä joka päivä tytöllä on. Siihen on panostettava. Vaikka eilenkin oli laihaa jauhelihakastiketta, ni panostin spaghettiin ja valitsin kaapin pohjalta täysjyvää. Oli muuten ainakin se ihan hyvää. Nyt ei ole kasviksia millä mällätä oikee, joten laihaksi jää ruoka. Mut tyttö sit täytti mahansa riisipiirakoilla. Tyttö ei muutenkaan tykkää kasviksista.

En sit vieläkään soittanut hoitajalle, vaikka mielessä on ollut. En vaan jotenkin uskalla. Pelkään että se lyttää tän mun olotilan täysin. Tietenkin kysyy syömisestä, mutta hän ei tajuu etten pysty syömään enempää. Tiedän että olotila paranisi sillä valtavasti. Mut on tässä muutakin. TÄ henkinen uupumus haittaa tota syömistä paljonkin. Aina ne kysyy, onko tullu lääkkeestä. haluavat kai tuputtaa mulle lisää lääkettä naamaan, mut mä en taho niitä vetästä. En sit tiä mikä auttais. Olisiko jossain joku paikka? Osastoa olen miettinyt, mut en sit tiä otetaanko mua sinne enää.

Taidan mennä maate ja laittaa youtuben päälle ja siihen niin masentavaa musiikkia että räjähtää pää...

ps. kiitos kun jaksoit lukee tätä valitusvirttä

täällä asiat menny päin honkii. Isä sairaalassa TAAS. Rahat loppu heti ku tuli, enkä ostanut ruokaa. Uniongelmat pahenee. Viime yönnä nukuin alle 6 tuntii ja nyt en tiä koska menen nukkuu. Koko ajan on flunssainen olo. Kurkku karhee, nenässä hiukan räkää ja aivastelen. Mut siihen se jää. olen väsynyt, mut en saa itteäni rauhottuu. Olen maanut kauan tässä tytön sängyllä ja pelännyt. Kattelennn sivusilmällä eteiseen välillä, kun tuntuu että ulko-ovesta tulee joku tai eteisessä on joku. Pelkään jokaista ääntä, mitä tulee.

Tyttö jäi mummille. Ehkä hyvä niin. Saan yrittää tappaa univelkaani.

Vanhemmilla katoin painoani. Olin muka päivän aikana laihtunut 2 kiloo, vaikka olin juonut. EN usko. Nyt en tiä kumpi vaaka valehtelee.

Syömiset on ihan retuperällä. On huono omatunto, ku söin 2 munkkia tänään ja ison patongin. Juon sentään pepsi maxia, joten siitä ei paljoo kaloreita tuu ja en ole ku kupillisen teetä juonu tänään. Huomiseksi (tai tänään) pitäisi jauhelihasta tehä jotain hyvää ruokaa. Ostin villiriisisekoitusta kaupasta ihan kokeilumielessä. En usko että sitä päivällä laitan. Tosin tekisi niin mieli taas paistettuu riisiä alkaa tekee. Mut mulla ei ole herne-maissi-paprikaa. Täytyy miettii ja sittenn täytyy käydä kaupasta ostamassa monen monta pussia noita vihanneksia ja alkaa sitten tekee monta päivä tota risottoo.

Juttunikin alkaa näköjään menee ihan umpisolmuun. Ei oikee jaksa silmii pitää auki, Mut tunnen että kädet ja aivot sen ku raksuttaa. Taas kuulen askelia. Pelottaa. Kuuluu varmaan naapurilta tai yläkerrasta, mut silti ne on ni pelottavii.

Taidan suosiolla mennä sänkyyn jotenkin ja laittaa musan soimaan. Jos sitten saisin hiukan rauhotettuu itteni ja nukuttuu ees sen 6 tuntii, ennen kun sekoan tänne ihan tosissaan...

Hei Saloka!
Kiva että tyttösi on mummilla ja saat yrittää levätä. Rahapula on täälläkin, tai on vielä rahaa mutta tiukkaa tulee loppukuusta olemaan. Onko sinulla mitään suunnitelmia juhannukseksi? Minä olen vähän harkinnut että jos menisi seurakunnan juhannusjuhlaan leirikeskukseen. En taida kuitenkaan mennä kun pitäis yksin mennä ja se ois vähän hankalaa. Taidetaan olla miehen kanssa täällä kotona ja tytär menee poikaystävänsä kanssa kai asuntovaunulle. Mies nukkuu vielä ja siitä olen ollut iloinen että hän on saanut nukuttua, joku yö hänkin on nukkunut huonosti mutta nyt uni maistuu. Sinä taidat jaksaa laittaa monipuolisia ruokia niin olen huomannut. Minä aina laitan samoja muutamaa ruokalajia mutta on nyt löytynyt yksi uusikin resepti, porkkanaperunasosekeitto joka oli ihanaa. Onko sinulla muuten lemmikkieläimiä. Minulla tekis mieli koiraa mutta ei ole rahaa ostaa. Olen netistä katsonut antaisko joku koiran mutta kyllä niistä joutuu maksamaan ainakin kaksisataa. Eikä minun mieheni kyllä taitaisi antaa ottaa koiraa. Minulle oli kova pala kun jouduin eilen peruuttamaan Hyvä Sanoma-lehdenkun se on niin tärkeä ja olen aina lukenut sen moneen kertaan. Ei ollut vaan rahaa maksaa laskua. Toivon että syksyllä voisin tilata sen uudestaan. Sitä lehteä ei valitettavasti ole kirjastoautolla. Hain anafranilia eilen apteekista annos nostettiin kolmeen, pitäis auttaa pakkoajatuksiin. Minä niin toivoisin että pääsisin terapiaan. en tiedä onko mahdollisuuksia. Mukavaa päivää sinulle ja toivottavasti saat levättyä.

Arka, kiitos että olet jaksanut kirjoitella. Mun olisi tarkoitus 20. pvä lähtee äitini kaverin kyydissä mökille. Siellä on yksi toinen isompi mökki varattu. Äitillä on synttärijuhlat ja ne vietetään siellä. Tulen seuraavana päivänä jo kotiin. Muut jää sinne vissiin vielä.
Meillä tai isällä oli koira, mut se jouduttiin 3 vuotta sitten lopettaa. Sillä oli kivessyöpä joka oli levinnyt ja tehnyt mahaan ison sisäisen patin ja sen vuoksi tuhonnut munuaiset. Hänen kuvia on melkein kaikkialla vieläkin ja kaikki kaipaamme sitä koiraa. Puhumme ja muistelemme vielä ja joskus pystymme naureskelee hänen hulluille teoille.
Yritän tehä suht monipuolista ruokaa, koska tyttö kärsii koko aikaista ummetusta ja mulla sitten on se toinen ääripää. Ja on tunne, että jos joka päivä syö jauhelihaa ja makaronia, ni sossu tulee ja ottaa tytön huostaan. Tiedän ettei se ihan niin mee, mut minkä ajatuksille voi.

...
Mulla on vissiin harhat ja harhaluulot (?) päällä koko ajan. Eilen kun oli harjoitus lentonäytös niin tosiaan aloin uskoo että sota syttyy. Vaikka sen leikiksi pistin ja sen jälkeenkin pistin. Mut kyl mä kovasti taivaalle yritin katella ja ettiä niitä hävittäjiä ja pommikoneja ja alkaa mielessäni käymään ajatus että kohta pommi lentää taivaalta ja mihin mä tytön kanssa sitten meen.
Eilen illalla ja alku yöllä oli hiukan tuskaa. Ei oikee tienyt mihin uskoo. Uskooko siihen että täällä kämpässä on joku tai että joku yrittää tulla tänne, vai uskooko että olen ihan turvassa täällä. Kauan aikaa miettisin tytön sängyllä ja sitten päätin jälkimmäisen vaihtoehon. Sängyssä oli vielä vaikeaa, mut onneksi aamu alkoi valjeta, ni alko valoa tulee luonnostaan.
Olen siis taas viime yönnä nukkunut 5-7 tuntia. En tiä tarkkaan koska menin nukkumaan ja koska heräsin, mut suurin piirtein.

Isä on osastolla edelleen. Hiukan se siellä sekoilee, mut se on ihan normia muistihäiriöiselle.

Kävin vihanneksia (herne-maissi-paprikaa) ostamassa muutaman pussin. Pitäis mennä villiriisiä laittaa keittymään, että myöhemmin saa paistaa sitten risoton itelleni. Menen koko ajan mielihalujen kanssa, en mä muuten söis sit mitään. Teen sellaista ruokaa mistä tykkään.

Harmittaa nyt, ku söin ostamani jätskin. Olisi senkin voinu olla ostamatta, mut teki mieli ostaa. Ei se ees ollu hyvää. Teetä en ole vielä juonut, mut pepsi maxia join. Pitäisi siirtyy tonne olkan puolelle ja kattoo, miten niitä tossuja voisi alkaa päättelee ja kokomaan. TYttö jäi yksin vanhempien luokse leikkimään. Saa nähä kuinka kauan on siellä. Saa nähä saanko yövieraita tänä yönnä sitten.

Mut tällä mennään ja taistellaan harhoja vastaan...