Repukka. Jouduin vastaamaan kysymykseen, mitä toivon hoidolta. Sanoin siihen että epua arkeen. Hoitaja sano että ei he voi sellain auttaa, et siihen on kotihoito. Sanoin etten sellai, vaan henkisesti. Yritän olla peittämättä olotilaani, mut olen pienestä asti oppinut selviytymään. Silloinkin kun mut hakattiin joka koulupäivä ja välillä joka tunti, ni oppisin suojaamaan itteni ja kehittämään sellaisen kuoren joka ei helpolla periksi anna ja joka ei itke pienestä. Olen viimeksi itkenyt, kun isän koiraa lähettiin viemään piikille. Hoitaja ehdotti että alkaisin ajattelemaan kaaheuksia, mut ei ne oikeastaan mun sisintä kohauta. Siihen tarvii paljon enemmän. Ennemmin mä ahdistun ja silloin en itke.

...
Tosi kivaa, eiliset ranskikset ja nakit ei tainu pahemmin sulaa mun mahassa. Saa nähä miten käy tänään makaronilaatikon. Olen ennenkin huomannut ettei ruoka sula enää oikee mun mahassa. Mutta kun sitä ei tutkita, ni ei sille voi mitään. Joka paikkaan mä sitten vaan kerron tosta. Joskus se on ihan ok ja sit on näitä päiviä ku olis voinut vetää viivan almanakkaan.

Olen juur tullu kotiin. Lähin 10 jäljistä lähi nuokkariin vanhempien kanssa. Siellä oli helluntai seurakunta järjestänyt tapahtuman. Oli ILMAISTA makkaraa, lettuja, mehuu, ILMAISIA vaatteita, leluja, kirjoja ym. Siellä sai ruokakassin myös. Löysin tytölle 2 toppia. Makkaraa en uskaltanut ottaa enkä lettuja, mut isä otti. Kotimatkalla käin vielä kaupassa. Nyt meillä on mehua. Sanoin tytölle tos että nyt ei voi siitä valittaa. On monen moista. RUokaa pitäisi alkaa tekee, kuhan ekana tietäisin mitä tolle kevätsipulille tekisin. Ostin semmoisen ja ajatttelin maustaa sillä lootan. Ehkä äiti vastaa mulle kohta. Ajattelin tehä oikee ison vuuan ruokaa. Syömme sitä tänään ja huomenna ja loput laitan, jos jää, ni pakkaseen.

Tyttöjen kanssa meni ihan hyvin. Kaveri on täällä vielä. Tuolla tytön huoneessa ne on koko ajan ollut. Sanoin omalle tytölle että kaapista saa ottaa mitä haluaa ja koska haluaa. TÄnään jäänkin sit yksin tytön kanssa ja huomenna hän lähtee mummille.

Isä voi ihan ok, mut näin niitä merkkejä jo että ehkä kohta lanssi hakee taas. Kädet tärisee tosi paljon ja kasvoissa ei ole enää väriä. Muutenkin hän on vakava taas. Isän kanssa on tosi kamalaa olla. Se että tarkkailee koko ajan merkkejä ja koittaa avustaa asioissa. Nytkin hain hänelle makkaran ja mehua. Isä turvautuu muhun tosi paljon, koska tietää että mä autan.
Laitoimme viikolla taas korokkeen heidän wc istuimeen. Hain perjantana sitten mutterit siihen kaupasta ja nyt kävin laittamassa paikoilleen. Yritän koittaa tehä heidän elämänsä helpoksi.

Kerroinko jo, ostin äitille lyhdyn äitienp. lahjaksi. Toivon että se olisi hieno äitille ja hän arvostaisi ees hiukan.

Tänään oli viimiset 2 tuntia sitä RAI-kyselyä. Hiukan mun ajatukset kulki muualla, mut ei hoitaja huomannut. Ei mulla oikeastaan mitään uutta siinä tullut eikä muutakaan. Kuhan tehtiin semmoinen. EI voi ainakaan sanoa että estän kaiken.

Äiti tuli tänne siivoo taas. Olen oikeastaan odottanut sitä.

Huomenna ajattelin panostaa ruokaan. Teen kermaperunoita ite sipulin ja tuoreen valkosipulin kanssa. Mulla on ni vanhoja pottuja tuol jääkaapis että pakko käyttää.
TÄnään onkin lohkoperunoita (kauppan) ja makkaraa.

http://aijaa.com/cJSpqi

Parin tunnin päästä ois urakkana tehä ruokaa. En jaksanut laittaa pesukonetta päälle, vaikka pitäisi pestä pyykkiä. Katotaan myöhemmin. Olen va todella väsynyt tällä hetkellä. Silmissä vuotaa vesi ja silmät painaa miljoonan. Jotenkin on vaan selvittävä tästäkin päivästä hengissä.

Ahdistaa, ku en tiä kuka yksityinen on mulle eilen soittanut. Olin hoitajalla silloin. Mahtaako olla lääkäri. Mitä mä sille sanon? samaa rataa mennään ja taistellaan että jaksaa päiät kuluttaa. Niinkö?

Polvikin harmittaa. Yritän keksii mikä siinä olis vikana, kunnes saan sitten viestin että olen harhaluuloinen. Että siinä ei ole mikään vikana Että joudun taas taistelee senkin kanssa. Miksei ne suostu poistaa molempia jalkoja?

Olen hiukan itsetuhoinen. AJatuksilla. Jos mulla olisi välineet, ni kyl mä varmaan koittaisin "leikkii" niillä. Olen vaan kyllästynyt näihin ongelmiin ja siihen että ne teilataan aina sillä että olen mt-potilas. Ei paljoo huvita mennä lääkäriin enää. Se pelkkä pelko on jo kaamee. Onko tämä todellista tai ei.

Taidan jua ton teen ja yrittää rauhottuu. Kattoo onko täällä netissä jotain mielenkiintoista. Jakselkaa ja pärjäilkää!

perunoista ei oikee tullu hyvää. Se punasipuli ei oikee sopinut, liian voimakasta.

Käytiin isän ja äitin kanssa isossa kaupassa. Rahaa taas meni ja mietin miten pärjään ensi viikon tytön kanssa. Pitää varmaan pakastimesta loihtii jotain ruokaa aina. Onhan siellä kanaa ja varmaan jotain muutakin.

Ostin vihdoin itelleni lenkkarit, vaikka juoksu tossut olikin.

Sain soitettuu tk:hon ja sain 2.6 soittoajan lääkärille. Saa nähä mikä tuomio tulee tosta polvesta. Löysin aamulla kipukohan siitä. TÄnään on taas kävely ollut tai astuminen, epävarmaa, alamäet kipuisia niin ku portaat. Saa nähä joudunko syksyllä operoitavaksi. En mä tälläi voi jatkaa.

Isä oli lääkäris kans. Se joutuu tahdistimen leikkaukseen. Sillä on tahdistin mut siitä loppuu teho. Saa nää miten se reissu sitten joskus menee...

Jospa sitä laittais uudet sukat puikoille tänään, sais jotain muuta ajateltavaa ja pystyis kattoo kauanko jaksuja on, jaksaako ees kutoo mitään.

Yö meni jotenkuten. Heräsin aamulla taas aikaisin, mut onneks sain unesta uudestaan ki. En ois jaksanut siihen aikaa erätä, ku en jaksa nytkään.

Jotain ruokaa tarvis tänään ajatella. Heitän ton perunalaatikon roskiin. Ei oikee päässä pyöri mitä tekisin. Tekiskö sit kasvislaatikkoa, siitä tuli viimeks ihan hyvää. Mulla on aineksia pakkasessa jo. Siihen mukaan sit makkaraa, ei laatikkoon vaan lautaselle. TÄytyy katella tässä. Roskikset pitäisi viä, niitä on isot säkit jo tossa eteisessa.

Olen todella väsy ja kipuinen. Mitähän tästäkin päivästä loppujen lopuksi tulee...

Tiesin että tämä ilta on tuskaa. Yritin kaikin keinoin sanoa äitille ei, mut kun ei mua kuunnella. NYt sit joudun kärsimään koko illan ehkä. Ehkä voisin kokeilla, jos särkylääke auttaisi. Ehtisin illalla ennen nukkumaan menoo ottaa vielä toisen. Olen niin väsynyt tähän.

Olen koko päivän ollu jalkojen päällä. Ekana kävin aamusta sairaalalla kuvauttamassa ton polven. Sieltä kävelin yhen ihmisen luo hakee tyynyjä. Sieltä kiireellä vanhemmille linja-autolla, hetken sain hengähtää. Sitten lähettiin toiselle puolen kaupunkiin kauppaan. Siellä kauppakeskuksessa kaupasta kauppaan ravaamista. Hesel äiti tarjos mulle juotavaa, olis syötävää mut en ottanut. Otin sit tytöltä ja äitiltä ranskiksii. Cittarista ostin 2 kirjaa itelleni. Vanhatkin on lukematta vielä.

Nyt olen sit kotona. Mikrossa on ruokaa, mut en halua mennä hakee sitä. Jalat sattuu astues niin paljoo, etten taho astuu niillä. Kontata en voi, ku se sattuu polveen. Pakko kai mennä. Tehä yksi reissu ja ottaa mukaan kaikki mitä tarvii pari tuntiin.

Linja-autossa sanoin äitille että tä on yhtä oravanpyörää. Mun pitäisi liikkua, mut en jaksa näitä särkyjä ja nä säryt tulee ku ei liiku.

Ostin laihdutus teetä, uni teetä ja jotain virkistävää ja laihduttavaa teetä. Mielessä näen laihan minäni. Silloin jaksan joka paikkaan, liikkua ja olla. Ei tee mieli syä. Taidan jatkaa tätä syömisen kanssa pelleilyy. Kuka siitä välittää ees. En viitti mennä vaa´allekaan. Lääkäri kyselee aina painoo, jotenkin tuntuu että on pettymys kun en ole laihtunut. Olen pettymys kaikille.

suoraan sängystä piti lähtee kaupoille äitin ja isän kanssa. Sieltä sitten tultiin ja alettiin purkaa tytön yhtä kaappia. Tyttö teki ison työn. SItten kun kaikki oli ihan ok, menin ja vahingossa vedin mattopuukolla sormeeni. Piti yksi lanka/köysi hienosti katkoa. Verta tuli niin paljon että mietittiin päivystykseen menoa jo. Mut onneksi se sit vihdoin alko veri loppuu ja en joutunut lähtee. Mut haava on tossa ulkosyrjälllä ja just nivelen syrjässä. Ei voi tehä ollenkaan kässäjuttuja nyt vähän aikaa. Onneks äiti ja isä oli täällä ja äiti sitten hoiti ton sormen. Siinä on iso tuppo. Mietin, pitäisikö ottaa kipuun särkylääkettä, aika paljon tota kolottaa ja sattuu.

Harmittaa ku en voi tehä töitä. Miten kummassa saan ajan illalla kulumaa.

Miettisin, jos olisi joutunu lähtee päivystykseen, olisin samalla voinut puhuu näistä mt asioistakin. Mut nyt ei tarvi sinne mennä, joten ne jää puhumatta.

Äiti ja isä on pitkään ensi viikolla pois. Vissiin koko viikon. Miten kummassa mä jaksan. Miten saan itteäni niskasta kii. Rahaa on peräti 10 euroo. Melkkää maitoa saa tyttö kaupasta. Ruuaksi tarvii pakastin tyhjentää ja kaapista riisit ja makaronit.

Eilen pystyin jo kutomaan, kun vaihdoin tupon teippeihin ja samalla pystyin pistämään haavan reunat kiinni. Koko yön on teipit ollut. Eilen illalla alkoi hiukan vuotaa, ku tytön kanssa peuhattiin. Kipua on, jos haavaan koskee, mut muuten ei oikeastaan ole. Teipit hiukan estävät liikuttamatta, mut se onkin tarkoitus. Haava pysyy kiinni, kun ei kamalasti taita tai suorasta. Saa nähä onko tossa hermovauriota, sen näkee myöhemmin.

Nukuin yön tytön sängyssä ja oli ihan mukavaa. Harmi va, että heräsin aikaisin, mut sain unesta kii uudestaan kunnes taas heräsin aikaisin ja lopulta heräsin puolelta päivin.

Aamupalaksi "söin" jo smoothien. Tossa on laihdutusteetä vielä.

Sain järkättyy tutun tänne. On varmaan pe asti ja lähtee sitten omaan kotiin. Ollaan tänään tehty ruokaa täällä ja paistettu litran lettuja. Huomenna teemme jotain muuta tai sit maataan.

Tyttö eilen koetteli hermoja ja tänään aamulla taas. Millään ei taho kotiin tulla ja koulanhemmat tulee luurii pitkin ja vaatii että alan pitää rajoja. Millä niitä rajoja pitää kun voimia ei ole yhtään? TUttu pyörittää päätään ja ihmettelee tytön touhuja. Yrittää auttaa ja tukea mua. Juttelee tytön kanssa.

Avattiin taas parvekkeen ovi. Eilen saaliksi tuli yksi 2 cm:n amppari sisälle. Saa nähä tuleeko tänään mörkö sitten.

Eilinen jätski on tänään varmaan valmista. Uskallanko maistaa ees. Ruuaksi teen helppoa ja herkullista kinkkukiusausta. Eilinen ruoka meni kokonaan. Oli liian hyvää ja ahmisin sitä lautasen lautasen perään.
Tekis mieli leipoa tänään, mut en tiä mitä. Pitäisikö joku muffini tehä. Eilen tein litran lettuja ja niitä on jääkaapissa vielä. Koko ajan tekee mieli tehä jotain ja samalla hyvittää sellai tyttöä ja tuttua.

En varmaan mee tänäänkään ulos. Eilen kävvin ulkona, kun tuttu käi tupakalla. EI oikee o fiilistä mennä.

Sormi voi jo hyvin. Eilen illalla otin teipit pois ja olin koko yön ilman. Hermovaurio siinä taitaa olla, mut toimii ihan hyvin. Turvonnu se on haavan kohdalla ja samalla kipee.

Vanhemmat tulivat jo mökiltä, joten saan pitkästä aikaa olla illan yksin.

Oltiin tytön kanssa elokuvis. Sain vaan 2-3 poissaolokohtausta ja pari kertaa oli vaan epätodellinen olotila.

Tuttu lähti eilen ja olin tytön kanssa yksin illan.

Olo on uupunut ja väsy. En tiä miten tätä alkaisi purkaa. Maha reagoi kaikkeen. Ei tee mieli syä mitään. EI jaksa hakea juotavaa saati ruokaa. Haluaisin vaan olla ja maata. Yritän jotain helppoa kutoo, etten istuis tai makais tyhjän panttina.

En halunnu nousta sängystä aamulla. En taho mennä suihkuun, En taho syä.
Sängystä oli pakko nousta, ku tyttö tuli päivä vierailulle. Alkoi heti järjestelee huonettaan. Ihme energia pakkaus toi teini.
Suihkuun en menny niin ku ajattelin heti herättyy. En tiä koska jaksan raahautua sinne.
Aamupalaksi lämmitin 2 makkaraa ja oon teetä litkinyt.

Vedän ruvet auki. TOta sormea kynin monta kertaa päivässä japahoitan mieleni, kun en saa sitä auki.TOi yksi rupi aukeaa 1-2 pvä välein. Tulee jotenkin parempi olo, ku tulee se pieni kipu ym. Mut mulla ei ole haavoja eikä rupia.

Ensi viikolla varmaan lääkärikin soittaa. Kysyy varmaan miten menee ja oonko lihonnut. Ei sillä ole aikaa puhuu, joten en voi syvällisesti puhua. Ketä se ees kiinnostaa?

Sisälläni on niin huono olotila. Siihen ei pillerit auta ja mä en osaa tulla siitä pois. Vahingoitan henkisesti itteäni koko ajan. Vedän niin ääripiihin itteni.

Puhuttiin tossa tytön kanssa, kun tyttö tuli sanoo että hän tyynynsä on ihana. Sanoin että ei mun ainakaan. Tyttö sanoi että mun on sellaiset tosi kulahtaneet. Sanoin että ajattelen aina että muilla on kaikki ok. En välitä ittestäni.Nukun vaikka ilman tyynyä ja risasilla vaatteilla. En jaksa ettii itelleni kaupoista hienoja vaatteita. Onneksi äitin juhlaan voi mennä ihan normi vaatteilla. Tyttö meni hiukan hiljaiseksi ja sano että sit joskus kun mennään ikeaan, ostetaan mulle kunnon tyyny ja molemmille seeinäkello. Olen paljosta luopunut.

Ensi viikolla tulee varmaan se mun tilaamani pyörä. Ilmeisesti siitä tulee yhteinen pyörä kumminkin. TÄytyy kattoo. TOivon että saisin sillä mentyy nyt kesällä hiukan ees. TÄällä on sopivia eripituisia reittejä joita voi mennä. Mut pelkkä ajatuskin saa lamaantuu. Jollen sittenkään kykene? Jollen jaksa? jne.

Taidan mennä hakee uuden kupin teetä. Jos se auttaisi hiukan. Ruuaksi on jauheliha-perunalaatikkoa vielä täksi päiväksi. Huomenna pitäisi keksii jotain muuta. Pitäisikö ottaa kanaa sulaa ja tyhjentää toi yksi makarosipussi sen kanssa. Samalla voisi pakkasesta pikkuporkkanoita käyttää ja ehkä kukka- ja parsakaalia. En tiä. Suuret on suunnitelmat, mut lopulta sitten turvaudun kauppaan ja ostan jotain tosi helppoo tai sit meen puuro tai leipä linjalla.

Uusi pyöräni tulee ihan koska tahansa. Sit pääse kokoo sen ja kattoo.

Lääkäri soitti tänään. Jotenkin tuntu että se on pettynyt, kun paino ei ole laskenut. Onko se mun vika. Kerroin sille olostani ja mustasta mielestäni. Tosin en ihan niin kirjaimellisesti, kun en taho lisää lääkkeitä. Jotenkin tuntuu että olen täysin sellainen ihminen, joka vaan pettää. Maanantaina on onneks hoitaja ja voin sille flipata. Mitäköhän se siitä ajattelee.

Ensi viikolla on lääkärin aika. Se soittaa tosta polvesta. Saa nähä tuleeko puhtaat paperit.

Huomenna tarvis kaupunkiin mennä. Viä tytön tabletti korjaukseen.

Ostin kaupasta pitsan. En o varmaan lähemmäs 10 vvuoteen syöny. Miltäköhän se maistuu ja kestääkö suoli.

Uusi pyörä koottu melkein. Kävin tänään hakemassa viimisillä rahoilla ajotietsikan siihen ja pumpun. Pitäisi jotenkin pystyy kokoo tota pyörää taas.

Kannassa oli röntgen vastaus vissiin tullu. Lääkäreiden lisäksi siinä luki luusto- tai nivelmuutosta. Nyt sit päähän tuli niin erinlaisia ajatuksia, että "pirut" hyppii silmille. Pystytäänkömua auttamaan? Joudunko loppu elämäni kärsii tästä kivusta? JNE JNE...

Tabletin korjaus maksaa 85 euroo. Jostain sekin raha on kaivettava. Onneks lapslisä tuli, joten siitä pystyn maksamaan sitten. Ei paljoo jää siitä tilistä käteen. Mut olen mä ennenkin pärjänyt tälläi.

Olen niin väsy. En tiä, olen monta päivää aivastellut oikee urakalla. Ekana ajattelin että flunssa iskee, mut ei ole nuhaa vielä näkynyt. Onkohan sit jotain allergiaa tai sit kroppa haluaa lepoa.

Päässä pyörii äitin synttärit. Joutusin soittaa äitille ja sanoo etten pysty vielä ostaa hänelle lahjaa. Tytölle pitäisi bikineiden yläosa ostaa, mut siihenkin menee rahaa aika paljon ja hän tarvii juhannukseksi sen. Jotenkin tuntuu taas että mun iso korttitalo on puhallettu kumoon.

Eilen puhuin tutun kanssa puhelimessa mun syömisistä. Ennen pystyin syömään jopa 6 tuuttia jätskiä kerralla, nykyään riittää 1. Hiukan aikaa sit söin paketillisen makkaraa, mut nykyään jaan 2 makkaraa tytön kanssa. Ei oikee tee mieli syä. Ei siitä ole kauan aikaa ku join 1½ litraa kolaa illassa, nyt se pullo riittää 2-3 pvä. Syön vaan lämpimän ruuan päivässä. Joskus syön leipäää vielä lisäksi, jos jaksan tehä itelleni. Leipää mulla on kaapissa, joten ei ole siitä kiinni.

Tiedän että saisin lisää virtaa, jos söisin paremmin. Mutta... Jos joku mulle tuo (niin ku tuttu viime viikolla) niin kyl mä yritän syä.

En tiä tiä, mikä on mulle paras paikka. Ilman lääkkeitä olisin varmaan luuranko jo. Tosin en tiä kuinka paljon kola ja sokeritee lisää kaloreita mun ruokaa. En viitti ees pitää päiväkirjaa enää tai tarkkailla painoo.

Maanantaina on hoitaja. Jos tällä mielellä meen sinne, ni voi tulla aika ankee keskustelut.

Päätin syä smoothien näin aamupalaksi, jos siitä saisin virtaa päivään. Laitoin pesukoneen päälle. Jos vaikka vihdoin päivällä jaksaisin mennä suihkuun asti. Soitin lääkärille, reseptit pitäisi uusia.

Olo ei ole mitenkään ihana tai ihanteellinen. Ennemmin menisin sänkyyn peiton alle, vaikka ei unta tuliskaan. Mutta mulla on ni paljon tekemistä täällä kotona, että en voi maata sängyssä. Makaan sit sohvalla.

Jalka on kipeenä. Polvi rutisee ja kipuilee. Lonkkaa sattuu. Istua ei voi kauan. TÄtäkö tä mun elämäni sit tulee olemaan.