Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Saloka, olen lukenut kaikki kirjoituksesi🙂🌻
Ihanaa, että pääset sinne mökille. Vaikka olisikin paha olla niin luulen, että se on kuitenkin hyväksi. Itselläni on oikein unelma taas päästä mökille. Tosin aina masentuneena siihen unelmaan liittyy myös vetäytyminen ja itsetuho, että sillain se ei ole ihan hyvä unelma. Mutta olen ajatuksessa mukana ja toivon, että sinulla olisi valon pilkahduksia siellä ja vatsavaivasi olisi parempi.
Minulla on masennus jatkunut, enkä tiedä kuinka kauan se tällä kertaa kestää. Ihan tunti ja päivä kerrallaan menen.
Kaikkea hyvää sinulle☺️❤️
´Tällä hetkellä päässä pyörii sana MIKSI.
Miksi mun tarvii koko ajan kuunnella huutoa ja kiukkua
miksi mun tarvii koko ajan tietää asioista mistä mulle ei kerrota
miksi mun tarvii koko ajan olla menossa ja tulossa
miksi mulla ei ole omaa elämää
miksi mulla ei ole omaa tahtoa
Juu, kävin mökillä ja se oli yhtä painajaista. Ennen kun lähdettiin, tyttö ilmoitti että en pääse yläkertaan nukkuu. Sanoin että voin mä pihallakin nukkuu.
Perjantai päivä meni ihan ok.
Lauantaina äiti päätti että pihaa siivotaan ja sit piti sen jälkeen alkaa kämppää imuroimaan. Mä sit kipeen jalan kanssa joutusin mennä sinne tänne ja tonne ja tätä ja sitä ja tota.
TÄnään on sit tyttö ollu kiusaus päällä ja suurena suuna. Äiti sit on heittänyt bensaa liekkeihin ja tietenkin mä olen kärsijänä. Kotiin ku tultiin tyttö sano heti että " arvaa onko kivaa ku oma äiti ei tahdo omaa lastaan kotiin". Sanoin että olen viikon nyt kattonut äitiä ja häntä, mä haluan hetken hengähtää.
Juu siinä mun hengittäminen onkin. Nyt tarvii lähtee isää kattoo sairaalaan. Taas mennä se helvetinmoinen mäki ylös tämän kipeen polven ja lonkan (meni kipeeksi sekin piru). En pääse rappuja ylös enkä alas, kun lasten harjoitusaskelin. Mökillä jopa sohvalta nouseminen sai kiromisen, koska jalka ei tosiaan va liikkunut.
Olen niin väsynyt ja kiukkunen nyt. Vkl:n syömiset on menny päin helvettiä. EN ole paljoo mitään syönyt enkä juonut. Eilen otin 6 paahtoleivän palasta ja tyttö heti kommentoi sitä kasaa. En ollu ennen sitä syöny ku ruuan. Ei ole tehnyt mieli syä. Juonut olen pepsi nextiä ja kolaa.Maha on ihan härän pyllyä. Äiti antoi linja-autopysääkillä banaanin, mut en mä sitä syöny. Kaupasta toi pepsi maxin ja join sitä. Haluaisin vaan kuolla tästä paskasta maailmasta pois. Tä mun elämä ei ole mitään muuta ku paskaa mulle. Olen vankina, eikä tämä elinkautinen ikinä lopu.
Saloka,
Mitä sinulle tänään kuuluu? Toivottavasti sinulla on parempi olo tai se kipu olisi helpottanut. Olet ajatuksissa 🙂🌻
Isä ei tullu tänäänkään kotiin. Ehkä huomenna, tai sitten ei.
Äiti pakotti lähtemään kauppaan. Osti sitten mulle makkaraa ja limppaa ja jätskii. Ei oikee ollu fiilistä kaupassa. Fiilis on muutenkin täysin kadonnut.
Mulla on huomenna lääkäri. Pelkään että mulla on sormessa tulppa. Pelkään koko ajan pahinta. Pelkään etten herää seuraavaan päivään. Pelkään että äiti tulee ja heittää kaiken roskiin.
Olen lopen uupunut.
Olen viikossa laihtunut reilu kilon. Ihan kiva yllätys, mut äitin kommentti tänään oli, että en mä paljoo mitään vkl:n aikana syönykään. En mä paljoo muutenkaan syö mitään. Ei tee mieli ees herkkuja. Eilen avasin sipsipussin, mut tossa se lattialla komeilee. Ei tehnyt mieli paljookaan syä. Leipä loppuu, eikä jaksa ajatella että tekisin lisää. Ehkä alan sitten ottamaan puuroa iltapalaksi.
Vointi on mennyt huonommaksi. Keskiviikkona lääkäri soittaa ja valehtelen taas että kaikki on mennyt ihan hyvin. Haluan että lääkkeet lopetetaan ja että laihtuisin. Ajattelin uskaltaa kysyy jos toi escitalopram lopetetaan kans.
Tutun kanssa chattailtiin. Hän käski alkaa hellittää otetta etten palaisi loppuun. Hän ei tajuu että se on ni pirun helppoa sanoa, ku tehä.
Nukahin reilu tunniksi sänkyyn ja ruoka jäi myöhäiseksi. Äkkiä sitten uuniin lankkuperunoita ja makkaraa. Huono omatunto tosta nukkumisesta ja ruuasta, mut tällä mennään. Yritetään huomenna tehdä jotain muuta.
Mahakin alko toimii urakalla taas. Ei se ihanuus kauan kestänyt. Heti ku laitto jotain kiinteää naamariin.
Karu totuus mun syömisestä on tosi huonoa kuultavaa. Kun luen ruokapäiväkirjaa, ni eilen söin vaan hiukan lankkuperunaa ja 2 makkaraa. Siinä oli mun kiintee osuus. Loput olikin nestettä sitten. Tiedän etten tällä kauan elä, mut ei mulla ole yhtään ruokahalua eikä nälkäkään.
Tänään otin niskasta kii ja soseutin banaanin ja laitoin soijamaitoa mukaan. Ei sekään mikään burmee aamupala ollu, mut olipa joku. Tiukkaa teki juoda sekin.
Osittain tämä uupumus johtuu syömisestäkin.
Olen herännyt aikaisin 7.30 aikoihin. Uni va loppui eikä ole sen jälkeen oikee väsyttänytkään. Jaksoin heti ottaa puikot käteen ja alkaa lapasia tekee.
Kävin tk:ssakin jo. Jouduin polven kanssa röntgeniin. Saa nähä saadaanko se ikinä enää kuntoon. Painaes se on tosi kipeenä. Kysyin samalla tosta sormen patista. Se on joku hyytelörakko, mikä lie. Mut ei tulppa eikä vaarallinen.
olen koko päivän maannu sohvalla ja kattonut telkkaa. Kutonut lapasia. Juonut teetä niin että tulee korvista ulos jo. Eli en o tehnyt mitään järkevää. Nyt mielessä liikkuu aika paskoja ajatuksia. Tekisi mieli ottaa vasara ja pamauttaa toi jalka tuusan nuuskaksi. Olen ni väsynyt tähän kipuun. Panadolia varmaan kohta tarvii alkaa popsii ja sitten saa pelätä et suoli alkaa vuotaa. Mikä kumma tos jalas on. Olispa siinä joku sellainen vamma, minkä vois puukottamalla parantaa.
Äiti pompottaa mua. Yritän olla vahva ja olla tottelematta, mut en jaksais sen huutoa ja kiukkuakaan kuunnella. En sit tiä, tottelisinko sitä että olisi rauhallisempaa vai en. Annanko pompottaa itteäni joka paikkaan.
Sain rästilaskun maksettuu... Jäi onneks tilille hiukan rahaa. Mitähän sitä tarvis kaupasta? Mitä sitä tänään söis ruuaksi. Jotenkin kiehtois jauhelihakeitto tai makkarakeitto.
Taidan yrittää jaksaa lähtee tonne ulos kävelee sinne kauppaan. En siitä hulluummaksi tuu...
Mun on hirveän vaikea aina keksiä, mitä laittais ruuaks. Kauhulla odotan kesää, kun lapset on lomalla koulusta ja pitää kaks kertaa päivässä laittaa ruokaa. ei vaan jaksais.
Tuo on niin tuttua, että on fyysisiä vaivoja. Mulla on kans monenlaista. Oireita, joista ei oikein tiedä, että liittyykö ne vaan masennukseen ja lääkkeisiin vai onko taustalla jotain somaattista. Lääkäritkään ei oikein kuuntele ja olo menee vaan huonommaksi. Se laskee mielialaa osaltaan.
Koitetaan jaksaa kaikesta huolimatta! 🙂👍
repukka ☺️❤️
...
Tänään kaikki asiat menee päin mäntyy. Kauhulla ootan mitä vielä tapahtuu. Olisi ollut parempi va nukkua tämäkin päivä pois. Maata peiton alla tai rääkyy.
Kävin apteekissa. Tarkoitus oli ostaa se kipurasva ja se masislääke. Kysyin onneks hintoja. Kipurasva makso yli 20 euroo, joten kiitos. Masislääke 180 euroo, joten kiitos siitäkin. Lähin sit tyhjin käsin pois. SOitin lääkärille että en voi sitä lääkettä ostaa. Lääkäri sit soitti ja sano että hän ymmärtää. HÄn anto mulle 2 vaihtoehtoa. Joko laktoosia olevan lääkkeen tai sitten ilman. alitsin jälkimmäisen. Nyt sit toivotaan kädet ja varpaat ristissä että en romaha.
kauppareissulla tiputin kuulokkeetkin, mut onneksi joku ihana ihminen oli vienyt ne neuvontaan ja löysin ne sieltä. Nyt täytyy keksiä joku kiva juttu niihin, vvoin laitella kuvia kuhan ehin tuunata niitä.
Varhaispottuja tuli ostettuu, vaik oli epsanjalaisii. Teen huomenna ruuan niistä.
Mä en kässää mikä mun mahaani vaivaa. Onko tämä ihan normia. En jaksa tätä vessareissuja. Mihinkään ei sellai pysty tekee. tai mennä mihinkään.
Tekstini alkaa olee tosi sekavaa. Alan itekin olee sekaisin, väsymyksestä.
Oon jo 7 aikaa herännyt ja noussu. Tulee pitkä päivä. Sain lapasiin tehtyä ranteet, joten enää peukut ja päättelyt. Ne teen jonkun ajan päästä. Ootan että toi tee jäähtyis ja pääsisin juomaan.
Tytöllä koulussa rentoa. Kattovat kuulemma elokuvaa. saivat viedä juotavaa ja karkkipussin.
Teksi mieli leipoa tänään, mut en tiä riittääkö voimia. Mun pitäisi ne lihapullat tehä, eikä taikina o ees maustumassa vielä. Mut tota pullahammasta kolottaa aika pahasti.
Lähikaupassa olisi vessapaperit tarjouksella. En jaksa yksin sinne lähtee käppäilee. TÄytyy kattoo, jos äitil on kauppaan asiaa.
Pitäisi varmaan mennä tähän sohvalle maate ja alkaa nukkuu...
Sitä miettii elämänsä tärkeyttä ja muutenkin elämää.Onko tä aina just mulle oikein. Pitääkö just mun kantaa tätä paskaa niskassani. Eikö ikinä tämä helpota.
Isä pääsi kotiin. Jeet sille. Mut kuinka kauan tätä iloa on ja mikä kohtaus taas joudutaan tilaa ja kuinka kaun aikaa isä saa kotona olla.
Kyselin äitiltä kauppaseuraa. EI o vielä vastanu. En haluis yksin mennä. Jalat on muusina.
En o mitään tehnyt tänään. Lihapullataikina tekemättä. Pullataikina tekemättä. Olen maannu sohvalla va ja juonu teetä ni että pahaa tekee jo.
käytiin äitin kanssa isossa kaupassa. isä on niin huonoon menny et jäi kotiin. Ostin tytölle hiukan kaikkea. nyt hän purkaa kassia ja hän tykkää mitä ostin. tuli hyvä mieli.
en eilen tehny lihapullia. saa nähä teenkö tänään. jotenki olen ihan naatti. hiki haisee ja vaatteet on hiestä märät.
laukku tai reppu pitäis tyhjentää...
en saanu unta ku joskus 1 jälkeen ja sit heräsinki jo 4 aikoihin. kävin vessas ja nukahin uudelleen. nousin ylös ennen 9 jo. katotaan kuinka kauan jaksan...
Eilen hoitaja sano kans,etten tunnu masentuneelta va väsyneeltä ja uupuneena. Että ei sellai ole masennusta havaittavissa. Muuten hoitsulla meni ihan ok. Mulle tehään jotain testejä nyt.TOngitaan ja pengotaan asioita, joihin en ehkä osaa vastata.Katotaan miten sit loppujen lopuksi menee.
Mulle tulee ehkä vapaa loppu viikko. Tyttö lähtee mökille ja ilmeisesti isäkin menee. Jospa nyt saisin vihdoin hengähtää ja olla vaa.
Eilen menin jo 22 jälkeen nukkuu. No sit mä heräsin jo 6 aikoihin. Saa nähä jaksanko iltaan ilman päikkäreitä.
Isä voi tosi huonosti. On voinut viime jakson jälkeen. Muisti pätkii ja kaikkea muuta. En osaa selittää. Mut äiti (joka on vk:ssa töissä) sanoo että isän kanssa on raskasta. Ainut mikä on positiivista eilen ja tänään on yö,joka oli isällä hiljainen kuulemma. Isän tapana on pulista öisin ym niin paljon.
Taidan olla sellainen ihminen isälle tällä hetkellä, jota hän luottaa. Hän ei uskaltanut äitin tekemään ruokaa syä, ennen ku mä maistoin. Kuulemma se maistu pahalle. Äiti sano ulkona että toivottavasti tä ei mee siihen että isä alkaa väittää et äiti koittaa myrkyttää häntä. Yritin rauhottaa tilanteen ja kysyy onko isällä joku uusi lääke ja jos se on sekoittanut isän makuaistin. Sanoin että kerran mulla yksi lääke teki samaa, ketsuppi maistu niin pahalle että meinas oksu lentää.
Olen vaa todella, TODELLA väsynyt. Kroppa kipuilee ja ajatus ihan jäässä. Aivastelen ku flunssainen ja yskin. Ei muhun mikään flunssa iske. Ruoka on onneks melkein tehty. Ostin grillattua broikkureittä, keitän täysjyväriisiä ja salaatiksi ostin kurkkua. Kaipa se riittää.
Mun vaaka näyttää ihan omituista. Mun pitäis keksii sille oma paikka. Se näyttää aamulla että oisin laihtunut kk:ssa 6 kiloo. En oikee usko. Housut ja vyö on tiukkana ja tuntuu että olisin ennemmin lihonnut.
Taidan mennä maate...