Jardin Prive, sammuin mä alle tunniksisohvalle. Äiti ehdotti että menisin kuumaan suihkuun ja sitten peiton alle. Hän ilmeisesti huomasi että olin loppu. Heräsin sitten siihen kun tyttö tuli koulusta ja hetken päästä menin äitin kanssa kauppaan. TUntuu silti että en ole saanu tarpeeksi unta. Päässä koko ajan pientä kipua ja tä sohva tuntuu niin ihanalta maata. Jouduin laittaa tytön ensi yöksi mummille. Yleensä tyttö on pe-su ollu mulla, mut nyt hän on la-su vaan, jos sitäkään. TUnnen itteni niin heikoksi että haluan yrittää levätä.

Kiitos Jardin Prive, kun kirjoitit.

Isä kävi jumpalla ja syömässä. Se käy tuolla sairaalan luonna syömässä perjantaisin. Sillä on taukoa ollut sairastumisen vuoksi. Oli kuulemma ollut hyvää kalaa, kastiketta ja ilmeisesti perunaa. Isä sai eilen keuhkokuumepiikin. Saa nähä kuinka kauan se vaikuttaa, jos vaikuttaa. Sillä menee elokuuhun asti antibiootti joka päivä.

Mulla on ruokahalu ja juomahalu tiessään. Jos joku muistaa sitä kun litkin limpsaa joka päivä 1½ litraa, ni ei uskois että hädin tuskin saan ton ½ litran pullon juotuu nykyään. Jääkaapissa on ruokaa, mut en enää syö niitä. Olen vähentänyt syömisii entisestään. Jos syön aamupalan, ni jää iltapala syömättä. Joskus voin makkaran tai ni ku nyt, leivän syä. En vaan jaksa enää paneutua omaan hyvinvointiin. Tunnen että mun voimat on poissa. EN tunne itteäni masentuneeksi ja se ristiriita tässä onkin. Kroppa lähettelee näitä kiputiloja joka puolella kroppaa. Jos otan panadolia, ni ku eilen, se ei auta koska kipu ei ehkä olekaan todellinen. Se on vaan semmoinen mitä mä tunnen ja pystyn sanomaan. Niin ku ilmeisesti toi nilkkakipukin ja polvikipu.

En uskalla hoitajalle sanoo totuutta saati lääkärille. pelkään että ne pistää tämän kokeilun uusiksi. Tosin ei tä lääkkeen vähentäminen ole muuta tuonut ku hiukan harhoja enemmän. Olin ennen tätä jo väsynyt.

Tyttö haluaa mennä huomenna kaupunkiin. Annoin 20 euroa. Huomenna hän menee kampaajalle. Mun pitäis itekkin mennä. Ehkä äiti soittaa mulle ensi viikoksi ajan. TOsin en ole ansainnut sitä hoitoa. Pesin tänään hiukseni jollakin uudella shampoolla ja hoitoaineella. Jotenkin tuntuu että hiukset ei ole ni takussa. Kuka tulis selvittää tä hiukset. EN jaksa ees harjata hiuksiani.

Huomenna olen vaa. Makaan vaikka sohvalla ja räin kattoon. Tosin sit ei se suunnitelma kumminkaan onnistu.

Minäkin toivotan sulle jaksamista viikonlopuksi. Ylipainoa on minullakin parikymmentä kiloa. Tuntuu etten syö juuri mitään mutta laihtunut en ole.

Kiitos arka. Voimia sinullekkin.

Tyttö käy tänään kampaajalla. Saa nähä kuinka lyhyet hiukset tulee. Hänen uinti reissu meni pipariksi, kun eilen kaatui pyörällä ja polvi meni tosi kamalan näköiseksi. Nyt sit puhdistetaan ja hoidetaan se kuntoon.

Söin tossa jo aamupalaksi leipää. Teetä on vielä juomatta. Yritän pakottaa syömään aamupalaa, mut sit olen taas lopettanut iltapalan syönnin. Pelkään niitä kaloreita. Mut sit taas, voin syä herkkoju, mut en pelkää kaloreita. Omituista. TÄnään varmaan laitan ton pullapussin uuniin ja herkuttelen sen kanssa. En tiä.

Olen väsynyt vieläkin. Kello herätti 10 aikoihin. Ehkä joudun turvautuu päikkäreihin, että jaksan. Ruokaakin pitää tänään jaksaa tehä. Mulla on broilerii jääkaapissa, tarvii maustaa ne fileepihvit ja paistaa, keittää perunoita lisäksi.

Tekisi mieli tehä käsitöitä, mut ei ole oikee voimia tehää niitä. Eilen tein peittoa muutaman kerroksen silmukka silloin ja silmukka tällöin. Se oli tosi hankalaa ja raskasta.

Hei Saloka,

Ikävää tuo tyttäresi kaatuminen. Onneksi ei käynyt pahemmin. Ja onneksi hän pääsee kampaajalle niin ei käy kuten minulle kun rahaa säästääkseni leikkasin itse ja meni ihan metsään koko homma. Nyt on tukka "vähän" pilalla ja kampaaja joutuu jossain vaiheessa ennen kesää siistimään sen. Kaikkea tyhmää sitä tuleekin tehtyä..

Minua on kans muutamana aamuna väsyttänyt aika lujaa. En tiedä onko masennusta vai siitepölyallergiaa vai mitä. Hankala nousta ja päästä vauhtiin. Tämä valoisuus kiusaa minua ja saa uupuneeksi vaikka voisi luulla, että sen pitäisi olla toisinpäin. Vaikka nukun pitkiä öitä olen uupunut aamuisin. Ja oikeastaan koko päivän.

Kanahommia täälläkin. Kanapastaa. Tuli ihan hyvää. Ja illaksi jäätelöä. Mignon-muna meni jo jälkiruoaksi. Niin hyvää, mutta hirveästi kaloreita. Päätin, että viikonlopulla herkuttelen. Tosin laihtunut en ole vaikka välillä ollut melkein nesteillä vaan. Vaaka jäkittää samassa lukemassa. Ei ole nyt motivaatiota laihduttaa, eikä energiaa lähteä liikkumaan. Liikuntaahan se tietysti pitäisi olla, kun näköjään pelkillä syömisillä en laihdu. Taidan inhota nykyään liikuntaa😞

Jaksamista sinulle ja hyvää viikonloppua🙂🌻

Anteeksi että en jaksa nut kirjoittaa. Isä oli tosi huonona päivällä ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Ei tiä onko aivoissa joku, sydämessä jotain, epi tai infeektio. Pari tuntia sitten kun äiti soitti sinne, olivat sanonut että isä on sekaisin. Nyt isä siirretään osastolle.

Mä olen henkisesti ihan lytätty. Pyysin äitin tänne yöksi, kun en jaksa yksin tytön kanssa olla enkä taho olla yksin.

Mut huomenna taas uusi päivä...

Voi ei..😞 Voimia sinne!

Täälläkin mennään tunti kerrallaan lyllertäen eteenpäin. Valo ei tunnu hyvälle ja mihinkään en halua lähteä. Häpeän itseäni ja energiat on ihan poissa. Haukottelen ja menen hakemaan lisää kahvia. Olisi tuossa lenkkipolku ihan ikkunan takana, mutta tiedän että en mene sinne. en jaksa, enkä jaksa välittää. Samalla inhoan itseäni, mutta en jaksa siitäkään välittää. Yritän vain tehdä tehtäväni robottina ja lopun aikaa olla jotenkin. Ja anteeksi, että valitan tänne.

🙂🌻

AK 😍

Yöllä sain nukuttuu, mut aamulla sit aloin taass heräilee. Olen niin väsy että voisin mennä takasin nukkumaan. Ahdistaa asiat ni että tekisi mieli lopettaa tämä kaikki. Huutaa täyttä kurkkua ja hajottaa tavaroita. TUntuu etten pääse tästä helvetistä eroon ikinä. En osaa suodattaa enää harmeja.

Paino on taas noussu. 147. Vaikka kuinka vahdin syömisii, ni silti tuntuu että syön täysin väärin. Ehkä on parempi lopettaa kokonaan syöminen. En mä muutenkaan jaksa mitään syä.

Pesukone on pyörimässä. En tiä, koska jaksan ees niitä laittaa sit kuivuu. Äitin eka sanat oli, että pitää kone laittaa päälle. Teki kyl mieli huutaa että haista p... Jotenkin äiti ei ymmärrä mua. Tai sit se ei jaksa ymmärtää. Luulee että ku on hoitosuhde, ni kaikki on ihan ok.

Kävin eilen isää moikkaamassa. Isä on menny niin huonoksi että ei saa ilman hoitajaa liikkua sängystä ja kulkee (harjoittelee) rollan kanssa. Tämä oli meille täysin yllätys. Isän vieres on ollut monta kertaa rolla, mut aina hän on kiistänyt sen. Nyt kysyin ihan kiusaakseni ja hän myönsi että on hänen ja hän kulkee sillä. Kysyin sit aikooko kotonakin sitten käyttää ja oli kaks vaiheella.
taas mennään hänen dg keuhkokuume. Laskimme että isä oli 2 viikkoa kotona, niin kun edelliselläkin kerralla. Hänellä menee koko ajan antibiootti.
Muuten isä oli ihan ok. Käytiin sitä sunnuntai päivää läpi. Jotain hän muistaa ja jotain sit taas ei. Hän jää aina silloin tällöin pysähdyksiin ja viestit ei mee perille. En sit tiä johtuuko siitä ettei kuule (ei ollu kuulolaitetta) tai mist.

Mä olen tässä ollu 8 asti ylhäällä. Tein aamupalaa (riisipiirakoita ja teetä) ja yritän tässä nyt miettii mitä tekisin. Tallennuksia en voi kattoo, kiitos. Tyttö lähti kouluun.

nukuin päivällä että jaksoin käydä kaupassa.

Olen niin painava jo, että sohvalla kääntyminen on hankalaa, yksin. Tai sit lattialta nouseminen. Kyl yläkroppa mnis, mut tosta lonkasta tai lantiosta alaspäin on niin tönkköö ku olla ja voi. Tietenkin tämä sit masentaa mua ja saa mut ajattelemaan im lähtien kaikki. En usko parempaan tulevaisuuteen, ennemmin uskon siihn että tytöllä ja vanhemmilla on paljon parmpi olla ilman tälläistä vammaista paskaa, joka ei saa ees sukkia enää hyvin jalkaansa. Olen tällä htkellä niin maassa, eikä huominen aikaisin heräminen ja istuminen jossain hemmetin hammaslääkärin (äiti leikkauksssa) odotushuoneessa laita nappaa. Ennemmin ajattelen, että murtautuisin johonkin huoneseen ja toivon että siellä olisi jotain millä saisi päiät pois. Tai en tiä. Olen ni poikki ja väsynyt tähän elämiseen jo. Ei jaksa tehä mitään. Kellosta katon koska pitää ruokaa teh'ä ja kun sitä syö tulee sen jälkeen armoton paha olla. Päivät kuluu sit sohvalla. Saan varmaan painonin takia tästäkin sohvasta jouset hajalle. Kääntelen kylkeä, kun on pakko. Jalkani i kestä enää paikallaan oloa. Käsitöitä tekisin, mut en saa hyvää asentoa, että jaksaisin alkaa tekee niitä.

En tiä mikä olisi mulle hyvä paikka enää.Kotona en pysty laihduttaa, täällä on liikaa kova paine. Kohta 150 on mittarissa. Jalat sattuu astuessa, makuultaa ja istuvalteen. Kädet on kipeet.

Yritän syä suht terveellisesti, sit tulee näitä ylilyöntejä. Mut olen mä paljon vähentänyt. Viime pääsiäisenä vuosi sitten söin koko ajan monta mingnon munaa, tänä vuonna söin tosi vähän. Jätskii olen 2 vuonna syönyt joka päiä melkein 7, nyt ostin tänään 2 joista toinen edelleen pakkasessa. Pakettia ostan ja syön sen kerralla, mut olo onkin sen jälken sellainen että haluaisin oksentaa. Sipsipussin ostin tossa yks päivä, mut en muista mihin oon sen laittanut.

Olen niin syvässä vesissä, etten näe enää saarta, en rantaa, en puuta en mitään. Taivaskin on mustaa ja loputonta. Haluaisin vaan laittaa asiat kuntoon, ni että äitillä on helpompi selvitellä asioita jälkeenpäin.

Antakaa anteeksi. Yritän olla ihminen, onnistumatta siinä. Yritän olla hyvä tytär, äiti ja kaveri, onnistumatta siinä. Mun sisusta on kuollut ja pikku hiljaa kuolee ulkokuorikin. En jaksa enää taistella, taidan lopettaa tähän taisteluni. Olisi helpompaa jos olisi se kuolemansairaus, sitten voisi vaan suosiolla lopettaa, mutta kun ei ole.

TÄmä ei ole im kirje, joten älkää pelätkö. TÄmä on joku kirje vaan. Mulla on velvollisuus huolehtia lapsestani, isästäni ja äitistäni. Kukaan muu ei sellai auta tai hoida heitä. Mun täytyy olla aina käytettävissä, vaikka keskellä yötä. Haluaisin vaan nyt että joku oikeesti halais mua ja silittäis mun hiuksia. Mutta se ei ole mahollista. Olen siis yksin. Tyttö ei halua enää et halataan ja äitin kanssa ei sellaista o ikinä tehtykään.

Ehkä huomenna jonkun risun alta paistaa jonkinlainen paskavalo. Sellainen joka auttaa jaksamaan hoitaa äitin operaation. Sellainen joka antaisi muutamaksi tunniksi voimia, etten hyppäisi lähibussin alle.

Taidan mennä hakee eilen vanhaksi menneitä makkaroita. Jos vaikka kuolisin niihin sitten.

Anteeksi 😭

Hei, minullekin tulee joskus noita ylilyöntejä syömisestä ja kamala miten paljon sitä saakaan syötyä. Vaikka on tulossa oksennus, silti syö. Menin eilen jo nukkumaan mutta heräsin syömään. Söin suklaamunia, keksejä, irtokarkkeja, pakasteesta jäisiä korvapuusteja ja kaiken lopuksi vielä söin sellaisia lasten ohuita jäätelöpuikkoja 16 kpl. Kaikki nuo oli ostettu lapsenlapsia varten.

Oletko kysynyt pääsisitkö terveyskeskuksen laihdutusryhmään? Yksin tosiaan on vaikea laihtua.

Saloka,

Pakko sanoa, että kirjoituksesi kosketti minua paljon. Haluaisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, mutta olen itsekin tällä hetkellä niin p-skana, etten jaksa.. tunnen paljon samalla tavalla kuin sinä monessa asiassa.

Voimia sinulle ja ajattelen sinua. Luen sinua ja kirjoitan paremmin heti kun jaksan. Yritetään jaksaa päivä kerrallaan🙂🌻

Kiitos agora ja AK. Oli yllätys että joku on jaksanut lukea mun kirjoituksia täällä.
agora, tk:n laihdutusryhmää mulle kerran ehdotettiin, mut siihen jäi. Olen kai liian vaikee tapaus.
AK, kirjoittele sitten taas kun jaksat.

...
Aamulla alkanut tai hiukan jo eilen alkanut, kylkikipu sen ku jatkuu. Pelkään että umppari pamahtaa tai joku muu sisuskalu. Välillä se oli poissa tässä päivällä. Samalla suolen kanssa on ongelmia. Onkohan tämä tätä pahenemis oireita. TOivon ettei. En jaksais sitä helvettiä tähän vielä. Mut en jaksa tätä kipua ja pelkoakaan.

Kävin aamusta äitin kanssa hänen h-lääkärillä. Häneltä poistettiin 2 hammasta ja annettiin kalikkanukutus. Piti olla saattaja. Koko toi aika pelkäsin että jotain mulle tapahtuu. Kipu oli kaamee ja joutusin vessas käymään ja se että sisuskalut poltti sen jälkeen, ei ollu kivaa. Mieleen tuli kaikki ongelmat mitä tuolla alamahassa voi olla.

Ennen kun tultiin kotiin, käytiin vanhemmilla. Siellä molemmat nukahti melkein heti. Sitten käytiin kaupassa ja apteekissa. Loppu ajan olenkin sohvalla maannu ja kattonut telkkaa. Tein tossa ISOn annoksen ruokaa itelleni. Sain käytettyy ne loput keitetyt perunat. Pullaa pitäisi laittaa pellille ja uuniin.

Ostin kaupasta sellaisia elovena kauratyynyjä. Ajattelin, jos niitä alkais syömään iltaisin, ni ku karkkia. Osttais kulhoon niitä pelkästään ja popsis. Olen joskus niitä syönyt ja tykännyt.

Olo on aika samat, mitkä eiliset. Tekisin jotain, jollei mulla olis äiti ja tyttö koko ajan vahtimassa. En jaksa uskoa huomiseen. Mietin huomista ja sitä, että pitäisi leipää kai tehä. Pullaaki tekis mieli leipoa. Mutta onko mulla tarpeeksi voimia alkaa taikinaterapiaan. Äiti varmaan käskee huomenna lähtee isää moikkaamaan. Isä on sit jättänyt rollon parkkiin. Ei sekään onnistunut, taaskaan.

Miksi mua sattuu. MIkä mua satuttaa. . .

Saloka hei!
Tuttu tunne täälläkin että tekis mieli jo päästä pois. Mutta onhan meillä nämä tytöt joitten takia yrittää. Ja sulla vanhemmatkin vielä huolehdittavana, mun vanhemmat on jo kuolleet. Minäkin vietän päiväni paljolti sohvalla, ruokaa sitten nousen laittamaan kun se aika on. Minäkin koetan olla hyvä äiti ja vaimo, en tiedä miten hyvin siinä onnistun. Sellaisia ajatuksia mullakin on käynyt mielessä että muilla olis parempi ilman mua mutta tiedän kyllä että se ei ole totta. Me kun vaan ollaan masentuneita niin kaikenlaista tyhmää tulee mieleen. Mulla on kans tuota lohtusyömistä toisinaan, toisinaan taas ei juuri tule syötyä mitään mutta en silti laihdu. En ole käynyt vaa"alla pitkään aikaan mutta näen kyllä peilistä että kiloja riittää, maha on iso ja on munkin tosi vaikea päästä esim. lattialta ylös. Saloka koitetaan jaksaa, kirjoita miten hammaslääkärissä meni ja mitä muuta kuuluu. Halaus!

Kiitos Arka lohduttavista sanoista. Hammaslääkärissä äitillä meni ihan hyvin. Ei tullu oksentelevaa ihmistä kotiin. Väsynyt hän oli siitä lääkkeestä ja kipuinen. Häneltä otettiin yhden hampaan juuret ja yksi hammas pois. Ilmeisesti ilman puudutusta. Hän sai jonkin lääkkeen, mikä laittoin vintin pimeeksi.

Äiti ehotti, että lähtisimme huomenna mökille kolmestaan. Mä en oikee innostunut asiasta. En jaksais, vaikka linja-autolla ja taksilla pääsis ovelta ovelle ja saisin siellä levätä ja maata. Haluaisin olla täällä kotona. En halua että joku vahtaa mun syömisii tai muutenkaan mua.

Nyt tunnen itteni masentuneeksi. TÄ toivottumuus. Nyt olen vanki kotona. Jalka päätti pettää. Nyt kipu on lonkasta alaspäin. Astuminen on kipeetä.

Pyysin äitii tuomaan jätskii. Saa nähä tuoko. Säin aamupalaksi pullaa ja on kamala morkkis. Ruuaksi ei ole mitään tietoakaan. Keitetyt perunat loppui eilen. Jääkaapissa on makkaraa vielä.

Eilinen kipu kyljessä on parantunut, ainakin vielä. Neuloin tossa noita lapasia. Peukut puuttuu enää. Kokeilin, ja ne on ihan passelit. Jos meen sinne mökille, minkä käsityön otan mukaan. Pitäisikö ottaa kokonaan uusi. Onko mulla tarpeeksi puikkoja. Entä mitä lankaa. Huomenna selvii lähdemmekö. Joten jos mua ei kuulu vkl:na, ni ei kannata heti ajatella pahinta. Olen ihan turvassa äitin hoivissa. Kaikki riippuu siitä, jos isä pääsee kotiin ni ei lähetä ja jos äiti voi huonosti ei lähdetä.

Olen kassia pakannut. Iso pussillisen lankoja (ettei lopu kesken), puikot, jotain vaatetta. Lääkkeet katottu. Mitä sitä vielä tarvis? Enkä ees tiä 100% että me lähdetään.

Eilen taas illalla aika pysähty, kun suoli alko vuotaa. Sainpa äitinkin hiukan miettimään ja pelästymään. Onneks tänään ei enää o vuotanut. Mikä lie sit auennut.

Olen tosi väsynyt. Jos meen sohvalle makaa, nukahan heti. Muutenkin on heikko olla. Ei tee mieli syä mitään, vaikka kaapeissa olisikin ruokaa. Juon va teetä.