Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.03.2015 klo 12:28

Tiistaina taisi tulla 2 viikkoa täyteen ku isä kotiutettiin sairaalasta ja nyt hän meni sinne taas. Kuume 40 ja äijä ihan tilin talin tantta. Saa nähä mitä tällä kertaa syyksi keksitään. Me ollaan kaikki kolme ihan loppuja jo. Meillä on pelon sekaisia ajatuksia.

Mun patti on ilmeisesti puhjennut. Mikä voi sen ikävämpi asia olla ku se. Luen netistä että pitäisi heti mennä lääkäriin jos siellä on jotain. En mennyt. En kehtaa. Olenko nyt saamassa jonkun kuoleman taudin. jotenkin huokasen helpotuksesta tai sitten en. Ristiriitaisia ajatuksia. Jos huomenna kehtaisin soittaa tk:hon.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.03.2015 klo 18:31

Isällä on keuhkokuume.

Mun suoli tai perä vuotaa verta ku seula.

taju meinasi lähteä.

TÄtäkö tämä mun elämä siis on tällä hetkellä.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.03.2015 klo 09:03

Voi että, kuulostaa kurjalle😞

Mistähän se veri johtuu? Pitäisikö sitä enemmän tutkia? Kuulostaa jotenkin huolestuttavalle. Anteeksi vain, kun siunailen täällä.

Tuntuu epäreilulle, että sinun isän täytyy noin kärsiä. Kyllä hän on vahva ihminen, että vielä kuitenkin jaksaa olla olemassa. Keuhkoahtaumakin on tympeä ja vie voimia ja suorituskykyä. Minun miehelläni on sekä astma, että COPD. Kauhulla odotan, mitä tulevaisuus tuo. Henki hänellä vinkuu välillä, mutta eihän se häntä pidättele, kun väkisten vain elää, kuin ei mitään vaivoja olisi. Tahdonvoimalla kait. Tokihan on lääkkeet kumpaankin hänellä. Ilman niitä ei varmaan voisi olla. Tupakan on sentään monen vuoden taistelun jälkeen lopettanut. Jos olisi yksinään niin polttaisi varmaan vieläkin.

Toivottavasti olosi helpottuu.

🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.03.2015 klo 18:22

AK, kävin lääkärissä. Ilmeisesti ulkopuolinen pukama, joka puhkesi. Täyttä varmuutta ei saatu. Nyt on supot ja salvat ostettu kokeiluun.

....
Kävin isää kattomassa. Oli hän väsy. Tärisi ja yritti muistaa eilistä ja tätä päivää. Mustia aukkoja oli. Kyl hän tokenee tosta johonkin kuntoon, kunnes taas viedään lanssilla takas. Osaa ottaa huumorilla tämänkin reissun.

TYttö lähti kaverinsa ja tätinsä kanssa vkl reissuun mökille. Ite saan rauhottuu, kun sisko osaa ja pystyy huolehtia tytöstä.

Laitoin uuniin just ryynimakkaraa ja lohkoperunoita. Mulla tuli mieleen kokeilla, mitä suoli tykkää ryynäristä. Muistin lapsuudesta sen hajun, joka oli ihana. Pitää vielä kasviksia kypsentää. Huomenna teen pyttistä lopuista ryynäreistä.

Takamus on hellänä. TOimituksen jälkeen polttaa ni että oisin huutaa. Pyyhkiminen ei auta eikä peseminen. Illalla otan supon ja laitan salvaa. Kai mä tästäkin sudenkuopasta jotenkin nousen.

Ostin banaania, ajattelin jos kokeilisi alkaa aamusta juomaan smoothieta taas. Ostin kokeiluun vauvan sosettakin. Pakkasessa on smoothie pusseja, joita pitäisi pikku hiljaa syä pois, ettei mene huonoksi.

En ole tänään syönyt vielä mitään kiinteää. Nesteillä mennään vielä ja kello käy 18.30. Mihin tämä mun maailma on menny.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.03.2015 klo 12:44

tein banaani kaakao smoothieta. Ei oikee uponnut, mut join sen kumminkin. Olen siis syönyt aamupalan tänään.

Tuttu tuli päivää viettää. Koko ajan tekee mieli jotain tehä, mut ei oikee jaksa. Ehkä mä jotain pientä jaksan jossain vaiheessa tehä.

Luin lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta. Pelkään että mulla on väärä lääkitys siihenkin. Ei ne suostu oikee leikkelee mua enää. Mut noiden sivujen mukaan ainut hoito on leikkaus.

Mä taidan ottaa kimpsut ja kampsut ja alkaa siivoo. Teen vaikka hammasta purren.

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.03.2015 klo 08:11

Hei Saloka!
Yritä jaksaa siivota niin saat nauttia kun on siistiä. Voimia sinulle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.03.2015 klo 10:53

Kiitos Arka ☺️❤️

...
Hiukan siivoilin tutun kanssa eilen. Sitten äiti tuli ja käski lähtee isää kattomaan. Tuttu jäi tänne sitten imuroimaan ja pesee lattioita. Nyt on siisti koti taas. Äiti on aamulla laittanut tiskikoneen päälle ja tiskit on hoidettu pois.

Eilen kävi taas mielessä, että haluaa tään kaiken loppuvan. Olen henkisesti tosi finaalis. En jaksais ajatella mitään ja haluaisin vaan olla. Pelkkä ajatus seuraavasta jutusta on tuskaa. Mulla on viikon päästä hoitaja. Ehkä mä joudun sille sanomaan että nyt loppu. Tä isän sairastelu ja kaikki. En ole enää vahva. En ole masentunut, vaan tosi väsynyt.

Eilen illalla menin aikaisin nukkumaan. Aamulla heräsin sit aikaisin. Makoilin sängys ja sit nousin. En silti jaksa mennä suihkuun ees.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.03.2015 klo 11:02

En jaksa enää hengittää. En jaksa enää liikkua. En jaksa enää olla. Haluan tämän loppuvan, kivuttomasti ja kauniisti.

Aamupaino on taas pilvissä. Mieli lopettaa syöminen kokonaan. Ei tästäkään mitään tuu. Olen epäonnistunut jokaisessa asiassa.

Kyselen faces asioita erinlaisissa ryhmissä. Kuulen että en sais kalkkia syä ja että mun lisäkilpirauhasessa on väärä lääkitys. Mitä mulla vielä on päin mäkee. Kuulen että mun masis lääkitys on päin mäkee. Mä olen kohta ite päin mäkee.

Neuvottiin tekee askelkyykkyjä. Enhän mä pysty ees yhtä tekee. Olen 145 kiloinen valas. Polvet särkee ja hyvä ku ne kantaa. Viikon päästä olen varmaan 150 kiloinen. Juon teetä ja toivon että kuolen.

Haluan osastolle. Että siellä tutkitaan tä paino ja katotaan ruokailut uudelleen. En pärjää enää yksin. Teen kohta jotain, mitä saan katua loppu elämäni. Mut sinne osastolle ei pääse niin hyvin. En uskalla ees lääkärille ehottaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.03.2015 klo 18:24

Tilasin sit juuri tulostimen itelleni, halvan semmoisen ja ihme, se on langaton. Mut toi mun vanha tulostin musteet maksaa ihan maltaita.

KÄytiin isää moikkaamassa. Tällä kertaa en saanut poissaolokohtausta, ni ku viimeks sain. Matka oli raskas. Lähties isä meni päivväsaliin istumaan. Isä oli väsynyt, mut piristyi kun äiti vei munkin ja kahvia.

Olen edelleen väsy. Mikrossa on ryynimakkaririsottoa. Pitäisi jaksaa syä...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.03.2015 klo 11:33

Tyttö soitti hetki sitten, että on lähetetty koulusta kotiin. Päätä kuulemma särkee ihan järkyttävästi ja maha hiukan kipee. Sanoin että lepää nyt sitten.

Isän pitäisi tulla kotiin tänään.

Äitillä on vielä huomenna vapaata.

Paino oli eilisestä 400 g pienempi. Tiedä sitten mistä johtunut. En usko siihen ennen ku on n. 3 kiloo lähtenyt. Olen eilen kirjoitellut mitä syön ja juon ja n. kellon aikoja.

Katon tai taustalla on joku ressun elokuva.

En tee tänään mitään erikoista. Käsitöitä voisin tehä ja olla va.

Eilen yritin jos sisko olisi tullu kuskiksi. Saisin 20 eurolla vuodesohvan. Nyt pitäisi sit kysyy paljonko pakettiauto maksaisi lähi huoltoasemalla. Tosin mulla ensi tilistä menee kaikki muuhun ku ruokaan. Ne mitä jää tosta sohvasta, menee sitten linja-autolippuun. Ruokaan ei jää ehkä yhtään rahaa. Mutta mä tarviin toisen sohvan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.03.2015 klo 13:58

Isä ei kamalan paljoo kotoota lähde mihinkään.Äiti sano et yrittää tänään saada isän tulemaan meille. Saa nähä onnistuuko.

Käytiin isossa kaupassa ja kirpparilla äitin kanssa. Äiti osti mulle Reijo Mäen Vares kirjan. Mulla on monen monta kirjaa, ku pitäis lukee. Kohta mä alan sängyssä maata ja lukee niitä.

Polvet ei tykkää portaita noustessa. On kipeet ja epämukavat.

Mieli on maassa. Söin 2 munkkia, kun niin ketutti. Muutenki tänään on "lihotus" päivä, sillä ruuaksi on lankkuperunaa ja makkaraa. En teekään tänään puuroa, va teen huomenna. OStin mannasuurimoita, jos ettis suklaapuuro-ohjeen netistä ja kokeilis, miltä maistuis. Suklaamannikset makso lähemmäs 5 euroo se paketti, missä ei ollu ees kiloo ja tavalliset makso kilon 1.50 e tai alle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.03.2015 klo 17:07

jalat on päivä päivältä kipeemmät. Onneksi lauantaina saan isomman sohvan, jos saisin niitä siinä lepuuttaa. Pitää vaan tehä tilaa.

Tyttö tuli iltapäiväksi. Menee ruuan jälkeen taatalle. Huomenna hän tulee vkl:ksi kotiin, pitkästä aikaa.

On kylmä. Laitoin jo puseron päälle, mut silti on kylmä. Pitäisi miettiä olohuoneen järjestystä. Mähtaisiko tuttu tulla lauantaina tänne.

Rahaa tuli, mut en uskalla sitä käyttää. Käytiin kaupassa ostamassa herkkuja, mut siihen jäi.

Haluaisin vaan vaipua johonkin omaan maailmaan. Maata sängyssä ja toivoa jotain mikä ei ole mahollista. Mahtaisiko tyttö kärsiä, jos alkaisin va sängys makaa. Jos lopettaisin syömisen. Jos olisin vaan omassa maailmassa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.03.2015 klo 16:47

http://aijaa.com/1LQykI tänään oli ruuaksi pinaatti-perunakeittoa. Suurustin keiton perunalla. Hiukan oli ns. suolasta, mut mulle ainakin maistui ja ajattelin, jos useammin tekisi.

Tänään olen käynyt vanhempii moikkaamassa ja samalla yrittänyt saada muistitikusta selvää äitin uuden tietsikan kanssa. Lopulta löysin niitä tiedostoja, mut en tiä miten.

Olen käynyt kaupassa ja ostanut herkkuja. Ajattelin että tänään olisi rahallinen ilta ja muutenkin tämä vkl olisi rauhallinen. Tyttö jo avasi sipsipussin.

Ajatus olisi vielä tunnin päästä lähtee siskon kanssa ajelulle ja hakemaan mulle sohva. Jännittää mennä ihan vieraaseen paikkaan.

Tuttu tuli taas vkl:ksi ja tehtävälista on pitkä. Teemme huomenna pikku hiljaa askareet.

Päätä on särkenyt koko päivän, mut sain sen vihdoin taltuttettuu lääkkeen ja tytön unikaverin kanssa. Menin tytön sänkyyn maate ja rakas unikaveri oli pään päällä. Siinä hetken makoiltuu, alko särky helpata.
Jalkoja särkee vieläkin. On asentoja missä melkein tarviin apua.

Pelottaa huominen. Supot loppuu tänään. Ne piti kestää 2 viikkoo ja kesti viikon. Olenko tehnyt jossain väärin. Millainen vessaralli tulee, kun nyt jo on.

Taidan ottaa pikku levot.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 27.03.2015 klo 19:02

Sinulla on ollut toiminnallinen päivä. Kuulostaa jännittävälle tuo sohvan hakeminen. Toivottavasti se piristää sinua.

Minulla on pakastimessa Apetit- pinaattikeitto odottamassa. Pinaattikeitto on hyvää.

Oli kiva lukea päivästäsi vaikka en osaa nyt oikein mitään järkevää sanoa, kun pää on vähän tööt.

Palataan!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.03.2015 klo 19:05

AK ☺️❤️

Sohva haettiin eilen. Oltiin kotona 21.30 vasta. Monta mutkaa oli matkalla, mut nyt on uusi ihana sohva ja musta sormi.

Aamulla nukuin, niin kauan ku uni riitti. Tein aamupalaksi vihersmoothieta. Oli ihmeen hyvää.

Ollaan hiukan täällä siivottu. Käytiin kävellen kaupassa ja ostettiin kassit täyteen ruokaa.

Nukuin pitkästä aikaa päikkärit uudella sohvalla.

Pääsin pitkästä aikaa suihkuun... Miksi se on niin vaikeaa?