Nukuin taas päiväunet. En ees ollut väsynyt.Olen vaan niin jaksamaton. Koko ajan päässä pyörii monta asiaa. Lasken ja toivon että laskelmat pitää paikkaansa. Toivon ettei työni mene hukkaan.

Voiko tälläisestä enää tulla kunnollinen ihminen?

Sain mä sentään noi yhet sukat pois puikoilta ja jopa pääteltyy ne langanpäät.Nyt ne oottaa tyttöä.

Piti mennä porukoillekin,mut en jaksanut. Ootan äitin kiukkuista soittoa koko ajan. Odotan että noi juurekset jäähtyis ja pääsisin syömään. En jaksa tehä mitää erikoista. Jotain pientä, vähän kaloreita ja nopeaa. Katoin tänään paljonko kaloreita tosta ruuasta tulee, yritin laskea kuinka paljon kaloreita otan tänään. EN ole hyvä laskemaan, mut suurin piirtein pystyn ne laskemaan.

Olen ansassa 😭

Eilen illalla iski taas pääsärky. Päätä on särkenyt paljon viime aikoina. En sit tiä johtuuko lääkkeestä tai sit mun töppäilystä.

Sain yhet sukat taas puikoilta. Nyt ei ole vissiin ollenkaan sukkia melkein valmiina. Tarvii alkaa laittaa uusia puikoille. Eilen jo laitoin huomista varten yhet sukat puikoille, jos jaksan huomenna oottaes neuloa.

Vaikka ulkona paistaa hienosti aurinko, ni sisälläni se ei paista. Olo on väsynyt, niin väsynyt. Yritän ammentaa voimaa ja energiaa kaikesta, mut huonolta näyttää.

Jotenkin tuntuu että koko ajan tarvis olla liikenteessä ja ajatukset juoksee niin pirun nopeesti. Kauppamatkakin meni ihan hyvin ja suht nopeesti.. Onneksi pieni pääsärky estää mun toimiani hiukan. Ehkä alan sittenkin siivoo täällä kotona, saanpa hiukan energiaa pois sit.

Miksi aina tarvii olla joku paikka kipeenä,ettei voi elää kunnollista kivutonta elämää. Joskus mietin onko tämä sittenkään todellista, kuvittelenko vaan. Syönkö sit turhaan särkylääkettä. Onneks syön niitä pillereitä vaan tarvittaessa, enkä kuurina. Mut joskus on niin että joudun syömään muutaman päivän peräkkäin.

Kävin pienellä kävelymatkalla. kaupoissa, ärrällä ja kirjastossa. En mä mitään erikoista ostanut ja kirjastosta lainasin taas äänikirjan illaksi.

Tytön kanssa oli taas vaikeaa. Häntä ei kiinnosta näköjään kamalasti koulunkäynti. Jotenkin pitäis saada hänet kiinnostamaan se, mut miten.

Kaupungissa meni ihan hyvin. En saanu yhtään poissaolokohtausta. En pahemmin kattonut ketään, en ees hoitajaa. Istuimme hiukan aikaa siellä paikassa, johon menimme. Pelasimme yhen bingon. Sitten lähdimme kävelee kohti kauppaa jonne mulla oli asiaa ja hoitaja jatkoi siitä sit matkaa omille teille.

Kaupassa mulla meni hermot. Kaikki mitä olin suunnitellut ostavani, oli loppunu. Lähin sit va pois kaupasta.
Pysääkille kun menin, ni linja-auto meni nenän eestä. Ihan niin kun mennessä kaupunkiin.
Tässä vaiheessa mun ketutus käyrä lähenteli taivasta. Onneksi sit tuli toinen auto ja pääsin 2 tunnin vaihdolla kotiin.

Kotona sit äkkiä tekee jotain ruokaa itelleni.

Tänään ois ollu kerhokin, mut en jaksa sinne mennä. Olen huonon yön ja aikasen herätyksen takii aika väsy ja päässä tuntuu kipua.

Pää räjähtää ja näin ollen en saa tänäänkään ilmeisesti siivottua täällä.

Yö oli taas huono. Heräsin yöllä ja aamulla sit taas aikaisin monen monta kertaa.

Taas meni yö heräilessä, mut kaipa se joskus menee sit pois.

Muutenkin on kipee olo. Aivastelen taas ihan kiitettävästi, mut siihen jää sit kaikki.

Ootan tyttöä koulusta ja sitten lähen viemään hänet mummille ja menemme samalla kauppaan. Pieni kävelymatka mulle, kun eilen en kyennyt menemään yhtikäs mihinkään. Pitääkin miettii mitä sieltä kaupasta sit ostaa.

Tuttu laittoi eilen viestiä ja kysy että jos mulla on sittenkin http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4. Hän oli kattonut jotain ohjelmaa telkkarista ja siitä oli ollut puhe. Kuulemma oireet sopisi mulle tosi hyvin. No katoin tänään sit netistä ja aika hyvin noi oireet sopisi mulle. Nyt vaan mietin miten tästä eteenpäin. miten saisin jonkun lääkärin uskomaan tai ees ajattelemaan. Mitään testiä siihen ei tarvitse. En sit tiä miten se oikee tutkitaan loppujen lopuksi.

Olen koko viikon tehnyt pieniä lenkkejä ja hiukan isompiakin. Omasta aloitteesta ja muiden pakosta. Kroppa on sit ollut niin väsynyt että kissaa ei ole jaksanut sanoa. Illalla menen sänkyyn ja koko kroppaa sattuu ja pelkkä puhelimen nostaminen sattuu pitkin kroppaa. Tänään olen vaan kotona ja toivon että saisin kroppani hiukan siedettävään kuntoon.

Sain yhen etaapin tänään valmiiksi ja olen siitä iloinen, mutta samalla pelkään mitä huominen tuo tullessaan.

Heräsin yöllä siihen että raapisin kättäni ihan hullun lailla. Otin sit vierestä yhtä rasvaa ja rasvasin käden. Sitten nukahdin. Aamulla katoin kättä ja se on kamalan näköinen. Nyt vaan toivon että siihen tulee oikee kunnon rupi ja jota pääsen repimään.

Olen tytön kanssa ollu tänään. Hän lähtieskysy et onko hän ollu kiltti. Sanoin että tietty. Hän kuulemma haluaa huomennakin tulla. Lupasin että katomme yhen dvd:n hänen kanssa kun läksyt on tehty.

Pitkästä aikaa olo on sellainen melko siedettävä. Mahtaako toi lääkitys pikku hiljaa auttaa...

ajattelin kertoa, jos tänne joku eksyy eilisestä chatista. Että tein sen. Kerroin lääkärille niistä mitä teen itelleni. Kerroin siitäkin mitä eilen tein, mitä en ole teille kertonut. lääkäri kuunteli ja kyseli hiukan. Mut ei sen enempää. varmaan seuraavalla kerralla hän kyselee teenkö vielä niitä asioita ja ehkä hoitajakin tulee kysymään.

mulla on paha olla. Iteaiheutetusti kun henkisestikin. Päässä pyörii koko ajan va vahingoittaminen, että saisin tämän tuskan pois. Suunnittelen miten sen hoitaisin. Keksin että mulla on tuolla kaapissa yks juttu, millä se hoituu.

Mulla on va sisälläni niin kova tuska. En osaa sitä muuten selittää. Se tuska repii, salpaa hengityksen ja pitää hengityksen pinnallisena. Onko tämä sit jotain ahdistusta.

Voimia Saloka...
voimia ja toivoa, että saat joskus auki sen vyyhden mikä sitoo sinua itsen vahingoittamiseen.
Ihosi on arvokas, toivon että saat voimia vastustaa halua viiltää tai tehdä mitään pahaa itselles.
V o i m i a <3

Kiitos erakoksiko.

En ole ylpee ittestäni enkä tekemisilleni. Mut sain eilen sen tuskan pois. Sain itelleni höyhenen kevyeen olotilan. Olin raukee ja melkein nukahdin istuvalteen. Pitkästä aikaa oli sellainen olo. Mutta se miten sain sen, ni ei ole oikeutettu. Ei sallittu.

En tiä mikä mulla on. Miksi mulla on tälläinen tuska sisälläni. Miksi en voi olla normaali.

Kävin kaupassa, toisessakin kaupassa. Toisen kaupan pihalla tuli olotila että mäpä otan hatkat. Menen eteenpäin toivoen etten takasin tule. Harmikseni mulla oli kassissa jäätelöä joka piti mahdollisimman pien saada pakkaseen. Joten jouduin tulemaan kotiin. Ehkä huomenna on sellainen päivä, jolloin menen eteenpäin ajattelematta missä olen ja mihin päädyn. Ehkä sieltä löydän sitten sen rauhan. TÄllä hetkellä sistä rauhaa ei ole.

Ajattelin vastata vaikka yleensä kai vastaukseni saa ihmiset paljon epätoivoisempaa tilaan.
Kun itse luen kirjoituksiani, niin tulee mieleen, että hyppäänpä jokeen (joka on jäässä).
Ei muuten hullumpi ajatus jatkaa elämistä jäätelön vuoksi, on se sen verran hyvää.

Huomasitko itse kuinka pienestä asiasta voit löytää jonkun syyn elää?
Jos tänään kävelet, niin hae taas joku syy elää ja palata kotiin.
Jos jäät makamaan kotiin, niin onko sulla vielä sitä jäätelöä jäljellä? kyllä kannattaa elää a nauttia sen syömisestä oikein hitaasti ja katsoa vaikka urheilua.
Rupesipa haluttaa jäätelöä.

Päivällä kun heräsin ja jaksoin nousta, luin äitin viestin facesta. Isä on huonona, todella huonona. Soitin sitten ja äiti sano että nyt on jo hiukan parempana.

Olen masentunut kai. Tai ainakin tuntuu siltä. Toi auringonpaiste ei tuo valoa mun sisälleni. Yritän vaan saada tämän päivän pois alta jollai keinolla.