Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.02.2015 klo 19:59

Repukka, ei tainut olla se ihme kyseessä. TÄnään on molempia jalkoja sattunut ja tossa yks ilta tutulle sanoin puhelimes että tota nilkkaa vihlo ihan ku joku olisi kynsillä liitutaulua vinguttanut.

Jardin Prive, sämpylöistä tuli hyviä. Ajattelin, kun tänään jäi perunoiden keitinlientä että teen huomenna taas sämpylöitä. Ihan sama mitä mä täällä syön. Tulee hyödynnettyy sitä vettäkin ja niitä perunan rippeitä.

...
Kropassa on joka puolella kipuja, maha on pe asti ollut sekaisin, kipuja mahassa, kylmä ja väsy painaa. Eli ne kaikki samat ongelmat mitä ennenkin ollut. Olen miettinyt, johtuuko tosta kalkista, mut mulla on ennenkin näitä oireita ollut. Lämpö on 37.

Mietin yritänkö huomenna aamusta soittaa tk:hon ja kysyy jos saisin lääkärille ajan. EI mun takamus kauan jaksa tätä rumpaa. Mieleen hiipii ajatus, jos se tulehdus onkin ohutsuolessa, jota ei ole tutkittu ollenkaan. Tä sairauksien epäily ym on ihan järjetöntä.

Mulla on ihme juttu. Aina kun kuljen linja-autolla ja vastaan tulee liikennevalot. mun on aina pakko yrittää kattoa sitä liikennevaloa ettei se vaihdu punaseksi.

eilen olin äitin kanssa sydänpolillä, äiti lääkärissä. Tänään olin vanhempien kanssa kaupungissa. Kyl mä aamupäivisin ja iltapäivällä pystyn liikkumaan, JOLLEN SYÖ TAI JUO.

Mut mä taisan mennä hakee sämpylöitä ja ottaaa ton kalkin. Kattoo sitten, joutuuko tänään kuinka ahkeraan vessaa kuluttaa...

Käyttäjä kirjoittanut 11.02.2015 klo 09:14

Hei saloka. Eihän se kalkin puute ihan hetkessä korjaannu. Syötkö sen lisäksi magnesiumia?
Mulla on myös hirveät jalkakivut nyt mutta johtuu huonosta verenkierrosta ja joudun syömään jotain ihme verenohennuslääkettä puolikkaan tabletin päivässä.

Tänään päivällä yritän juoda sitä avokadosmoothieta. Saas nähä lentääkö kaarena ulos.
Koeta jaksaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.02.2015 klo 13:20

Maanvaiva, koita siihen sekaan sekoittaa muitakin hedelmiä tai marjoja. Mulla on ollut aika montaa lajia sekaisin, eikä ole tarvinut lisätä yhtään sokeria. Olen vaan laiska tekemään sitä. Miten sulla kävi, saitko pysyy sisällä? Olet kirjoitellut että olet ollu huonona. Oikee paljon voimia sulle.

...
Mun pitäis niitä sämpylöitä tehä, mut oon laiskalla päällä. En jaksa ees tietsikan laturia hakea. Kaupassa kävin ja muutamia kertoja meinasin persuksilleen lentää, ja arvaa tykkäsikö jalka kivaa.

huomenna on hoitoneuvottelu tai mikä lie. Ahdistaa ajatus mennä sinne. Ahdistaa tavata joku. Haluaisin olla va omissa oloissani.

Ruokaa pitäisi tehä, mut ei huvita eikä kiinnosta.

Käyttäjä kirjoittanut 11.02.2015 klo 14:39

Kiitos saloka ja pysyi yksi desi sisällä. En mie sotke siihen mitään muuta kuin soijamaitoa ja vähän makeutusainetta. Marjat sitten syön kermavaaholla erikseen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.02.2015 klo 19:16

maanvaiva, parempi se desikin, ku ei mitään.

...
Lääkäri meni ihan ok. Paljon olis asioita, kun pitäisi muistaa. Ehkä se tärkein on, mennä uudelleen labraan. Mulla on lisäkilpirauhasessa jotain häikkää. En tiä onko liikaa tai liian vähäistä toimintaa. Sitä yritetään nyt tolla kalkilla ja d-vitamiinilla korjata. Samalla katotaan, olisiko joku ihme tapahtunut ja olisiko tulehdusarvot ja lasko laskenut. Sit jos näissä on jotain, ni sitten pilleriä naamaan vaan. Sit jossain vaiheessa aletaan llääkitystä muuttamaan. Aletaan laskea yhtä pois ja vaihdetaan toiseen. Ni multa otetaan jotain testejä kun nivelet on kipeitä myös. Tarkistetaan kaikki nyt samantien.

Tyttö on diskossa. Saa nähä koska tulee.

Äitin kanssa on hiukan hiljaista. Uskalsin sille päivällä soittaa. Mä hiukan ärähin hänen eilisistä sanoista.

Käyttäjä kirjoittanut 13.02.2015 klo 10:52

Hei saloka, nuo lääkkeiden kokeilut on sitten niin persiistä ettei rajaa ole.
Mullakin alettiin just joku pieni verenpainelääke ja sitä otetaan puolesta puolet.
Just näkee sen pienen pillerin ja eikä tiedä meneekö se puolikas suuhun vai lattialle ja sit muka paranen.
Pitää vain kestää vai mitä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.02.2015 klo 17:10

Maanvaiva, niinpä. Isän kanssa on ollut lääkkeiden kanssa "pelleilyä" ja oli mullakin yksi lääke kun pilleri itessään oli kynän paksuinen ja sitä piti lähtee puolittaa. Olen monta pilleriä varmaan hukannut pitkin keittiöö. Mut toi mikä puretaan ehkä, on toi injektio. Siinä saa muut "pelleillä" sen annostuksen kanssa, mä makaan ihan rauhassa hoitopöydällä va.

....
Jouduin turvautuu särkylääkkeeseen. En ois halunnut, mut en kestä enää tätä kipua. Olen koko päivän ollu jalkojen päällä ja joutunut äitin perässä kulkea. EI ees tee mieli syä mitään ja olen tähän asti syönyt va 2 wienermunkkia ja juonut limpsaa. Aika hyvä ruokavalio mulla.

Lääkäri soitti taas. Hän unohti ehdottaa mulle, jos punnitsisin itteni ja seuraisin painoa. No mulla ei ole vaakaa, kun se on mun vanhemmilla. Se on niin vanhakin jo, joten ostin uuden itelle. Huomenna alan punnii ja merkkaamaan syömiseni. Katotaan miten menee. Ei parane syä enää munkkeja eikä jätskii, jää muuten kiinni.

Huomenna pitäisi siivota. Piti tänään jo, mut jouduin äitin kanssa kulkee ja nyt en ees enää pysty. Yritetään huomenna sitten. Huomenna tarvii leipääkin tehä taas. Varmaan tulee taas omanlaista sämpylää. En muistanut/jaksanut hakee kaupasta leipää ja ei mulla ois rahaakaan ollu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.02.2015 klo 12:46

Ranteet ja polvet sattuu. Nilkat myös hiukan kipeet. sormet tuntuvat paksuilta ja raskailta. Silti yritän tehä sukkaa. Eilen sain yhdet sukat tehtyy pitkästä aikaa. Tänään aloitin uusia keskenjääneitä sukkia tekee. Ehkä se kipinä joskus syttyy sitten ja noi kivut lähtisi.

Aamupaino oli järkytys. Voinko olla niin läski tosiaan. Vaihdoin sokerin steviasokeriin. Pakko alkaa karsii enemmän syömisiä. Söin tai join aamupalankin. Sekoitin päärynäsoseen soijamaitoon. Oli yllätykseen ihan hyvää.

Ootan tutun vastausta, tuleeko hän tänne hiukaks aikaa. Pitäisi noita mun kaappeja alkaa siivoo, jos tulee muutto eteen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.02.2015 klo 12:21

vanhemmat lähti eilen mökille ja jäin tytön kanssa kahestaan tänne. Tyttö tosin ehkä tänään lähtee kaverin luokse yöksi ja siitä' sitten huomenna serenaan. Mut raskasta tämä on.

Mulla ja tytöllä on purru muuttokärpänen. Mitenköhän siitä parannutaan? Ehkä aika näyttää tai sit ei. Rahaa ei ole muuttaa, vaikka löysin yhden hienon asunnon.

Paino heittelee ylös alas. Päiväkirjaa täytän suuresti ja katon mitä suuhuni laitan.

Kai mä jotenkin tässä pärjään. Piti tänään soittaa lääkärillekkin, mut nukuin soittoajan yli. Täytyy huomenna yrittää uudelleen. Pe on taas labrat ja ensi viikolla saan kuulla missä mennään. Jaloissa on kipuja edelleen ja väsy painaa, joten ei toi kalkki ihmeitä oo tehnyt. Kuhan popsin sitä joka päivä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.02.2015 klo 11:09

sain eilen illalla tytön itkemään. Sanoin ehkä liian pahaa sanoja ja hän ei kestänyt enää. Kun sain hänet rauhottumaan, kysyi hän monen monta kertaa olenko vihainen ym.

Aamulla hän hoiti itsensä itsenäisesti lähtövalmiiksi. Kaveri tais tulla jo 7 aikoihin aamusta, mut ite en sitä kuullu ku nukuin, Tyttö meni täksi päiväksi serenaan.

Soitin lääkärille soittoajan. Pitää hiukan kysellä lääkitysaikaa ja sitä labralähetettä. Omakannasta ei näy mitään lähetettä.

Olo on väsynyt. Eilen koitin puristaa tytön kättä.Oikee puoli on todella heikko ja sen pitäisi olla vahvin. Tyttökin ihmetteli. Ei ihme että olen alkanut vasempaa sit käyttämään ihan ihme paikoissa.

EIlen luin punkin puremasta. Miettisin sitä viime mökkireissua ja sitä punkinpuremaa. Olenko nyt sairas siitä.

Käyttäjä kirjoittanut 19.02.2015 klo 14:08

Eikös tuo olisi helppo todeta verikokeella? Oletko puhunut lääkärille asiasta?
Vaikka mulle ei sovi itsehoitoon netti laisinkaan, kun kaikkien sairauksien oireet sopii minuun, kun sillä tuulella satun olemaan.

Aiotko seurata hiihtoja?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.02.2015 klo 11:43

Maanvaiva, kyl mä hiihtoja katon aina silloin tällöin. Ei oikee jaksa tällä hetkellä istua sohvalla ja tuijottaa ruutua.

Oli lähete mennyt ja olen jo tänään labrassa käynyt. Tultiin tytön kanssa kotiin jo. Nyt yritetään kehittaa jonkinlaista kauppalistaa, mut ei me tiedetä mitä sieltä kaupasta vois ostaa, muuta ku herkkuja.

Ruuaksi ajattelin kasvispitoisen kinkkukiusauksen. Jotenkin haluaisin va kasvista tällä hetkellä. TYttö saa makaronia ja lihapullia.

olen hiukan pirteemmällä päällä tänään. Voimia kyl ei ole. Torilta labraan oli tuskaa kävellä ja pysääkiltä kotiin. En saanut aamupainoa katottuu ku väitti että olisin eilisestä laihtunut 4 kiloo. Siihen en usko. Täytyy kattoo huomenna uudelleen.

Ollaan pärjätty tytön kanssa ihan hyvin. Kerran ollaan varmaan tapeltu, tai ei sitä tappeluksi voi sanoa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.02.2015 klo 13:02

Nyt se sitten tapahtu. Sitä verta tuli, enkä tiä miksi. Ei ollut vähän vaan aika paljon. Nyt pelkään että se tuli suolistosta, koska ei ollut mitään kipua tai tuntemusta. Nyt tarvii tarkkailla, jos enemmän tulee, ni keksiä syy siihen.

Illalla pääsen rauhaan kun tyttö lähtee isovanhemmille. Olen tässä ti asti ollut hänen kanssa. Pitkä ja raskas aika.

Pitäis tänään suihkussakin käydä. Ei oikee jaksais.

Ensi viikolla lääkärikin soittaa. Saa nähä mitä veriarvot sanoo...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.02.2015 klo 12:52

väsynyt menemään eteenpäin. Väsynyt jatkamaan asioita laittamaan eteenpäin. Meneekö tämäkin päivä sohvalla, kun en jaksa mitään muuta tehä. Ehkä mä yritän hiukan neuloa, jos jaksaisin hakea sopivat puikot.

Olen syönyt aamupalan. Juonut mukillisen teetä. Mietin, pitäisikö jua maustettuu soijamaitoo tai teetä lisää. Jaksanko mennä sitä tekemään.

Jalat tuntuu raskaalta, kädet voimattomalta. Päänsisällä lentelee ideoita. Silmät tykkää mennä kiinni. Olen ku väsynyt matkamies. Vedän syvään henkeen, hätkähdän, pitäisikö ottaa uudelleen happea. Katselen 3 kk vanhoja sarjoja telkkarin digi boxilta. Kirjoittelen vihkoon kellonaikoja ja mitä silloin olen syönyt. Tiskit pitäis laittaa koneeseen.

Tyttö tulee varmaan kohta ja on taas illan kotona. Hän on taas vaihtanut huoneen järjestystä. Hän jaksaa koko ajan sitä vaihtaa, kun mä en jaksa ees astioita pestä. 😭

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.02.2015 klo 14:00

Oli raskasta mennä käymään aamulla kaupungissa ja kaupassa. Askel painoi miljoona ja kaupan jälkeen oli pakko mennä lepämään vanhemmille hiukaks aikaa. Ei mun liikkumisesta tuu mitään. Haluaisin liikkua, mut en jaksa/pysty. Jalat vaan väsyy ja sit kaikki romahtaa. Siksi olen vähentänyt ulos menemistä.

Äiti soitti. Isällä on todettu vaikea tai vakava muistisairaus. Jotain testejä otetaan selkäytimestä ja sitten yritetään jotain lääkettä, mut ei ne paranna häntä enää.

Lääkäri ei ole vielä soittanut. Tosin ei pahemmin jaksais puhuu kenellekään. EI mun mieli oo synkkä, va tä voimattomuus ja uupumus. Taisan mennä sohvalle takass kerää voimia...