täältä iedään kaikki. Ekana posti lähti. Nyt lähtee kuulemma apteekki. Miten kummassa mä nyt saan lääkkeet? Joudun tota yhtä lääkettä tilamaan aina. Joudunko nyt sit soittamaan sinne jonnekkin apteekkiin. Seuraava lähin on linja-autolla n. 20 minuutin päässä ja sinne menee kerran tunnissa auto. Mut olis kaupungis joku,mut sieltäkin ne harvenee koko ajan.

En saa taas itteäni millään liikkeelle. Ajatus olisi leipoa tänään, mut toteutus on vaikeaa. Yöunet on vähentyneet ja tä väsymys senku pahenee. Yritän kutoa aina silloin tällöin jotain. Eilen aloitin taas sukkia tekemään. Tällä kertaa eriparia. Kaipa ne joskus valmiiksi tulee.

Mitään en tiä, mitä ilta tuo tullessaan. EI jaksa ajatella.

En o vieläkään leiponut. En o vieläkään tehnyt mitään järkevää. Eilen jaksoin sentään jauhelihakastiketta tehä, josta tuli liian vaaleaa. Olen ihan lamaantunut väsymyksestä. Koko ajan tekisi mieli va nukkua, mut sit ku illalla pitäisi nukkuu, ni käyn pään sisällä niin ylikierroksilla että aivot halkee. Olen ihan sekaisin. Vielä olisi pari viikkoa kestettävää ja sitten on hoitopalaveri. Sekin pelottaa. Mitä siellä sanotaan ja tehdään. Jääkö tämä kaikki normaaliksi. Jäänkö yksin painimaan näiden asioiden kanssa.

En jaksa tännekään enää kirjoitella. Tuntuu täysin turhalta kirjoittaa tai näyttäytyä enää missään. Ulos menen, kun on pakko. En mene vapaaehtoisesti sinnekään enää. Olen va omissa maailmoissani, eristäytyneenä.

TÄnään olisi kerho. Mietin, menenkö sinne, vai olenko va kotona. Kotona olisi parempi olla, mut olen hehkuttanut sitä kerhoa jo tässä pari viikkoa niin paljon, että tunnen niskassani painetta että sinne on mentävä. Täytyy kattoo. pari tuntii saa vielä olla.

Isä teki pikakäynnin mökillä. Tulee tänään kotiin.

Hei, Saloka!

Saitko eilen mentyä kerhoon? Mulla olisi illalla käsityökurssi. Olen siitä maksanut, joten aion mennä paikalle. Nyt vain masentaa siinä määrin, etten haluaisi mennä minnekään enkä tehdä mitään. Muita ihmisiä en haluaisi tavata.

Kaiken lisäksi on niin harmaa päivä, että on keskipäivä ja valot pitää olla päällä, että näkee. Ja tämä siis Etelä-Suomessa eikä missään pohjoisen kaamoksessa.

Yritän järjestellä paikkoja ja ommella vähän. Ja pakata käsityölaukun illaksi.

Parempaa vointia sinulle!😍

Jardin Prive, kiitos että kirjoittelit. Kävin mä siellä kerholla. Olin n. 2 tuntia siellä ja sitten lähdin kotiin. Eli en ollut loppuun asti. Koko oleminen oli tuskaa, mut selvisin.

...
aamupäivällä oli tytön palaveri koulussa. Ihan hyvin se meni, vaikka en paljoo puhunu siellä. Onneksi äiti oli siellä kans.

Sitten lähdimme tohon isoon kauppaan, hiukan kauemmaks. Käytiin yks kirppari kierros ekana ja löysin hienon kassin tytölle. Kaupassa sit alkoi jalkoja sattuu niin hervottomasti että oli tuskaa. Mut hammasta purren ja kirosanoja sanoen hiljaa.

Nyt oon ihan poikki. Jalat huutaa kipua.

Huomenna jos jaksais pikku hiljaa tehä sitä piirakkaa. Pitäis muutenki jotain tämän kämpän kanssa tekee...

En taida saada kirjoittaa tänne, että oon väsy. Olen ite aiheuttanut tämän olotilan. Mitä tyhmänä mä siivoan täällä hiki hatussa. Muutenkin tuntuu että jotkut ei ymmärrä tai sit onko se niin, etten mä ymmärrä.

Olen saanut uuden dg tililleni. Tossa nilkassa on dg nivelkipu. Ei mitään semmoista hoitoa siihen. Panadolia vaan naamaan, mut en mä halua sitä syä. Saisin syä sitä koko ajan. Kävely tuolla ulkona on tuskaa, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa kävellä ja sit astuessa on jalat kipeet. Äiti tilasi vihdoin labran mulle. Olin unohtanut sen täysin. Lääkäri oli lähetteen tehnyt ja siellä on ihan ihme näytteen ottoja.

TUttu on ollut pe asti meillä. Hän sano että musta näkee että oon todella väsynyt ja jaksamaton. Yritän saada energiaa sokerillisesta teestä. Olen aamusin syönyt smoothietä ja sit ruuaksi ihan täyttävää ruokaa. En tiä missä on enää vikaa. Mä en vaan jaksa enää mennä eteenpäin. Jätän työt kesken ja tuttu hoitaa lopun tai ite sit myöhemmin.

Huomenna on hoitajan tapaaminen. Saa nähä miten sekin sit menee. En o oikee fiiliksissä siitä, mut meneepä tunti tyhjän istumisesta.

Tytön kanssa on ongelmia ollut koko vkl:n. Viime yönnä en saanut 1 mennessä sitä ees nukkumaan. En tiä koska meni sit nukkumaan. RUokailujen kanssa on ongelmia. Voimat on senkin takii ihan finitot.

Mut mä taidan suunnata suihkuun, puhtaan vessan tuoksuun...

sun täytyy laihduttaa, että kipusi lähtee ja alat jaksamaan paremmin. TÄytyykö mun tosiaan alkaa tekee jotain radikaalia ja vaarantaa terveyttä. TÄytyykö mun alkaa antaa syömishäiriölle sormi ja sitä kautta käsi ja siitä eteen päin kohti koko vartaloa. TÄllä hetkellä taistelen sitä vastaan, mut Jos kerran se elämä sillan toisella puolen on niin vihriää niin miksen menisi siihen.

Luin viikon loppuna yhden mun epikriisin. Sellainen, joka oli mun viimeisin sairaalajakso. Siinä luki että en uskaltanut syä kun riisiä ja jua pullovettä. TÄhänkö mun pitää itteni laittaa. TÄtäkö kaikki tahtovat.

Juu olin hoitajalla ja siksi tälläinen fiilis. Se luulee ja kysykin suoraan, syönkö mä pullaa, viinereitä, karkkia ym ym, kun oon näin ylipainoinen. Jotenkin tuli tunne että se luulee että syön kaksinkäsin niitä. Tuli niin inho olo, että tein pullataikinan ja ahtaan pullaa naamaani heti kun ne jäähtyy.

Olen niin väsynyt tähän elämään, tähän kroppaan, ihmisiin ympärillä. Tosiaan on sellainen tappo fiilis että ahtaisin sisuksiini kaksin käsin kaikkea kaapista. Et mitä sillä on välii, ku kumminkin kaikki luulee että olen semmoinen täällä kotona. TUttu ehotti että alan tekee ruokapäiväkirjaa taas ja laittaisin sen sen hoitajan eteen. En va jaksais sitä, ku sit tarvii punnia ja mitata kaikki tarkkaan. Nyt on helpompi arvioida kuinka paljon ruokaa laittaa.

Ruuasta puheen ollen, tarvii tänään tehä ruokaa muutamaksi päiväksi taas. Jos tällä kertaa tekis makaroni-makkarapataa. Laittais kasviksia joukkoon. Se on varmaan tosi lihottavaa, ni ku kaikki mun ruuat. Päätin etten lisää yhtään rasvaa annokseen ja ehkä keitän makaronit liemessä (en tiä joko kana- tai kasvisliemessä).

ulkona tulee tiskirättejä. Taitoin hiukan jalkani aamusta, kun astuin loskapaskan päälle ja seoli pehmee.Onneksi ei sattunut pahemmin. TOivon ettei toi pakastu tosta, meinaan sitten luistellaan ja lujaa.

Olen ihan finiton. Kädet painaa, jalat sattuu. Lasken koska pääsen sänkyyn lep'ämään. En jaksa tehä käsitöitä ku siinä tarvitaan voimia. En jaksa naputella tätä tietsikkaa. En jaksa istua. Olen yrittänyt kolaa jua, mut sekin tökkii. Söin jätskiä, mut se tökki kans. Ruuan sain sentään syötyy. Huomenna pitäis jotain keksiä ruuaksi. Pitää varmaan kattoo mitä tuolla pakkases on.
Maha on ollut veellä tänään. Mahtoko 2 päivän pullapäivät tehä tuhoa. EI äitin pullat tee pahaa, mut ne onkin pakastettu.

Huomenna pitäis aamulla jaksaa mennä labraan. Kävellä se pirun korkee mäki ylös.

Hoitsu oli kirjoittanut, että olen pirteempi. Just joo.

Eipä tänne tämän ihmempää...

ssain lisää lääkettä arsenaaliin. Lääkäri soitti, vaikka ei ollu soittoaikaa. Kohteliasti kysyi, soittiko pahaanaikaa. Hän oli miettinyt, soittaako tai ei, mut soitti sit. Mun tulehusarvot on noussu (missä tulehduksen poikasta?), lasko on korkee. D- vitamiinin puutos. Nyt sit alan napata kalkkii naamariin ihan urakalla (2 kertaa päivässä). Saa nähä mitä tekee. Nyt va pelkään sitä, jos mulla tosiaan on joku tulehdus jossain, ni se aktivoituu joku yö ja kärvistelen ja itken täällä yksin. EI mulla satu mikään paikka, sellai että olisi joku vialla. Ainut on toi jalka.

No eipä tarvi pelätä ensi viikolla, että joutuisin osastolle. Ehkä asiat ei tästä pahene enempää.

Nyt pitäis saada itteni liikenteeseen ja tyhjentämään tiskikone ja täyttää se. Kauppakassikin tarvis tyhjentää. Tai ottaisko pikku päiväunet tässä sohvalla...

Eihän sen ruokapäiväkirjan tarvi niin millintarkka olla. Mä oon vaan merkannut, että annos makaronilaatikkoa, salaattia, kurkkua, tomaattia, raejuustoa. Tuohon tyyliin. Ei sellasta grammantarkkaa jaksaisi pitääkään. Siitä näkis kuitenkin ne suuret linjat, että mitä kaikkea syöt ja kuinka usein. Kellonajat olen merkannut. Kerran söin kourallisen sipsejä, niin sitten merkkasin, että kourallinen sipsejä. En sen tarkempaa. Kuitenkin siitä näkis hoitajakin, ettet tosiaan vetele pullaa, karkkia, jätskejä kaksin käsin vaan vain silloin tällöin.

Olisko se ihan kamalaa, jos menisit osastolle vähäksi aikaa lepäämään? Mä olen ollut monta kertaa ja se on tehnyt aina hyvää. On saanut levättyä sitä uupumusta pois eikä ole tarvinnut huolehtia mistään. Tarvittaessa on saanut jutella hoitajan kanssa ja jos oikein kamalasti on ahdistus iskenyt, ni on saanut lääkettä siihen. Voisko se olla sullekin ihan hyvä juttu? Saisit vähän taukoa tuon rämpimisen keskelle. Samalla vois sun lääkitystä muutenkin tarkistaa tai jopa vaihtaa, kun selvästikään nykyinen ihan hirveän hyvin auta.

Repukka, Tota ruokapäiväkirjaa vois ajatella, vaikka en jaksais semmoista. Mun syömiset on oikeastaan aika samanlaisia, smoothietä, leipää ja lämmin ruoka. Joskus, ni ku eilen sorruin pullaan. Enää en ole jätskiäkään ostanut. Alkoi maistuu liian makeelta ja tökkimään. Teetä mä juon "kaksin käsin". Sen tunnustan. Tyttökin sanoo että olen teeholisti 😉. Mut täytyy miettiä tota kirjaa.

Se osasto... Mun täytyy kattoo mitä lääkäri sanoo torstaina. Osittain en voi mennä, kun jos isä sairastuu, ni kuka kattoo tyttöä. TYttö on hiihtoloman kaupungissa, ku äiti ja isä lähtee 70 kilometrin päähän. Ehkä tuttu vois tulla, mut sekään ei ole 100 % varma.
Mut huomaan ettei tässä kotona olossa ole mikään kivaa olla. En saa mitään aikaiseksi, tai nno saan juotuu teetä. Äiti tulee tiskit hoitaa. Kässäjuttuja yritän tehä aina rivi silloin ja rivi tollon. Aloittelen asioita, saamatta niitä loppuun. Kaupasta ostan ruokia/elintarvikkeita, vaikka mulla on niitä tai en ehi niitä käyttää. Esim. kaurahiutaleita. Ostin viikolla uuden pakkauksen, vaikka kaapissa on annospusseissa puuroa ja sitten kilon hiutaleita.
Mun pitäisi vaan saada apua ja tukea, miten saisin tämän arjen rullaa. Vaikka ihan lukujärjestys. Mut en tiä mistä voisin tommosta ajatella. helppoa olisi ite alkaa sellaista tekemään, mut sit muutaman päivän jälkeen ajatus lopahtaa.

Luin muuten d_vitamiinin puutosoireista. Siinä on luukipu yks oireena. Eilen olen 2 kalkkilääketta ottanut ja tänään yhen. Ei toi jalka niin kipee enää ole ollut. Olisiko siinä ollut luukipua. Täytyy kattoo vielä silloin ku menee liikenteeseen, kuinka kipeeksi jalat ärtyy.
Tänään kun otin sen pillerin, iski himo. Teki niin mieli mennä purkille ja syä ne kaikki pillerit. Mulla on toi kalkki imeskeltävä sitruunan makuinen. Voiko kalkkiin saada yliannostuksen? Tai voiko siihen jäädä koukkuun?

9 päivän aikana on täällä ollut tytön kavereita 1-3 joka päivä, paitti to ku mä olin kaupoilla. Kyl energiat tyhjenee. Mut en taho pilata tytön iloa siitä että hänellä ei ole yhtään kaveria. Kyl noi ihan kiltisti on tuolla tytön huoneessa. Mut silti. Olen tytölle sanonut että se vaatii multa voimia, vaikka saisin maata rauhassa sohvalla, mut ei ole tuottanut tulosta.

Hirveesti tekis mieli jotain hyvää, mut en ostanut kaupasta mitään. En siis jätskii enkä pullaa. Kaakaoo mulla on jääkaapissa. Yritän nyt hiukan karttaa tota herkkua.

Ma aamulla pitäisi olla touhukas ja lähtee kaupunkiin äitin kanssa. Ei kyl huvita mennä, mut samalla mäkin voisin hoitaa asioitani.

Tänään kävelin tonne hiukan kauemmas kauppaan vanhempien kanssa. Ei sinne ole kun muutaman kymmen minuutin matka. Ennen on jalat ollu tosi kipeet ja ja väsyneet. Nyt jaksoin ja pystyin kävelee kotiin ilman kipuja ym. Eikä kotonakaan alkanut kipuja. Voiko toi kalkki tehä näin hyviä juttuja.

Onkohan tytön kaverit huomannut että olen väsy ja kotityöt onn rempallaan. He päättivät ilahduttaa mua ja siivosivat keittiön. Siellä on jääkaappi siivottu, tasopinnat, hella, maustekaappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja kaappien ovet. Mä en kaikkia huomaa heti. Palkaksi sitten annoin tytölle rahaa ja hän kävi yhden kaverin kanssa hakemassa kaupasta ruoka-aineksia ja me sit kolmistaan tehtiin näiden 2 tehosiivojalle ruokaa.

mun päässäni soi ja mielessä soi että mulla on syöpä ja sitä ei kukaan löydä. En saa sitä ajatusta päästäni millään pois. EIkä toi veriarvojen huono kuuleminen auttanut yhtään sen enempää. En uskalla asiasta puhua kenellekään, koska sitten jokainen pitää mua ihan hulluna. Ehkä mä olen hullu.

Ettisin sämpylä ohjetta, kun leipä loppuu. Löysin pari ihan kokeilemisen arvoista. Kumpaa nyt sit teen. Ehkä teen ton jyväsämpylän, että saan noita jyviä tuolta pois ja samalla saan kroppaani kuitua.

TYttö tulee koulusta tunnin päästä. Saa nähä miten sillä on menny.

Toihan olis mahtava juttu, jos toi jalkakipu oliskin ollut vain kalkin puutosta ja noin helposti hoidettavissa.

Hei, Saloka.

Minä pelkään tällä hetkellä, että mulla on tukos pohkeessa, jossain valtimossa tai laskimossa. En minä noista tiedä. Pohje on ollut kipeä useamman päivän, enkä mielestäni ole sitä satuttanut. Ja sitten tuntuu, että hengästyn ihan pienestä ja koko ajan, että tukos on jo keuhkoissa. Enkä minä tietenkään minnekään lääkäriin mene. Ainakaan vielä. Ja mua vain pelottaa...

Minkälaisia sämpylöistä tuli?

Voimia sulle omiin pelkoihisi!😍