Äitillä on joku oma hauskuus siitä että mä en saa aamuisin nukkua, vaan hän soittaa mulle ja herättää mut. TÄnään herätti ja alkoi kysyy jotain hemmetin sormuksista. Grrr....

Aamupala on syömättä edelleen. Ei jaksais tehä smookkia, mut noi avokadot pitää käyttää ennen ku menee huonoksi. Saan siitä samalla hiukan energiaaki sit.

Mitä tehä, kun tyttö ei kuuntele kotiintulo aikoja. Sitä saa puhelimella hätyytellä ja sittenkin hän tulee myöhässä. En jaksa tapella hänen kanssa enää. Olkoon sit tuolla ulkona. En voi oikee kotiarestia antaa, ku sit se roikkuu tietsikalla tai telkkarilla koko sen päivän, eikä se tunnu rankulta.

Jalat huutaa kipua, pää väsymystä, kädet lepoa. Olen totaali väsynyt. En jaksa selkeästi enää ajatella. En jaksa mitään.

TYtöllä on koulu menny huonosti. 3 päivän aikana 3 huomautusta wilmassa. Opettaja oli tytölle jo kommentoinut huonoa käytöstä. Äiti sysää mua sitten, että mun pitää alkaa enemmän ottaa ohjia ja jne. En mä jaksa. Ehkä mä laitan äitille viestin, etten jaksa enää hoitaa tytön asioita. Etten jaksa enää huolehtia kodista, en jaksa enää huolehtia ittestään enkä mitään muutakaan. Että haluan pois tästä helvetistä.

Kuinka usein voi teinille syöttää makaronia ja jauhelihaa/makkaraa? Meillä oli TAAS sitä tänään ruokana. En jaksanut alkaa lasangea tekee, vaikka aineksia olisikin ollut. En jaksanut alkaa bataattia pilkkoo, vaikka ne kohta 2 kk on jääkaapissa ollu. Ruoka kelpasi tytölle, mut nyt mietin että ei se kamalan terveellistä ole mulle tai tytölle. TÄytyy varmaan kokeilla täysjyväpastaa seuraavalla kertaa.

Saloka,

Valitettavasti en osaa antaa neuvoja noihin lapsen kasvatuksellisiin asioihin, kun ei ole niistä kokemusta. Varmaan joku "viisaampi" voisi siihen sanoa. Itse vain muistan teininä, kun en uskonut yhtään mitään, enkä ketään. Homma meni överiksi ja jouduin sellaiseen nuorisopaikkaan asumaan kahdeksi vuodeksi. Olin siis huostaan otettuna. Äiti ei voinut minulle enää mitään, kun en uskonut sitä. Oli se aika sekavaa aikaa. Voitko kysyä neuvoa keneltäkään? Voithan mainita tytölle, että jos ei usko, eikä noudata sääntöjä niin voi joutua kotoa pois (tiedän, että on julmaa sanoa niin). Tai voithan sanoa tytölle, kuinka väsynyt olet ja pyytää, että hän ei vaikeuttaisi tilannetta (joo, syyllistämistä jonkun mielestä).

Makarooni ja makkara ym. on melko ravintoköyhää, mutta kyllä sitä meilläkin joskus (lähinnä mies) syödään. Tummat versiot on parempia. Kannattaa syödä päivässä monivitamiinitabletti jos ruokavalio menee köyhäksi. Vitamiini ja omega3-tabletti, sekä aikuiselle kalkkitabletti on aika must. Hyviä neuvoja, joita en itsekään noudata, mutta olenpa lukenut🙂

Perjantaita!

AK, äitin kanssa juteltiin illalla. Äiti jutteli tytön kanssa ja mä juttelin tekstareilla illalla. Sanoin tytölle etten jaksa tapella hänen kanssa enää. Nyt tyttö tulee viikonlopuksi mulle. Saa nähä miten menee.

TÄnään täytyy tehä lasangea ruuaksi. Tosin aika köyhää sekin on. Tulis va hiukan erinlaista. Pitää va se tomaattikastike jaksaa tehdä. Muuten siinä ei sellai ole mitään tekemistä.

Mulla on voimat ja jaksaminen ihan tapissa. Eilen meinasi itku tulla, mut jäi johonkin sekin. En tiä kuinka kauan jaksan tätä enää. Linnottaudunko sohvalle peiton alle. En halua mennä ulos. En halua puhua. Tiesin tämä n tulevan. Pitäisi mennä tk:hon hakemaan tytön liikuntalappua, mut en tahdo.

en löytänyt edellistä viestiäni ,,en varmaan osannut selata oikeasta kohtaa,elämä on vaikeaa,,😭

mums ☺️❤️☺️

...
aamupala oottaa syöjää. Ei oikee ole ruokahalua. En vielä ees appelsiinistä mehua tehnyt, vaikka eilen ostin sitruspuristimen. Täytyy tänään kattoo ku päivä menee eteenpäin. Jotenkin va kaikki mitä olen ajatellut tehä, vaatii niin paljon voimia.

Tyttö nukahti eilen ite sänkyyn. Kymmenen pistettä.

Mietin, tekiskö tänään pannukakkua uuniin. Se on helppoa ja sopivan täyttävän. Ruuaksi mietin lasangee tai italianpataa. Pitää vielä miettiä ku päivä kuluu.

Tuttu tuli eilen ja on täällä vielä. ollaan kotitöitä tehty aina vähän välii. Mun voimat ja jaksaminen on va kortilla. Haluaisin va lähteä pois ja vaipua unholaan. En jaksa enää. Odotan että tyttö lähtee pois. Odotan että pääsen nukkumaan, Odotan että kuolisin va pois.

Hoitopalaverista ei ole kuulunut mitään. Ehkä ei sinne tarvii mennäkään. Hyvä niin.

Tuttusano et mun nilkassa on vettä ehkä. Se on ruman näköiseksi turvonnut ja kuulemma se turvotus tuntuisi vesipatjalta. Pitäis siitäkin soittaa tk:hon, mut en jaksa.

Mulla on taas joku ihme sisäinen juttu, joka yrittää syä suht terveellisesti. Ekana mä söin melkein viikon sitä smoothieta ja nyt ku kadot loppuivaat, ni tänään tuli tehtyy kaurapuuroa. Ok, täytyyhän ihmisen syä aamupalaa, mut silti. Kyl mä katon mitä päiväruuaksikin syödään, mut aina se ei ole niin terveellistä.

Sisäinen pääni taas pääsi eilen vauhtiin. Kerroin tutulle sen. En sit syönyt sitä kakkua, jota tytön kanssa tehtiin. Puolet meni tutun mukana ja pieni pala jäi mulle tonne jääkaappiin. En pystynyt eilen illallakaan sitä syömään. Sanoin tutulle että tä on niin kettumaista, taistella sen kanssa. Tä on ku joku psykoosi ihmisellä jonka aivot kaskee sen tappaa jonkun. Mulla se vaan on jonkin toisenlainen juttu.

Olen yllä saanut yhen sormen kynsinauhan verille, hyvä minä. En ole pariin päivään rasvannut käsiäni ja tässä tulos.

Olo on tosi väsy, mut yritän vaan jaksaa. Menen sit päikkäreille, ku tyttö tulee, jos siltä tuntuu. Eilen tuli litkittyy teetä litra tolkulla. Tänään täytyy hiukan rauhottuu.

Mikrossa kohoaa leipätaikina. En tiä vielä, teenkö leivän tai sämpylöitä. Hiukan arveluttaa taikina, kun siitä tuli tumma. Johtuuko siitä siemenistä (ei tuu nyt mieleen) tai sit soijajauhosta. Ainakin yhden syön ja jos se on paha, niin laitan pakkaseen ja annan tutulle ja teen huomenna uuden satsin.

Taas tuli soitto äitiltä, isä viety päivystykseen. Kuume 40 ja happi 76, kun pitäisi olla yli 90. Isä jotenkin hoipertelee eteenpäin ja on muissa maailmoissa. Kovasti kotiin halusi. Mut äiti sano ettei se onnistu. Saa nähä mitä ilta tuo tullessaan.

Eipä tässä ihmempää. yritän jotenkin olla järjissäni. Se tunne sisällä että haluan lopettaa tämän kaiken, sen ku kytee ja kohta syttyy. En syönyt aamupalaa, olen litkinyt teetä kaksin käsin. on paha olla senkin vuoksi. En sit tiä, alanko olee ossa kunnossa. tosin en voi sinnekään mennä, niin kauan ku isä sairastelee. Kuka sitten kattoo tyttöni perään. Ainut on, et tuttu tulee tänne siksi aikaa. en tiä. Olen ihan umpikujassa täällä.

Täytyy varmaan alkaa tekee se päätös, mitä tosta taikinasta teen. Kumpi on parempi. kumpi on helpompi. Ääähh... en jaksa enää.

isä lähetettiin eilen kotiin muutaman tunnin päästä. Siellä se yrittää jotenkin paranella itteään. TÄnään käyny lääkärillä ja huomenna taas.

Tein hyvää ruokaa tänään. Pussimuusia ja jauhelihaa. Tyttökin sano että oli hyvää. Hän oli luullu et olis taas ollu makaronia ja jauhelihakasstiketta.

Olen tässä miettinyt, onko tässä mitään järkee enää.

Soitin aamulla tk:hon. En oikee tiä miksi soitin. Ok, mulla on toi jalka kipee ja mulle on sanottu että sitä ei saa enää oireettomaksi. No sain ajan sinne. Lääkäri kommentoi sitten mun painoa ja sano että pitäisi alkaa laihduttaa. Sanoi että ei tosta jalasta saa oireetonta. Laittoi jonkun pitkä vaikutteisen kortisonin siihen. Sitten sano että onko sulla mt:llä hoidot kunnossa. Mua niin ketuttaa että ne aina vetää ton mt-kortin esiin. Nyt sitten jalka sattuu ihan tolkuttoman paljon. Mietin josko menisi vetää lääkketiä naamaan nii paljon että olisin kanttu vei. Mut mahtaako mulla olee ees niin paljon lääkkeitä kaapissa. Ei yhtään voi olla jalka levossa ja määrätyt liikkeet tekee kipeetä.

Voi V...U!

Tänään suunniteltu leipominen ainakin vielä siirtyy taas myöhäsemmäksi. Tai mitä järkee on leipoo, jos aloitan syömälakon.

En tiä. Ketuttaa ja potuttaa niin etten jaksa ajatella selkeesti. Koko ajan kiehtoo ajatus lääkkeistä. En tiä. Haluaisin tämän kaiken päättyvän kokonaan.

Hei, Saloka!

😞 Tuntuu, ettei millään ole väliä.

Aloitin päivän työt lakanoiden vaihdolla. Nyt oon saanut ensimmäisen koneellisen pyörimään. Lakanat pitäisi saada sänkyihin ennen iltaa. Haluaisin ommella... ehkä... Niin monta projektia kesken, etten tiedä, mistä haluaisin aloittaa. Tuntuu, että olisi pakko ommella, jotta saisi töitä valmiiksi. Ahdistaa.

Toivon sinulle voimia!🌻🙂🌻 Toivottavasti jalkakipu hellittäisi edes vähän!😍

Saloka,

Minäkin tein mennä viikolla parina päivänä pussimuusia ja se on ihan hyvää. Pidän nykyään aina kaapissa niitä Lidlin tai sitten Mummon-muusipusseja. Kävin myös kirjastossa lainaamassa pitkästä aikaa uusia kirjoja ja olen saanut niitä luettuakin. Stephen Kingin uusin on nyt työn alla ja se on hyvä, kuten aina. Vaihteeksi viihteellisempää jännäriä kaikkien Kekkosten jälkeen.

Muuten päivät ovat menneet lähinnä kotona kotitöitä tehden. Siivousta ja muuta huushollaamista, sisustamista ym. Mies tekee ruoat. Netissä puuhailen uutta "projektia", johon saan purkaa hiemaan luovaa puoltani. Mies on hoitanut kauppa-asiat. Onneksi 22.p saatiin taas kaupasta ruokaa ja myös herkkuja. Jemmaan niitä kaapissa ja syön säästeliäästi. Mies on kyläillyt. Minä kävin vasta tänään liikenteessä, pidemmällä ajelulla maalaismaisemiin. Ihan ok on mennyt, kun olen niin paljon pysytellyt omissa maailmoissani ja tehnyt vain kaikkea kiinnostavaa. Niin ja tänään kävimme kaupassa yhdessä.

Tuo jalkakipu kuulostaa ikävälle. Tiedän miten kipu saa nopeastikin ajattelemaan kaiken lopettamista. Minä en siedä kipua, enkä mitään epämiellyttäviä tuntemuksia kropassani menemättä tolaltani, kaiken sairastelun jälkeen. Minua on hieman huimannut pari päivää ja tietysti heti ajattelen, että jotain vakavaa päässä ym. vaikka syy on se, että olen liika istunut netissä ja hartiat jumissa.

Pärjäile🙂🌻

Jardin Prive, kiitos että olet jaksanut kirjoittaa. Voimia sullekkin päiviin.

TÄ päivä menee ihan hukkaan. En jaksa tehä yhtikäs mitään. Juon teetä liikaa ja yritän syä leipää. Syön leipää ihan järkyttäviä määriä. On jo teestä huono olo. Pyttipannua teen hiukan myöhemmin, sitten kun tyttö tulee luistelemasta.

Mieli on maassa. Päässä pyörii IM ja haluaisin soittaa tai laittaa äitille viestiä, mut en voi. Äiti jätti eilen puhelimen meille ja isä haki sen tänään. Haluaisin vvaan nä kivut ja kropan tunteet pois. Ei toi jalka enää sellai satu mitä eilen, mut on se sellai omituinen. Turvonnut on edelleen.

Kumpa jaksaisin vielä pari viikkoa. Sit on hoitopalaveri. TOsin pelkään sitä. Mut voi olla että se menee samalla tavalla ku muutkin, liukkaasti eteenpäin. En tiä uskallanko siellä puhua. Kysymyksiin pystyn vastaamaan, mut en ehkä uskalla ite alkaa puhuu. TUttu lääkäri, mut silti.

Taidan mennä takasin sohvalle peiton alle maate. Pitääkin vaihtaa sohvalla puolta, ettei makuuhaavoja tule. Onneksi alkaa hämärtyy, joten tulee iltakin nopeammin ja sitten samalla pääsee nukkumaan nopeammin.

Kiva kuulla sinusta AK. ☺️❤️

Ulkoistan kauppassa käyntiä. Soitin tytölle että, jos hän kävis kaverinsa kanssa kaupassa ja saavat vaikka jätskii palkaksi. Tyttö sano että voi hän käydä. Eihän sieltä kaupasta muuta tarvi ku herkkuja, ja varmaan teetä. Lihaa on. Ajattelin tänään tehä broileria ja riisiä ja jotain kasvista, jos löydän muuten porkkanaa. Sitä varmaan jää huomiseksikin. Sit mulla on paketti jauhelihaa vielä, ni siitä teen makaronilaatikkoa. TÄytyy va kattoo koska jauheliha menee vanhaksi. Eilen meillä oli pyttipannua, joka oli tosi hyvää. Mun maha ei ole reagoinut pahasti tohon perunaan, ennemmin suolen toiminta on hidastunut. Uskallan nyt ostaa perunaa useammin ja tehdä siitä kaiken maailman ruokia. Kohta teen kinkkukiusausta meille, ku siitä tykkään. Mä oon ni helpottunut tästä, että pystyn laajentamaan syömisiä. Mut sit siinä on se ongelma, mä lihoon. En ole pitkään aikaa vaalla käynyt, enkä taho.

Jalka ei enää niin kipee, mut tuntuu sellaiselta puupökkylältä. Tossa ku vessas kävin, sain sen rutisemaan ilkeesti. Heti tuli mieleen, et mahtoko se mennä jostain halki, mut astumaan pystyn.

Heräsin 4 aikaan siihen yöllä ku tyttö itki. Menin kattomaan ja hän sano että jalkaa kutiaa ja sattuu. Sillä on syylä/känsä siinä ja se kutiaa ja sattuu. Sain tytöön rauhottuu. Aamulla hän pyysi kattomaan sitä, mikä on tosi harvinaista. Laitoin aqualania siihen ison kerroksen. Ilmeisesti auttoi jonkin verran.