Voi ei, ikävä tuo suolihomma. Ehkä on parempikin olla vähemmällä syömisellä jos se rauhoittuisi, en tiedä.

Minä olen potenut hammasta. V*tuttaa sellainenkin. Yritän saada sen hallintaan.

Ei minultakaan ole nyt niin paljon juttua irronnut. Joskus ei vain ole oikein mitään kummoista sanottavaa tai ei jaksa keskittyä, vaikka haluaisikin jotain sanoa.

Toivottavasti suoli rauhoittuu.

Loppiaista sinne🙂🌻

Kiitos AK, ei sitä ajatusta aina saa sanoiksi päässä, niin kun sanoit mulle. TOivottavasti hampaasi alkaa helpottaa. Noi hammaskivut on niin ällöjä. Mulla oli jokunen vuosi sitten hammaskipu ja kävin silloin lääkärissä. Päivää ennen synttäreitä. Jotain juuria puhdistettiin. Sit kun puudutusaine helppas alko, ihan sairaan kova särky mikä ei lähtenyt ees särkylääkkeillä.Itsin sängys kun ei saanut ees päätä nostettuu tyynystä. Seuraavana päivänä menin takas lääkärilleja ne sano et nyt tarviihammas poistaa. Mulla oli kuulemma kasvot pahasti turvonnut ja joko mulla oli pieni verenmyrkytys tai sitten tulossa semmoinen. Sen jälkeen oon pelännyt aina noita puudutteen jälkeisiä kipuja ja pelkään että taas alkaa järjetön kipu, vaikka mahdollisuudet on tosi pienet.

...
Tyttö lähti kokeilee koulun kenttää. Kuulemma siellä on jo luistelijoita. Hiukan ärsyttää kun ei hän ottanut pipoa. Haluaa olla kova "jätkä".

Oma väsy palautui taas. Ihan järjetön, vaikka nukuin yöllä ihan hyvin ja pitkään aamulla. Päätä tuntuu särkevän hiukan ja muukin kroppa on sellainen ku olisi maratonin juossut sekunnissa. Oon ihan jyrän alle jäänyt. Toion että huomenna olisi parempi päivä. Maha on vielä ihan ok ollut. Mahtoko uhkailu auttaa tällä kertaa sille taas. Tosin en jaksais mitään alkaa tekemäänkään.

Perjantaina olis hoitaja ja sitten tuttu tulee tänne, ehkä. Lauantaina ollaan sovittu siskon kanssa ikeaan, mut en tiä muistaako se sitä enää. Kumpa vaan jaksaisi.

Tiedän etten sais, mut silti. Isä lähti tänään pitkästä aikaa yksin mökille. Mulla iski suuri huoli ja murhe, pärjääkö hän. Jos joku tietää, niin ymmärtää miksi. Ei ole tietoa, joska isä tulee takasin. Soitin hänelle just ja puhelin hiukan. Käskin olla ihmisiksi ja varoa, sieltä tuli kuitti saman tien takas. Tä on tätä meidän yhteistä juttua. Äiti tietenkin tulee yöksi tänne,niin kauan ku isä on poissa. Mä en jaksa sitä. Täytyy siivota ja siivota täällä ku hullu.

Mut just joo, ihan ok:sti menee, jollei lasketa näitä ja väsymystä. Mahakin on ihan ok, vaikka ruokahalu onkin mennyt. Yritän syä jotain ja jua, mut ei tee oikee mieli. Jospa illalla lämmittäis pullaa. Mulla on pakkases kaupan pullaa, ku äitin tekeleet loppuivat. Pitäis varmaan joku päivä tehä ite pullaa pakkaseen.

Tytöllä alkoi tänään koulu taas. Pitää niitä rytmejä yrittää kehittää. Hänen syömiset on kans päin honkii. Ei kuulemma ole nälkä ollenkaan, ni hän ei syö. Olen yrittänyt sanoo ettei mullakaan ole, mut silti syön jotain.

Mulla on jotenkin voimat pois ja ajatukset vaan kuolemassa. En ymmärrä. Ei sellai omassa kuolemassa, vaan isän. Itteni kohdalla teen pakosuunnitelmaa että lähtisin vaan rohkeasti pois täältä ja katoaisin muiden tavoittamattomiin. Mahtaisiko ees kukaan huolestuu. Ei ainakaan livenä ketään. Mulla ei oikeen ole paikkoja mihin mennä.

Laskutkin tuli maksettuu. Nyt saa kk taas olla ja hengittää. Ei tilille paljoo jäänyt rahaa, mut kumminkin jotain. Tyttö ei tahojaan mennä ikeaan lauantaina, va kaupunkiin. Mulla olis kyl ikeaan asiaa. Mitä mä kaupungis teen, muuta ku annan rahaa tytölle. Tiedä sitä sit.

iltapäivällä oli tosi paha olla. Tuntu että pää räjähtää. Ideoita oli pään sisällä ja laskiskelin ja suunnittelin ja miettisin asioita. Kävin ni ylikierroksilla. Sitä kesti monia tunteja ja hakkasin päätäni betoni seinään hiukan ja hakkasin käsillä päätäni. Sit jossain vaiheessa tuli totaali uupumus ja pään sisällä olevat asiat häipyivät ja silmät alkoivat painaa montaa tuhatta kiloa. Olin saanut rauhan.

Kun en tahtonut alkaa nukkuu, ni lähin kauppaan äitin kanssa. Tunsin itteni tosi väsyneeksi, mut silti meninhammasta purren eteenpäin.

Nyt olen taas täällä kotona. Jotenkin pitäisi vaan jaksaa huolehtia tosta riisin keitosta, vaikka silmät painavat monta kiloa. Yritän kolalla saada kofeiinia vereen.

Äiti pelottelee, että mentäisiin huomenna lähi kauppikseen ostoksille. Ei pahemmin nappaa mennä, mut eihän sille äitille voi mitään vastaan sanoa.

tossa joulun alla isä oksenteli aika ahkeraan ja äiti sitten päätti että kokeillaan ummetuslääkettä, jos se auttaisi. Jos isällä on joku tukkeuma jossain. Äiti antoi ainakin 3 kertaa sitä, ilman tulosta. Isällä alkoi olla jo todella huono olokin. Nyt äiti sano että su oli virtaus auennut. Sanoin äitille, että mitä nyt sit tekee. Äiti sano että tarvii alkaa vissiin jotain lääkettä siihenkin isän syömään, joka päivä. Oireista toiseen koko ajan.

Mulla huutaa jalat hoosiannaa. Olin kaupassa, tuolla kauempana. En mä paljoo mitään ostanut, 5 kg appelsiinia ja vissiin 1-2kg avokadoa. Sit tuli ostettuu salaattia, leipää, munkkia. jotain lankaa tarttui mukaan ja yhdet hauskat alushousut ja sukat. noi housut on siitä hauskat, ku niissä on niin vähäiset saumat. Ne on tosi ohkasetkin.

Ajattelin jos aloittais taas juomaan smoothietä. Siksi ostin tota avokadoa. Mitähän mä sekoittaisin joukkoon. Mulla on pakkases mangoa ja sitä mietin. Mahtaisko säilykeananas olla mistään kotoisin? Pitää varmaan tutkii mitä tuolla pakkases on. Äiti niitä pusseja antoi tos yks kerta.

Tyttö valitteli mahaansa aamulla taas. Mä en tiä mitä tekisin sen kanssa. Muutenkin aamu oli tosi rankka hänellä. Ei olis millään kouluun menny.

Saloka,

Tuli sellainen ajatus, että minulle aamut oli tosi hankalia mennä kouluun, silloin kun kiusattiin. Myöhemmin olen ajatellut niiden olevan ahdistusoireita, jopa paniikkioireita. Kaikenlaista epämääräistä vatsakipua, päänsärkyä, itkuisuuttaa, joskus aggressiota. Joskus oli aamut vaikeita ja ylä-asteella jäin usein kotiin päiväksi lintsaamaan, kun äiti lähti töihin.

Toivon kovasti, että sinun Isä jaksaisi vielä pitkään, mutta erityisesti toivon, että saisi ja jaksaisi vielä viettää suhteellisen mukavan kesän. Itse aina ajattelen, että onko nyt viimeinen kesä minulle ja olenko ensi kesänä edes olemassa enää. Sen sairauden jälkeen aloin niin ajatella. Eihän sitä kukaan voi tietää, milloin on se viimeinen kesä, joulu, syntymäpäivä ym. Minustahan tuntui, että jo 2013 olisi minun viimeinen kesä kun aloitin oman ketjuni täällä Tukinetissä. Seuraavaksi on jo 2015 kesä ja vielä toistaiseksi ainakin olen olemassa. Kyllä minä toivon, että eläisin vielä pitkään. Ei ole ollut IM-ajatuksia nyt pitkään aikaan. Mutta aina se on takaraivossa se ajatus, ettei koskaan tiedä...

Meillä mies menee huomenna Cittariin. Katselen tänään netistä valmiiksi CM:n tarjoukset ja teen ostoslistan. Pakastimeen tavaraa niin ei loppukuusta tarvi sitten ihmetellä, että mitä syödään.

Kiitos, kun sanoit kauniisti minun ketjussa☺️❤️

AK ☺️❤️

...
Taidan olla suht huonossa kunnossa,sittenkin. Hoitaja haluis että tavataan kolmestaan (lääkäri, hoitaja ja mä) ja katotaan lääkkeet ym. Ettäsaadaan noita pään sisäisiä juttuja hiukan pois ja muutenkin mun oloani paremmaksi. Jotain se kysy, haluanko mennä tytön kanssa nuoriso psykologille juttelee. Jotenkin tuntuu etten vielä ihan tarvis.

Tiedän etten ole iloinen, että olen iloton. Mulla ei oikee ole sosiaallisuutta. Lasken menoja ja tekemisiä laskelmien mukaan.

Odotan innolla, mitä se hoitaja kirjoittaa käynnistä. Vielä ei ole mitään.

Tuttu ei sit tullukaan. Huomenna olisi tarkoitus mennä siskon kans ikeaan.

Hyvä, että tulee hoitoneuvottelu. Jos saisitte lääkityksen kuntoon eli sellaiseksi, että auttais. Pitäiskö sun kuitenkin mennä tytön kanssa nuorisopsykologille, kun kerran sellaista mahdollisuutta tarjotaan? Ajattelin vaan, että vaikka tytöllä ei varsinaisesti mitään isoja ongelmia olisikaan, niin kyllä vanhemman masennus on lapselle kuormittava asia, jota olis lapsen hyvä päästä pohtimaan ammattilaisen kanssa. Onneksi lapsella on isovanhemmatkin elämässä tiiviisti mukana, mutta silti voisi olla hyvä, että hän vaikka kuulisi, mitä vanhemman masennus on ja miten se vanhemman elämässä näkyy.

Repukka, olen miettiinyt sitä nuorisojuttua. pystyykö ne auttamaan meitä, vai käytäiskö me siellä ihan turhaan. Tyttö ei oikee voi koulusta olla pois, ni sopiiko ajat sitten. En mä kielteinen ole. en ole sitä asiaa kieltänyt, mut mä hunteeraan näitä asioita täällä ja laskiskelen. Täytyy kattoo mitä siellä hoitoneuvottelussa sitten sanotaan.

...
Kävin isää vastassa. meno sinne pysääkille oli ihan ok, mutta sitten kun menin kaupasta ostaa kassillisen makaronia ja maitoa, niin se kassi hiukkasen painoi. Sain kun sainkin raahattua sen kassin kotiin.

Olen lamaantunut ja tosi väsy. Makkaisin sohvalla, mut mun aivot raksuttaa nyt, mitä ruuaksi. En muistanut ostaa mitään lihaa kaupasta, eikä mulla o pakkasessakaan. En voi pelkkää makaronia ketsupilla antaa. en jaksa mennä uudelleen kauppaan enää.

Tänään piti mennä siskon kanssa Ikeaan, mut sisko vaihtoi huomiseksi sen. Nyt iloitten että onneks. En ois jaksanut sitä hirmukauppaa kiertää tänään. ehkä huomenna jaksan paremmin. Lepään tämän loppu illan ja kerään voimia. Menen ajoissa sänkyyn ja yritän nukkua ajoissa.

Tuli komennus äitiltä, etten saa puhua enää siskoni kanssa heidän asioista. Eli en saa kenellekään puhua mitään. Et ku on kivaa...

Käytiin siskon ja tytön kanssa ikeassa, Jyskissä, K-raudas ja biltemassa. Rahaa meni melkein 140 e. Suurin osa meni ikeaan. Tyttö sai hiukan sitä ja tätä ja hiukan totakin. Ostin mä itellenikin jotain, tai keittiöön.

Nyt oon ihan jäässä. Äiti oli avanut keittiön ikkunan, vaikka olen siitä monta miljoona kertaa sanonut että jos osaa avata, osaa varmaan sit sulkeakin samalla ennen kun lähtee. Ja jos ei osaa, ni ei sit avaa. Muutenkin täällä on kylmä, ni ei sitä kylmyyttä tarvi lisää tuoda. Eikä täällä pitäis niin pahalle haista.

pakastemangoa, säilyke ananasta, pieni avocado, vi-sibiliniä ja soijamaitoa. Siinä mun aamupala tänään. Tuli aika paksua ja saan lusikoida sitä, mut ei se niin pahaa ollu. Tollainen hennon vihrea sotkotus.

En ois halunnu mitenkään nousta tänään ylös, mut oli pakko. Tyttö piti lähettää kouluun (huudella kellon aikoja koko ajan). Lopulta ku hän lähti, ei mulla ollu unta enää ollenkaan.

Aamu smoothie lusikoitu kitaan ja kohta varmaan otan leipää ja teetä "jälkkäriksi". Toi setsuuri, mitä oon ostanut, on vaan niin hyvää.

Eilen söin ranskiksia, ei ainakaan vielä ole tullut mitään hälyytettävää. Mahtaako mun maha7suoli hyväksyä perunan sittenkin. Olisin niin iloinen siitä.

Tyttö soitti koulusta että pää ja maha kipee. Käskin sanoa opelle, mut ei hän. ope oli huutanut liikka tunnilla jo, ku hänellä on jarrusukat. Tytöllä onn suht iso känsä/syylä jalassa ja se haittaa kenkien käyttöä ja paljain jaloin kävelyä. ollaan siihen laitettu jotain apteekin hoitoa, mut ei o auttanut.

Aloitin eilen taas yksiä sukkia tekee. Pitää tänään ettiä sopiva koukku, että saa noi sukat pois alta. Tulevat sukat on taas valkoista, vaalean sinistä ja ehkä vaalean harmaata. näistä tulee akryylit. Noi mitkä on viittä vaille valmiit on harmaata ja sinistä.

puhe "ripuli" iskenyt. ja mikä sen kamalempaa, ku ettei sitä juttuseuraa ole lähettyvillä. Jotenkin taas juttu luistaa enemmän ku kroppa antais periksi. Noi pari aamun smoothiet on saanut potkua päivään ja samalla olen huomannut että mahakin kiittää. TÄnään ahtasin sisuksiin aamulla kaikkea melkein. Oli hiukan huono olo kun lähdimme äitin kanssa isoon kauppaan. Mut kyl se siinä sit meni eteenpäin.

Kaupassa on varmaan "miljoona" erinlaista ja väristä makaronia/pastaa. Siellä saa aika kulumaan, kun miettii mitähän sit tällä kertaa ostais.

Olen ihan haltioissani siitä että tarjontaa on niin pirun paljon. Leipiä on miljoona ja pastaa toiset miljoonat. Ainut hiukan ärsyttää, on että niissä voi olla piilo maitoa.

Ei o hoitoneuvottelu aikaa tullu vielä. Saa nähä koska se on. Mielenkiinnolla, mut silti pelolla ootan sitä aikaa. Mitä siellä tehään. Joudunko ossalle. ja jne.

Isä oli hiukan kipeenä iltapäivällä. Hänen maha teki tenän. Onneksi ennen kauppaa, joten hän jäi kotiin. Ilmeisesti on eilen syönyt jotain sopimatonta. Muuten isä voi ihan ok. 2 kg on viikossa lähtenyt kuulemma. Mäkin tahon nesteenpoisto lääkkeitä.

soitin aamulla tk:hon ja tytölle lääkärin känsään7syylään.se on ihan sairaan iso paukura jo. saa nähä mitä ne sanoo. Haukkuuko mut maan rakoon.

Mulla tuli verta takapuolesta. En tiä tuliko suolistosta tai aukosta. Ei sattunut, joten pelkään että tuli suolesta. Täytyy alkaa seuraa jos useasti tulee.

mun langat on ihan sotkussa sukka tekeleessä. Pitäisi jotenkin keksiijoku helppo keino, millä pystyy niitä pitää järjestyksessä. Saa nähä millainen sukka sitten joskus tulee...

käytiin lääkärissä ja heti tuli lähete ihotautilääkärille ja polttoon (?). Nyt vaan ootellaan aikaa. Tyttö saa samalla jonkinlaisen vapautuksen liikunnasta, koska se on semmoisessa paikassa ja todella kipee. Kengät hinkaa ja paljain varpain tekee pahaa. Paksut pehmeet sukat on kaikkein parhaimmat.

Sain langat ojennukseen, kun otin sakset käyttöön. Nyt onkin jo se toinen lanka hetken pois käytöstä. Salaperäistä.

Verta tuli vielä toisella kertaa, mut ei enää kolmannella.

Ylitin itteni ja kävin kässäkerhossa. EN o yli vuoteen siellä ollu. Oli se semmoista rämpimistä ja kituumista. Ihmiset ärsytti, niiden puheet ja sanomiset. Ei ollu oikee omaa paikkaa ja en keksinyt jutun aihetta. Join mä 2 pientä mukillista teetä. En ees muista koska olisin viimeks julkisesti juonut jotain. Siis teetä. Oon mä limppaa juonut.

Mulla on jotenkin energinen olo. Ajatukset siitä että pitäisi mennä kohta nukkumaan, on ihan utopiaa. KÄyn ni ylikierroksilla ku voi va.Toivon että huomenna on vielä virtaa ja jaksan täällä tehä jotain.