Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.12.2014 klo 12:05

mielessä olisi, jos päättäisin tämän kaiken. Pitkään aikaa ei ole ollut näin vahvaa tunnetta. Olen niin pelokas, surullinen ja ahdistunut. En jaksa taas uskoa huomiseen. Haluaisin kaiken päättyvän nyt heti. Mietin jo viiltelyä ja kaikkea muutakin kamalaa. Ehkä tämä tässä menee, tämä tunne ohi. Mun pitää va jaksaa eteenpäin ja toivoa etten tekis mitään.

Pyysin eilen äitiltää vähän vehnäjauhoa. Tekisin tänään kunnon makkarakastiketta. Äiti siinä puhelimessa hiukan änkytti. Ei hän varmaan usko eikä tajuu, että pystyn ainakin toistaiseksi syömään ihan normaalisti, paitti ilman maitoa. Eilinen lasange laitto hiukan närästää, mut epäilen sitä tomaattia siinä.

Tytöllä huomenna vika koulupäivä ja sitten pääsee lomalle. Lähtevät sitten huomenna jossain vaiheessa mökille maanantaiksi. MÄ jään yksin tänne ja ihan hyvä asia onkin. saan rauhassa yrittää kasata palasia yhteen.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.12.2014 klo 09:59

Se tunne menee ohi, kun jaksaa kestää sitä ensin. Mutta se on inhottavaa, kun ei voi tietää, että milloin se menee ohi ja kestääkö monta päivää vai kenties monta viikkoa. Itsestäni ainakin silloin aina tuntuu, että se ei mene koskaan ohitse, mutta menee se aina sitten..

Uskon sinuun, että et tee itsellesi mitään. Olet sitkeä sissi näissä asioissa, kuten minäkin ja kaikki me täällä. Aina me nousemme uuteen päivään ja aina me elämme kuitenkin tätä pientäsuurta elämäämme.

Varmaan ihan kiva, että saat olla itseksesi välillä. Mitä meinaat tehdä? Teetkö käsitöitä? Meinaatko tehdä sitä makkarasoosia?

Kirjoittele kun jaksat ja hyvää viikonloppua🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.12.2014 klo 12:56

Ak, mun isä on 48 syntynyt. Eli aika nuori vielä.

En mä vielä mitään ole tehnyt. EIlen menin jo klo 21 sänkyyn ja nukahin ennen 22. Olen nukkunut hyvin aamuun asti. Mutta silti olen väsynyt. Ei jaksa ajatella eikä toimia mitenkään.

Laitoin pesukoneen päälle. Vielä pitäis astioita pestä. Onneks tein eilen täksi päiväksikin ruokaa, joten ei tarvii sitä tehä.

Saan olla maanantaihin asti rauhassa. Porukka lähti mökkeilemään. Tehtävälista olisi valtava, mut epäilen etten saa sitä purettua mistään päästä.
Tyttö tekee listaa uudesta vuodesta. Pyysin häntä. Ite aijon ottaa vettä väkevämpää ja olla rai rai-tyylissä. Aijon nollata totaallisesti.

Kässäjuttuja yritän joka päivä tehä. Tota peittoa olen neuloskellut. Eilen otin sukkakutimet käteen, mut niiten tekeminen tökki pahasti. Ei oikee ollut sellaista fiilistä, vaikka pitäis omaa sukkaa neuloa. Äitin luonna tänään aamulla koitin neuloo taas sukkaa, mut ei siitä mitään tullu. Pitää varmaan tyytyä tohon peittoon va. Se on jo iso ja painava, mut kyl se tossa sylissä menee.

Pitäis taatelikakku tehä, mut en saa aikaiseksi. Maanantaina kokeilen sitä bataattilaatikkoa. Nyt on vapaampaa kun voin ihan normia syä. Ei tarvii gluteenitonta olla. TOsin mietin mitä mä noille kaikille jauhoille ja hiutaleille sit teen. Ainut on, et kätken ne sämpylöihin ja muihin semmoisiin. Eilen ostin pitkästä aikaa vehnäjauhopussin ja oli se sellaista soutamista ja huopaamista. Ostin kunto näkkäriäkin ja söin tänään ekan kerran sitä. Olen siis monta vuotta ollut pelkällä gluteenittomalla ruokavaliolla. Eilinen ruskeakastike (makkarakastike) oli niin taivaallista. Vielä pitäis jossain vaiheessa peruna kokeilla. Olisin niin autuaan ihana, jos voisin ihan normi ruokaa alkaa syömään, ainut ei maitoa. Hiukan on maha toiminut, mut ei ole varpusia näkynyt ja se musta on tärkein. se melkein 4 vuoden ripulointi on päättynty. Mut suolisto näköjään kaipasi kuitua ja vi-sibilinistä en saanut tarpeeksi. Sitäkään en ole 2 viikkoon käyttänyt. Mut ton lopun käytän smoothiessä, aina ku sitä juon. On jäänyt sekin taka-alalle, kun oon leipää syönyt.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.12.2014 klo 10:57

ei huvita mikään. Onneks tänään saa kerätä voimia ja sitten huomenna olla tuolla keittiön puolella.

Eilen illalla oli hiukan närästystä. Mut luulen että ne joulutortut mitkä söin, oli syyllisiä. Söin tänäänkin aamupalaksi kunto näkkäriä. Tee on tossa vielä juomatta.

Ulkona on lunta. Ei sitä kamalan paljoo oo, mut maa on valkoinen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.12.2014 klo 11:49

Söin aamupalaksi puuroa, jollei se keräis niin paljoo ilmaa suoleen. Yritän joka aamu syä jotain. Tähän mennessä se on auttanut.

Äiti sano et isä on heikossa hapessa. ilmeisesti ne nesteenpoistolääkkeet alkaa ajaa keuhkoista sitä paskaa pois ja se tekee isän kunnon tosi heikoksi. Saa nähä millainen joulu tulee. Jos äiti sanoo et isä on heikko, ni sit se on tosi heikkona.

Tähy tuloskin on tullu. Olen ilmeisesti va luulotautinen. Mitään tulehdusta ei ole missään. Mutta miksi mun yksi näyte on koholla sitten. Se onkin arvoitus ja noi kivut. Ootan niitä lappuja vielä ja saa nähä mitä niissäkin sit lukee. Ilmeisesti on normaalia käydä melkein 10 kertaa päivässä p...llä. Tosin nyt ku olen gluteenia syönyt, ni alle 5. Eilen illalla oli taas kipuja ja ilmaa.

Tyttö tulee varmaan tänään kotiin. Jotain huoneen järjestyksestä uhkasi muuttaa. Mä en tosiaan jaksais ajatella moista. Olen ni poikki, vaikka olen saanut levätä koko vkl.n.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.12.2014 klo 17:46

Lähdettiin tytön ja äitin kanssa tohon kauppakeskukseen. Siellä oli liikenne ihan solmussa. Mut onneks päästiin kotiin ja kauppaan. En osannut oikee mitään kaupasta ostaa. Jotain sentään ostin. Oli vaa sellainen fiilis että en mä tota enkä tota tarvii.

Isän vointi menettelee. Väsynyt hän on. Hiukan turhanki väsynyt. Yritin äitille sanoo että jos tota jatkuu, pitää niiden soittaa tk:hon. Että ei toi ihan normaalia ole, ku ei hän jaksa enää kävellä oikee. Öisin oksentelee. Äiti sano ettei jaksa enää tapella niiden lääkäreiden kanssa. Ehkä mun tarvii vuoden vaihteen jälkeen käskee äitin sit soittaa ja mennä ite isän kanssa sinne. Tai sit väli viikolla.

Tyttö on murheen muurtama. Hän on mun kaikki lahjat saanut jo, eikä mulla ole enää annettavaa. Tiedän että hän saa lahjoja, mut ei enää multa.

Serkkuni on saanut aamulla pojan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.12.2014 klo 11:28

Tyttö tuli yöllä/aamulla viereeni. Kuulemma maha oli kipee ja päätä särki. Siinä sitten hieroin häntä ja nukuin. Aamulla/päivällä kun heräsimme hassuttelimme ja juttelimme.

Mietin tässä, menisikö siivoo tota yhtä mun lipaston laatikkoa. Heittäis kaikki turhat pois ja kattois mitä se on syönyt. Olisiko mulla tarpeeksi voimia ryhtyä siihen urakkaan.

Joulufiilis on kateissa. Ei yhtään ole tunne, että huomenna on aatto. Tosin mulla on kaikki fiilikset kateissa.

Hyvää joulua kävijöille ja ohikulkijoille. Toivottavasti teillä on parempi joulufiilis, mitä mulla.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.12.2014 klo 13:18

Saloka, halaus ja siunattua, lämmintä ja rauhaisaa joulua sinulle toivon ja myös mielialan valostumista ja joulumieltä☺️❤️

Itseni sain onneksi kokoon, kaikki jouluaskareet tehtyä ja mielikin on ihan kohtuullisen jouluinen, että pystyn siitä normaalisti nauttimaan ja tunnelmoimaan.

Joulumieli tulee niin pienistä asioista. Meillä kinkku, laatikot, rosolli, puuro ja tortut on se juttu. Valkoinen maisema ikkunasta. Kodin rauhallinen tunnelma. Joulumusiikki ja ohjelmat radiosta, tuoksut ja tunnelmat. Muistamme myös poisnukkuneita omaisiamme ja Jeesusta, jonka juhla joulu on.

Jokin ihan nopea, hetkellinen asia saattaa sen joulumielen tuoda sydämeen. Mutta jos sitä joulumieltä ei ole niin mielestäni hyvä neuvo eräältä asiantuntijalta oli, että muistuttaa mieleensä aaton kestävän lopulta vain muutaman tunnin ja sitten se on ohitse.

Meillä on kaikki valmiina ja joulu saa tulla. Kinkku on uunissa ja sitä maistellaan jo tänään (miehen toiveesta, koska hän on kinkkuhullu ja söisi sitä vaikka koko vuoden) Minä otan vain rennosti, luen kirjoja, kuuntelen radiota ja katselen ikkunasta lumista maisemaa.

Joulumieltä ja rauhaa sydämiimme☺️❤️☺️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.12.2014 klo 18:28

Kiitos AK 😍

Äiti sit tuli tänne siivoo ja nyt on siivottu ja puunnattu.

Huominen päivä hirvittää. En taho että joulu tulee. Ahdistaa ajatus ja se että se on jo näin lähellä. Äiti vei siskon ja siskonpojan lahjat ja paketoi ne. En varmaan saa ensi yönnä yhtään nukuttuu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.12.2014 klo 11:53

Ei sit tämäkään aamu alkanut hyvin. Aamuyöstä heräsin kiaan kipuun yläselässä. Ei pystynyt mitenkään olee. Lopulta kipu hellitti ja sain taas nukuttua, kuhan en liikkunut. Nyt aamulla heräsin ja tokasin sitten että tuolla ylä'selässä on joku kipupaikka joka sattuu. Ei pysty ollenkaan sitä lihasta/lihaksia käyttää.

Ulkona on valkoista. puut alastomia.

Tyttö lähtee parin tunnin päästä esiintyy ja sitten mun pitäisi lähteä vanhemmille avamaan lahjat.

Mun fiilis on ahdistunut ja toivoton. En tahtoisi avata lahjoja, kun en antsaitse niitä. Haluaisin vaan vajota sinne omaan pieneen yksinäiseen maailmaan ja olla siellä, ihan rauhassa.

Käyttäjä haitula kirjoittanut 24.12.2014 klo 13:47

Voimia sinulle ja toivotan sinulle oikein Hyvää joulua ☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.12.2014 klo 17:01

Kiitos Haitula. Hyvää joulua sinullekkin.

...
Tässä tämä taas menee. Istun sohvalla, just söin maksista ruuaksi. Tuntuu että katto tippuu päälleni. Äänet häiritsevät ja ahdistavat. Kävin lahjaat avaamassa. Ihan hienoja tuli, mut en osannut niistä iloita. Koko ajan on paska olo. En löydä paikkaani ja kaikki mitä teen, tuntuu ettei se ole oikein.

Loppu ilta meneekin yksin täällä. Katon tallennuksia ja kai sen joulutarina-elokuvan. Juon teetä ja mietin, miksi olen näin paska ihminen.

No viikon päästä pääsen nollaamaan kaiken ja silloin olen ehkä hiukan paremmassa kondiksessa. Silloin ollaan rai rai:ta.

Mahtaisinko jaksaa kutoo tota peittoa hiukan. Päivällä kun kokeilin, alko käsiin sattuu. Muutenkin kroppa on ni väsy että ei tosikaan.

Pitäisikö huomenna tehä makaronilaatikkoa. Ei tosin mulla ole mitään muutakaan ruokaa. Jauhelihaa olis jääkaapissa, enkä mä aina jaksa sitä samaa ruokaa tehä. Jos tekis pitkästä aikaa liha-makaronilaatikkoa, kattois jos osaisin semmoista tehä. Varmaan tyttökin ilostuisi. Nyt iskällä tarjosi mulle gluteenitonta kakkua, mut olin niin maassa, ettei ee tee maistunut.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.12.2014 klo 12:14

Sain mä sentään riisipuuron tulemaan. Ootan kun se valmistuu.

Äiti kirjoittanut, isä on kipeenä taas. on oksennellut pitkin kämppää ja mikään ruoka ei tunnu pysyvän sisällä. Pelkään että tä on sitä lopun alkua. Isän kunto on muutenkin heikko.

Olen miettinyt, miten pärjäisin, jos isän aika jättäisi. Mitä tekisin. Pitäisikö mun soittaa lääkärille ja pyytää turvapaikkaa. Kuka sitten mun tytöstäni huolehtis. ja jne. Isä on mulle tosi tärkeä. Pelkään etten selvii ilman häntä.

Ulkona on melkein 12 astetta pakkasta. TYttö olisi iloinen. Hän on tulossa tänne jossain vaiheessa. Saa nähä mitä sit loppujen lopuksi tehdään.

Eilen tein muutaman rivin peittoakin. Pikku hiljaa. Ei oikee ollu ideaa tehä sitä. Sukkiin en ole taas koskenut. EI oikee huvita. Jossain vaiheessa vois kattoo, jos alkais virkkaamaan tossuja, jos se maaistuis paremmalta.

mut nyt aamulääkkeet ja teetä napaan. Sit vois kattoo miten tämä päivä lähtee käyntiin...

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 25.12.2014 klo 13:52

Saloka,

Ymmärrän ajatuksesi Isäsi suhteen. On aivan viisasta miettiäkin etukäteen, miten toimii tilanteessa jos/kun sellainen tieto joku päivä tulee. Minäkin olen nykyään miettinyt aika usein miten itse toimin sitten kun joku päivä saan tiedon, että äitiäni ei enää ole. Vaikeahan se on etukäteen sellaisia tietää ja miettiä, mutta kuitenkin..jonkinlainen suunnitelma on hyvä olla ja puntaroida juuri sitä, mistä saa tukea ja apua sitten kun se hetki on käynyt toteen. Kenen puoleen kääntyä ja minne mennä? Missä olla? Miten selvitä? Minä aion alkaa tehdä omasta puolestani jonkinlaista suunnitelmaa sen varalle. Onko sinulla ketään jonka kanssa voisit jo nyt jutella asiasta tai tuntemuksistasi? Varmasti vaikuttaa paljon olotiloihisi. Minä yritän lohduttautua tällä hetkellä sillä, että äiti on tällä hetkellä terve kuin pukki ja muutenkin koko sukunsa on hyvin pitkä-ikäisiä ja hyväkuntoisia ja kaikki eläneet 80-96-vuotiaiksi. Mutta eihän se mikään tae ole. Mitä tahansa voi tapahtua, yllättäenkin.

Ei ollut tarkoitus synkistellä vaan pohtia asiaa vain realistisesti. Minun mielestä joulu on jo mennyt ja ei minulla sitä ikävä tule vaikka ihan mukavaa onkin ollut.

Voimia🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.12.2014 klo 12:23

AK, ei mulla ole oikee ketään. Tutun kanssa pystyn jotain puhumaan, mut ei hän ymmärrä mt sairauksia. Saan tapella hänen kanssa sanallisesti vähän välii asioista. Yksin sitten kehitän kaikkea pääni sisällä ja purkaan niitä tänne aina silloin tällöin ja toivon että ketään ulkopuolinen ei tunne mua täältä. Onneks on ees tämä paikka. Olisin paljon pahemmassa kunnossa varmaan, jollen pystyis täällä pitämään ees tätä pientä sosiaallisuutta.

...
Tyttö sano, et käy kattoo, onko kauppa auki. Pitäisi kai jotain ruokaa kehittää hänelle ja itelle. Eilinen makaronilaatikko meni kaikki, vaikka se epäonnistui todella pahasti. Miettisin että jos tekisin tänään kasviksia ja soijarouhekastiketta. Mut en sit tiä, jos kauppaan mennään.

Sain nukkua pitkään aamulla. Yöllä olin jonkin aikaa hereillä ja kuuntelin musiikkia. it nukahin jossain vaiheessa.

Ei tee mieli syä mitään. vaikka puuroa olisi valmiina. Join teetä tossa ja otin lääkkeet. Olen jotenkin niin maassa ku voi olla. Mikään ei huvita. Mitään ei oikee jaksa tehä. Kaikki on mustaa.