Rakas Saloka,

Minulla tuli ihan paha mieli puolestasi. Onko ihmiset ihan tolloja, kun eivät ole niin nättejä kuin ne lyhdyt ym. ostaneet?! Nehän oli oikeasti tosi nättejä. Älä vain luovuta vaan laita jonnekin nettiin myyntiin ja kun jaksat niin lainaa vaikka kirjastosta käsityökirjoja ja yritä saada uusia ideoita ym. voi olla, että tämä kommenttini kuulostaa ihan tyhmälle ja varmaan olet nyt tympääntynyt, mutta minusta on ollut hienoa, että jaksoit tehdä niitä tuotteita ja mennä sinne ym. Toivottavasti isäsi ei joudu menemään sairaalaan. Yritä jaksaa ja toivotaan, että parempi päivä tulisi pian☺️❤️🙂👍

Kiitos sanoista AK.

Vanhempien pitäisi huomenna lähteä mökille muutamaksi päiväksi, mut isän kunto arveluttaa äitiä. Ilmeisesti siinä on jotain huolta aiheuttavaa kun äiti murehtii asiaa koko ajan.

Injektio meni ihan ok. Pääsin 10 minuuttia etukäteen sinne. Hiukan väsytti ja silmät menikin kii. Hoitajat sitten yritti pitää mua hereillä.

Kotimatkalla menin kauppaan ostaa kasviksia illan broikun rinnalle ja juotavaa ja jätskii illaks.

Eilen illalla sisko laittoi viestiä että on kiinnostunut niistä lyhdyistä. Yks face kaveri laittoi viestiä että haluaisi multa yhdet sukat ostaa. Pari ihmistä kaipaili ison miehen sukkia, mutta ne peruin ainakin toistaiseksi.

Yritin eilen tehä tota peittoa, mut se maistui puulta eikä oikee napannut tehä. Päätin sit lakata pitkästä aikaa kynteni ja kyl huomasi että en ole lakannut kynsii pitkään aikaa.

Mieli on edelleen maassa. Ei jaksa uskoa tulevaan. Kumpa eilistä päivää ei olis tullu. Mä jotenkin tajusin jo ennen että niin käy. Pitäisi vaan jotenkin osata nollata eilinen, mut se on vaikeeta. Ehkä aika parantaa haavat.

Toivottavasti isäsi tilanne paranee. Tiedän tuon tunteen, kun sanoit, että toivot, ettei eilistä olisi ollut olemassakaan. Minäkin olen joskus ajatellut noin ja silloin tuntuu, että elämä ei jatku siitä mihinkään tai tekisi mieli lopettaa kaikki. Minä olen niin monta kertaa ollut siinä tilassa ja taas muuttunut, että tiedän; parempi päivä ja aika tulee väkistenkin. Nyt vuorenkokoiselta tuntuvat, ikävät asiat etääntyvät ja haalistuvat, tulee uutta tilalle ym. Päivä vaihtuu, viikko vaihtuu, kuukausi vaihtuu, vuodenaika vaihtuu. Mekin vaihdumme, vaikka ei siltä tuntuisi. Kiva, että töistäsi on ollut kiinnostusta. Ihme, jollei olisi. Niin nätit lyhdyt.

Sanoin eilen illalla miehellenikin siitä sinun myyntitapahtumasta ja sanoin miehelle, että olen pahoillani puolestasi. Hänenkin mielestään ne lyhdyt olivat nättejä. Mitä mieltä olet niistä "Tilda"-tyyppisistä käsitöistä, nukeista jne. Minusta ne on aika ihania, mutta varmasti suuritöisiä. En oikein osaa arvioida, kun en itse tajua käsitöiden tekemisestä. Ainakin ne Tilda-kirjat on kivan näköisiä. Yhteen väliin olin kiinnostunut skräppäämisestä (tyhmä nimi) mutta en saanut aikaiseksi sitten aloittaa.

Voimia sinulle🙂🌻

Heippa kaikille! 🙂 Olen tätä joskus selaillut alusta ja vähän keskeltä ja näin lopusta. En tietenkään koko keskustelua jaksanut lukea kun tähän on kertynyt niin paljon kirjoitusta. Mielelläni toki olisin sen tehnyt, mutta ei ole riittävästi aikaa.
En oikeastaan tiedä miksi tänne nyt kirjotan, mutta haluan tsemppailla kaikkia teitä ketkä tänne on kirjotellut!
Ja aloittajalle sellaista, että mitä nyt luin ihan noita ensimmäisiä tekstejä niin vaikutat nyt paljon selkeämmältä ja jotenkin iloisemmalta... toki tekstin välityksellä ei välttämättä kerro kaikkea ja ei näe miltä toinen näyttää tai tunne tuskaa, mutta silti huomaa, että olet muuttunut parempaan suuntaan ja se on mukavaa huomata. 🙂
Itsellänikin on erilaisia psyykkisiä ongelmia joiden kanssa tappelen päivästä toiseen. Mutta pärjään kuitenkin ihan suht hyvin. Vaikka välillä on ihan tosi vaikeaa eikä jaksaisi tehdä mitään... toisaalta säännöllinen rytmi elämässä auttaa paljon.
Ja hei myös sinulle Saloka! Kävin kurkkaamassa noita sinun lyhtyjäsi ja ne on aivan ihania! Ottaisin mielelläni itselleni sellaisen. ☺️❤️ Tosi kauniin näköisiä.
Osaisimpa itsekin tehdä käsitöitä noin hyvin... joskus yläasteella viimeksi tein villasukat, mutta siihen se sitten jäikin.
Mutta hyvää illan jatkoja teille! 🙂🌻 Kirjottelen tänne taas joskus!

Olen pahoillani puolestasi kun luin joulumyyjäisistä,on todella ikävää ettet saanut myytyä tuotteitasi.Älä kuitenkaan luovuta jos tykkäät käsillä tekemisestä se on hyvää terapiaa ja ajankulua.

Kiitos teille ihanille tsempeistä ja kirjoituksista. Mieltäni lämmitti lukea täällä muutakin ku omia tekstejä. Tänne saa kirjoittaa.

...
Mun pitäisi siivota tä olkka, mut ei oikee kiinnostusta ole tarttua tähän kaaokseen. Pitäisi ottaa jätesäkki ja heittää siihen kaikki roskat suoraan ja sitten laittaa tavaroita paikoilleen.

Eilinen broikku meni suoraan roskiin. Paketin kun avoin alko haisee kananmuna. Äiti sano ettei tiä onko menny pilalle jo, mut heitä pois. Siinä oli eilinen päiväys. Tyttö ku tuli keittiöön, kysy heti mitä teen kananmunasta. Tänään on jotain jauhelihasta. Ideat on vähissä ja pitäisi loihtia jotain hyvää. Katotaan mihin kykenen.

Tyttö kinuu että sais kaveri tulla ens vkl kylään, yöksi. Hän ei ymmärrä että olen väsy. Vaikka kuinka yritän selittää, ni ei niin ei. Hän jankkaa niin kauan ku multa menee hermot.

Sossuun tarvii paperitkin lähettää huomenna viimeistään. Paperit olis kasassa, mut en vaa saa niitä kuoreen ja laatikkoon.

Kaipa sitä vois ton tuopillisen teetä jua ja sitten alkaa tarttua pussiin ja purnukkaan.

en ole vieläkään täällä siivonnut. Ei jotenkin jaksa ajatella sellaista, ku tyttökin huinii jossain ulkona. Pitää kehittää sille joku heijastin, jos enemmän pimeellä kulkee. Mut ne heijastimet maksaa ihan sairaan paljon, nykyään.

Sain yhet sukat myytyä. Pyysin 5 e ja ostaja sano et maksaa 15 euroa+ postit. Olen iloinen ja tämä antoi toivoa. Ehkä ne joskus menee kaupaksi, jotain kautta.

Tein ns. pyttäriä kasviksista ja jauhelihasta. Taas uusi ruoka ja mulle iski pelko. Pitää psyykata itteäni. Ei ne juurekset eikä liha ole uutta, siksi ihmettelen tätä pelkoa.

Kohta alkaa peli telkkarista. Tyttö tykkää kivaa, ku ei saa kattoo telkkaa.

Voitin pelkoni ja sain tosi hyvää ruokaa. Huomiseksi jäi vielä, joten ei tarvii tehä.

Tytön kanssa ollaan istuttu sohvalla. Mä tehny sitä peittoa ja tyttö kattonut youtubee.

Siivonnu en oo ollenkaan. Aloitan huomenna klo 7 siivoo täällä. Laitan musan soimaan ja sitten siivoan. Päivällä menen sitten päiväunille.

Olo on ihan ok. Hiukan on maha kipeenä, mut ei se haittaa. Ootan että pääsen nukkumaan. Tasalta (30 min) täällä talo hiljenee. Valot sammuu ja kuuluu va tytön satu cd. Toivottavasti noi tuikut parvekkeella sammuu.

Huomenna on huomenna. Saa nähä meneekö kaikki lyhteet. Rahaa me tarvitaan. Huomenna tarvii maksaa se soneran laskukin, ni ku lupasin.

Huomenna mun sohva sit lähtee ja uudesta ei ole tietoakaan. Joudun jonkin aikaa olee pelkällä patjalla, joka on lattialla.
Tänään siis on PAKKO tätä olohuonetta siivoo. Ehkä äiti tulee illalla auttamaan mua. SItä oikeastaan kaipaankin salaa. En saa ideaa miten aloitan ja mitä tehä.

Sisko kävi kaikki lyhteet hakemassa ja maksamassa. Sain 26 euroo. Sukat ei kelpaa kenellekään. Ehkä ne työni on sittenkin ihan ok. Äiti harmittaa kun lyhteet loppui ja hän ei saanut yhtään.

Sain sen rästilaskun maksettua. Melkein unohin senkin. Yllätykseksi jäi rahaa tilille niin että pärjään 22. pvä asti. Perutin samalla yhden kirjatilauksenkin.

Nukuin tossa aamulla tytön lähdettyä pari tuntia ja silti väsyttää. Yritän jua teetä, mut sekin tulee korvista ulos pikku hiljaa. Haluaisin va mennä nukkumaan. Pitäisi sitä siivousta ajatella.

Nyt on siivottu ja tehty tilaa sohvalle. Vielä kyl pyörä ja toi yks kukka tarvii siirtää pois tieltä. Kamalan paljon oli sitä hiekkaa olkan mattojen alla. Pitää varmaan ne tampata ennen ku laittaa sit joskus lattialle.

Isä on hiukan huonona ja pelkään sitä puhelinsoittoa äitiltä. Isä on eilen mökillä kaatunut suorilta jaloin. Oli sitten istunut nojaten patteria. Ihan tolkuissa hän oli kuulemma ollut, eli ei ole epileptinen kohtaus ollu. Jalat oli vissiin va pettänyt.
Isä oli ihan piipussa kun täällä hetken oli. Iloittee huomista jouluruokailua. Äiti sano että isä on jotenkin väsyneempi ja huonovointisempi, mitä ennen.

Äiti auttoi loppu siivouksessa niin että mulla meni hermot. Olen muutenkin henkisesti loppu, ni nyt olen vielä enemmän henkisesti piipussa. Onneksi saan nyt levätä tämän illan.

Tyttö kinuu joulutorttuja. Katotaan jaksanko huomenna lähtee kauppaan ostaa aineksia.

sohva haettu ja nyt on orpoa maata lattialla, pelkkä ohut patja alla. Uudesta sohvasta ei ole tietoakaan.

Henkinen tilassa ei ole oikeastaan tapahtunu mitään uutta. Ei yö tuonut mitään muutosta.

Saloka,

Ikävää tuo isäsi tilanne. Varmasti vaikuttaa paljon sinun mielentilaan, kun on tärkeä ihminen. Onhan se omaisillekin rankkaa ja kun ei tiedetä mitä tapahtuu ja tulee tuollaisia yllättäviä "kohtauksia". Täytyy olla kaikkien tuntosarvet ojossa kaiken aikaa. Onneksi isäsi jaksaa iloita jouluateriasta. En haluaisi puhua synkkiä, mutta totta puhuen itsekin odotan joulua eri tavalla sen jälkeen, kun oli se vakava sairaus. Nykyään ajattelen, että täytyy nauttia esim. joulusta, kun ei koskaan tiedä, mikä joulu on viimeinen. Ja niinhän se on tavallaan jokaisella, ei me voida tietää..Joten täytyy vain vaikka jouluruoista ja jouluvalojen katselemisesta nauttia.

Toivottavasti saat pian uuden sohvan. Ei kuulosta kovin mukavalle tuo patjahomma. voitko makoilla sängyllä? Onhan se sentään mukavampaa. Vai katsotko telkkua olohuoneessa ja silloin olet siinä patjalla? Jopas minä kyselen taas viisaita🙂

Ja jotta menisi vielä viisaammaksi, muistan kun mainitsit, että siellä ei ole käsisuihkua. Minä olen täysin riippuvainen käsisuihkusta. Eräässä asunnossa ei ollut ja sen asennusta odotellessa tein aamuisin (ja tarvittaessa) niin, että ennen pöntölle menoa laitoin teräskannuun lämmintä vettä ja siitä kaadoin sitten jalkoväliin ja pesin. Onhan se vähän vaivaalloista, mutta parempi kuin olla ilman pesua. Mutta minähän olenkin neuroottinen "sen" pesemisen suhteen.

Voimia🙂🌻

Kiitos AK kun jaksoit kirjoittaa pitkästi.
Juu olkassa mä makoilen ohuella patjalla tai sit istun tässä rikkinäisessä korituolissa. Kyl tämä lattian voittaa. Pitää va suhtautua myönteisesti tähän kaikkeen.
Isä jaksoi mennä sinne aaterialle ja oli illalla paljon pirteempi. Kyseli 2 kertaa koska tyttö menee sinne. mut käveleminen on hankalaa sen aivoinfaktin jälkeen ja polyneuropatian. Saa nähä koska hän ottaa avut käyttöön pitkillä matkoilla.

...
Mun piti nyt aamusta mennä vanhemmille, mut en jaksa. Kyl se äiti itekin osaa sen sohvan tilata. Ei mun tarvi mennä sinne kädestä kiinni pitää.
Reilu puolen tunnin päästä lähen hoitajalle. Saa nähä mitä hän sanoo.

Tähytulokset ei ole vieläkään tullu, vaikka 2 viikkoa tuli tänään täyteen. Saa nähä koska nekin tulee. Nyt on onneks maha ok. Kotiin ku tulen, teen pannukakkutaikinan uusista jauhoista ja paistan sitä sitten ruuaksi. Mulla va on noi suhteet hiukan hakusessa, mut kaipa se jotenkin luonnistaa.

Hoitajalla meni jotenkin. Kamalasti se yrittäis mua saada johonkin ryhmään. Kuulemma se antais sisältöä ja aktiviteettiä elämään. Puhuttiin asioista, niistä samoista. En kässää, miksi mun pitää siellä käydä ja aina puhua niistä samoista asioista.

Kotimatkalla kävin ostamassa tavallisen munkkirinkelin. Kotona säin sen sitten ja voi vitsi ku se on hyvää.

Munat on lämpeemässä, ja teen sitä pannukakkua tossa kohta.

Kävellessä hoitajalle, mieleen tuli eiliset syömiset. En syönyt eilen kun pelkkää grillattuu kanaa, enkä sitäkään paljoo. Se oli ainut kiintee ruoka mitä jätskin ja juomisen kanssa söin. Miten kauan mä tätä jaksan enää. Alan pikku hiljaa taas välttää syömistä. Olen lopettanut jo iltapalan syönnin. Eli syön vaan lämpimän ruuan, jos sitäkään. Lisäksi sitten jotain pientä, jos on nälkä.
Makkara on alkanut ällöö. Joku aikaa sitten söin sitä paketti tolkulla. Tuuttijätski on liian makeeta ja joskus pakettijätski ällöö.

Mulla on porkkanat, palsternakat ja porkkanat vieläkin tuolla jääkaapissa. Varmaan huomenna pitää ne keittää. Ei ne kauan siellä kestä. Jos ottais huomenna sellaisen keittiöpäivän ja tekis hommia siellä.

Mistä tässä alkaisi purkaa tätä päivää... No koitetaan jostain...

Aamulla tyttö laitto viestin että mun tarvii/täytyy mennä vanhemmille. Hetken päästä sit jo soitettiin. Siellä oli täys rähinä päällä. Äiti huutaa juttuja toisesta huoneessa, kiukuttelee ku ei tietsikka tottele ja kun kukaan ei kuulemma auta häntä.
Tyttö kiukuttelee, kun ei saa maata sohvalla.
Mä yritin sit jotenkin revetä miljoonaan osaan ja toivoa että pääsisin kohta kodin rauhaan.

Kaupan kautta sit tultiin kotiin. Mä aloin kattoo urheilua. jonkin ajan päästä tyttö halus alkaa pipareita tehä. Sit isäkin tuli jo tänne.

Iltapäivällä, kun siskolle sopi, lähdimme ikeaan hakee mulle sohvaa. Sekin matka meni tuskista, kun maha alko kipeytyä ja piti vessa hakee.

Nyt oon tässä yksin, Tyttö lähti seurakaveriksi taatalle, ku hän menee saunaan. Sohva on pahvilaatikossa vieläkin, eteisessä. Mietin, että en ole tänään syönyt vielä yhtikäs mitään, eikä ole yhtään nälkäkää. Taidan mennä tämän päivän nestelinjalla.

Maanantaina pitäisi aamusta lähtee isän kans neurolle. Isä on torstaina taas kaatunut. Saa nähä kuinka kauan sen jalat enää pitää. Neurolta isä lähtee omille teilleen ja mä lähen äitin kanssa kaupunkiin. Pitää KELAssa käydä. Kyselee hiukan papereita ja viä hiukan papereita.

Täällä on yöllä satanut lunta. Päivän aikana se suli ja muuttui sohjoksi. Illalla on alkanut pakastuu. Voi että niitä kirurgeja, jotka joutuvat katkenneita luita korjaamaan.