taata oli siskolleni puhunut jotain käärmeistä ja sitten se alko äitiä syyttää että lääkkeet on vääriä ja väärin annosteltu. Eili illalla oli aikamoinen riita äitin ja isän välillä.

TÄ päivä on raskasta elää. Heräsin 15 min vaille 12. Menin joskus 01.30 vasta nukkumaan. En jaksanut herätä. Jonkin ajan päästä oli pakko mennä vessaan. Sieltä takasin peiton alle maate. Ei vaan jaksanut. tiesin että lääkkeet on ottamatta. Melkein tunnin mä siinä makoilin ja sitten oli pakko nousta. EN jaksa tehä aamusmookkia. Ei oikee huvita. Tein sit teetä ja otin lääkkeet+ särkylääkkeen. Tulin sohvalle ja laitoin tv:n päälle ja tietsikan.

Mieli on tosi synkkä. Itkisin, jos pystyisin. Tiedän sen helpottavan, mut ei tuu itkua. Menisin suihkuun ja polttaisin ihoni, mut en jaksa riisua itteäni ja sitten taas pukea. TÄstä tulee tosi vaikea päivä.

Isä lähti aamulla geriatriseen kuntoutukseen. Alkaa siellä maanantaisin käymään.

Eilen tein yhtä kynttilälyhdettä, mut lanka loppui kesken. Ketuttaa sekin. Mun pitäis ettiä jostain lankaa, että voisin noita isompia lyhteitä alkaa tekee. Laitan kuvan tänne, ku jaksan. Yksi on jo valmiina. Yhdet sukatkin valmistui vkl:n aikana. Vielä pitäis jaksaa päätellä.

Olenko syvässä masennuksessa tai sit vaan niin pata laiska ihminen? Ensi viikolla on vissiin piikki, samalla kertaa pitäis käydä resepti uusimassa. Mietin, uskallanko sanoa lääkärille olotilaani. TÄmä on joku siainen. Ihan kivalta se tuntu, kun kävin kunttaria anomassa. Mut silti... EI mulla sellai IM ajatuksia ole, mut toi mitä eilen kirjoitin pyörii päässä koko ajan. Miettisin dosettia jakaessa (pitkästä aikaa), jos sittenkin ottaisin vaan rohkeasti tämän koko läpyskän tyhjäksi. Mitä menetettävää mulla enää on. Ketä mua enää kaipaa. Kaikilla on muutenkin parempi ilman tälläst vaarallista ihmistä. Lopulta sitten päätin laittaa va 3 pilleriä läpyskästä kullekkin päivää (normi annos). Mulla on va niin paha olla. En halua olla näin masis. en halua kokee tätä tunnetta.

Maha möyrii.Huutaa ruokaa. En halua syä. Jääkaapissa olisi riisipuuroa, mut en halua lämmittää sitä. Rahat on loppu. Eilen äiti toi mulle 2 jätskiä. Ne maistu sokeri kimpulta. Tahtoisin pepsii tai colaa. Haluan vaan jua, en syä. En tahoo sisuksiini yhtään ruokaa. Eilen oli pakko jua mustikkakeittoa, ku maha huusi. Maha ei ole tottunut tähän niiukkaan ruokaan.

Anteeksi synkistely...

Samat tunnelmat. Mietin olenko syvässä masennuksessa vai mikä oikein vaivaa, kun oleminen tuntuu kohta ihan mahdottomalle. Tuntuu yhtä-aikaa päässä, että kaikki sammuu ja lakkaa olemasta tai sitten pimahtaa ja tulee lopullisesti hulluksi.

Välillä tulee melkein paniikkihäiriöinen olo ja sitten taas lamaannus. Ja minua ei kans huvita syödä mitään. Vatsa kurnii tyhjyyttään. Itse asiassa olen ollut jo liian vähäisillä syönneillä ties kuinka kauan. Tiedän, että pitäisi syödä. Minä kans haluaisin vain juoda nesteitä ja pitää itseni niillä hengissä. Haluaisin vain kahvia, limsaa ja vichyä.

Saattaa olla, että olen mennyt flunssan ja syömättömyyden vuoksi heikkoon kuntoon. En tiedä. En osaa itse oikein arvioida.

Vatsassa möyrii. Ehkä antibiootti ärsytti sitä, vaikka olen kyllä ottanut maitohappobakteereita. On myös närästänyt ajoittain. Ja vituttaa ihan 24/7 tai pää on ihan tyhjä tai tekisi mieli purskahtaa itkuun.

Pimeys on kauheaa. Aivan hautajaistunnelma koko ajan.

Eipä siis kovin hyvin mene täälläkään. Mutta nyt onkin marraskuu.

Joo ja sorry vaan minunkin valitus täällä, mutta en osaa nyt muuta, kuin valittaa.

Väsy meinaa kyllä viedä kaiketi.

Voimia, voimia ja nukkumaan. 🙂👍,🙂👍 ja😴

ruoka maistuu pahalle, vaikka puuroon laitoin kuinka paljon va sokeria. Sitä oli pakko kurkusta laittaa alas. Äiti osti pari jätskiä, jotka taas maistu sokeripommilta. Osti äiti makkaraakin ja se maku oli niin ällöä. Eli ruoka etoo mua tällä hetkellä tosi paljon.

Suolisto ei sit kestänyt. Pyttyä on maalailtu hiukan turhankin paljon. Maha on kipee ja on kipee olo. Taitaa olla tulehdusarvot hiukan kohonnu.

Kävin mä ulkona. Äiti antoi hiukan lankaa noihin lyhtyihin. Nyt pääsen huomenna tekemään. Tänään en enää jaksa.

Isä on eilen enemmänkin sekoillut. EN viitti kertoa enemmän, mut laittoi mut huolestumaan enemmän.

Haluan va alkaa nukkuu... Sohvan vieressä oottaa pikku pullo colaa. Ei tee oikee sitäkään mieli jua.

Olen maassa, syvässä maassa...😭

Hei Saloka! En tiedä kuinka paljon apua tästä tekstistäni on, mutta halusin vain sanoa, että on hyvä että jaksat kirjoittaa ajatuksia tänne. Ihmiset kyllä lukevat näitä, minä mukaan lukien, ja olet ajatuksissa. Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, että kirjoitat rehellisesti, se on juurikin tämän keskustelualueen pointti. Kukaan ei syytä sinua synkistelystä, päinvastoin, turha leikkiä iloista jos ei tunne niin. Itsellekin on tullut tutuksi tuo "itkisin jos pystyisin"-tunne. Tuntuu että suru ja ahdistus valtaa mieltä, mutta kun on tarpeeksi monta kertaa löytänyt itsensä huutoitkemästä, ei oikein enää tiedä miksi tehdä niin, kun samat ahdistavat asiat pyörii elmässä. Kerrot, ettet oikein jaksa tehdä mitään, mutta olet saanut kuitenkin kynttilälyhteitä ja sukat valmiiksi. Anna rohkeasti tunnustusta itsellesi asioista joita olet saanut aikaan! Ja aina oman jaksamisen mukaan. Hyvä että on asioita, jotka jaksavat kuitenkin pitää liikkeessä. Jos sijainen tuntuu mukavalta, ja siten on sinun puolellasi, kerro vain rohkeasti olostasi. Mitä isompaa tukirengasta saat ympärille, sen parempi. Älä turvaudu itsemurhaan. Ei se ole koskaan sen arvoista. Omasta mielestä, ei ole niin toivotonta tilannetta ettei se voisi muuttua paremmaksi. Itseäkin kyllä ottaa oma elämäntilanne koville. Siinä missä ennen IM-ajatukset ovat olleet lähinnä viatonta ajatusleikkiä, nyt ne muuttuvat jo potentiaalisiksi tavoiksi käsitellä tulevaisuutta. Itsellä on kyllä vielä pitkä matka oikeisiin tekoihin, mutta pelottaa kuinka nopeasti IM-ajatukset voivat käydä tutuiksi. Paljon voimia sinulle sinne! Toivottavasti tämä päivä on edellisiä huomattavasti parempi!

Ihanaa että olette jaksaneet kirjoitella ☺️❤️ Oli tosi ihanaa huomata että täällä joku käy muutenkin kun stalkkaamassa. Tosin ei se ole kiellettyä. Käyhän mäkin stalkkaamassa aina välillä jossain, ainakin joidenkin blogeja. Mut just joo... Kiitos <3

Tulin juuri sieltä postista ja kaupasta. Äiti ja isä lähtimukaan, eikä mun tarvinut yksin mennä. Ostin isälle isänpäiväksi purkkiruusun. Hän ylpeänä kanteli sen kotiin. Hän saa kesällä laittaa sen mökillä maahan kasvamaan ja rehottamaan. Pitäisi vielä jonkinlainen kortti tehdä hänelle, mut ideat päästä on poissa. En jaksais pelkkää kukkakorttia alkaa antaa, mut ehkä siihen on tyydyttävä.

Postista tuli lisää askartelutavaraa. Pitäisi alkaa leimaa joulu leimoja paperille. Pitäis tehä jokunen joulukortti myyntiin. Pitäis tehä noita lyhteitä, sukkia päätellä. sydämiä ommella ja täyttää, eläinperiä kasata ja koristella. Miksi ei ole ku kk aikaa enää. Miksi aina kaikki jää viime tippaan. Olen miettiny, jos sittenkin jään tänäkin vuonna pois. Jollen menis ollenkaan ja kokeilen sit ensi vuonna. Mut tätä olen jo pari vuotta tehnyt. Siirtänyt aina ensi vuoteen. Ehkäensi vuotta ei enää tuu...

Laskuja on hirveesti. En tiä riittääkö raha ees. Kaikki turha on kielletty. Ostettava jotain helppoa ja ja... Puolet tavaroista jäi kauppaan. Unohin. Linja-auto lippu tyhjenee. Riittääkö matkat siihen kunnes saan rahaa kasattuu.

Ulkona taivas itkee. Miksi mä en itke. Tuuli riepoo oksia. Oli ihanaa kävellä sateessa. Tuli puhdas olo ja jotenkin kevyt. oliko se sitten jonkin asteinen itkeminen, en tiä.

Olen saanut makuaistin hiukan jo takasin. Alan maistaa colan maun jo ja makkaran. En jaksanut tänään tehä puuroa ruuaksi, joten ostin kaupasta melonisalaattia (hunaja- ja vesimelonia ja jotain rapeeta salaattia). Se oli hyvää, vaikka en oikee tota hunajameloa oikeen tykännyt. Liian makee mulle ja koostumus liian limainen.

Mun niin piti tänään tehä noita myynti juttuja, mut... Menin suihkuun. Siellä istuin ja kuuntelin musaa. Sitten menin sänkyyni ja torkahdin hetkeks. Tyttö oli sillä aikaa löytänyt kivaa Palma-lankaa ja ettinyt mun puikot ja sopivat puikot lankaan ja alkanut neuloo jotain pehmeetä.

Nyt tyttö on isovanhemmilla. Hän oli iloinen kun olin ostanut hänelle ison karkkipussin ja joka oli ihan oikeeta.

Itelläkin hiukan valoisampi fiilis. En ihan siellä maanpohjalla ole. Jaksan uskoa iltaan. Jaksan uskoa huomiseen. En pelkää huomista.

Mä en saa tehtyä tässä ajassa kaikkia valmiiksi. Mä en jaksa tehdä kaikkia valmiiksi. Mulla loppuu aika...

Kävin jo tuolla ulkonakin. piti käydä ostaa tytölle ruokaa. Hän kuulemma jää yöksi.

Huomenna on hoitaja. Sekin pelottaa. En taho mennä sinne. En taho lähteä mihinkään.

Voi ku olis ni kivaa, että voisin muurautua vaan sänkyyni peiton alle. Nykyään mut pakotetaan lähtemään, ni ku tänään. Miksi en saa elää omaa elämääni.

Ehkä mä meen sohvalle maate ja vaivun unholaan...

täällä tulee taivaalta jotain valkoista ja märkää. Joko ne tuhoaseet lentelevät märkänä rättinä naaman päälle ja aiheuttaa kolareita ja loukkaantumisia. TOnne ulos ei mee ees koira, saati meikäläinen. Mut tyttö on kiukkunen ku haluais mennä, mut ei yksin. Menis va yksin sin ja kattois kuinka kauan kestää et muuttuu lumiakaks.

mulla on jotenki ihme fiilis. Se normi ketutus on poissa. En tullu hoitajalta raamit kaulas. Ei ollu eka sana voi v... Mitä mulle on käynyt? Ei ees hoitsun jälkeen, suoraan vessaan, ni ei sielläkään tullu sitä v sanaa. Ihan ku olen unohtanut sen.

Uskalsin, läpi häpeän ja pelkoni, kertoa että näen, kuulen, tunnen ja haistan välillä ihan olemattomia. Hoitsu kysy, miksen ole ennen kertonut. Nyt kun olen miettinyt, että olen mä kertonut näköharhoista ja kuuloharhoista ennenkin, ainakin lääkärille.
Lopuksi ennen lähtöä,hän sano että voin soittaa hänelle, jos tähy alkaaenemmän ahdistaa ja pelottaa.

TÄ tunne, mikä mulla on, on jotenkin uusi. En osaa tälläisessä tunteessa olla. En tiä mitä mun pitäisi tehdä. Olen lamaantunut tähän tuoliin ja naputan tätä ihmeen rakkinetta (näppäimiä). Sain mä sentään täysjyväriisipuuron tulemaan. Saan 2 vko syä vielä kevyesti ennen ku tulee puurokuuri ja tyhjennys. En tiä miten pärjään sen puurokuurin aikana, ku maha hylkii kaiken. En voi mitään sellaista syä, mikä ei sula hitaasti. Taidan olla sit viikon 4 seinän sisällä.

Tyttö katteli noita lyhteitä ja sano että haluaa yhden niistä. Ei ne näköjään nii kamalia sit olekaan. Pitää tänään jatkaa aherrusta tässä ku saa hiukan selvitettyy ajatuksia.

En jaksa taas mitään järkevää tehä. Pitäis noita myynti juttuja tehä, mut jotenkin ei vaan jaksa.
Söin tossa pussillisen poppareita, vaikka ei olissaanut. Ihan sama. Ei mun maha taas kestä mitään.
Jotenkin tuntuu toivottomalta. Haluaisin niin itkeä. Se puhdistaisi. Rintaa painaa ja on huono olla. Katon suomen peliä.

Taidan mennä sohvalle...

Saloka,

Eilen oli minulla aktiivisempi päivä. Olin liikkeellä ja kotona siivosin. Illalla tosin makoilin ja söin herkkuja. Ei ollut niin huono mieliala.

Tänään taas vähän toisin. Tuo syvä pimeys ikkunan takana vie voimia ja saa mielen hieman apeaksi. Olo on muutenkin innottomampi, kuin eilen. Ei huvittanut lähteä kotoa minnekään. Mies meni. En jaksa joka päivä laukata tuolla kylillä. Haluaisin vain makoilla ja kuunnella radiota tänään ja syödä mitä huvittaa. Ja niin kait minä teenkin.

Elämä tuntuu tosi tyhmälle ja pää tyhjälle.

Anteeksi marinat, mutta en nyt osaa mitään pirteämpää kirjoittaa, kun en kerran ole pirteä.

AK, ei haittaa. Kiva että jaksoit kirjoittaa <3

Sain ja toivon että löysin kaikki laskut, maksettua. Rahaa onneks jäi.

kohta puolin tarvis lähtee vanhemmille, hakea tytön tavarat ja käydä kaupassa. Sitte tyttö tulee koko vkl kotiin. Saa nähä miten menee.

Eilen suunniteltiin tutun kanssa että hän tulisi tänne, mut tänään hän sit peru sen. Se sitten synkisti mieltä ja mieleen tuli, että ei ketään halua auttaa mua.

Vkl:n suunnitelmana olisi myynti tavaroiden tekoa mm. joulukortteja. Katotaan miten jaksan. Fiilis on että ei pahemmin kiinnosta. Ehkä mä laitan tytön auttamaan. Mahtaako se osata tehä jotain hienoja kortteja.

tytön kanssa tapeltiin. Pari tuntia oltiin puhumatta. Sitten menin tekee aselevon ja lopulta pikku hiljaa jätskin kautta tyttö leppyi. Mut riita ahdisti ja suututti. Alkoi tuntuu, että ei tässä elämässä ole mitään järkee.

Varpuset maalailee posliinia vieläkin. Koko ajan saa olla kusi sukassa. Ei voi ponnistaa ollenkaan, joten miten sit sohvalta nousee tai tuolista. En tiä onko tämä taas tulehduksen aktivointia tai mitä.

Tyttö ruinaa tietsikkaa, kai on annettava ja ite alkaa noita lyhteitä tekee...

Eilen illalla, tai yöllä, oli kuuloharhoja. Kuulin tytön kutsuvan mua,mut hän nukku ku tukki omassa sängyssä. Sit oli tunne että täällä kämpässä liikkuu joku. Onneks selvisin siitäkin taas ja sain joskus nukuttuu.

Pitäisi korttitarvikkeet kerätä ja alkaa tekee joulukortteja.

Saloka,

Kuulostaa kurjalle tuo vatsavaiva. Oiskohan tosiaan tulehdus aktivoitunut. Hyvä, että se tähy tulee (vaikka muistan, kuinka itsekin sitä silloin jännitin) mutta sen perusteellahan vaiva sitten saa "nimen" ja hoidon. Miehellä välillä kumartuessaan (vatsa kun painuu) pierut pörisee, mutta ei onneksi vielä muuta. Syönnin jälkeen kyllä usein "varpuset" hänellä tulee pönttöön. Ja syönnin jälkeen usein valittaa vatsakipuja. Mutta kun mitään ei löydy. On tehty kuvaukset, tähyt ja vaikka mitkä. Vaikea siihen enää mitään sanoa.

Minulla onneksi ab-kuurin aikana ja hieman jälkeen ollut ripuli loppunut. Pelkäsin jo jos se olisi jatkunut, että se p*run ab-ripuli jälleen iskenyt (siis se johon ne kamalan kalliit lääkkeet) mutta onneksi ei. Söin kyllä ja syön vieläkin koko ajan mh-bakteereita. Lacto-Seven on hyvä, mutta tulee kalliiksi koko ajan popsia.

Meni nyt vähän ripaskajutuiksi tämä, mutta mitä tässä muutakaan, kun aika tylsästi mataa tämä/nämä päivät rataansa. Hiljaiseloa ja välillä synkkiäkin mietteitä. Minkäs niille voi kun ne tulee niin ne tulee. Joka syksy.

🙂🌻