Sekava olotila. Suorastaan pelottava. Kädet tuntuu että on kevyet ja muutenkin tuntuu kevyeltä. Silmät painavat tonnin ja päässä tuntuu hiukan jäytävää kipua. Olen kohta juonut 2 litraa teetä. Johtuukoo se siitä. Mietin tässä, jos laittais pitkäks. TOsin mulla oli muuta ajatusta.

Löysin eilen kivan ranteenlämmittimen ohjeen ja haluaisin sen tehdä. Mulla on nyt aikaa. Pitäis vaan ettii sopivaa lankaa siihen. Ajattelin tehä porukoille kaikille ehkä semmoiset, eli 4 kpl ja ehkä ite vielä. Onneksi ne tulee ehkä nopeesti, kun on kahella puikoilla va. Pytyy tekee molempia yhtä aikaa. Mut toi langan valitseminen on ongelma. Ja sen hakeminen.

Porukka lähti mökille. Olen oman onneni nojalla. Maha on mikä lie. Ei pahemmin uskalla pieraistakaan. TÄ on taas tätä mun juttuani.

Eilen ilta valui pitkään.Ei tullu uni eikä matti. Aamulla nukuin tosi pitkään. Silti väsyttää. Huomenna on hoitajan aika. Pelottaa mennä sinne. Mitä se sanoo musta. Olen henkisesti lopen uupunut. En jaksa hoitaa itteäni, en ees hiuksia harjata. Jotain pientä jaksan, välillä, mut en mitään suurempaa. Olen miettinyt. En tiä olenko ossan tarpeessa. Sen päättää lääkäri.

mut nyt meen lepää ja kattoo jos saisin siitä hiukkasen voimia.

Nukahtamisongelmia, mut en halua ottaa lääkettä. Ne kumminkin lihottaa mua entisestään. Kamalasti hoitsu on tyrkkäämässä mulle pillereitä kouraan.

Hoitaja vihjaili taas painoa. Pitäisi liikkua ja sitä ja tätä. Suksikoon suohon kok hoitsu. Menis ite keppijumppaa tonne luontoon ja pitäköön turpansa kii. Eiks mul olekin ihana suhde hoitsuun. Kaiken huippu tänään oli, et se luuli et isäni on käyttänyt mua hyväks.

Maha kääntyi päivällä ja enteili pahasta, mut onneks pääsin kotiin.

Mansikkapuuroa tulossa. Kuinkahan kauan mä sitä keittelen tuolla. Eiliset jogurtit pitää heittää roskiin. Pakko oli puuroa tehä.

Huomenna on jännittävä päivä. Ahdistun siitä kun mietin, olenko kelvollisen näköinen. Mitä laitan päälle ja jne jne. Yks mikä on varma, mä en juo enkä syö mitään. Mahtaako tämä mun tapaama ihminen ymmärtää.
Aamupäivällä pitäis mennä hammaslääkärille. Kivaa men kaupunkiin poskipuuduksis ja turvoksis.

Isän polyneuropatia kuulemma etenee. Nyt sillä on pohje kipeenä. Sillä on jalkoja krampannut. TOivon va ettei jalassa ole tulppaa. Sanoin äitille, että koittaa juottaa isää hiukan enemmän, jos olis jotain pientä nestevajautta sittenkin.

Pitäisikö tänään tehä hiukan tattarilastuja iltaherkuks. Ne on onneks helppo tehä. Täytyy tässä miettiä...😑❓

Sieltä se sitten taas tuli, soitto että isä on lähdetty viemään kohti sairaalaa. Tällä kertaa kuulemma ekana tk:n kautta. Mä niin arvasin tämän.

Eilen illalla sain ihmeen hyvin nukuttuu. En kamalan kauan pyörinyt valveilla. Olisiko nyt se mörkö selätetty.

Pitäisi kohta lähtee porukoille ettii isän lääkelistaa. Sit sieltä hampuriin ja sitten kaupunkiin. Jännittää, mut olen päättänyt mennä sinne kaupunkiin ja h-lääkäriin.

Soitin tossa siskolle. Hän kerto että isä on aamusta ollut sekaisin ku seinäkello. Äiti tätä ei sanonut. Miksi se sitten siskolle sanoo. Saa nähä mitä ne sanoo niistä isän jalkakivuista. TÄytyy toivoo että niistä löytyy syy, jonkinlainen.

Isä on eilen siirretty kaupungin sairaalaan. Mitään muuta sellaista emme tiedä, tai mulle ei olla sanottu. Täytyy vaan oottaa, et joku kertoo lisää.

Eilen kävin yhtä täälläkin "pörräävää" ihmistä tapaamassa. Aika paljon hermostutti ja se rautatieasema ahdisti. Mut onneksi sain itteni ihan ok:ksi kun menin ulos oottaa ja kuuntelin musaa. Käytiin kahvilla ja sitten mentiin puistoon istuu ja kattoo maailman menoa. Puheltiin niitä näitä. Onneks loppuu kohden puheenikin oli parempaa (olin juuri ennen sinne menoa saanut 7 ampullia puudutetta suuhun) Mulla ainakin oli mielenkiintoinen iltapäivä. Hiukan vaihtelua. Kiitos sinulle.

Äiti soitti, pitäis lähtee isää kattoo. Viedä samalla isälle jokin lääke juttu. Mä niin luulin että saan tänään olla va kotona, mut ei näköjään. Tästä tämä mun pompotus sitten jatkuu ja sitten siihen tulee se, että äiti tuuppaa perseesnä huomenna tänne ja majoittuu tänne niin kauaksi aikaa kun isä on sairaalassa.

Ti on lääkäri. Mitähän se sanoo, kun sanon että oon henkisesti loppu koko elämään. Sanoin jo hoitajalle siitä. Sanoin siitä talon kattohommelistakin. Tällä hetkellä on ajatuksena hypätä linja-auton tai muun alle, kun menen sairaalalle. Haluaisin vaan tämän olon pois. Haluaisin elää puhtaassa elämässä, ilman että saan koko ajan pelätä, millainen paska fiilis tänään on ja mikä paikka on paskana tänään. Ja jos ei muuten paskaa ole, ni nyt on suolisto siinä kunnossa että käveleminen tekee pahaa. Eli tiedän nyt jo sen, että illalla päivystetään, kun joudun kävelee.

Mut mä taidan mennä muualle purkaa tätä paskaa fiilistä...

Tsemppiä niin paljon sinun Isälle🙂👍 Minullahan oli ennen yhtenään pohkeet kipeät, mutta ilmeisesti sytojen aiheuttama neuropatia minun jaloista on poistunut tai siis jalat kuntoutuneet, kun ei niiden kanssa ole enää mitään ongelmaa. Ja onhan pohkeeni vahvistuneet kun jossain välissä esim. pohkeiden lihakset oli ihan ruikut. Mutta siis tiedän, se ei ole kivaa, kun jalat vikoo. On minulla vieläkin silloin tällöin helposti kramppia ja suonenveto jaloissa ja joskus kovemmasta rasituksesta tulee sitä nykimistä "elohiiriä".

Anteeksi vain, mutta onko sinun hoitaja ihan pöllö?! Tuppaa pillereitä ja sitten käskee laihtua ja tuo isä-juttu..kuulostaa ihan sairaalle. Onpa tosiaan mahtava hoitaja. Vähän kuin se minun entinen "terapeutti", joka puhui ihan sekoja ja haukkui äitiäni aina, vaikka ei edes tuntenut äitiäni. Tuollaisesta puheestahan voisi jo nostaa rikossyytteen..siis siitä sinun isää koskevasta.

Kaikkia niitä onkin sairaanhoitoalalla ja meidän "hoitajina". Ovat hullumpia, kuin me konsanaan.

Kiitos tsempeistä, same to you🙂🌻

Päätä sattuu enemmän, mutta en suostu ottaa lääkettä. Hammasta purreen (jos se onnistuu) yritän pärjätä.

kävin isälle viemässä sen lääkkeen. oli ahdistavaa nähä isä, joka oli harmaa ja makasi peiton alla. Hän ei jaksanut ees päätä nostaa tyynyltä. Mä sit sain jonkun ihmeen yskänpuuskan, joten oli pakko lähteä pois. nyt mua harmittaa.

En taida tänään jaksaa tehä yhtikäs mitään. olen ni poikki. henkisesti on tosi rankkaa elää epätietoisuudessa ja ahdistavassa elämässä. Yritän päälle päin nauraa asioille ja hymyillä, mut aina se ei onnistu. nytkään ei pahemmin multa hymy irtoa. Taidan siis mennä hakee tuopillisen teetä, tehdä siitä oikee makian. En viitti pepsii avata viel. Ruoka onneksi on jo tehtynä, ei tarvii ku lämmittää...

Ihana yllätys AK, että olit jaksanut kirjoittaa. juu se hoitsu on pöllö, siksi äiti ja isä onkin sanonut etten saa heistä puhua. Yritä siinä sitten keksiä jutun aihetta siellä. Ei mun vanhemmat ole 100 % aiheuttanut mun maennuta eikä ylläpidä sitä. Mulla on vaan tapahtunut niin paljon sontaa, että olen niistä sairastunut.

Puhuttiin puhelimes tutun kanssa. Hän sano selvässti ettei ymmärrä masentuneita, eikä ennen kaikkea synnytyksen jälkeistä. Kun masentuneet sanoo koko ajan ettei jaksa ym. miksei tee ja lopeta sitä valitusta. voitte va arvata, millaisen haloon nostin siitä. kyl mä teen, mut siinä on aina joku.

No tänään olen sit tehnyt PK ja APK on päällä, puuro tulossa haudutuskattilassa iltapaloiksi. Hiukan tarvii siistiä olohuonetta ja vielä laittaa apk päälle. pyykit tarvii pistää kuivuu ja kuivat kaappiin. Suihkussa käydä. Lista on pitkä, mut pakko tehä ja jaksaa jostain ettiä ne voimat. Juoda sit teetä niin paljon että tulee kurkuta ylös. Ai nii, ruokakin pitää tänään viel tehä, tällä kertaa hiukan isompi satsi, ku tyttökin tarvii muutamaksi päiväksi ruokaa.

isästä en tiä mitään.

Eilen yritin taas sukkia neuloa, mut ei siitä mitään tullut. Pari kerrosta ja se oli siinä. Tarvii varmaan vaihtaa tekele, jos sitten onnais.

olen miettinyt ossaakin. Olenko siinä kunnossa. olisiko mun aika mennä rauhottuu ja pois näitä ympyröistä, selvittää ajatuksiani. Purkaa jonkun kanssa näitä ajatuksia, syvällisesti. Keksiä joku keino, millä pystyisin taas vapaammin hengittää. En tiä. Mua tarvitaan täällä. Ei äiti pärjää tytön kanssa kahestaan. Isää tarvii hoitaa ja huolehtii. Kuka laskuni maksaa? Jne jne... Olen ihan sekaisin...

lihapullataikina maustumassa. tällä kertaa lisäsin siihen ruusukaalia ja purjoa. Saa nähä millaista tulee. Ei kamalan vihreetä ainakaan, joten en lisännyt liikaa. Yritän saada va tytön syömään jotain muuta ku sitä ainiaista samaa. Tosin noi pullat menee suoraan pakkaseen ja tyttö saa syä kaupan pullia, joita mummi eilen toi.

Ei oikee ole huvittava fiilis. Ennemmin menisin sänkyyn takas nukkumaan ja olisin siellä koko päivän. Olo on tosi raskas ja haluton. Otin mä vastahakoisesti lääkkeet, mut en jaksa smookkia tehä. En taho laittaa suuhuni mitään muuta ku teetä. Suihkuun pitäisi mennä tänään. ootan että tyttö tulee koulusta ja sitten menen.

Äiti tressaa isää ja pelkää että loppu lähenee. En tiä mitä isästä on sanottu. pelottaa.

Ei niistä pullista tullu mitään pahaa. Olen niitä popsinut tässä niin, että pelkään mahani huomenna reagoivan kamalasti.

Tyttö tossa tuskailee, kun ketään ei enää halua olla hänen kanssa. Hänellä on aina ollut vähän kavereita.

Huomenna on lääkäri. Ahdistaa... mitä sanon siellä. miten se voi auttaa mua. Haluaisin itkeä, mut en kye.

Tyttö lämmittää kaupan lihapullia. Sain sen maistamaan yhtä mun tekemää. Hän karsastaa sitä ruusukaalia, ni ku mäkin.

tyttö tuskailee mun raha-asioista. miksi menin kertomaan sille. vähän välii tulee kysyy tai sanoo, että sen lääkärin on kirjoitettava se lappu.

Pitäis mennä ruokaa lämmittää. Olen taas teetä juonut nii että tulee kurkussa vastaa. Tietää ettei tänään enää sitä juo. Jos ruoka hiukan neutralisoi oloa.

Suunnitelmat taas muuttui. Tyttö jäi kotiin kun valittaa päätään. Lääke ei kuulemma auta. hän on sitä valitellu päätä kuluneen vuoden aikana niin paljon että pelkään hänellä olevan aivoissa syöpä. Mä en voi sille mitään. Soitin terv, keskukseen ja koitan ruinata ajan sinne. mut sit mun pitää myös kattoa se, että mulla on itellä menoja tänään.

olen niin loppu. Nukkuisin jos pystyisin. Haluaisin vaan tämän maailman loppuvan...

Minäkin haluaisin koko maailman ja kaiken vain loppuvan.

Makaan vain tylsänä..😞

Ak ☺️❤️☺️

Kävin hakemassa lisää kuntoutustukea. Ei musta tuu kalua eikä mitään. Olen ihan toivoton tapaus. v.05 on a torkkareita kelassa ja v. 06 b torkkareita. Eli .06 tähän asti olen ollut koko aikana kotona. Nyt tarvis jokin ihmeen tai jotain että palaisin työelämään tai kouluun.

Tyttö on suht ok. Sain sille suht nopeen ajan tk:hon, torstaille. Huomenna hänellä on koululääkäri. Toivottavasti jompi kumpi auttaa.

Tyttö oli innoissaan kun sai elämänsä ekan kirjeen, johon hän vastasi heti. Kirjoitti kuoren ja liimas postimerkin.

Mulla alkoi eilen närästää, ehkä noi lihapullat. Tänään on sit maha taas erii mieltä mun kanssa. Onneks ehtisin käydä lääkärissä ja isää moikkaamassa ja kaupassa.

Mulla näköjään on maha sitten tässä kunnossa. Sen kanssa tarvii va elää ja toivoa että se taas menisi paremmaksi.
Otin pitkästä aikaa smookin. Ei se oikee hyvää ollu, mut join silti. En saanut sekoitettuu tai siliäksi sitä. Mut tuli ainakin jotain syötyy heti herättyy.

Ootan tässä, koska lähemme äitin kanssa isää hakee. Äiti ei näköjään osaa mitään tehä yksin. Aina mun pitää mennä.

Mulla oli niin paljon suunnitelmia täksi päiväksi, mut ne kaikki meni härän pyllyy. Puhelimesta akkukin loppuu, enkä pääse sitä lataamaan. Loppuu sit kokonaan.

Laitoin tytön opellekin viestiä. Tyttö on ni surullinen, kun luulee ettei hänellä ole yhtään kaveria enää. Pelkäsi eilen ettei ole saanut läksyjä.

Olo on väsy. Mut silti hyvin jaksaa. huomenna tytöllä on lääkäri. Se jännittää. Pelkään että sillä on joku aivokasvain. En saa mielen rauhaa, millään.

Eilen illalla oli vaikeaa saada unesta kii, kun pelkäsin kaikkia ääniä ja kuvittelin omiani. Jotenkin sit sain unen päästä kii ja nukahin.

En haluu tänään syä aamupalaa. Join jo tuopillisen teetä ja mietin lisää juomista. Haluan va jua tänään. Ehkä illalla yritän ruuan tehä.

tyttö ei suostu syömään aamupalaa. Ei kuulemma ole mitään kaapissa. olis pitänyt jaksaa tehä hänelle puuroa.

Taidan mennä tytön lähdettyy takasin nukkumaan, että jaksan loppu päivän. Ehkä sitten elämäkin hiukan hymyilisi.

Aamulla tuli TAAS se pelottava puhelinsoitto. Isä on sairaana ja soitettu TAAS lanssi. Ehtisin vanhemmille, ennen ku isä vietiin. Isä oli pihalla ku lumiukko. Kattoi kattoa vaan ja jotain reagoi.
Me lähettiin sitten hetken päästä äitin kanssa tks:ään,kun äitin piti viä seurantalaitteensa pois. Matkalla ne soitti jo tks:stä ja halusi puhua. Äiti sano että hän tulee samantien käymään.
Käytiin siellä isän luonna. Hiukan jo reagoi johonkin. Silittelin hänen jalkaa, mut ei pahemmin reagoinut. Kattoi kattoa vaan. Kuume oli hiukan laskenut onneks. Antibiootti tippui koko ajan suooneen.Isä oli ollut nisekaisin, ettei osannut henkilötunnusta eikä ees syntymäpäivää kertoa.

Tyttö ei sellaireagoi mitenkään tähän. Oli mummille sanonut että ennemmin hän huolestuu sit,jos ei pitkään aikaa lanssia joudu soittaa. Emme salaa tytöltä mitään ja yritämme puhua jos osaamme.

Tämä taas vie mun mieleni maahan. Onneks eilen tein ruuan, ni eitarvi ku mikrossa lämmittää. En jaksa ajatella. Ostin kaupasta sitä ja tätä. Tyttö saa mennä koulun jälkeen ite kauppaan ostaa niitä tortilla aineksia. Hän saa tortilloja syä ja tehdä ite ne.
Eieln illalla ollu pääkipu ei tunnut laantuvan millään. Otin yöllä jo lääkkeen, että sain nukuttuu.

Siivota piti,mut en tiä jaksanko sittenkään. Tekis mieli va kaikki heittää parvekkeelta ulos ja toivoa että ne joku haluais.

En jaksa enää tätä vaikeeta elämää. En tätä kipua, en tätä oloa. Mahtaisko lääkäri laittaa mut ossalle, jos soitan ensiviikol sille? tosin en mä sinne voi mennä, ku mua tarvitaan kotona.