Olen va ollut tänään. Nukkunut ja maanut, väliajalla juonut teetä sokerilla. Pitäis ettii se hermesetas, että toi sokerinkäyttö hiukan loppuis.

Nyt vanhemmat kattoo täältä bb:tä. mua ei kamalasti kiinnosta.

Löysin netistä yhden tuotteen. Sellaista marjajauhetta. 1 tl jauhetta vastaa 1 dl marjaa. Niin tekis mieli sellaista hankkia, mut luulen että sitä on va netissä, jossain.

Ei tässä ihmempää...

Mä en tykkää tosta smookista. Mut silti yritän sen jua pois. En varmasti heitä viemäriin sitä. Tiedän nyt, et äiti saa noi loput pussit sitten. Siinä on joku marja, josta en pidä. Onko se se karhunvatukka, joka on mulle liian vieras.

Eilen joskus klo 17 aikoihin alko kylki kipeytyy. Siihen ei auttanut särkylääkekään. Pelkäsin että nyt sit se umppari pamahti. Onneksi sain unen päästä kiinni ja nukuin aamuun. Aamulla iloittin kivuttomasta olotilasta, mut sit alkoi outo olo kyljestä.

Ootan tuttua tulee tänne. Laitoin jo pesukoneen pyörii. Laitamme sitten yhdessä pyykit kuivuu. Laitoin teeveen kiehuu. saamme jua teetä. Pilkomme tänään bataatit ja porkkanat ja teemme keittoainekset niistä. Otan sivuun hiuna bataattia ja porkkanaa ja kokeilen niistä huomenna tehä kasvispihvejä.

Olen väsy. menisin kernaasti nukkumaan.

Sain mä jo soitettuu tähyynkin ja nyt ootan sieltä soittoa mulle. TOivvottavasti saan kunnon kalikkanukutuksen.

Minulla oli kerran jossain marjajutussa outo, vähän "karvaisen" kitkerä maku, josta en pitänyt ollenkaan. Mietin, että mikä ihme maistuu niin pahalle. No, se oli juuri karhunvatukka en tiedä onko sama siis kuin boysenmarja, mutta jompi kumpi niistä. Siinä on omanlaisensa maku.

Minä ostin viime pe sieltä vieraskaupunkireissulta eräästä suoramyyntipuodista neljää sorttia marjajauheita, kun meinaan smoothieen niitä tunkea (sitten kun raskin taas alkaa niitä tekemään..) maksoi jotain 2-4e/pussi. Ostin myös kuivattua nokkosta. Ihan talven varalle ajattelin niitä, että saisi jostain ravinteita.

Kun minulle tehtiin tähy niin sain yhden litalginin (suolistoa rentouttava kipulääke) ja yhden pamin. En tiedä tekeekö ne ihan oikeita nukutuksia tähyssä..En oikein kehdannut sanoa siellä, että ei tämä yksi mieto pami minuun kolahda mitenkään, kun muutenkin (silloin) vedin niitä kuin karkkeja.

Minä en jaksa ajatella syömistä nykyään lähes ollenkaan. Mieluummin joisin vain kahvia, enkä söisi mitään. Tuntuu, että KAIKKI mitä syön lihottaa vaan. Juon vain siis kahvia 2 kuppia päivässä ja kerran päivässä teen jonkun sössön, jonka pakosti syön ja illalla närpin jonkun pikkupalan. En tiedä miten on näin hurahtanut. Kait sitä vain alitajuisesti haluaa niin kovasti päästä lihoistaan eroon.

Vähän tympeä, synkkä päivä. Ikkunan takana sataa ja keltaiset lehdet lentää. Unettava, tylsä tunnelma ja tekis mieli huumata itseään jollain. Se on aina kun ilmestyy jotain huolenaihetta, kuten nyt miehen vatsaultra viikon päästä, jota jännitän ja vähän omiakin asioitani, aina jotain. Tuntuu, etten kestä enää tässä elämässä yhtään ainoaa stressin aihetta, etten alkaisi hermoilla. Kaikki pitäisi aina sujua täydellisesti niin olisi seesteinen mieli.

AK, tsemppiä teille ultraan. mun pitää katella noita jauheita jostain luontaistuotekaupoista tai vastaavista. olen jotenkin nyt sillä mielen että voisin yhen semmoisen ostaa ja kokeilla.

TÄhystä soitettiin ja saan sen kaikkein vahvimman lääkityksen kanyylin kautta. Tiedä sitä sitten, mikä se on. Nyt vierähti aika iso kivi sydämeltä, kun tiän että mua ymmärrettiin siellä.

...
Olen tänään tehnyt keittoa 6 litraa ainakin. Pilkottiin tutun kanssa bataattia, lanttua ja porkkanaa ja maustettiin. Yritän oottaa että se jäähtyisi, ni laitan pakkaseen. Pienen osan tein jauhelihakeitoksi ja syötiin tytön kanssa. Jopa tyttö söi, vaikka oli bataattia. Mulle on vielä 2 päivää keittoa ruuaksi ja sitten tarvii keksiä jotain muuta.

Olen pessy koneellisen pyykkiä. Laitoimme kuivumaan. Puhtaat laitoimme kaappiin. Ettisimme mun töitä kaapissta. Haimme mun vanhoja rintsikoita varastosta ja annoin tytölle. Kävin yhden pakastimista läpi. Nyt tuttu on tytön kanssa ulkona. Ootan koska ne lähtee, ni sitten mä voin alkaa ottaa illaks. Ottaa jätskiä ja limppaa.

Ei menny ei. Ne kengät mitkä äiti löysi. Nyt tarvii ottaa suunnitelma b käyttöön ja toivoo että jostain löytää vielä jotain kenkiä tytölle.

Sain eilen mattoa tehtyy niin paljon, että keltainen väri loppui. Tänään hain lisää kudetta. Tyttö oli valinnut oranssin ja sähkön sinisen. tänään pääsen jatkamaan.

tänään piti tehä asioita, mut äiti käskikin heille mennä aamusta. En mä enää jaksa alkaa mitään järkevää tekee. Voimat ihan loppu. taidan siirtää sen huomiseksi sitten.

Suolisto alkaa näyttää taas pahempia merkkejä. Miksi juuri nyt. TÄytyy vähentää syömisiä, jos se auttais. Mut mistä mä vähentäisin.

Tyttö kertoi että ope oli laittanut kiusaajat puhutteluun ja jos ne jatkaa vielä, ni sit joutuu reksin puhutteluun. Tyttö oli helpottuneen oloinen, eikä enää itkuinen. Silti hän pelkää mennä kouluun.

Huomenna yritän pitää kotipäivän. Ehkä mä siinä onnistun. Jo tekisi jonkun smookin aamupalaksi. En o tänään juonut ollenkaan ja eilen join muutaman hörpyn. Pitäisi laittaa noita mustikoita ja mansikoita noihin pusseihin, että on valmis sekoitus.

Tiedän, mitä on pelätä mennä kouluun. Kaikki sympatiani ovat tyttäresi puolella. Sellainen on NIIN syvältä ja aina sitä vain tapahtuu.

Minun koulunkäyntimotivaation kiusaaminen vei tehokkaasti. Ei paljon jaksanut keskittyä opiskeluihin, kun oli koko ajan masentunut, ahdistunut ja peloissaan. Lisäksi oli vielä ongelmat kotona ja sukulaisten kanssa. Tukea ei tullut mistään suunnasta, päinvastoin. Tuli turpaan, sekä henkisesti, että fyysisesti. Melko yksin siinä sai olla. Eipä ole senkään jälkeen mitkään opiskelu ja työpaikat pidemmällä aikavälillä napanneet. Rankka kiusaaminen on jättänyt leimansa loppuiäksi. Mutta se siitä..

Täällä sataa kaatamalla ja on harmaata. Yritän torjua ankeutta syventymällä kotipuuhiin ja viikonlopun valmisteluun.

Ehkä se kynttilä syttyy tänään minullakin ensimmäistä kertaa tänä syksynä🙂🌻

Yritän ekaa kertaa puhelimen kirjoittaa tänne. Saa nähä miten onnistuu.

Tä päivä on taas ni vaikee. Eilen illalla ei tullut uni. Sit ku tuli, ni nukuin kl 12 asti. Sit yritän va jotenki saada päivää käyntiin.

vanhemmat on täällä. Molemmat nuokkuu. Lähtis omaan kotiin. Tyttö on tietsikalla. En pääse siihenkään. Olen täysin umpikujassa.

hirvee mäkiä nälkä. Haluan hyvää, mut en tahdo lähteä ulos sitä hakemaa.

Päätä särkee 😭, mut yritän silti tehä asioita. Kävin kaupassa vanhempien kanssa. Sain ostettuu ruokaa tänne. 44 euroa siihen meni. Nyt ei tarvi tytön nähä nälkää, jos se joskus on nähnyt ees. Mulla on selvät sävelet mihin kaikki ruuat tulee.

Ruokaa pitäis tässä alkaa kohta tekee. Mietin millä maustais broikun. Ostin maustamattoman, kun se toinen vaihtoehto laitto mut närästämään viimeks.

Käin just suihkussa. Hiukan toi pääkipu helpotti, mut ei kokonaan. Ehkä menen nukkumaan hetkeks. Tyttö oottaa kaveria kylään.

Tyttö on ensi yön täällä. Seuraavaksi hänen on pakko mennä mummille. Mulla on aamulla herätys ja lähtö.

Saloka,

Kiva, että olette tyttäresi kanssa viettäneet aikaa☺️❤️

Syksy se syvenee ikkunan takana ja päivät kulkee omaa rataansa.

Täällä on kotosalla muhjattu ihan tuikitavallisia askareita, eikä ole ollut tarvetta minnekään pidemmälle lähteä.

Välillä ahdistuksen poikasta, mutta homma vielä ihan hyvin kasassa, vakaata epävakaata🙂

Hyvää Syksusunnuntaita sinne🙂🌻

Kiitos AK.

Mulla mielessä pyörii ajatus, jos menisin naapuritalon katolle ja hyppäisin sieltä alas. Kaikki varmaan tietää mitä siitä seuraa. Jotenkin olen henkisesti ni loppu etten jaksa enää. Koko ajan pitää huolehtia siitä ja tästä ja tosta. En jaksa huolehtia mistään enää. Haluan olla rauhassa ja lopettaa kaiken.

Mietin tässä, jos ottais ompelukoneen ja yrittäis sillä tehä jotain. Toi virkkaus ja kutominen ei oikein nyt nappaa. Mulla on niin paljon tekemistä ja alle 2 kk aikaa. Pelkään etten ehi.

Rakas Saloka,

Ymmärrän kyllä tunteesi. Joutuu paljon huolehtimaan, väsyy, voi huonosti, eikä saa sitä voimaannusta mistään. Minusta sinä tarvitset rakkautta, välittämistä ja hoivaamista. Niin kait me kaikki. Ja jotain kohottavaa kokemusta. Mutta silloin ei jaksa jos on väsynyt tai toivoton, silloin pitäisi saada vain levätä.

Älä mene katolle ja tiedän, että et mene. Olen seurannut elämääsi ja olet hirveän sitkeä ja vahva, mutta tiedän kyllä, että vahvankin kamelin selkä joskus katkeaa. En siis väheksy ajatustasi, mutta kuitenkin: Älä vaan tee mitään vahingollista.

Aina kannattaa katsoa seuraavaan päivään. Minäkin olen hyvä sanomaan, kun itse täällä otin pari pamia ihan vain tylsyyteen ja pinnan alla vellovaan ahdistukseen. Pimeä ja tylsyys aiheuttaa näkö-alattomuutta.

Odotan jo huomista, että saa taas alkaa uuden viikon rutiinit ja pääsee tästä joutilaisuudesta, joka ei sovi minulle ollenkaan.

Iso Hali☺️❤️

Kiitos AK sanoistasi. En mennyt. Se oli va ajatus mikä pääni sisällä on. Olen alkanut katella talojen kattoja sillä silmällä.Mut onneks niissä on niin korkeella portaat, ettei ehkä tämmöinen tankki pääse tai onneks ne on niin kivuttavia, että väsähdän jo tokalla kerroksella. Pitää keksiä joku muu ratkaisu.

Olen tosiaan aika kaput. Maha oireilee edelleen, mut ei ole ripulilla. Pelkään ja ahdistaa. Yritän olla muille iloinen ja jaksava, mut sit yksin lysähän ja vaivut epätoivoon. Nytkin on reilu tunti ja sit tarvii naamari laittaa päälle ja lähtee äitin kans isoon kauppaan. Just tulin piikiltä. EI mulle paljoo suoda lepoa. Ke-su mulla on lepoa. TOsin sitten tarvii hoitaa hoitaja ja h-lääkäri. Haluan vaa hakata päätäni seinään.

Juttelin tänään hiukan yhden ohjaajan kanssa. Ei se mikään terapia ollut, mut sain purkaa hiukan sydäntäni ja tuntea oloni hyväksytyksi. Pytyin puhuu jollekkin, joka piti mua normaalina.

Eilen erosimme tytön kanssa riidoissa ja pidimme riitaa aamuun asti. Nyt päivällä tyttö soitti ja ollaan näköjään ihan sujut. Sekin rassaa mua. En taho olla kiukkunen rakastamalleni ihmiselle. Hän on ni hienoja viestiä mulle tähän koneelle laittanut. Mut silloin ku olen pohjalla, silloin en jaksa uskoa että joku välittää musta tai jotain semmoista. Luulen silloin että kaikki ympäriltä va tahtoo päästä musta eroon ja pahaa mulle.

Olen ihan kuollut. Niin sisältä kun ulkoakin. Näen silmissä kaiken, masentavuuden. En jaksa uskoa huomiseen. On kipuja, mut niitä ei saa pois. Ruuat jää kurkkuun "törröttää". EI haluais ku jua va, kun se ei jää kurkkuun kiinni. En jaksa nauraa hauskuudelle, en itkeä surullisuudelle. Olen va kuollut.

Aamulla, tai päivällä, kun heräsin, en tahtonut nousta. Makoilin sängyssä ja toivoin että päivä menee ohi.

äiti pyysi mut kauppaan. Kysyi oliko mulla tosiaan ruokaa loppu viikoksi. Onhan mulla tuolla jotain. Sain häneltä 2 pkt jauhelihaa. Tänään tein 3 pvä ruuan + tyttö sai kans. Ei siinä paljoo ole. Ei tee mieli syä, vaikka oli herkkua. Huomenna ehkä keitän niihin vielä porkkanaa, jos jaksan.

Onneks eilinen Vesiripulointi ei jatkunut tänään enää. eilen illalla oli niin pahat kivut, että menin aikaisin sänkyyn jo.

Huomenna porukka lähtee mökille. saan rauhaa tänne ja alkaa miettii asioita. Toivottavasti ei tuu epätoivo vastaan ja ala mieli tekee tepposii.

Paha olla, tahdon pois... 😭