Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 02.09.2014 klo 15:22

Saloka,

Minulla myös tulee päänsärkyä aika välittömästi jos kahvi jää. Muutenkin siitä tulee epämiellyttävä ja hitailla käyvä olo. Kait se kahvi on buustausta, että pysyy tehokkaampana. Nostaahan se elimistön kortisoli eli stressihormonitasoja ja pitää siten vireessä. Yritän kuitenkin pitää kahvin kohtuudessa, muuten hypin seinille ja saan rytmihäiriöitä.

Jaksuja Päivään🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.09.2014 klo 18:23

Nukuin melkein 13 asti. päätä särkee edelleen.

kävin kävellen vanhempien kanssa kaupassa, tuolla hiukan kauempana. äiti osti mulle ruokaa. sit tultiin meille ja äiti ja isä siivosi täällä. Ei isä paljoo, mut kumminki yritti.

En va jaksa huolehtia tästä kämpästä.

Nyt on edelleen broilerkeitto hellalla. Olen ennen 17 aloittanut ja on vieläkin siellä porisemassa. Kohta on kasvikset varmaan kypsiä ja sit saa laittaa hmp:n siihen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.09.2014 klo 09:23

Kiitos AK.

TÄnään ei näköjään, ainakaan vielä, ole pää kipeenä. Mut väsyä puukkaa oikein olan takaa. Heräsin juur ja olisi pitänyt va nukkua kauemmin.

Tekis ni paljo mieli kaikkea hyvää. Onneks rahat on loppu, joten on ihan turha mennä kauppaan. En kehtaa enää vanhemmilta pyytää mitään, kun eilen otamani on jo mahassa. Tuli joku ahmimis vimma. Pakko syä ettei homehdu-tyyliin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.09.2014 klo 20:08

päivä alkaa olee pulkassa. Saatiin raahattuu vanhemmilta yks lipasto (mikä lie). lauantaina pitäisi jaksaa siivota täällä ja järjestää tytön huone uuteen uskoon, vaihteeksi. Su olis tarkoitus mennä yhteen myyjäisiä kiertää tossa lähellä. Perjantaina olisi tarkoitus mennä kattomaan tytölle paria kenkiä, jos vaikka mahtuisi hänelle. Siinä mun viikko sitten meneekin.

onneks huomenna tulee rahaa, mut mitä hyötyy siitä on, kun ei täällä ole kaupoissa sitä mitä mä tarviin.
pitää munia ostaa, jos la jaksamme tehä lettuja tai vohveleita iltapalaksi.

sain hiukan väsymystä pois, kun lähdin liikenteeseen. Syöminen aiheuttaa mahakipua ja epämukavaa oloa.

Huomenna lepään. Nukun aamulla ja kun herään, nukun lisää ja lisää. Sitten katon mitä jaksan tehä, jos mitään. Pitäis aloittaa ne tytön säärystimien tekokin. en tiä mitä mallia tekisin, kun en oikee osaa mitä mallia tehä. Ehkä hänelle riittää pelkkä raita.

Hyvää yötä / huomenta

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.09.2014 klo 10:58

Niille joil on paha olla
Cheek

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa,
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Ei koskaan matalaa aitaa,
alko tuntuu että hautaaki samalla kaivaa.
Aina ankara itseäni kohtaan,
vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.
Istuin pariisin taksis mietin et mä haluisin kuolla,
ajoin hautausamaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla.
Tottunu olee vahvin aina kaikist,
tutut unelmat oli muuttunu painajaisiks.
Pelkäsin huomista, en halunnu herää,
oli hetki kun en mistään mitään tajunnu enää.
Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas,
ilman apuu en ois enää tääl ollenkaan.

kertosäe:
Tää menee niille joil on paha olla,
kun elämä lyö sata nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä,
nyt aurinko paistaa horisontti siintä edessä.

kertosäe

Puhelin soi kesken haastattelun, mutsi kerto uutisen,
mut jo ennen ku vastasin mielessäni kuulin sen.
Jostain tiesin että isä ei oo täällä enää,
mun esikuva järven jäällä lepää.
Hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää,
ja se rikkoo äijän vaik on rikki jo ennestään.
Elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan,
vaik joskus tuntuu että tähän paskaan alkaa turtumaan.
Koskaan ei saa katkeroituu eikä liikaa kyynistyy,
ei turhaan jossitteluun syyllistyy, perhe yhdistyy.
Tää musiikist saa voimaa jatkaa,
vaik tänään ois paha olla, koitan jaksaa.

kertosäe 2x

Oon maannu lattialla,
miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanu keuhkot pihalle,
on tuntunut ettei pysty hengittää.
Mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakaan.
mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakaan.

kertosäe 2x

...
tossa biisissä on aika monta juttua, mitkä koskettaa. Olen sitä kuunnellut aika usein.

Aamu alkoi aurinkoisena,mut ei mun sisälläni. Näen vaan mustaa ja pahaa. Asiat tuntuvan olevan miljoona kertaa isompia.
Aamutoimet on melkein tehty. sain jopa yöpaidan vaihdettuu päiväpaidaksi. 3 päivää sitä paitaa pidettiinkin 24/7. Aamupalaksi join ½litraa light mehua ja 2 makkaraa. Sillä pärjäsin siihen asti ku maha päätti erii mieltä.

Jokusen tunnin päästä pitää mennä tytölle viemään rahaa. Samalla vois mennä kattoo mitä kaupaassa olisi. Tekis mieli jotain hyvää.

Kurkkua kutittaa ja yskittää. nenu on hiukan nuhanen. Kaipa tämä menee ohi samalla tavalla ku tulikin.

Käyttäjä arka kirjoittanut 04.09.2014 klo 11:53

Hei Saloka!
Ostitko kaupasta jotain hyvää itsellesi? Toivottavasti sait nauttia siitä. Millainen päiväsi muuten oli? Minulla on aika vaikeaa. Mies lähti juuri parturiin, olen vähän aikaa yksin. Tai on Jeesus minun kanssani, niin haluan uskoa. Millainen on sinun suhtautumisesi näihin hengellisiin asioihin, en muista olenko sitä sinulta koskaan kysynyt vaikka aina kyllä seuraan kuulumisiasi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.09.2014 klo 14:27

Arka, Ei mua kaupassa enää kiinnostanut ostaa paljoo mitään. Ostin lisää smoothietä, jos vaikka innostuisin sitä juomaan hiukan useammin. Kotimatkalla sit muistin, että olis pitänyt sitä ja tätä ostaa, mut ehkä meen huomenna taas uudelleen kauppaan.
Uskonto. Olen ex pyhäkoulu opettaja. Me käydään kirkossa, kun tyttö on siellä kuorossa ja kässäkerho on talolla. meillä on tuttuja seurakunnassa.
Iso kiitos ku jaksoit kirjoittaa.

...
tyhjä olo, mut samalla päässä vilisee juttuja ku muurahaispesässä kusiaisia. mistään en saa oikee kiinni. on ideoita, suunnitelmia ym. ehkä mä saan jostain jossain vaiheessa kiinni.

Käyttäjä arka kirjoittanut 05.09.2014 klo 04:06

Hei Saloka!
En nyt osaa oikein kirjoittaa mitään mutta haluan että tiedät että olet ajatuksissani, Mukavaa päivää sinulle!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.09.2014 klo 12:07

Kiitos Arka, niin säkin oot mun <3 koita jaksella.

Oonko mä ikinä teille kertonut, kuinka ihana isä mulla on. Mä niin tykkään hänestä. Hän yrittää auttaa mua joka käänteessä, jos mahollista. Nytkin. Makselin laskuja ja multa jäi 1.77 vajaaksi.Kysyin äitiltä, jos se vois siirtää mulle sen rahan. Loppujen lopuksi isä oli siirtänyt mulle 10 euroa. Nyt sain laskut maksettua. Mut mulle jäi vaan 8 euroa tilille. Sillä ei kamalasti hurrata. Mut on ainakin katto pään päällä, eikä ulosottomies tule oven taakse kyhnäämään. Kyl mä jotain loihdin jääkaapin, kuivakaapin ja pakastimen antimista. Teen vaikka riisipuuroa joka päivä. Tuleepa noita käytettyy sitten, ettei turhaan notku.

Olen aika väsy. Kipuja on hiukan, mut ne va ärsyttää. Kohta puolin pitää mennä niitä kenkiä koittelee. Saa näh meneekö koko 38 12 vuotiaalle. Eilen kun olin illalla siskon ja äitin kansa kaupoilla, ostin tytölle lenkkarit. Hän tarvi niitä. Nyt en voi ostaa itelleni. TÄytyy taas oottaa kuukausi. mun lenkkarit on ni kuluneet jo, ettei tosikaan, mut ku ei ole rahaa. Ei ole varaa ostaa ees rintaliivejä, joten kuljen ilman sitten. Tähän mennessä kukaan ei ole mitään sanonut.

Huomenna on rankka päivä. Tuttu tulee tänne yöksi. Siivoamme. Pesemme mun pyykit. TÄytyy jo tänään pistää ne pinkkaan, mitkä menee mihinkin koneelliseen. Teen meille italianpataa ruuaksi. Se on meidän kaikkien lempparia ehkä. Teen sitä sit niin paljon, että sitä jää mullekin sunnuntaiksi vielä. Toivon että mulla on herne-maissi-paprikaa pakkasessa, muuten en tiä mitä siihen laittaisin.

Eilen oli aika menokas päivä, ja syömiset päin h... Säi päivän aikana 4 grillimakkaraa, joguti ja 6 jätskiä. Niillä mä elin. TÄytyy tänään syä toi keiton loppu. Pitää visusti perse kotona. Toivon va ettei äiti tule iltahoitoon. Haluaisin va sohvalla maata ja kattoa telkkaa.

Mut joo, tällä mennään...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.09.2014 klo 15:47

iski totaallinen väsy ja voimattomuus, kun säin jätskii ja pari makkaraa. Nyt ajatukset on höyhensaarilla, mut en voi sinne mennä. Jotenkin on pakko va jaksaa iltaan.

Huominen pelottaa. Jaksanko siihen urakkaan, mitä ajattelin tehä.Mitä jos väsyn kesken. Pystynkö näyttämään sen tutulle ja tytölle.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 05.09.2014 klo 18:03

Saloka,

Ihan mielenkiintoisia kuulumisia siellä. Täälläkin on pitänyt vähän "kiirettä" kun on monena päivänä ravattu ympäriinsä. Eilen oli vähän tympeä päivä, mutta tänään taas järkevämpi. Ihanasti kirjoitit isästäsi☺️❤️ Minun isä asuu maailman toisella puolella, enkä näe häntä koskaan. Olen kyllä tottunut siihen. On kuitenkin aina kiva lukea jonkun toisen läheisestä suhteesta isäänsä.

Kiva, että sinun tuttu tulee sinne. Minulla on ollut samat rintaliivit käytössä varmaan sata vuotta. En edes kehtaa sano kuinka kauan. Ihmettelen miten ne vielä pysyy kasassa..vaikka oli halvat Seppälän liivit jo alkuunsa. Olen ollut jo monta kuukautta ostamassa uudet, mutta aina se sitten jää. Kaikki alkkaritkin ihan hirveitä kulahtaneita rättejä. Muutamat kauniit stringit, jotka ei nyt mahdu.

Puhtia puuhapäivään huomiseksi sinne🙂👍

Käyttäjä arka kirjoittanut 06.09.2014 klo 09:22

Hei Saloka!
Kiitos kun olet käynyt ketjussani, saan voimia siitä kun huomaan että joku seuraa taisteluani. Onhan minulla vaikea olo ja kuolema pyörii mielessä. Toivottavasti voit hyvin, jatka kirjoittelua, luen sinun kuulumisesi aina.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.09.2014 klo 09:27

Huomenta. Tyttö on jo melkein siivonnut/järjetänyt huoneensa. Mun ei ole tarvinut auttaa vielä. Nyt pakotin hänen hiukan lepämään, että jaksaa taas kohta jatkaa.

Eilen illalla sain tosi ärsyttäviä suolistokramppeja että soitin tutulle ja sanoin että laitan viestiä sit, jos tä päivä peruuntuu. Ne oli niin pelottavia. Ennen mulla on vasemmasta alamahasta sattunut, nykyään se on oikealta puolen ja aina pelkään että nyt se on umppari.

olo on väsy, mut kyl ton kaakaon jälkeen taas jaksaa hetken. pitäisi pieniä juttuja tehä täällä tämän päivän, ni sitten olis parempi olla. huomenna mennään aamupäivällä sadonkorjuu juttuun. siellä on varmaan arpoja ja jne. Sellainen pieni myyjäisjuttu tossa lähellä.

kiitos AK, kirjoitit. Isä on mulle tosi rakas ja pelkään että sekoon sitten ku hän lähtee pitkälle matkalle. isä on ollut mulle aina tärkeä. Ollaan mökkeilty kahestaan, rakennettu mökkiä ja jne. mulla on kivoja ja ei niin kivoja muistoja isästä. Isä ei ole ikinä mua mollannut nyt ku hän on tosi sairas. Kaikkia muita hän on haukkunut. Mulle on kerran va sanonut kun ostin kolaa. Kinanut ollaan, mut mä annan periksi, kun tiedän että hänen muisti temppuilee. Tossa yks päivä ku tuotiin tota lipastoa, isä ei pystynyt menee takaperin ja äiti sit alkoi siitä mollaa. puolustin isää ja sanoin tosi painavaat sanat äitille. mä ite näin että isä ei pystynyt takaperin kulkee. olen aika paljon isää puolustanut, kun äiti ja siskoni on sitä "haukkunut ja mollannut". en halua kuulla, kun ei hän sille voi mitään, jos sairaus muuttaa häntä.

Mut kaipa tässä vois miettiä pyykkien lajittelua ja sitten kattoo minkä pyykkikasan laittaa pesuun ekana ja minkä ei. Jäädä samantien oottaa tuttua, jos se vaikka tulis sieltä kohtapian.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 06.09.2014 klo 18:20

Saloka,

Kirjoitit kauniisti isästäsi. Siitä ymmärsin hyvin millainen teidän suhde on. Olet hyvä häntä kohtaan. Hieman pahalle tuntui, että äitisi saattaa mollata häntä noin. Ehkä hän on vain väsynyt isäsi sairauteen, mutta silti.. Itse olen aikanaan läheltä seurannut oman Vaarini muistisairauden etenemistä ja se tosiaan muuttaa ihmisen aivan eriksi vaikka jossain siellä kaiken takana on se sama rakas läheinen. Mutta välillä hän on aivan kuin eri ihminen tai monta ihmistä, erilaisia persoonia. Minun Vaari tuli välillä hyvin äkäiseksi ja vainoharhaiseksi, sekä jopa ilkeäksi meitä omaisia kohtaan. Minulla on hyvä suhde häneen ja olimme hyvät ystävät, minuakaan Vaari ei haukkunut. Ehkä vaistosi että olin ainoa hänen aito ystävänsä vaikka olinkin vain pieni lapsi. Toisinaan Vaari pelkäsi asioita, oli niin paljon kaikenlaista. Lopulta sitten melkein ysikymppisenä tuli yks kaks keuhkokuume, josta ei enää toipunut. Viimeiseen saakka olin sairaalassa äitini kanssa sänkynsä vierellä ja pidimme hänen käsistään kiinni. Hän puristi käsiämme todella lujaa, eikä halunnut ollenkaan irrottaa. Varmaan vaistosi, että lähtö on lähellä. Olihan se tavallaan surullista, olin silloin vielä aika nuori. Olen myös aikanaan työskennellyt dementiavanhusten osastolla. Ymmärrän ajatuksesi, että "sekoat" kun isäsi aika tulee lähteä. En minäkään ymmärrä miten voin joku päivä jatkaa elämää kun äitiäni ei enää ole. Nyt hän on jo 70v joten se päivä voi tulla milloin tahansa..tunnen että sen jälkeen olen aivan yksin maailmassa, koska hän on ainoa perheenjäseneni, siis omaa perhettä. Yritän vain olla ajattelematta koko asiaa enimmäkseen. Kun en sitä kuitenkaan ymmärrä.

Usein ajattelen, että olisi joku aikakone millä siirtyä takaisin aikaan, jolloin oli vielä lapsi ja vanhempien hoivissa. Vanhemmat olivat vielä "nuoria" ja koko elämä oli meillä kaikilla edessä..ja maailma aivan erilainen kuin nykyään. Tuntuu, että silloin oli aina ihana kesä tai kodikas joulu tai jokin lomamatka, hyvää ruokaa ym. eläimiä ja ihmisiä, joita ei enää ole. Tv-ohjelmia ja koteja, joita ei enää ole. Muistoja vain...

Tämä nykyinen elämä tuntuu välillä aivan "tekohengittämiseltä".

Toivottavasti olette jaksaneet touhuta siellä. Mekin täällä, mutta nyt alkaa fysiikka pistämään jo hanttiin.

Jaksellaan🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.09.2014 klo 14:41

Kiitos Arka ja AK kun kirjoitit.

Olen tällä hetkellä niin kipuinen ja väsy, etten jaka kirjoittaa. Olen 2 päivää siivonnut täällä ku pien hullu. Jossain vaiheessa se stoppi tulee. Nyt taidan pyhittää oloni sohvalla maaten ja isän kanssa kattoo formulaa.sitten sen jälkeen tarvii vessan tavarat laittaa takas paikoilleen ja alkaa tehä ruokaa porukoille.

Kirjoittelen lisää, kuhan saan hiukan voimia.