Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
HIukset harjattu ja pesty.
Ite pesty ja vaatteet vaihdettu.
koneellinen tiskiä tiskaamassa.
Ruokaa tulossa.
Kaipa tämä tässä menee. Silmät tuuppaa menee kiinni, jos pysähtyy. Päässä pyörii ajatuksia isästä ja kauhukuvia. EN ole käsitöihin koskenut, kun ei riitä voimia. Haluaisin vaan nukkumaan.
En tiä mis tyttö on yötä tai äiti. Mä joudun kumminkin herää 7 aikoihin ja lähtee 8 aikoihin. Illalla täytyy yrittää mennä ajoissa nukkumaan.
Ruuaksi on sotkotusta. Siinä on kvinoaa, hirssiä, tattaria, täysjyvä riisiä, jauhelihaa, kukkakaalta, parsakaalta ja porkkanaa. Syön taas sitä muutaman päivän. Jos saisin vaikka ihan pienen määränn energiaa.
Taidan mennä maate ja toivoa kuolemaa...
Sotkotusta🙂
Kuulostaa itse asiassa ihan hyvälle. Olin ihan, että wau! kun kerroit mitä kaikkea olet tehnyt, ihan hirveästi.
Minä olen tänään vain lenkkeillyt kroppani p-askaksi, eikä matkaa edes tullut, kuin kotinurkissa, huoh. Siitä on kyllä varaa parantaa ihan tuhottomasti. Mutta pakkohan se on jostain taas aloittaa, kesän jälkeen. Paremmat kengät kävelyihin saisi olla.
Tsemppiä huomiseen. Ehkä voisit sanoa lääkärille ihan suoraan. Tuskin ne kuitenkaan mitään kovin radikaalia voivat tehdä.
AK, ei se kamalan vaikeeta ollut. Yritän jotenkin tehdä terveellistä, tytön ja mun painon vuoksi. Mut aina niin ei.
...
lääkäri reissu oli oikeastaan ihan turha reissu. En saanut ees lämmintä kättä. Mun pitäisi kuulemma nukkua, et sit en olisi päivällä väsy. Tottelin tätä sitten kotiin tullessa ja nukuin 3h päikkärit. Heräsin siihen kun äiti soitti ja ärisi kun en vastannut hänelle ennen.
Kuulin myös että mun lääkäri taas vaihtuu. Jotenkin mun onni...
Äitin kanssa ja tyttö auttoi hiukan, imuroisimme, siivosimme ja pestiin lattiat täällä ja laitettiin matot lattiaan.
Koko päivän on satanut ja nyt paistaa aurinko.
Isä menee ensi yönnä unitutkimukseen ja varmaan pääsee sit kotiin. Sillä oli eilen mennyt kanyyli tukkoon eikä enää saatu uudelleen. Tulehdusarvot edelleen 61.
Aamulla menin äitin mukana heille hetkeksi. Sitten lähin postiin jossa mulla ootti pari paitaa ja ne puhelimet.
Sit jaksoin olla hetken ulkona ja sit menin nukkuu äitin sängyllä. Nukuin 2-3 tuntia ennen kun tyttö tuli koulusta ja orkesteri oli valmis.
Äitin kanssa kauppaan ennen kun tultiin tänne meille. Nyt katotaan kun tyttö kiukuttelee ja katotaan telkkaa.
Yöllä tuli ruhtinalliset 5 tuntia nukuttuu.
Aamulla soitin tk:hon ja sain kun sainkin ajan aamuksi. Kävin sit lääkärissä. Hän ei oikee voinut mua auttaa, mut otan u-näytteen ja huomenna menen kiire labraan. Taidan olla aika huonossa kunnossa.
Kaikki mitä täksi päiväksi suunnittelin, joudun luopuu. Ei yksin kertaisesti ole voimia leipoa eikä siivota.
Saloka,
Iso hali sinulle. Lääkärihommat on niin ärsyttäviä, sen tiedän. Ja u-näytteen kiikuttaminen on tuttua puuhaa (viitaten kesän 2013 paskaralliini..)
Se on turhauttava ja masentava tunne, kun kokee olevansa huonossa kunnossa. Se lyö mielen matalaksi.
Yritä jaksaa Ystävä☺️❤️
Kiitos AK ☺️❤️
En sit menny labraan. Äiti ei päästänyt. Mun piti mennä hänen kanssa isää hakemaan. Yritän huomenna mennä labraan, mut nyt tuntuu että mitä hittoa mä siellä teen. olen niin ummessa ettei tosikaan. Olenko sit parantunut vai mitä tämä taas on. Söinkö jotain kiellettyä ruokaa. Oliko toi riisipuuro mitä joku päivä sitten söin, kiellettyy.
Olen vaan niin täysin kyllästynyt ja loppu tohon suoliston kuntoon. Jos isällä on keuhkot kaput, ni mulla taitaa olla suoli.
Isällä on sit uniapnea. Sai sen laitteen kotiin. Eliniäksi.
Isä siis pääsi kotiin. Saa nähä kuinka kauaksi aikaa, kunnes TAAS menee lanssilla päivystykseen.
En jaksa tänäänkää leipoa. En jaksa mitään. siirrän taas kaiken päivällä eteenpäin.
Huomenna tarvii labran jälkeen mennä ostaa lääkkeitä. Pitäisi tänään kirjoittaa ylös, mitä kaikkia lääkkeitä mä tarviin. Kauhulla ootan sitä hintaa. Meneekö mun kaikki rahat siihen sitten.
Jotenkin tuntuu kummalta. Alaselkä on kipee. Alamaha 8suolisto) on kipeenä. Väsyttää ja voimat on poissa. Ehkä tämä tässä menee, kun alan lepämään. Pääkin kertoo että ukkosta on ilmassa.
Kiva, että isäsi pääsi kotiin. Eihän siellä sairaalassa kukaan halua kauan olla. Hyvä sekin, että hän sai sen laitteen. Joillekin on siitä paljon apua. Minun miehellä oli se laite koekäytössä, mutta hän ei hyötynyt siitä tai sen käyttö ei jotenkin onnistunut, en tiedä. Hän on kyllä harkinnut, että jos hakisi uudestaan sen ja kokeilisi.
Mietin, kun kerroit tuosta suolistoasiasta, että onko sinulla joku diagnosoitu suolistosairaus vai onko kyseessä ns. "ärtyvän suolen oireyhtymä"? Muistelen kyllä, että sinulla oli viljat kielletty, keliakia? Maito? Suolistobakteeritkin on kyllä hyvä aina tutkia jos ongelmat jatkuvat.
Saatko sossusta apua lääkkeiden hankintaan? Ajattelin jos olet kuntoutustuella niin silloinhan sossun kuuluisi antaa maksari niihin lääkkeisiin.
Jaksuja🙂👍
AK, ei mulle olla tosta suolistosta muuta sanottu ku että se ärtyy. Keliakiaa mulla ei ole, mut saan gluteenista oireita. Maito on kokonaan kielletty, se on verikokein todettu myös.
Ei mun suoli olekaan kunnossa. Mikään ruoka ei ole eilen sulannut. Kiva tässä sit olla. Syön ihan turhaan kaikkea.
mieli menee joka vessa reissu enemmän epätoivoon. Viihdyn ennemmin yksin pimeessä huoneessani, kun tytön kanssa telkkaa kattoes. Itkisin, jos pystyisin. Sulkeudun yksinäisyyteen ja epätoivoon. En jaksa uskoa että huominen olisi parempi. Ehkä tällä hetkellä jaksan vaan sillä tiedolla, että saan tytölle antaa hänen synttäreillä hänelle uuden puhelimen, sellaisen jota hän on ruinannut jo kauan.
Tein jauhelihakastiketta ja spaghettia ruuaksi. Saa nähä mitä se tekee. En jaksa mitään erikoista burmee ruokaa tehä. Tyttö söi 2 annosta, joten ei se varmaan ni pahaa ollu.
Kävin siellä labrassa tänään. Hyvin meni ja 3 pulloa verta otettiin. Pisto oli vuotanut hiukan, mut onneksi oli tuppo päällä. Vastauksiin menee 2-3 viikkoa. Niin kauan joudun kärsii...
Apteekiin meni hiukan alle 50 euroo. Eli puolet melkein rahoista joita sain. Mut nyt on sit hommattu nekin.
😭
tuttu teki oharit TAAS. en ees muista kuinka mones kerta tällä viikolla. Ehkä mun tarvii va uskoo, että se ei halua auttaa mua. Pitää vaan yksin rämpiä täällä.
Olo on tosi hakattu. En taho siirtyä sängyltä muuhun ku vessaan. Tämä on turvallinen paikka, ulkopuolella on pahuutta.
Mennään jonkun ajan päästä vanhempien kanssa kauppaan. En haluis sinnekään mennä. Haluaisin vaan olla ja kuolla. Mitä järkeä mun on enää täällä maailmassa olla?
Tyttö tuli. Kattoo telkkaa. Ei kiinnitä paljoo huomioo muhun. En ole saanut halia enkä mitään muutakaan. Jotain ollaan puhuttu. Kerran oli vierellä.
Mulla on tosi paha olla. En usko että tästä noustaan. En näe tulevaisuutta enkä mitään muutakaan.Kaikki on mustaa. Haluan pois. Kauas.
Tossa jokin aika sitten ukkosti. En jaksanut välittää siitäkään. Makoilin sängyssä ja toivosin että salama iskisi kotiin ja kuolisin.
Taidan mennä nukkumaan takas...
Ikävä, että sinulla on huono olla.
Minäkin ajattelen aina jos olen masentunut ja varsinkin silloin, kun olin pitkään hyvin masentunut, että sänky varsinkin on turvapaikka. Makasin vain sängyn päällä ja tuijotin ikkunasta ulos ja mietin IM. Sikäli kuulostaa kyllä hyvin tutulle ja tiedän, kuinka ikävä tunne se on, vaikka ei siitä silloin edes jaksa piitata, että se on ikävä tunne, ei sitä enään ajattele.
Kiva, että jaksat kirjoittaa tänne. Minä ainakin haluan lukea sinun kuulumisia joka päivä ja jos et ole kirjoittanut niin mietin kovasti mitä sinulle kuuluu?
Kaikki vaivat on niin syvältä. Minulle ei tarvitse tulla kuin pienikin vaiva niin mieliala saattaa romahtaa siitä. kait sitä on vain kärsinyt jo niin paljon liikaa, ettei enään kestä mitään siihen suuntaan.
Kurjaa, että tuttusi tekee ohareita. Ei kuulosta reilulle. Ei ihme jos sinua masentaa.
Minäkään en osaa tämän viisaampaa sanoa, mutta ajattelen sinua ja toivon sinulle parempaa🙂👍
AK ☺️❤️
nyt sain sitten itelleni niin pahan olon että ei tosikaan. Tuntuu että maha räjähtää, suoli sattuu, ei tee mieli mitään laittaa kurkusta alas. En mä sen enempää ole syönyt. Jotenkin vaan sit täytyin niin äkkiä.
Käytiin tytön ja vanhempien kanssa kaupalla. Tuli taass ostettuu kaikkea epäterveellistä p... Äiti ja isä jäi sitten vielä meille hetkeks, ennen kun jatkoivat matkaa kotiin. Tyttö lähti juuri isovanhemmille.
mieliala ei ole kohonnut. En ole sängyssä ollut ollenkaan. olen tosin sohvalla maannu peiton alla ja kattonuit 3 kk vanhoja sarjoja tallennuksesta.
Ehkä huomenna on parempi päiä, vaikka en osaa ajatella että niin on.
Hei Saloka!
Ikävä tuo sinun vatsasairaus. Toivottavasti se vähän hellittää. Minäkin olen makoillut paljon sohvalla. Minkä ikäinen tämä sinun tyttösi on? Minun tytär on 16 buotias. Joudut sitten joka päivä ruokaa laittamaan kun on lapsi. Niin minäkin. Eilen tosin lämmitimme vanhaa spgettia jauhelihakastikkeella ja illalla tein lämpimiä voileipiä. Nyt heräsin yöllä valvomaan, saatko sinä hyvin nukuttua yöllä. Minullakin on kuolemantoiveita. Ajattelen ihan samalla tavalla että salama iskisi ja kuolisin. Voimia sinulle ja hyvää sunnuntaita.
Kiitos Arka kun "kävit". Mun tyttö täyttää 12 alle kk päästä. Siihen aikaa pitäisi sossuun soittaa ja varata aika. Ja kaikkea muutakin tehä. Kyl hän osaa mikrossa lämmittää ruuan, mut en päästä vielä hellalle touhumaan.
Maha on onneks hiukan parempi taas. Mut eilen oli tosi tukalaa olla ja miettisin onko tässä enää mitään järkeä. Onneksi tänään on jo parempi päivä.
...
tyttö kattoo leffaa ja haluasi munkin alkaa kattoo. Kävin kaupassa ostamassa juureksia ja samalla hakemassa tytön kenkiä. Puhuttiin mun tekemästä juuressoseesta ja siitä mitä kaikkea siihen voin laittaa. Tällä hetkellä siihen olisi menossa... kesäkurpitsaa, porkkanaa, kyssäkaalia ja bataattia. Saa nähä millaista tulee ja sitten pakastan jäljelle jääneen soseen myöhempään käyttään joko sosekeittoon tai leipätaikinaan.
En edelleenkään saanut itteäni niskasta kii ja tehä leipää. Miten ihminen voi olla näin laiska. Ei vois olla kamalan iso työ laittaa ainekset kulhoon ja kone päälle ja sitten se taikina vuokaan ja nostatus ja uuniin. Mut tällä hetkellä se on ylivoimainen. Ehkä huomenna saan itteni tekemään.
Iskä tulee ehkä kattomaan meille formuloita. Mä hiukan niin kun tarjosin hänelle tulemaan. Isä sano et miettii.
olen taas yöllä 4 aikoihin kukkoillut täällä ja miettinyt maailman menoa. Olo on ihan siedettä. voimia ei ole oikee.