Saloka,

Onneksi voit mennä vanhempiesi luokse jos iskee paha olo. Tosin ainahan sitä ei jaksa tai pysty silloin menemään.

Minä en pysty kraanavettä juomaan oikeastaan ollenkaan. Tulee huono ja "vetinen" olo siitä. Juonkin vain vichyä, limsaa, jotain mehuja. Niistä tulee sokeria liikaa, mutta en jaksa välittää. Sanon itselleni, että nyt helteillä voi tehdä poikkeuksellisia, tyhmiä tekoja🙂 Kaikki menee nyt helteen piikkiin, kun ei todellakaan jaksa ajatella saati tehdä mitään järjellistä. Syön vaan sitä mikä maistuu. Aika vähän lopulta tulee syötyä. Sitten mitä syö niin se onkin sitten patonkia, leikkeleitä (alan kyllästyä tuohon..), limsaa, kahvia, kakkua, jäätelöä, makkaraa ym. Olisin luullut, että painan jo 1000kg tällä kalorimäärällä, mutta ihmeesti en. No, 2-3kg lisää ja tuvotus aika järkkyä (myös kuumuus tekee sitä..)

Vaihtelee päivästä toiseen. Tänään en välitä yhtään siitä jos näytän fättärille. Huomenna jo saatan haluta maailmassa vain laihtua. No, niin kauan kuin helteet kestävät niin en tule järkeistämään syömistäni, koska en jaksa/viitsi/välitä. Samalla herkkujen syöminen käy minulle pienestä "kesälomasta", kun en ole millään dieetillä.

Tänään olen ollut enemmän tyytyväinen itseeni yleensä niin silloin siedän paino-ongelman paremmin tai se ei vaivaa minua niin paljon. Sitten kun itsetuntoni romahtaa/masennun alan vihata lihavaa itseäni. Mieliala vaikuttaa niin paljon.

Mies päätti jaksaa tehdä ruokaa. Keittää perunoita. Taidan minäkin syödä pari. Vaikka tonnikalan ja sipulin kanssa.

Päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin🙂👍

ak ☺️❤️

En sit jaksanut tänään ruokaa tehdä. Koitetaan huomenna sitä sitten. Söin paketillisen makkaraa sit ruuaksi.

Tyttö selvis uimasta selvin nahoin. Sortsit on hingannut hänen reisiä niin että punoittaa. Tarvii rasvata muutaman päivän.

Lupasin kokeilla huomenna jaksaa ommella tytön kanssa. Hän tekee suunnittelemansa laikkua valmiiksi ja mä voisin tehä sydämiä myyntiin kankaan tilkuista. Mietin va, kehtaako semmoisia myydä ja kuinka halvalla.

Ne saadut sukkalangasta tehdyt sukat almistuu hitaasti, kun hiki voittaa tekemisen.

Join pepsi pullon jo tyhjäksi joten laitoin pulloon mehua.Sitä tulee sit juotuu tässä illan mittaan.

Eilen tuttu tuli ja siivosimme yhden kaapin melkein kokonaan. Sieltä löytyi aarteita tytölle ja mä löysin jopa 5 vuotta vanhan hobby hallin kuvaston. Ei ole tarkemmin niitäkään laatikoita katottu.

Tänään sit makoillessa tein hullun ajatuksen. Lopetan juomisen. tai ainakin teen sen minimaalliseksi. Haluan taas pystyä hallitsemaan itteäni jotenkin.TÄllä hetkellä en pysty hallitsemaan itteäni millään.

Tyttö on ilmeisesti menossa uimaan tänään. Joten mulla on rauhallista täällä. Yöksi hän tulee ja saa mennä omaan sänkyyn.

Mieliala alkaa ilmeisesti laskee. On hällä välii fiilis ja muutenkin. Ehkä mä meen kattoo telkkaa ja koitan kutoo sukkaa hiukan.

olen tänään ollut ku nukkuneen rukous. Nukkunut sohvalla, vaikka ei ole väsyttänyt. Sit hereillä olon aikana hikoillu ku porsas. Nytkin on housut ja paita ihan märkänä.

Yritin tossa sydämiä leikellä, mut ei siitä tullu mitään. Ei jaksanut keskittyy eikä istua lattialla. Jostain pitää jotain kanttinauhaa ettii/löytää että pääsis ompelee niitä sydämiä kuntoon. Sit pitää ettii niitä nappeja että pääsee koristelee. Mietin, jos laitan vaan nappeja koristeeksi.

Tyttö soitti äskön uimasta. On tulossa kotiin, kun alko ukkostaa. Kerroin hänelle että lähtee sitten kotiin heti. Saa nähä millainen ukkosmyräkkä tulee olemaan.

Söin eilistä porkkanariisiä ja broilerkastiketta. Oli ihan hyvää. Tyttö saa syä kun tulee.

yö meni taas melkein valvoes. Enkä sit aamullakaan pitkään nukkunut. Tyttö nukkui omassa sängyssä, joten se häiritsi unta kanssa.

Aamulla toimintaterapiasta soitettiin. Se kurssi mitä kävin syksy-keväällä, maksaa nyt 80 euroo.Ei mulla ole semmoisia rahoja laittaa. Tosin en ees tiä jaksanko mennä ja käydä sitä.

Isä on ollut tänään taas tutkimuksissa.

Olen nii väsy. Nytkin tekis mieli mennä va nukkumaan. yksi lasku pitäis maksaa, mut en jaksa mennä hakemaan pankkitunnuksia mun huoneesta. Tyttö tulee tunnin päästä syömään. Sit tarvii kysellä koska hänen tarvii mennä taatan luokse, jos he menevät saunaan tänään. Kotitöitä olisi, mut en jaaksa tarttua mihinkään. Haluaisin vaan nukkua ja olla.

Kävin äitin ja isän kanssa kaupassa ja taas joutusin kokemaan kuinka ihanaa on, ku maha on vesiripulilla. Jouduin jopa maksaa EURON siitä että en likannut pahasti housujani kaupassa. Mut jätin käyntikortin sinne myös 😝

Kaupasta tarttui toinen kesäkurpitsa. Tyttö tykkää kivaa kun koitan ensi viikolla tuhota noi pari kesäkurpitsaa ruuan muodossa. SIt ostin bataattisosetta ja juuressosetta, ajattelin pitkästä aikaa tehä kasvissosekeittoa. Ja tietenkin herkkuja mulle illaksi.

huomenna ajattelin tehä sitä lasangea niin että levyt on kesäkurpitsaa ja sit väliin tulee tomattinen jauhelihakastike. Ajatus on päässä, mut kuinkahan se onnistuu ja minkä makuista on.

En saanutkaan seuralaista illaksi. Saunapäivä on peruttu. Äiti ja isä tossa oli tunnin hengähtämässä.

Mietin tässä mitä tekis. Tekis mieli syä, mut sit tietää mitä siitä seuraa. Ei oikee nappaa. Jua pitäis, mut ei ole sellai jano. Pelkään että mun munuaiset pamahtaa kun en käy kauhian usein pissalla, vaikka joskus voin yli 3 litraa jua plus ruuat.

Tyttö suunnittelee että menee huomenna kaverin luokse yöksi. SIt su tai ma hän tulee kotiin. Ollaan varmaan ainakin viikko ehkä kahestaan. Silloin en saa rahallista apua mistään enkä tukea. Silloin minä ja tyttö ollaan va. Saa nähä miten mä jaksan. Onneks saan tytön kouluajan nukkua.

Nukkumisesta tuli mieleen. Nukahdin päivällä ja sain itteni ylös vasta n. klo 14. saa nähä koska huomenna saan itteni ylös sängystä. Jotenkin on aamusin ni voimat poissa ettei jaksa silmiä pitää auki. Tosin ei sitä energiaa nytkään ni kovasti ole. Kokoajan yrittää silmät mennä kiinni.

Tyttö menee kaverinsa luokse yökylään.
vanhemmat mökille yöksi.
Joten mä saan olla rauhassa.

Yö meni pipariksi taass. Olin klo 3 aikaa vielä hereillä ja nukahin vasta 3.30-4 aikoihin. Aamulla olin sit 10 aikoihin hereillä. Ei vaa uni tullut.
Nyt yritän kofeiinin voimalla jaksaa iltaan asti.

en teekää tänään sitä lasangea. Teen jotain helppoa itelle. Olen laiskalla päällä.

Mieli on väsy. digi boks temppuilee. Kaikki tuntuu vaikeelta ja vaikealta. Mihinkään ei jaksa tarttua, kun tietää sen menevän päin mäntyy tai että siihen tulee ongelmia. Kumpa tämä päivä menis va äkkiä ohi...

Ei vanhemmat jääkään mökille vielä nyt va menevät vissiin ma viikoksi sinne. Ihan sama.

Nukuin n. tunnin päikkärit ja olin niin taju kankaalla etten ole kuullu tytön käyntiä mun huoneessa enkä mitään muutakaan mitä täällä on tapahtunut.

Ruuaksi lämmitin vaan kukka-ja parsakaalia, porkkanaa ja makkaraa. En jaksanut alkaa tekee mitään vaativaa.

Nyt mietin, jos kokeilis tehä sukkia. Olen niitä hiukan jo tänään tehnyt, mut kuumuus vaivaa. Nytkin oon ihan hiestä märkä kun söin.

Mistä tietää, kun on aika soittaa lääkärille?

Ei mun mieliala sellai ole maassa, tai en tunne että olisin kovasti masiksessa. mut olen vaan koko ajan kamalan väsy. Mitään ei jaksa tehä ja ei jaksa tutkia esim. ruokia mitä kaupasta ostan. Sit ne menee vanhaksi jääkaapissa ja tulee kamala olotila. Haluan tämän vuoksi delegoida toisille asioita, kun tiedän että en ite siihen kykene.

sain pitkästä aikaa nukuttuu ihan ok:sti. Heräsin 11.30 vasta. Silti olen lopen väsy. Yritän jotenkin jaksaa vaa. Mietin lähtisikö kauppaan tänään. Jaksanko mennä ees sinne.

Saloka,

Luin ja jäin miettimään, että onko kyseessä masennus vai tämä kuumuus ja ihan fyysinen väsymys/ylirasitus? Muistelen, että oliko sinun äiti s-hoitaja? Varmaan hän osaa arvioida milloin on aika mennä lääkäriin ym. Kurjaahan se on jos ei oikein jaksa. Tiedän kyllä itse sen tunteen varsin hyvin. Minua kyllä tämä yli kuukauden ilman taukoa jatkunut kuumuus ja huonosti nukutut yöt ovat verottaneet, että jos ne eivät nyt loppuisi ensi viikolla niin en tiedä miten enään jaksaisin elää normaalisti.

Tuntuu jotenkin tyhmälle kirjoittaa tämmöistä, mutta sitten mikä tuli mieleeni on yksinäisyys. Sinullahan on toki vanhempasi ja tytär ja tämä tuttava josta olet joskus aina kirjoittanut. Varmasti muitakin ihmissuhteita josta me emme tiedä, mutta kuitenkin jäin miettimään, että onko sellaista ihmisisuhdetta, joka toisi sinulle toivoa, lämpöä ja tunnetta että se kantaa tulevaisuuteen? Sellaista, joka toisi hyvää mieltä, varmuutta ja turvaa elämään, rakkautta ja tunnetta, että sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Voihan meillä olla ihmissuteita, mutta silti olemme sydämessämme tyhjiä ja yksinäisiä. Sellainen yksinäisyys kalvaa sisältä, masentaa ja vie sängyn pohjalle. Senkin tiedän kokemuksesta.

Sehän on selvää, että elämässä tarvii kohottavia kokemuksia säännöllisesti. Jotain erityistä arjen keskelle. Vaikka pieni matka jonnekin tms. Mietin, että onko sinulla sellaista. Tarkoitukseni ei ole kuulostaa tekopyhälle, koska itse inhoan tekopyhyyttä vaan ihan vilpittömästi näitä mietin ja mietin, mikä minulle on tehnyt tuollaisia tunnelmia ja mikä niihin sitten auttanut.

Yritä jaksaa Ystävä🙂👍

AK, mun äiti on l-hoitaja, mut ei hän kommentoi mun sairauksista yhtään mitään. Ite saan päättää ja hoitaa. Kyl hän on kiinnostunut mun lääkkeistä, mut se jää siihen.

Olen itekkin miettinyt, onko tä masista, kuumuutta, sokerista tai jostain ihan muusta. Mut olen nytkin niin totaallisen poikki että pahaa tekee. Ajatukset ei kulje ja en jaksa uskoa tulevaisuuteen.

Tyttö on onneksi jo hiukan paremmassa kunnossa. Hän jäi jo taatan hoitoon. Onneksi hänen kurkkukipu on laantunut. Taata osti hänelle herkkuja.

Pitäis ruokaa tehä, mut en jaksa raahautuu keittiöön. Tänään olis juuressosekeittoa. Saa nähä mitä siitäkin tulee, kun laitan bataattia ja jotain juureksia. Jos hyvää, ni alan tekee useammin. Eilen löysin fenkolisosekeiton ohjeen ja kiinnostuin heti. Sitä vois joku kerta kokeilla, kun tuttu tulee ja joskus ku löytäis kaupasta sellaisen ku fenkoli. Mulla ei ole mitään hajua millainen se on (hyvä keittiöpuolen käviä 😀)

Ak, kysyit ihmissuhteistani. Mun päivät kuluu aika pitkälti että näen vaan vanhemmat ja tytön ja puhun tutun kanssa puhelimessa. Jollei tähän lasketa ulkona ihmisä, joita tulee vastaan ym. Sit joskus näen siskoani ja vielä harvemmin toista ja kolmatta perhetuttua, mut siihen voi kulua joskus kuukausia ja joskus viikkoja. Mulla ei ole ystäviä eikä kavereita. Käyn kerran 4 vko yhdessä ryhmässä jossa näen samanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Tapaan joskus aina lääkärin ja hoitajan n. 4 vko välein.
Olen ehkä yksinäinen, mut sit siinä on että muut ihmiset pelottaa mua. Jos ihminen on hiukankin erinlainen niin mä alan ahdistumaan. Ahdistun jopa oman isäni läsnäolosta, koska hänellä on ns. pakkoliikkeitä ja muuta omituisia juttuja.
Ilmeisesti en aloita mitään ns. harrastusta tänä syksynä. En tiä jaksanko käydä sen kunnialla läpi. Jaksanko kestää sen, että maha menee huonoksi tai jne.

Jos jotain hyvää tarvii keksii, ni eilen ei ollu mahakaan kovin sekainen ja ei ole tänäänkä. Vaikka syön edelleen samaa ruokaa ja samaa juomaa. Toivon ettei se mene enää huonoon kuntoon.

Mut nyt tarvii varmaan mennä tekee sitä keittoa. Mitenköhän sen teen. Ostin valmiina bataatti- ja juuressosepötkön, sekoitan ja maustan ja laitan ehkä soijakermaa joukkoon. Olen ennen tehnyt raa´asta bataatista ja juureksista, mut nyt menen helpomman kaavan mukaan.

Saloka,

Kiitos, kun avauduit pohtimistani asioista🙂

Eipä ne ihmissuhteet minullekaan niin helppoja ole. Omaehtoisesti olen päättänyt poikkaista yhteydenpidon kaikkiin entisiin ystäviini. Vielä muutama vuosi sitten minulla oli useita ystäviä. Jotenkin vain omien vauhdikkaiden elämänkäänteiden ja mt-ongelmien melskeessä pikku hiljaa kasvoi tunne, että en ole enään sama ihminen, kuin aloittaessani nuo ystävyydet, enkä lisäksi "jaksa" ylläpitää niitä, enkä halua kertoa kuulumisiani kellekään. Pitkään mukana kulki se viimeinen, paras ystävä, mutta joskus viime talvena lakkasin yhteydenpidon sinnekin. En osaa selittää miksi näin kävi. En vain enään kokenut mielekkääksi ylläpitää yhtään suhdetta. Minua ei oikeastaan edes haittaa, että näin on käynyt. Itse olen niin valinnut. Minulla on mieheni ja äitini. Äitikin asuu eri paikkakunnalla. Oikeastaan minulla ei täällä ole kuin mies, mutta hän riittää. Olen kyllä sillä tavalla ihan sosiaalinen, että ihmisten ilmoilla tykkään ja juttelen helposti ihmisten kanssa, mutta en välitä muodostaa lähempiä välejä kehenkään. Äitini on aika lailla saman luonteinen, että meneekö sitten suvussa, en tiedä.

Yleensä ihmiset mieltävät, että olen tosi sosiaalinen. Mahtaisi useimmille olla melko yllätys jos tietäisivät totuuden, että oikeasti melkein inhoan ja välttelen kaikkia läheisempiä ystävystymisjuttuja, en halua sitoutua niihin, enkä halua kotiini kutsua ketään. Olen usein elämäni aikana keksinyt vaikka mitä tekosyitä, että olen välttännyt juhlia, kyläkäyntejä ym. Tuntuu, että mitä enemmän ikää yhä vähemmän kiinnostaa luoda mitään suhteita.

Miehen tyttärellä oli viikon kurkku hyvin kipeä. Sitten nousi melkein 40 asteen kuume ja kurkku turposi. Tuli lähtö isoon sairaalaan ja siellä leikattiin kurkusta paiseita. Oli tullut joku angiinan jälkitila, kun tyttö ei ollut ajoissa halunnut mennä lääkäriin. Toisella tytöllä oli myös melkein viikon kurkku kipeä ja kuumettakin. Meni sitten itsestään ohitse. Minulla oli joskus kuukausi sitten jo melkein viikon kurkku tosi kipeä. Meni onneksi sekin ohitse, eikä tullut kuumetta. On nyt tuota tautia liikkeellä.

Kuulostaa hyvälle nuo kasvissosejutut. Ehkä minäkin syksymmällä innostuisin niitä laittamaan.

Toivotaan, että olosi tulisi paremmaksi pikkuhiljaa, kun pahimmat helteet menee pois.

Jaksamisia🙂👍

Kiitos AK kun jaksat kirjoitella mulle.

Mulla on kumma olotila tällä hetkellä, pelottaa oikeastaan. Mun voimat on ihan finaalis. En ees jaksa näitä kaikkia näppäimiä painella. Sit on sellainen olo että olisin kännis. En oo alkoo ottanut yhtään. Ehkä tämä menee ohi, tai sit menen huonompaan kuntoon. kolikolla on kaksi puolta. Olen kyl aika väsy, mut en sellai että nukkuisin. Mulla on kuuma, mut silti jaloissa menee kylmät väreet, vaikka ne lämpimät onkin. Mikä kumma muhun on iskenyt.

Se sosekeitto oli ihan ok:ta. En lisännyt suolaa ollenkaan. Siitä jäi huomiseksikin vielä.

Päivä alkoi taas masiksen merkeissä. Tekemistä olisi, mut en jaksa aloittaa mistään. Ainut mitä tahtoisin, olisi käpertyä sänkyyn ja nukkua siellä. En jaksa kiinnostua mistään. Haluaisin kaiken va loppuvan. Olen liian väsynyt elämään tätä elämää.

Silti en tahdo soittaa lääkärille enkä hoitajalle. En taho kertoa kuinka huono olen. En taho kertoa epäonnistuneeni tässä kokeilussa.

Huomenna alkaa koulut. Onneksi tyttö pääsee päivisin pois tästä hullunmyllystä. Ite en tiä kuinka kauan jaksan huolehtia hänestä, kun en jaksa itteänikään. Tosin siinä voi käydä niin että huolehdin viimiseen asti hänestä ja sitten romahan.

Onneksi tämän päivän ruoka on tehty. Ei tarvii ku lämmittää. Huomenna tarvii tehä ruokaa. En jaksa ajatella sitäkään. Tyttö tarvii ruokaa, mun on pakko.

Roskia on kerääntynyt taas lattialle. Pyykkikasa senku nousee vessassa, tiskivuori myös. En jaksa tarttua niihin. Ne on pieniä töitä, mut mulle tällä hetkellä tosi isoja. Ehkä ootan äitiä auttamaan.

Kyllähän minä luen ja kirjoittelen ihan mielelläni. Olethan sinä minun läheinen "naapuri" täällä🙂 Ihan tuntuu, kuin oltaisiin oikeasti naapureita. Jos asuisin lähempänä niin voisin tulla auttamaan siivoamisessa. Mietin, että onkohan se Cymbaltan lopettaminen aiheuttanut tuollaista oloa, että jos on vaikka siitä vieroitusoireita. Voihan toki olla muutenkin.

Onneksi huomisesta alkaen alkaa viilentyä kunnolla, jospa meillä sitten olisi helpompaa olla. Toivottavasti sinun olo tulee paremmaksi ja jaksat sitten viileämmillä ilmoilla paremmin syventyä vaikka käsitöihin.

Saanko muuten kysyä, että mitä ajattelet rakkaudesta ja parisuhteesta tällä hetkellä? Haluaisitko olla jonkun kanssa yhdessä jos löytyisi sopiva kumppani? Vai tuntuuko se ahdistavalle ajatukselle. Minusta olisi kiva ajatus jos sinä tapaisit elämäsi rakkauden, anteeksi vain, että hölisen tällaisia...😳

🙂👍