Ak, en tiä mikä kauhistus tämä olohuone on. Pöytä täynnä tölkkejä, mukia ja roskia ja lattialla kans. Olen vaan käsistäni laittanut johonkin kaikki. Kyl mä hiukan eilen roskia roskikseen laitoin, mut ei se näkynyt missään. pitää ottaa enemmän.

Ei mua kamalasti tä kuumuus vaivaa. Mun olkassa on aika viileetä ja siellä oleilen. Hikinen kroppa on ja joutuu asentoa vaihtaa vähän välii. Ulkoa kun tulee, tulee se ahdistava hiki pintaan. Mut nyt olen oppinut kotiin tullessa juomaan jotain.

...
Kävin aamusta heti porukoilla tomaatit kastelee. siellä oli isän epikriisi. nyt sillä epäillään sekamuotoista uniapneaa. Isällä on öisin hengityskatkoja ja ne oli kuullu sen ossallakin. Siinä samaisessa lapussa oli isän lääkelistä. See äijä syö 15 erii lääkettä ja joitakin menee jopa 3 x pvä. En ymmärrä miten äiti tai isä enää jaksaa.

Mulla tuli viime yönnä jotenkin semmoinen tunne, että kohta soi puhelin ja äiti soittaa että isä on kuollu. Mulla on koko ajan semmoinen tunne. Eilen tai mikä päivä se oli, kun puhelin isän kanssa puhelimessa. Kuumuus hänelläkin vaivaa.

Kävin kaupassa ostamassa pakaste smoothie aineksia. Tällä kertaa ostin marjaisan. Löysin tollasii lähikaupasta. Jos vaikka joskus niitä koittaisi syä.

Tuttu on tulossa tännepäin. Teen taa kunnon ruokaa. Tällä kertaa sotken broilerin suikaleista jotain, tyyliin "mitä pakastimessta ja kaapista löytyy". En vielä tiä leivotaanko me tai siivotaan. Mut jotain kumminkin.

Kolmas päivä ilman cymbaltaa. Vielä ei sellai huomaa että jokin puuttuu. Yöunet on hiukan katkonaisia, mut onhan ne ollu koko kesän jo. Ehkä mä hiukan enemmän jaksan nyt. Mitään vierotusoireita ei ole, vaikka tiputin 60 mg suoraan 0:aan.

Mökillä jälleen. Viimeistä kahta viikkoa vietellään. Eilen tuli käytyä Mikkelissä kauppareisulla. Oli mukavaa ja kaupoissa pyöriminen nautinto ilmastoinnin vuoksi 🙂
En tiedä onko lääkitys , vai muu syynä, kun joutuu etsimään? tunteita. Erossa ollessa oli ikävä ja tahtoi iholle ja nyt en tiedä. Yritän himmata, etten olisi kokoajan vonkaamassa.
Kuumuuskin tekee sen, että kainalossa ei viitsi nyhjätä. Yritän olla miettimättä.
Tapahtuu mitä tapahtuu, homma toimii näissä olosuhteissa hyvin.
Kotiinpaluu ja pidempi ero on taas edessä jossain vaiheessa.

Täällä mökillä ei kuumuus vaivaa, järvessä käydään monta kertaa päivässä. Kohta on syksy ja viileää, hyi.

RainbowD2sh, Olen kateellinen teille kaikille jotka saavat olla mökillä. Mä en päässyt sinne tänä kesänä, vaikka luvattiin. En tiä pääsenkö enää ikinä. Jotenkin tuntuu että se mökki ei ole mulle. Sisko tietää asioita siellä ja tekee siellä juttuja. mä en mitään.

Mut mukavia kesäpäiviä sulle sinne mökille. Nauti ja lataa akkuja syksyn pimeyteen.

...
Pitkästä aikaa nukuin 10.30 asti. Tosin olin monta kertaa herännyt sitä ennen. Oli pakko jua yöllä, kun hikoilin ku teurastettu sika. Mikä kumma siinä on, ku tarvii unissaan tunkee se kuuma peitto päälle. En ymmärrä itteäni.

Mietin tässä, pitäisikö mennä leipomaan. Jaksanko tehä sitä. Keittiössä tulee olee lämmintä varmaan taas 30 ku uuni menee päälle. mut jotenkin haluan tämän energian purkaa. Tosin pyykkiä pitäisi pestä ja vessa kaipaa pesua. Nä ihanat kotityöt.

Saloka🙂🌻

Sama juttu täällä. Ensinnäkin peitosta..pakko vetää se korviin saakka, että saa nukuttua. Paksu peitto, sama kuin talvella. En osaa nukkua ilman. Vaikka alkaisin nukkumaan peitto puoliksi päällä olen jossain vaiheessa vetänyt sen korville. Ja viime yö..sitä kuumaa, hikoilua ja huonoa unta. Ja mökille en minäkään ole päässyt, rahallisista syistä. Ja "kateellinen" olen kaikille mökilläolijoille, vaikka Rainbow:n puolesta kyllä olen iloinen, sen on hän ansainnut.

Viime yö oli tähän asti huonoin. Jaksoin silti siivota, lauantai kun on. Vaikka siivoanhan minä muinakin päivinä. Mietin, kun kerroit isäsi 15 pilleristä. Sellaistahan se on. Tulee vaivaa ja lääkitystä ja lääkkeistäkin jo lisää vaivaa ja siihen lääkitystä. Minun miehelle ainakin lääkkeet lisääntyneet vuosien aikana. On useampi astmalääke, keuhkoahtaumalääke, hermosärkyyn lääke, nukkumiseen lääke, särkylääkkeitä tavallisia jne. Tuntuu, että ne tekevät hänelle huonoa oloa ja romuttavat fysiikkaa. Usein minä pelkään kauanko hänen kroppa kestää kaiken sairauden ja lääkkeet..pelkään, että suolisto tilttaa, maksa ja munuaiset ym. keuhkot lakkaa toimimasta, sydän pettää..joku päivähän siinä niin käy. Ei se ole lohdutus, että kaikki me joskus kuolemme..tottakait, mutta kun se on oma läheinen niin sitä ei osaa ajatella niin. Vaikka eipä tässä omiakaan päiviä tiedä, että missä järjestyksessä täältä lähdetään..usein yllätän itseni miettimästä, että minä, mies ja minun äiti, kuka lähtee, missä järjestyksessä ja kuka jää muita suremaan. Huh, raskaita ajatuksia, mutta joskushan ne on edessä, yritän olla ajattelematta liikaa. Yritän luottaa, että kaikki menee, kuten kuuluu. Ymmärrän mitä tarkoitat, että pelkäät kuulevasi rakkaan isäsi menneen pois, minä usein pelkään, että mies ei enää herää..tai joku soittaa toiselta puolen suomea ja kertoo, että äitini on menehtynyt jollakin kaupunkireissullaan, tuupertunut ykskaks jonnekin kaupan lattialle ja kuskattu pois..sellainen tuntuu pahalle..ja voisi olla täysin mahdollista. Inhottavaa, että on asioita, jotka ei vain ole meidän käsissä.

Minä kait pelkään, että mies ja äiti menevät pois ja minä jään yksin tähän maailmaan. Ajatus on kauhea ja sekin täysin mahdollinen. Anteeksi kovasti, että jorisen täällä näin "mieltä kohottavia" aiheita..

Olen iloinen, että sinun Cymbalta-vieroitus on ilmeisesti mennyt ihan hyvin. On iso asia saada yksikin lääke pois. Olet tosi sinnikäs sissi, kuten kait me kaikki, kuten Marianne M kirjoitti minun ketjuun.

Minulla nyt vähän dieetti tökkii, kun nämä helteet on vääristäneet ruokarytmiä, eikä jaksa oikein panostaa mitä syö, hyvä että edes mitään syö, eikä sekään ole aineenvaihdunnalle hyväksi. Tai jos syö niin jotain herkkuja sitten..mutta täytyy vain pitää pää kylmänä ja vahtia ettei paino ala ainakaan nousemaan. Sitä "iloa" en aijo läskeilleni suoda, että ne saisivat alkaa taas juhlimaan😎🙂👍

Heh, hyvää viikonloppua sinulle!

AK, mä en viitti ees enää olla dietillä. Se on ihan turhaa. Olen taas lihonnut yli 130 kiloiseksi. Yritän syä suht terveellisesti, riisit on tummia tai täysjyväisiä. Makaroneihin en voi vaikuttaa, puurot on joko täysjyväisiä/tummia tai muuten sellaisia. Eilen ajattelin jos ottais taas kasvikset7vihannekset ruokalistalle ja vähentäisi sillä riisin tai makaronin. Broileria ja jauhelihaa syön, mut en muuta. Mun ruokalista on aika suppea. Mut epäilen että tä pillericoctail estää mun laihtumisen. Pitäisi saada kaikki lääkkeet pois, ni ehkä painokin sillä menis alaspäin. mut se on vaan haave.

...
Olen ollut jo ulkona. Kävin kaupassa. Tietenkin ostamassa herkkuja ja mukaan tarttui ruokaaineksiakin. TÄnään väsään makaronia, vihanneksia ja jauhelihaa. Teen siitä parin päivän ruuan taas.

Mulla alkaa pikku hiljaa virta vähenee. Ei jaksa oikee. Masennus ottaa niskaotteen musta, vaikka taistelen sitä vastaa koko ajan. Ehkä se hyvä olo olikin siinä ja nyt kaikki menee päin mäntyy.

Sain eilen illalla allergisen reagtion, tai huomasin sen eilen. Kello on ollut kädessä ja sen alta oli helakan punaista. Otin kellon pois ja rasvain tummelilla, mulla ei ole muuta. Punanen alue oli kohonnut, kutisi ja poltteli. Nyt aamulla punotus on hiukan laskenut, mut kyl tos vielä on hihnan jäljet. Mikä lie sit ollut.

Tänään loppuu loma. Tulee taas ahdistavia päiviä ja huutoa. Tulee taas niitä hetkiä kun tekee mieli hakata päätä seinään. En tiä miten jaksan ne päivät. Miksei loma voi jatkua loppuun asti?

Tyttö on saanut perjantana haavan kantapäähän, jalkapohjaan. En tiä kuinka syvä ja mitään muutakaan. Kävelemään ei pysty. Saa nähä joudunko soittaa huomenna tk:hon ja sieltä kysyy apua. Sitä on hoidettu mökillä hyvin (2 lähihoitajaa).

Mut kaipa mä alan kokeilla joko neulomista tai sitten makoilemista.

Ai nii... AK... Tässä sulle ne "ruottalaiset" http://aijaa.com/McwDMB (toivottavasti en sekoittanut nyt niitä niihin "pirtelöihin" )😉

Saloka☺️❤️

Jee, kiva, kun laitoit kuvan "ruottalaisista"! Aivan mainion näköiset ja (hyvällä tavalla) huopaisen näköiset. Näytin kuvan miehellekin ja häntäkin hymyilytti. Mieheni tuumasi, että olet varmastikin huumorintajuinen ihminen. Sanoin, että niin varmasti ja luulenpa, että tosi mukava ihminen🙂

Luulen, että sinun kohdalla juuri nuo lääkkeet aiheuttaa suurimman ongelman painonhallinassa. ruokavaliosi tuntuu olevan ihan järkevä ym. Tosi harmillista, että "pitää" syödä lääkkeitä, joilla sellaisia vaikutuksia. Mieheni on nyt alkanut vieroittua Mirtatsapiinista. Saa nähdä auttaako hänen turvonneeseen keskivartaloon, kun jäljellä on vielä kuitenkin Lyrica ja muuta. Cymbaltaakin juuri on miehelle kirjoitettu, mutta ei sitä ole ottanut.

Minä ajattelin nyt viikonlopun "rällätä" oikein kunnolla. On mennyt patonkia, limsaa, suklaakakkua, tänään makkaraperunoita ym. Vaakalla en ole viitsinyt edes käydä. Mitäpä tuota koko ajan sillä hyppää. Huomaa sen vaatteista milloin on kutistunut ja milloin laajentunut. Onneksi vähäpukeinen kesä on pian ohitse, eikä tarvitse koko ajan "vetää vatsaa sisälle" ihmisten ilmoilla. Saa välillä ajatella muutakin.

Minun tekee niin mieli jonnekin mökille ja uimaan. Olin tänään merenrannalla. Siellä oli ihanaa!

🙂👍😎

Huomenta!

Piti heti aamutuimaan korjaamani tuo tyhmä kirjoitusvirhe. Siis "ruottalaiset" olivat hupaisen, eikä "huopaisen" näköiset, kuten olen tuonne edelle sekoillut. Joo, villasukat mukavasti huopaisen näköiset, heh..ai niin, ja minullahan oli "paha mies" tässä taannoin eli siis "paha mieli" olisi pitänyt kirjoittaa..kirjoitusvirheitä tulee helposti jos kirjoitan nopeasti ja huonossa asennossa, kuten tässä keittiön pöydän ääressä.

Virheetöntä viikonalkua🙂👍

AK, kirjoitusvirheitä sattuu kaikille ja joskus ne ovat ihan hauskoja.

...
Alan olee aika loppu tähän kuumuuteen. Virtaa jaksan käyttää enää juomiseen ja jotain syömiseen. jos eksyn kauppaan, ni siinä on sit sekin reissu. hiki virtaa solkena joka paikasta. vaatteita sais vaihtaa joka tunti. En va jaksa enää. Yritän juoda vettä ja muutakin. Maha oireilee liiasta juomisesta. En tiä jaksanko tätä enää viikkoa, ku nehän lupaa lisää lämpöä. En mä vihaa kuumuutta, mut tä uuvuttaa mut niin paljon.

käytiin vanhempien kanssa kaupaakeskuksessa. isä oli aika heikkona. kädet tärisi ja koko ajan sai pelätä että sen pumppu pettää. Mut hyvin hän taisteli kotiin asti. Ei oikee tehnyt mieli ostaa mitään. Mut ostin jotain sentään.

Huomenna ajattelin kokeilla niitä porkkanasarvia tehä. Pakko hiukan tehä, ku hiiva alkaa vanheta, jollei ole jo vanhaa. Ostin porkkanoita lisää. Tyttö innotui niitää viime viikolla syömään, ni ostin lisää.

Mut taidan mennä päikylle, kerämään voimia lisää...

Minäkin alan olemaan aika finaalissa tähän kuumaan. Ehkä enemmän, kuin ymmärränkään. Syömisiä en jaksa nyt paljon ajatella ja homma on vähän lähtenyt käsistä, mutta kait se siitä taas, kun tilanne paranee.

Joo, vielä kuumempaa luvattu. Jopa 35 astetta. No, saattaa olla että sitten sitä hyytyy kokonaan. Luulenpa, että vain epävakaan oireilun vuoksi olen tänään jaksanut hypätä ympäri kaupunkia, pakkomielteisesti, tiettyjen tavaroiden perässä.

No, kropassa tuntuu, että sitä on väkisten vingutettu🙂

Meinaan rahoittua yötä vasten syömällä jäätelöä ja lukemalla.

Ps. Olimme aamulla kirppiksellä. Siellä oli villasukkia myynnissä. Mies sanoi, että tännehän ne "ruottalaiset" vois tuoda myyntiin..🙂

🙂👍

Kävin eilen illasta vielä mattopyykillä ja se oli virhe. jalka ei kestänyt enää sitä. Illalla oli niin kova kipu, että ajattelin pitkästä aikaa jo IM. Otin särkylääkettä ja koitin kylmää. Missään asennossa ei ollu hyvä olla. Onneks sitten monen tunnin kidutuksen jälkeen särky alko käymään siedettäväksi.

Aamulla soitin sit tk:hon.Sain ihme ja kumma ajan iltapäivään. Lääkäri oli kiva. Hän tutki jalan. Sano että sille ei voi tehä mitään oikee. Mulla voi olla ikuinen vaivana tä jalkakipu. Mun pitäis liikkua, mut sit taas en voi. Hän laittoi kortisonia siihen.

Nilkka on vieläkin kipeenä. Saa nähä kuinka kauan on. En tahtois särkylääkettä syä, mut vissiin on pakko ottaa yötä vasten.

Mieliala on kivun takia menny alas ku lehmän häntä. Revin rupia verille, kun en voi muuten itteäni satuttaa. Allerginen reagtio ei ole vieläkään parantunut. TÄnään se on alkanut taas kutimaan.

Leiposin tänään niitä porkkanasarvia. Ne meni niin penkin alle, mitä voi. Taikinasta tuli ohjetta noudattaen liian suolasia ja sit sain niistä liian pieniä, vaikka sektorit oli isoja.

AK, mä katon, jaksanko mennä joulukuussa myymään käsitöitäni. Riippuu millainen syksy mulla on.

Tyttö on taas yötä mulla. Ehkä majoittaa ittensä mun huoneen lattialle. Syömme nyt molemmat vesimelonia iltapalaksi ja mulla on vielä jogurttia. Olen ihan valmis nukkumaan, mut en voi tähän aikaan...

Mitäpä tässä. Taas aamulla heräsin huonoon oloon. Mut heti ku otti vettä hiukan ni olo parani. TÄ on varmaan 3 aamu jo. Jos tätä menoa jatkuu, ni varmaan halailen joku aamu posliinipyttyä. En tiä onko sit yön aikana tullu nestevajautta vai onko tämä sivuoiretta siitä lääkeestä tai mitä lie. Tä ei vaan ole hirveen kivaa.

Olo on muutenkin aika heikko. Yritä jua vettä, mut ei sekään oikee auta. Istua ei jaksa. Taidan tänään va maata ja olla.

Saloka, kiitos kun olet kirjoitellut minulle🙂🌻 Kirjoitin sinulle jo minun ketjuun, mutta kirjoitan vielä tänne..

Mietin eilen, kun sinusta ei kuulunut, että mitenköhän voit? Sitä on niin tottunut seuraamaan täällä toisten päivän kuulumisia. Tulee kohta läheisemmäksi, kuin ihmiset tosielämässä.

Olet ollut tosi ahkera, kun olet mattoja mennyt pesemään. Ikävä tuo jalkajuttu. Minä olen myös vähän eri tavalla potenut jalkojani. Tuntuu, että nyt kuumilla jalat on jotenkin turvoksissa, kuin "puupökkelöt" ja väsyvät helposti. Tekee mieli vain makoilla, eikä paljoa kävellä. Kipuja ei ole, mutta sellaista epämiellyttävää tunnetta.

Minulla on kans varsinkin tämä päivä ollut ihan "pohjat". Aamulla olin niin kyllästynyt ja väsynyt, kun heräsin, että kävi jo IM mielessä. Ei sillain kovin tosissaan, mutta kuitenkin. Lähinnä ajatus, että ei jaksa aina samoja vaivoja, kun tuntuu, ettei ne koskaan oikeasti parane vaan aina kun yrittää niin lopulta on joku päivä taas samassa pisteessä. Lisäksi oma itse ja peilikuva alkaa taas ällöttää. Tuskinpa sitä on koskaan enään itseensä tyytyväinen..peilistä katsoo kalpea (vaikka on kesä), väsyneen näköinen, löysä ihminen. Haluaisin, että sieltä katsoisi virkeän, ruskettuneen, hoikemman, kiinteämmän näköinen ihminen varustettuna pitkillä ja paksuilla hiuksilla ja vähemmän roikkuvilla tisseillä.

Huh, yritän vain makoilla ja lueskella ja yrittää jaksaa tätä.

Voimia sinullekin ainakin 500kg😀🙂👍

AK, kiitos että olet jaksanut lukee mun ruikutuksia. Välillä itteäkin inhottaa että aina on sitä samaa.

Puhuin tutun kanssa puhelimessa tästä lääkkeen lopetuksesta. siitä on nyt viikko. En ole mielialaan muuta muutosta nähnyt, kun että ne im ajatukset on poissa. Mut otan varovasti, ne voivat tulla takasin vielä. Mieliala onn pysynyt samassa. Voimat alkaa pikku hiljaa loppuu ja sen näkee siitäkin että en jaksa enää kauppareissuja kävellä. En soita lääkärille ennen kun alkaa mieliala laskee. Mulla on ihan hyvä olo tällä hetkellä, jollei nilkan sähkökipua lasketa ja tätä väsymystä/jaksamattomuutta. Se miksen halua soittaa, on se, etten halua enää kokeilla jotain lääkettä taas... En taho olla koe-eläin.

Säätiedotus lupaa ukkosta. Ulkona tuulee kovin. Toivon kädet ristissä ettei se tule. Olen tähän asti selvinny kaikista ukkosista.

Ratkesin kaupassa isoon pepsiin. Mun taas tarvii vierottaa siitä pois. Mut en voi jaffaa jua tai fanttaa, kun tuntuu että maha ei kestä. Tosin ei se kestä tota pepsiäkään. Päivät menee aika minimillä ruuilla. Pakosta söin kulhollisen sotkotusta, jossa oli varmaan puolet kasviksia. En jaksa panostaa ruokaan, vaan on helpompi lämmittää jääkaapista makkaraa ja syä sitä. Wattermelonia en voi syä kun se pitää jakaa tytön kanssa.

Mut eipä tänne ihmempää...

Mä olen ollut klo 7 asti hereillä ja tyttö nukkuu vielä mun sängyssä. Hyvät on unen lahjat hänellä.
Soitin sossuun just ja sieltä ei tullu tytölle kivaa asiaa. Tosin ei mullekkaan. Miksi ei mua tai meitä ikinä jätetä rauhaan.

Pitäis varmaan lääkkeet ottaa ja mennä kattoo onko tyttö hengissä.

Selvisin tästäkin ukonilmasta, vaikka paniikissa vedinkin turhaann telkkarista ym johdot irti.Väsytin itteni niin paljon että nukahin sänkyyn pariksi tunniksi.

Yritin tossa sukkia neuloo, mut ei oikee lanka kulje sormissa. Yritin sit leikata kankaasta sydämiä, mut sakset tökki ja missään asennossa ei ollu hyvä olla.

En tiä kauanko jaksan enää tätä hellettä. Maha on koko ajan sekaisin, ei kestä vissiin kuumuutta. Jua pitää, mut ei jaksa enää.Yritän sit jotain syä jääkaapista, mut ei sitäkään jaksa. Pitäis tytölle munaa paistaa. Sillekkään ei mikään syötävä kelpaa. Suklaata söis ni paljon ku nen'än ees va olis.