Anteeksi, että olen niin vähän kirjoitellut tänne. Olen kyllä lueskellut sinun kuulumisia, mutta kaiken tekemisen ja tuon helteen kanssa ajatukset olleet välillä vähän liikaa lennossa, ettei ole voinut keskittyä niin.

Luin nyt vasta, että sanoit synttärit..siis oliko ne nyt sinun synttärit? Jos oli niin PALJON ONNEA YSTÄVÄ🙂🎂☺️❤️ Ja sorry, että nyt vasta onnittelen. Paljonkohan mahdoit täyttää? Kuulostaa hyvälle tuo jugurttikakku.

Oletko jaksanut käsitöitä tehdä? Minä juuri mietin, että pitäisi alkaa taas elvyttämään korttienteko harrastustani..sellaista pientä näpräämistä. Ainakin nyt helteillä, että viihtyisi välillä kotonakin, eikä tarvisi koko ajan lentää ihmisten ilmoilla. Säästyisi rahaa ja autossa bensaa (eli rahaa sekin🙂)

Happy Day🙂👍

AK. Mulla on vasta ensi viikolla, viikon päästä synttärit. Ne ikuiset 25 vuotta tulee täyteen😉. Ei se haittaa ettet olekommannut, en mäkään jaksa nyt oikee mitään tehä tai jne.
...
Porukka lähtee tänään mökille. Mä jään kaupunkiin, rauhottumaan. Sit ne tulee pariks päiväksi kotiin ja menee taas.

EI oikee käsityöt innosta. Hiukan sukkia kutosin tossa aamusella, mut ei oikeen kiinnostusta ollu jatkaa. Korttien teon olen lopettanut täysin. TYttö tuhoo mun askartelutavaroita.

Mut myöhemmin enemmän, mä en osaa tätä äitin konetta käyttää...

Mulla on kuuma ja mä haisen ihan sairaan pahalle, mut silti en saa itteäni suihkuun. Ehkä mä tänään otan sen asian esiin ja menen sinne.

Eilen tutustuin vanhempien rapun yhteen pieneen koiraan ja se kärsi mun kättäni ni, että mulla on pienen pieni mustelma koristelemassa kättäni.

Viime yö meni ihan pipariksi. Valvosin 2 asti ja 5 aikaa miettisin, josko jo nousis. Onneks en noussu ja sain unen päästä jotenkin kiinni. Nousin lopulta joskus 10 aikoihin.

Olen taas vähentänyt syömisiä. Jätin puuron pois. 😭 Miksi mun täytyy olla tämmöinen paska ihminen? Miksi en voi olla normaali? Pelkään ensi viikkoa, kun pitää 2 päivää syä ruoka. Toisella jotain lihapullista ja toisena hampurilainen (itetehty). tätä menoa menen entisestään huonoon kuntoon, ja kukaan (hoitotaho) ei välitä.

KOvasti olen yrittänyt neuloa sukkaa, vaikka lanka ei suostu yhtään kulkee sormissa. Mut mitä mä muutakaan tekisin? Voisin yhtä koria vvirkata, mut en löydä sopivaa koukkua siihen, joten joutusin hylkää ajatuksen. TOsin en tiä onnistuisiko ees mun suunnitelmat.

Jalat puutuu kun koneella istuu. Yritän jua vettä, mut koko aikainen jano ei ole hyvää.Voisin jua koko Itämeren tyhjäksi.
Ruoka ei maita. Olen 4 makkaraa syönyt tänään ja ehkä yritän pakosta vielä leipääja jogurttia syä. Haluaisin vaan käpertyä sänkyyn ja nukkua.

Sain hetken päivällä nukuttuu. Ehkä jaksan paremmin. Tosin meneekö se taas aamuyöhön että saan unesta kii.

Luen facesta kun ihmisillä on menoja ja hauskaa. Mä makaan yksin täällä 78 neliössä asunnossa ja sätin itteäni. EI tee mieli mennä mihinkään, ei ees jätskii ostaa. Laitoin oven (ulko) eilen ketjulle ja se saa olla siinä lauantaihin asti. En aijo jalallaankaan mennä oven toiselle puolen.

Pitäis kauppalappua tehä. Mitä mä sieltä tarviin? Kaupungilta vähenee taas kauppoja. Haluan uuden cd:n. Toivon että tiistaina se on kaupassa vielä.

Sukka edistyy. Olen jo molemmissa varressa. Noi on nimitetty ruottalaisiksi, kun on valkoista, keltaista ja sinistä. Neulon niin kauan että lanka loppuu ja toivon että niistä tulee ihan ok pituiset. Mulla on vielä kolmas kerä tota lankaa, mihin mä sitä nyt laitan? Tekisi mieli ottaa uudetlangat ja tehä uudet sukat. Mut hillitsen itteäni. 3 sukat on kuvaamatta, varmaan 10 sukkaa päättelemättä. Tiskiliinojakin on kuvaamatta. Jos ti saisin jostain muovilaatikon ja alkaa siihen kerää töitäni. Haluaisin alkaa tossuja tekee. Ehkä alan niitä sitten joskus tekee. Mulla on napit kadoksissa, joten en voi niitä periä tehä. Kaikki aina katoaa.

TÄytyy varmaan alkaa taas kutoo. Jos ottais vesihörpyn, että jaksaa...

Saloka,

Suo anteeksi, mutta minua alkoi huvittamaan tuo "ruottalaiset"..heh🙂

Sitten se kuulosti yksinäiselle, että 78neliön asunnossa sätit itseäsi. Tuli mieleen aika exän kanssa, kun oli aina poissa ja minä enimmäkseen yksin lähes 100 neliön "lukaalissa" ja mietin, että mitä minä niillä kaikilla neliöillä teen, kun olen siellä lähes aina yksin..jotenkin se suuri asunto sai minut tuntemaan yksinäisyyttä, tosin sitten sen jälkeen pieni asuno ahdisti ja masensi..

Minullakin on nyt hieman vinoutunut tuo suihkussa käyminen. En tiedä, mikä siinä on ollut jo pitkän aikaa niin vaikeaa. Tykkään pestä hiuksia kraanan alla ja käsisuihkulla ties mitä paikkoja, sekä hampaat pesen jopa 3 kertaa päivässä, mutta..se suihkun alle meneminen, se tuntuu jotenkin tosi vaikealle..en tiedä haisenko, mies ei ainakaan myönnä, että haisisin. Olen yrittänyt haistella ihoani, että haiseeko se jotenkin pinttyneelle, mutta en ainakaan haista. Joo, pakkohan sinne olis mennä, mutta kun ei vaan huvita. Kulunut jo ainakin 2 viikkoa, kun viimeksi kävin kokonaan suihkussa, oksettavaa...

Luulen, että inhoan näitä kuumia ilmoja ja jotenkin "kostan" sen olemalla menemättä suihkuun, sairasta.

Minun tekisi mieli askarrella vaikka mitä, mutta ensin tarvisi saada materiaaleja..

🙂👍

Kiitos AK kirjoituksesta. Oli ihana lukea se.

..
Olen tänään herännyt jo 5 aikoihin. Unet jäänyt hiukan pieneksi ja sen huomaa että olen tosi väsy. Ei jaksa istua, ei maata, ei tehä käsitöitä eikä mitään muutakaan. Olen taas masennuksen syövereissä pahemmalla tavalla. Jos välillä sieltä kuopasta noustaan, ni nyt ollaan tiputtu sinne taas.

Aloitin tankkaa juotavaa heti aamusta. En tiä kuinka paljon oon kaakaota ja limua jo juonut, mut aikast paljon. Kohta alan vettä juomaan. Mulla on va sellainen olo, et tarvii koko ajan juoda ja juoda. jos tuun täyteen juomisesta, ni hetken päästä juon taas. pelkään et sokerit on noussu tai korkeet.

Kävin eilen alku illasta kaupassa. Menin ihan sekaisin siitä. Tapasin matkalla perhetutun ja juttelimme hetken.

Huomenna tyttö tulee yöksi kotiin ja su ne lähtevät taas mökille.

Enempää en jaksa tässä istua, anteeksi.

Ai ni, aloin tekee sellaista hartia boleroa kalalangasta eilen. Työ edistyy hitaasti ku koukku on 2mm. Siinä tehään iso isoäitin neliö ja sitten siitä ommellaan pari sivua kiinnija avot, bolero on valmis. Ajattelin tehä talvisempikin, ku jaksan kaivaa ISON kerän lankaa vuodevaatelaatikosta.

Saloka,

Kiitos kauniista sanoistasi🙂

Tuo bolero kuulostaa tosi hyvälle. Olisi kiva sitten nähdä sen kuva joskus jos/kun olet saanut sen valmiiksi. Toivottavasti jaksat aloittaa sitä.

Minä en tajua mistä minulle on tullut kamala himo alkaa vaatteita ompelemaan. En ole koskaan ommellut, enkä edes omista o-konetta. Äitini kyllä on ikänsä ommellut ja tehnyt kaiken maailman käsityöt ja on niissä hyvin lahjakas. Salaa toivon, että minulle olisi periytynyt jotain lahjakkuutta sieltä ja se olisi piillyt minussa koko ikäni ja tulee nyt esille, heh. No, saattaahan olla, että jää vain ajatuksen tasolle, aika näyttää.

Ideoita tulee nykyään paljon, mutta vain osa niistä toteutuu.

Hyvää Viikonloppua🙂🌻

AK 🌻🙂🌻

Olen ahdistunut, huolissani, murheissani ja kaikkea mitä nyt voi olla.

äiti soitti reilu 30 min sitten. Tiesin että jotain on tapahtunut, ku siihen aikaa mut herätti. Kertoi että lanssi on tuomassa isää kaupunkiin, sairaalaan, taas vaihteeksi. En ees jaksa muistella kuinka mones kerta tänä vuonna jo. Mut vissiin 3-4 kerta lyhyen ajan sisällä. Jos tästä jotain hyvää haluaa hakea, oli et hyvä että se tapahtu nyt. illalla isä olis jäänyt yksinään mökille.

Mä olen sit täällä unen pöpperössä. Uni tietenkin katosi heti, vaikka tekis mieli nukahtaa. Yritän va jaksaa eteenpäin.

äitin suunnitelmat menee nyt taas uudelleen.En sit tiä, meneekö se mökille enää. Mut toion että hän pystyy pitää tyttöä ke-pe ajan jaksolla. Ajattelin ke vetästä pääni täyteen niin että unohan tämän paskan maailman ja kaikki muutkin paskan asian.

Nyt alkaa selkää sattuu, *jippii*

Sain muuten ne ruottalaiset eilen valmiiksi. En ole uskaltanut kokeilla niitä. Otan kuvaa niistä heti ku jaksan ja laitan tänne. Tietenkin otan bolerosta AK kuvan ja laitan tänne. Tosin toi ohuempi bolero voi kestää iän ikuisuuden ennen ku valmistuu, mut se paksumpi voi tulla aika äkkiä valmiiksi, kuhan ekana menen hakemaan langan mun *lankakaupasta* Sekin on niin kaukana, persustan alla.

Ruottalaiset, heh..🙂 Eläköön niille!

Taidan alkaa kutsumaan kaikkia villasukkia sillä nimellä..ei varmaan ihan heti kukaan osaisi ajatella mitä se tarkoittaa.

Kurja tuo isäsi tilanne. Mitenkähän ihmeessä hän itse kestää ja jaksaa? No, tiedänhän omasta sairaudestani, että se on vain jaksettava, koska sille ei mitään voi, mutta kuitenkin..vaikuttaakohan se paljon hänen mielenterveyteen? Minäkin täällä utelen vieraan ihmisen asioita, mutta ihan vilpittömästi vain mietin hänen tuntojaan. Kyllä hän varmasti on sitkeä sissi🙂👍

Varmaan ihan hyvä idea tuo kännin vetäminen. Minusta on tullut niin varovainen, etten uskalla maistaa alkoholia ollenkaan. Siitä on jotain 3 vuotta, kun olen viimeksi maistanut. Pelkään, että menisin jotenkin aivan sekaisin tai kroppa pettäisi tai jotain..tuskinpa niin kävisi, mutta sitä pelkään ja sitä, että tulisi kamala krapula, enkä selviäisi siitä ikinä..kerran tänä kesänä, kun menin miehen matkaan Alkoon alkoi tehdä mieli maistaa yksi pieni pullo sellaista "limuviinaa", joka nyt ei edes ole lonkeroa kummempaa, mutta viime hetkellä peruin senkin, kun en uskaltanutkaan..joku fobia alkoa kohtaan.

Minä täällä vain "porisen" sinun ketjussa. Jotenkin tuntuu tänään helpommalle kirjoitella tänne, kuin omaan. En tiedä miksi..

Olet ajatuksissa🙂🌻

Ak, En tiedäisän tunteita. Nä "kohtaukset"ovat sellaisia, että hän on muutaman päivän pihallaku seinäkello. Isä tietää että hänen aikansaon lähellä. Me kaikki tiedämme. Äiti yrittää jotenkin vaan jaksaa. Hän pelkää sitä soittoa sairaalasta ja samalla sitä ku isä tulee kotiin. Koska seuraava meno on taas. Onneksi äitillä alkaa muutaman tunnin päästä loma. Toivottavasti hän lepää hiukan ees, vaikka sairaalassa käykin ja menee mökille pihatöihin. Mua itteänieilen ahdisti.Valvoin yli 1 yöllä. En tahtonut mennä nukkumaan, vaikka silmät menivätkin kiinni väkisin. Lopulta luovutin. mä pelkään kanssa. En halua menettää isää. Mutta tiedän että sitten hänen kivut loppuvat. Isä menee aina näissä "kohtauksissa" n. tiedottomaksi ja sitten sen kävelykyky menee. Viime lievempi kohtaus näytti. Aamulla sillä oli kuumetta ja hän soitteli äitille ja tytölleni ja kysy miksi hänet on jätetty ym. Illalla hän lähti meille kävelee ja hyväet jalkakäytää riitti. Se kulki ku kännikala puolelta toiseen. Isän jalat on tosi huonot. Lääkäri ei saa niihin mitään refleksiä enää. Vaikka kuinka hakkaa polveen, ni ei mitään.

Kiitos kun saan kirjoittaa tänne. En voi oikee kenellekään puhua. Tuttu ei halua kuunnella, mut silti mun pitää kuunnella hänen kautta kolmannen osapuolen murheita. Äitiä en halua ylikuormittaa. Tytölle en halua puhua. Yritän tytön kanssa olla väleissä. Eilen muuten me oltiin jonkunaikaa tyynysotaa. Molemmat naurettiin ja näin kuinka hauskaa tytöllä oli, eikä hän itkenyt.

Kohtaonneksi tulee tiistai ja sitten on pari päivää menot ja tekemiset puukattu täyteen. Sitten tulee arki taas.

Syömiset on menny huonommaksi, enkä oikeastaan tiä miksi. Olen ni väsy etten jaksa ajatella mitä suuhuni pistän ja koska. Mut en jaksa seistä hellan ääressä ja valmistaa mitään. Onneksi tiistaina ja ke tulee tuttu tänne, ja teemme herkkuja. Olen jättänyt puuron kokonaan pois jo. En syö enää kun jogurttia ns säännöllisesti ja sitten eilen söin jätskii, makkaraa ja keksiä lisäksi. TÄnään ei ole ees niitäkään. Pitää keksiä mitä jogurtin kanssa syö. Ylihuomennaei oo ees jogurttia enää, jolleiäiti löydä sitä mistään kaupasta. Olen ihan hyvin jaksanut. Otan joka päivä vitamiinin ja se auttaa jaksamaan. Tosin nytkin on tunne, että haluaisin mennä vaan nukkumaan takas.

Eilen kaivelin noita pussukoita ja jatkoin yksiä mielialasukkien varsien tekoa. Pitäis keksiä joku muu lanka siihen että saa alaosan tehtyy. mulla pitäis olla jossain toisen sukan varret tekeillä,mut en eilen pimeydessä löytänyt. Mahdanko tänään jaksaa ees ajatella käsitöitä, nyt en ainakaan.

pitäis varmaan mennä lääkkeet ottaa ja ottaa vaikka kaakaota. Siitä saan hiukan sokeria, jos se auttaa jaksamaan.Samalla täyttää toi vesipullon. Olen muutaman päivän juonut 1½ litraapuhdasta vettä.

Mut jakselkaa!!!

Hyvää Sunnuntaita sinne päin ja toivottavasti ne ukkoset ei ala siellä jylläämään..tänne luvattiin jotain mahdollisia kuuroja huomiseksi.

Kysyin muuten mieheltä, mitkä on "ruottalaiset"? Eipä hän ihan heti osannut tietää ja kerroin sitten. Vähän meitä huvitti🙂

🙂🌻🙂👍

Mua ei kiinnosta tällä hetkellä, jos mut tunnetaan. En jaksa ajatella tällä hetkellä selkeesti...

Nukuin parin tunnin päikkärit ja sen jälkeen iski paha olo. Tuntuu että kaikki kaatuu taas päälle. Äiti on murheinen, tyttö ilmoitti askön puhelimessa että ei häntä kiinnosta oikee kavereiden kanssa olla,va haluaa kotiin. Mulla on mieli maassa. tiedän että isällä on kaikki ok, mut tytön sanat, jollei taatalla saada selvyyttä ikinä, sattui.

Luin että taas joku vanhempi henkilö on kadonnut ja se toi mieleen isän harhailut pitkin katua. Onneksi silloin hänet löydettiin. Entä jos ei ja hän olis vieläkin kadoksissa ja lopulta löytyisi kuoleena jostain mettän perukoilta.

En jaksa enää tätä elämäntilannetta. En osaa suodattaa näitä murheita. Ruoka ei maistu. En halua syö. Juon onneksi vettä, joten ei ole siitä kiinni. Itkisin, jos pystyisin.

Tekisi vaan mennä takasin nukkumaan. Sellai menee aika ja saa olla turvassa. Silloin ei tarvi syä mitään.

Tä on taas tätä mun elämääni. Pitää mennä niin vaikean kaavan mukaan. Pitää ruoskalla ruoskia kun muuten ei ole helppoa. Taas yksi syy juoda pää täyteen. Miksi en tänään jo joisi? EN viitti. Teen sen yksin ja rauhassa. Tyttö saa jonkin tunnin kattoa sitä, mut sitten hänkin saa lähtöpassit. En tahdo että hän näkee mut täysin övereissä. Haluan suojellahäntä. Mulle riitti se, että joutusin isää kattoo silloin pienenä kun hän oksenteli kännissä. Joutusin nukkumaan vielä sellaisen vieressä. En halua että tyttö joutuu. Onhan tyttö nähnyt juojia, mut ja sisko, mut ei vissiin känniääliöitä, muuta kun kadunkulmilta.

Tyttö tuli kotiin. Hän on tosi murheinen. Tekisi mieli halata häntä, mut hän ei haluu ku kaveri on. Missä se mun iloinen tyttöni on? Olenko mä kaikki myrkyttänyt tällä masiksella?😭

Mun täytyy ottaa kuva noista sukista, ni tiedät mitä tarkoitan. Äitikin nimittää niitä ruottalaisiksi. No saimpa ainakin jotain aikaiseksi.

Aamuyöstä tuli ukkonen ja lehden mukaan, aika isokin. Onneks mä en kokenut sellaista. Oli oikeastaan aika levollinen olotila. En ahdistunut paljookaan. Nukuttiin tytön kanssa kimpassa ja tyttö jatkaa vieläkin unia mun sängyssä.

Olo on väsynyt. Varmaan energia vajetta. Eilinen päivä menikin syömisen osalta päin mäntyy. Klo 20 jälkeen annoin vasta luvan syä 3 leivän viipaletta becelillä ja jogurtin. Olin ostanut riisikakkuja, mut en tajunnu et niissäkin voi yhtäkkiä olla maitoa. Nekin menee it tutulle. Tänään täytyy kaupoilta kattoa uusia.

Eipä tänne ihmempää.

Täällä ei ole sateita, eikä ukkosia näkynyt, vaikka luvattiin. Sadetta olisin mielelläni ottanut, ukkosesta ei niin väliä, koska se sähköistää koko ilman ja aiheuttaa päänsärkyä.

Oiskohan ne "ruottalaiset" sellainen päänavaus, että seuraavat ois vaikka "kreikkalaiset", heh..joo, tosiaan sait aikaan legendaarisen nimityksen niille villasukille, joka ei ehkä ihan pian unohdukaan🙂

Kurjan kuuloinen tuo sinun isän tilanne ja on selvää, että se vaikuttaa sinun mielialaan varmasti paljon. Olen kirjoituksistasi aistinut, että isäsi on sinulle hyvin rakas. Surullista, että kaikki me joudumme jokin päivä tilanteeseen, jossa joudumme huolehtimaan ja murehtimaankin vanhempiemme vuoksi ja oikeastaan emme sille mitään voi. Ja sitten..se kuolemakin tulee joskus..ja sillekään emme mitään voi. Minä en ole vieläkään ymmärtänyt, että minunkin äitini joku päivä ei enään ole tässä maailmassa, enkä voi hänelle soittaa saatika nähdä, sitten on vain muistot..vaikea sitä on ajatella, mutta niinhän siinä käy. Mutta sen tiedämme, että yksikään auttaminen, ystävällinen sana, teko ja kertominen, kuinka paljon välitämme läheisestämme, ne eivät mene hukkaan. Ne jäävät elämään ja koska elämä ei lopu kuolemaan, tulemme kuoleman jälkeen näkemään heidät jälleen. He siirtyvät vain toiseen maailmaan meitä odottamaan. Tästä on valtavasti todisteita. Vaikka eihän se poista suruamme tässä elämässä, kun he lähtevät ja me jäämme tänne..

Halaus🙂👍

AK ☺️❤️☺️

🙂🎂, olkaa hyvä.

Sämpylätaikina on kohomassa. Saanähä millaisia tulee sitten ku uunista tulee.

Aamulla olen syönyt puuroa ja smoothietä jo ennen ku aloin juhlia.

Viime yönnä täällä oli hiukan ihmisiä. Äitini nukkui tytön sängys, tuttu sohvalla ja tyttö mun kans mun sängys. Hiukan oli kuumaa. Mut aamulla ketään ei ollu känkkis, vaan sovussa tehtiin aamupala. Mä tosin olen jo 5 aikaa herännyt ja haahuillut ja kuunnellut lintujen laulua.

Mut joo, mä taidan jatkaa eteen päin.