Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.06.2014 klo 15:47

Odotan innolla, koska porukka lähtee kaupungista kauas mökille. Sitten mulla on ns. rauhaa täällä ja voin hengähtää. Tosin päässä pyörii taas im. Mut olen päättänyt sen kukistaa syömällä kaikkea p ja epäterveellistä. Aloitin jo metukalla ja yhdellä jätskillä. Jätskii on pakkasessa aika paljon. Menen varmaan illalla nukkuu ni että mulla on huono olo.

Äiti kysy, onko mulla tarpeeksi ruokaa nyt, et pärjään. Äiti ei ole oikee sisäistänyt tätä mun ruokavaliota nyt. Se ei oikee tajuu, etten jaksa tehä ruokaa. EN jaksa seistä hellan ääres sekoittaen tai vahtia koska joku hemmetti kypsyy. Helpommin saan kun laitan kattilaan vettä ja otan haudutuskattilan ja laitan siihen vettä ja jauhoja/hiutaleita ja sitten annan olla 30-60 min. Välillä käyn sekoittamassa, jos jaksan ja muistan. Kyl mä silti aktiivisesti yritän katella ohjeita ja haaveilla miltä ne maistuvat ja näyttävät.

Tiskivuori nousee taas korkealle. Saa nähä koska jaksan ne laittaa koneeseen. Jotenkin musta saa kuvan että olen todella laiska. Ehkä mä sitä olenkin.

Mut nyt taidan mennä hakee lisää jätskii...

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 19.06.2014 klo 18:43

Olen lukenut mielenkiinnolla kaiken kirjoittamasi.

Nyt on ollut niin paljon kaikenlaista puuhaa niin en välttis koko ajan kommentoi, mutta luen kuitenkin joka päivä🙂 Olen kait niin utelias apina, etten osaa olla lukematta.

Oikein hyvää juhannusta 🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.06.2014 klo 10:52

Hyvää Juhannusta sullekkin AK ja kaikille muillekkin.

Mulla on fiilis maassa. Sain apk:n päälle sentään, mut huomasin että saan laittaa sen varmaan vielä 2 kertaa päälle. Mulla ku on tollainen pieni.

nyt mietin tässä. Ei jaksa kiinnostaa mikään. Im suunnitelmat tulee mieleen ja alan niitä suunnittelee ja miettii millä korvaisin sen puuttuvan osan. Mikä kestäisi. Nyt olis hyvä se tehdä, kun tänne ei ole ketään tulossa, mut voinko antaa äitille semmoista synttärilahjaa?

Mökkillä on kaikki ok. Äitin piti mulle soittaa, mut ei ainakaan viel ole soittanut. Ei sillä taida olla mulle aikaa. Varmaan unohtanut mut, ni ku eilen tyttö oli unohtanut mun soittopyynnön. Näin helpolla ne pystyy mut unohtamaan.

Join aamupalaksi kaakaota. Ei kylmä vesikaakao niin hyvää ollu. Kohta meen tekee teetä itelleni. Harmittaa eilinen överisyöminen. meni monen monta kaloria kurkusta alas. tänään sit alkaa suht normi sävelet. keksipaketti enää jäljellä. päivällä pitää puurokin laittaa, heti ku se kattila tulee apk:sta. mä en tiä mitä olisin tehnyt, jollei tota haudutuskattilaa olis.

mut nyt taidan mennä synkistelee muualle..

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.06.2014 klo 11:08

En saa mitään aikaikaiseksi. Pienetkin jutut tarvii ponnistusta ja ajattelutyötä. Sitten päätän etten sittenkään tee sitä.

Tyttö on vihane mökillä. Kaikki ei mee ni ku hän tahtoo. Haluaa kotiin kuulemma. Huomenna hän sit pääsee kotiin, ku kerta tahtoo.

Mikään ei mee ni ku ajattelee. Mietin vieläkin sitä im juttua. Onko se yksi juttu tarpeeksi vahva, kestämään mut, ennen ku pääsen kauppaan ostaa jotain kestävää. Pitäisikö kokeilla? Olen ni väsynyt va tähän elämiseen ja siihen etten pysty itkemään silloin ku sattuu. Mikään ei paranna mun haavoja. Ne on syvät ja "veriset". Päätin toukokuussa etten viillä itteäni ja se on osoittanut huonoksi. Tämä koko aikainen paha olo ei pääse millään musta eroon. Näen yöllä pahoja unia ja päivisin kelaan kaikkea. Haluan tästä eroon jo. Äiti epäilee etten syö lääkkeitä enää. Et näin hyvin mulla menee asiat.

Tänään on pakko saada asiat sellai kuntoon että pesee astioita. En jaksa sitä että äiti alkaa tunkee tonne koneeseen ylikuormaa ja sit puolet jää likaiseksi. Roskia pitää hiukan siistiä tästä sohvan eestä. Olen va kaikki jättäny tähän.

Eilen virkkasin tiskiliinoja aika kasan. TÄnään ajattelin ottaa puokot esiin ja tehä sukkia. Ne on ton virkkuun takii hiukan jäänyt taka-alalle.

Olisiko se toinen mukillinen teetä eessä. Mitähän makuu sitä tällä kertaa ottais. Eilen joi niin paljon teetä että sain ravata vähän välii vessas. Ainakin aineenvaihdunta toimii.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 21.06.2014 klo 13:07

Saloka,

Ikävä, että sinulla on im-ajatuksia. Kuulostan tylsälle, mutta olen varma, että et tee sitä (myöskin toivon niin kovasti). Sinulla on liian paljon menetettävää, vaikka tuntuisikin ettei ole mitään. Sinulla on tyttäresi ja varmasti haluat nähdä hänen kasvavan ja tulevaisuudessa opiskelevan, valmistuvan, menevän töihin, peustavan perheen ja saavan lapsia (sinun lapsenlapsia) Tyttäresi elämä menisi varmasti sekaisin jos sinä tekisit itsellesi niin. Samoin kuin vanhempiesi. Anteeksi vain ei ole tarkoitus saarnata. Tiedän miltä tuntuu, kun on im-ajatuksia päässä piinaamassa ja silloin ei tunnu olevan millään väliä, vaikka oikeasti olisikin.

Itselleni im-ajatukset tulevat mieleen lähinnä silloin, kun olen eniten tyytymätön itseeni. Milloin liian ruma, liian läski, liian rumat hiukset, tunnen itseni tyhmäksi, turhaksi, omituiseksi jne. Nykyään en tosin ajattele im vaan olen jotenkin tottunut ajatukseen, että elän vaikka sitten "vajavaisena".

Onko sinulla vielä ollut sokerit koholla? Sekinhän masentaa ja väsyttää. Minä en tiedä omia sokereitani, enkä kolesteroleja, koska en edes jaksa/uskalla mennä niitä mittaamaan. Pelkään, että ovat päin honkia. Yritän ensin laihduttaa ja vasta sitten ne mitata, jotta saisin paremmat tulokset (joo, järkevää).

Minä en ole oikein ollut juhannustuulella, joten vähän tylsää on ollut. Mieskin on vähän alamaissa, koska hänen terveysongelmat (selkäkipu ja vatsavaivat) on olleet nyt pahempia ja viikon päästä on suolentähystys, jota hän inhoaa.

Mitähän minä tänne jäin pölisemään? Mutta, hyvää juhannuspäivää piti toivottaa ja jaksamisia noiden ajatusten kanssa ja toivotaan, että ne menevät ohi. Oikeasti, et saa tehdä itsellesi mitään☺️❤️

🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.06.2014 klo 13:46

mä olen ihan sekaisin jo tämän sivun kanssa. Tai oikeastaan tämän ja AK:n ketjun kanssa. Luulin että kirjoitan omaan (tähän) ketjuun, mut olenkin sit sählännyt ja kirjoittanut AK:n ketjuun 😳😀 Joten jos haluatte mun aamun fiiliksiä lukee, menkää ihan sieltä lukee. Tämä on pientä mainosta AK:n ketjusta samalla 😀

Täällä on kaamee ilma ja siitä voi lukea iltapäivälehdistä kuvien kera. Onneks täällä ei tullut ku vettä saavista kaataen ja kerran jyrähti ni et lattia ja ikkunat tärisi. Varmaan ulkona vieläkin sataa, mut ei enää niin paljoo.

Pääsin suihkuun ja lakkasin pitkästä aikaa kynteni, vaaleanpunaiset. Vielä ppitäis toiseen kertaa lakata. SIt tulostaa ruokaohjeita netistä ja muutenkin olla va. Kohta saa puuron syä ja sitten siitä jokunen tunti on iltapala.

Ärsyttää tä kellon kyttääminen. Mut minkä mä sh:lle voin. Se kieltää mua syömästä lämmintä ruokaa, mut antaa mun syä puuroa. Se kieltää juomasta pepsiä, mut antaa jaffaa. Kaikkea muuta mielenkiintoista. Yritän ensi kuussa murtaa sen muurin, mut voi olla, ettei sitä pysty murtamaan ihan ni va. tosin mursin tänään hiukan, ku söin jo leipää täällä. Ihanaa kastanjanäkkileipää.

Huominen pelottaa. Saanko suuni auki hoitajalla. Ja jos saan, mitä se tekee. En voi kieltää että en suunnittele täällä mitään. Mulla on jotenkin turvallinen olo, kun mulla on sit vaihtoehto "takataskussa". Tiedän että mulla on tyttö ja perhe, mut se on pieni murhe mun pahaan olooni. Tytön asioita on jo monta vuotta sitten järjestetty mun kuoleman osalta niin että hänelle on paikka missä olla. Hän ei joudu lasstenkotiin.
Jos tästä jotain onneksi haluaa, lääkärini on lomalla. Eli en voi sinne joutuu heti. Tosin hänellä on siainen. En tiä. Pelottaa. Harmi kun en voi peruu hoitajaa. Se on järkätty just tämmöseks etten pääse perumaan sitä. Ja samalla saan 2 asiaa hoidettuu.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.06.2014 klo 16:52

Saloka,

Minusta sinun kannattaisi ihan suoraan puhua noista ajatuksista. Voisihan olla, että puhuminen auttaisi? Eihän sinne osastollekaan ihan heilahtamalla joudu. Mietin vain jos et oikein voi noista puhua niin kauheaa niitä on omassa päässä pyörittää.

Hyvähän se on täältä neuvoa. Saattaa olla, etten itsekään puhuisi.

Toivottavasti se käynti menee hyvin.

Jaksamisia sinne🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.06.2014 klo 13:45

Ja paskat sanon minä. Ei mun hoitaja välitä oikeastaan siitä, vaikka kerroin im suunnitelmat päässäni. Kerroin että olen syömisiä myös vähentänyt. Kerroin että olen väsynyt. Mut tässä sitä ollaan. Ahdistaa niin pirusti etten tiä mitä teen. Syön kaapista kaikkea mitä kaupasta hetki sitten ostin. Ei se hoitaja paaskan vertaa välittänyt. Kuka vaa olis voinut täällä mulle kertoo että itelle mä hallaa teen, kun en syö 2-3 tunnin välein. Kuka vaa olis voinut sanoa mulle että mun tarvii alkaa ajattelee positiivisesti. Ehkä näitä on mulle täällä toitotettu, mut en jaksa nyt muistella. Tä ketjukin on parempi hoitaja mikä mulla on.
Tekee tosiaan mieli kohta tehä itelle jotain, että se hoitaja huomaa että mulla on tosi paha olo. ei se hitto ole mun vika ettei mua lapsena kasvatettu nyyhkyttäjäksi, vaan kovaksi. Ei ole mun vika että jouduin kestämään ne pahoinpitelyt koulussa enkä saanut niistä puhua kenellekään.

Ei se auta että hoitaja kertoi lopussa että tunnun olevvan masentunut ja väsynyt. Niin mä hitto olenkin!

Anteeksi tämä kielenkäyttöni. Alkaa va ottaa pannuun tä koko elämä ja maailma. Ja tytön mahatauti ei helpota asiaa yhtään. Pelkään että saan ite sen nyt kun joutusin siellä käymään hetken.

Jalasta vetää suonta ja sukkatekele meni päin helvettiä.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 23.06.2014 klo 23:59

Jotenkin tuntuu ilkkumiselta, kun tulin kertomaan, että menee hyvin. ☹️ Salokalle voimia.

Naapurilla ei mene myöskään hyvin, yrittänyt olla tukena, minkä voin.

Lomalla tapahtui ihmeellisiä asioita. Mulla oli kahdet treffit ja yks kolmas tapaaminen. Muutamien tyyppien kanssa kirjoittelen netissä ja soitellutkin olen. Ihan kuin olisi joku fanikerho? Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Yhden tyypin kanssa ollaan soiteltu monta kertaa, eilen nähtiin ekaa kertaa. Kaverin kanssa tilanne lämpeni siihen, että kotiinlähtiessä se pussas mua. Muutenkin oli ihan hempeily päällä, kun homma on ollut aiemmin kaveripohjalla ja fyysistä touhua.
Nyt en tiedä mitä haluan... Olis mahdollisuus suhteeseen uuden ihmisen kanssa, mutta tää kaveri on se kuka sekoittaa pakkaa. Jos välimatkaa ei olisi noin paljon, ei olisi ongelmaa. Huoh. mitäköhän tässä tekisi.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 24.06.2014 klo 11:04

Toi on kyllä niin perseestä, että sulla on tuollainen hoitaja. Tarvitsisit kunnollisen, joka oikeasti kuuntelisi. Sellaisen, joka kantaa sua vaikeiden aikojen yli. Sellaisen, jonka kanssa voi miettiä konkreettisia keinoja, mitkä auttaisivat pahassa olossa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.06.2014 klo 11:39

kiitos
RainbowD2sh
ja
Repukka...

...
Eilen oli tosi raskas päivä ja päivällä ukkostikin aika kauan. Ihme, mä en pelännyt yhtään sitä ukkosta. Ennemmin naureskelin tytölle.

Tyttö oli siis täällä eilen. Saa nähä mitä siitä seuraa. Mulla on ollut ihme närästysoireita. Olen röyhtäillyt ja aamullakin tuli sappea kurkusta ylös.

Näin yöllä taaas ahdistavaa unta. Toisessa unessa isä sekoili auton kanssa. Ja toisessa mua kiusattiin. En tiä mistä nämää unet taas saa virtaa.

Mut mä taidan ottaa lääkkeet ja jua ton teen, jos vaikka olokin hiukan paranis.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.06.2014 klo 18:55

Olo on ni ventti, että pakottamalla yritän tässä tuolilla istuu. En päässyt ees päikkäreille, kun äiti tuuppas ittensä tänne just pahempaan aikaa. Nyt yritän vaan kärvistellä tässä. Onneks kohta äiti lähtee jo omaan kotiin ja mä pääsen sohvalle maate.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 26.06.2014 klo 07:46

Saloka,

Kävin lukemassa. Minulla paino ei liikkunut alaspäin niin kauan, kuin oli lääkityksiä päällä. En väitä, että kaikilla olisi niin, mutta itselläni näyttää, että lääkkeet sotkivat aika paljon aineenvaihduntaa. Tiedä sitten, mutta nyt tuntuu olevan helpompi hallita painoa jos pysyy kaidalla tiellä herkuista. No, turha vielä hurrata, kun vasta 2 kg lähtenyt, joka varmaan nesteitä vaan. Kokemuksen mukaan: se sama määrä kiloja ja päällekin voi pompata takaisin milloin vain..toivon kuitenkin, että tämä olisi alku painonhallintaan. nyt minulla on ainakin oikeasti motivaatiota.

Miehelläni edelleenkin lääkkeet vaikuttaa. Vatsa vain kasvaa ja kova turvotus, vaikka syö ihan järkevästi (Lyrica, Mirtatsapiini, astmalääkkeet ym.) Ensi viikolla on kyllä onneksi se paksusuolen tähystys jos se toisi vähän selvyyttä hänen vatsaongelmiin.

Jaksuja sinne🙂👍🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.06.2014 klo 09:38

Pitäis suunnata nokkani kohti kauppaa, mut ei jaksa laittaa päivävaatteita päälle eikä mennä mihinkään. Laitan vaan tallennust päälle j yritän kerätä voimia.

Nukkumiset jäi tas vähälle.Näin taas painajaisia tytön isästä. Tällä kertaa erinlaista. Mun unet sekoittaa mut täysin. en tiä miten pääsisin niistä.

Ulkona näyttää aurinko paistavan. tuntuu etten saa masentua tai olla masentunut, kun ilma on tollainen. pitäisi olla iloinen ja jaksava.

Lääkäri tulee kohta lomalta. mietin tässä, pitäisikö mun soittaa sille sitten ja kertoa tästä tuhottomasta väsymyksestä ja siitä että olen ihan lamaantunut. Kodin saan siivottua, kun tyttö auttaa ja äiti. Musta ei ole enää mitään hyötyy. En kyl haluis mihinkään ossalle nyt.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.06.2014 klo 11:54

Ak, sun miehellä on sama ongelma kun mun isällä sitten. Maha kasvaa ja näyttää että se repee kohta. Paino nousee sen vuoksi. Isä ei syö eikä juo sitä mahaansa. Nestettä on kehossa väärässä paikassa.
Tiedän että saisin painon äkkiä alas, jos lopettaisin kaikki lääkkeet. Ne on tuonut mulle turhia kiloja ja ongelmia.

...
Kesän ekat mansikat ostettu ja voi jummi, ne oli ISOJA. Luulin että ne on sit puisia, mut yhtä kotona maistoin ja se oli tosi hyvää. Illalla teen soijavaahtoa (jollen mee uudelleen kauppaan) ja mansikoita iltapalaksi.
Eilen en tienyt mitä söisin, kun pelkkä jogurtti ei oikee riitä. Otin sit kaapin perältä ananaspurkin ja söin sen ananaksen.

Äiti on taass kipee, pissatulehus. Mä sit joudun olee se romukoppa joka palvelee ja hoitaa. Ei mitenkään jaksais. Omat voimat on sellaiset että voisin mennä koska va nukkumaan.