Puhuttiin tytön kanssa asioita ja kerrottiin toisillemme kuinka paljon me rakastetaan toisiamme. Toivottavasti hän nyt hiukan aikaa ymmärtää kuinka tärkeä hän on mulle. Aina välillä unohtuu mullekkin se, ketä on tärkein ja kuinka tärkeä.

tänään en ole mitään erikoista oikeastaan tehny. Aamulla tein mansikka (vispi) puuroa ja kävin kaupassa. Ajattelemani pulla ei tänään tullut. Jos huomenna jaksan alkaa heti aamusta tekee.

Voi, miten hienolta kuulostaa tuo keskustelu tytön kanssa. Ehkä minunkin pitäisi samalla tavalla puhua mun lasten kanssa. Varsinkin tuon esikoisen, joka on nyt muuttamassa pois kotoa. Ei ollakaan pitkään aikaan puhuttu ns. vakavasti tärkeistä asioista lasten kanssa. Se on lapsellekin tosi tärkeää, että vanhemmat sanovat lapsille, kuinka tärkeitä ja rakastettuja he ovat.

Saloka,

Minä täällä "pitkästä" aikaa kirjoittelen.

Kuulosti minustakin tosi hyvälle tuo keskustelu tyttösi kanssa. Ja se, että saa todeta läheisen ihmisen kanssa rakastavansa. Se tosiaan on tärkeää. Minun äiti sanoo harvemmin rakastavansa (toki osoittaa välittämistä muuten ja pitää yhteyttä) mutta minulla on puhelimessa tallennettuna ne viestit missä äiti sanoo rakastavansa minua ja että olen tärkeintä hänen elämässään. Kyllä se vain merkitsee niin paljon, että sellaiset viestitkin haluaa säästää.

Kauniita kesäpäiviä sinne🌻🙂🌻

Repukka, olen yrittänyt puhua tytölle, ettei aina kaikki tule yllätyksenä. Mut en sit tiä kuinka hyvin osaan.

...

Tein aamulla pullaa. Ei niistä ni hyvii tullu tai ehkä mulla on ruokahalu vaan menny. laitan pakkaseen ja syön sieltä sitten, ku tekee mieli.

isän kanssa laitoimme keittiön tuuletusikkunaan verkon. Nyt ei tarvii pelätä amppareita tai muitakaan örkkejä. mut ei ole pelkoo et otan verkon pois heti. on siis niin hyvin teipattu siihen että tuskaa tulee ottaminen olemaan.

Kävin kaupassa ja vanhemmilla aamupäivällä. Äiti tarjosi pakastimesta mulle puolukkaa ja mansikoita. Pääsen kokeilemaan uutta ohjetta iltaisin.

Aamulla huomasin iloisen yllätyksen. Paino on tippunut kk:ssa 3-4 kg. Saa nähä koska tulee takas.

Mieli on aika maassa. Im ajatukset kieroittavat ajatusmaailman. En löydä oikeen mistään hyvää. kaikesta näen asioita mitä voin itteäni ruokkia. Miksi tein ton tollai. Miksen tehnyt tälläi. Miksi en kykene tähän nyt. Jne.

Kotityöt rajoittui tänään kerran tiskikoneen pyörimiseen. Ehkä huomenna jaksan viä roskikset ulos. onneks tyttö vei pullot kauppaan sentään.

Kiitos AK.

...
Tänään vanhemmilla tyttö alko isottelee ja puutuin siihen heti. Hän tekee sitä aina kun hänen kaveri on läsnä. Olen siitä hänelle sanonut ja nyt pääsin sanomaan kun ni tapahtu. Tyttö ymmärsi mitä teki ja pyysi anteeksi. mulla on va sellainen fiilis, että olen liian ankara hänelle.

Ajattelin tänään ottaa rennosti. Lepäillä ja tehä käsitöitä. Noita tiskejä laittaa koneeseen, ku nousen. EN tressaa enkä ajattele. Olen vaan. Ulkonakin on ni harmaata että ei kiinnosta sinnekään kattoa. Kävellä ei oikee pysty, muuta ku croksien kanssa. Molemmat jalat on kantapäästä ihan sairaan kipeet.

Mulla on vielä annos mansikkapuuroa (maku parani kun on kylmässä) ja illalla ajattelin kokeilla sellaista juomaa mikä on soijamaitopurkin kyljessä. siihen tulee soijamaitoa, mansikkaa ja kaurahiutaleita ja ehkä jotain muuta vielä. Suunnittelin että tekisin sitä iltapalaksi. Ostin soijamaitoa 2 litraa tänään, ettei ainakaan heti lopu. Mun tarvii va noita marjoja tuolta pakkasesta syä. En kyl viel ole kyllästynyt siihen mansikkajogurttiin, mut joskus jotain muuta ja kun tossa on tota kauraa, ni ehkä täyttäis enemmän. EIlen illalla söin 6 kastanjanäkkileipää (on aika pieniä) ja jogurttia. Se ei kamalasti täytä mua.

Huomenna pitää tehä taas parin päivän puuro. Mieleen tulis tehä riisipuuroa tällä kertaa.

Mut nyt soffalle pötköttelee...

Saloka,

Alkaa niin tehdä mieli mansikoita, kun luen kirjoitustasi. Ja se mansikkapuuro, mums..varmasti hyvää. Ja soijamaito on muuten tosi hyvää (olen maistellut sitä joskus). En malta odottaa, että alkaa mansikkasesonki ja saan laatikollisen mansikoita ostaa ja laittaa pakkaseen. Ja tietysti syöntimansikoita kesäksi. Ja mustikoita.. Olen sellainen marjafani. Minusta kuulostaa viisaalle, että sanoit tytölle siitä isottelusta. Ei varmaankaan liian ankaraa. Minä ainakin kun olin teini niin minun kanssa piti olla selvät sävelet tai muuten ei tullut mistään mitään, olisin mennyt ihan mahdottomaksi. Olen sitä mieltä, että sopiva "kuri" on kyllä tuossa iässä tarpeen ja lapsi on siitä jälkeenpäin itsekin kiitollinen ja kokee sen turvallisuutena ja välittämisenä. Ainakin luulisin niin, minähän en toki mikään kasvatusasiantuntija ole, kun minulla ei lapsia ole.

Täällä kelit vähän viileni niin jaksaa taas paremmin.

Jaksamisia sinnekin🙂👍

Eilen illalla täällä oli pieni show, kun menin äitille kirjoittaa että en jaksa enää. Äiti sit soitti isälle joka tuli tänne ja äiti soitti mulle. Äiti epäilee etten syö lääkkeitä, vaikka joka aamu niitä syönkin. Lopulta molemmat sai mut itkemään. Ei se itku vienyt ahdistusta tai ajatuksia pois.

Yö meni heräilessä ja lopulta annoin 7 aikoihin periksi. En jaksa taistella, vaikka olen väsynyt. Nukun päivällä sitten, jos pystyn.

Sain eilen tehtyy äitille synttärilahjaksi tossut. Pitää vielä päätellä ne ja sitten laittaa tonne korjuun. Tein tiskiliinaakin hetken. Pitää tänään mennä vuodevaatelaatikkoon tonkimaan ja hakemaan lisää puuvillalankaa, että saa lisää liinoja tehtyy.

Telkkarista tulee tallennukselta vanha Vares elokuva.

Eilen oli vaikeeta. Olin väsynyt ja sitten äiti tuli "iltahoitoon".

Nyt kiekun täällä ja kello ei o ees 6:tta. Olen noussut sängystä 3.30 ja miettinyt maailman menoa. Ulkona on kaunis auringonpaiste. Ennen heräämistä ei ollut mitenkään kivaa. Heräsin 3 tunnin aikana 3 kertaa.

Ehkä mä alan kohta käsitöitä tekee ja kuluttaa siihen aikaani. En keksi oikee mitään muutakaan. Kai mä sitten joskus nukun, toivoa ainakin sopii.

Kurkkasin tänne ja haluan vain toivottaa hyvää viikonalkua ja toivottavasti siellä on kaikki normaalin hyvin?

🙂👍

Kiitos AK.

Saatiin sätky tytön kanssa, kun käveltiin vanhemmille nyt iltapäivästä. Rapun ees oli ambulanssi. Sanoin tytölle että jos ne on taatan luonna, ni sille ei voi sitten yhtään mitään. Onneks ne oli kerrosta ylempänä ja taatalla oli kaikki ihan hyvin.

Sain vaihdettuu tytön rokotusajan ensi kuuhun.

Lääkärille en soittanut. Pelkään soittaa sille. En osaa selittää oloani kenellekään. Tunnen va että mulla on tosi paha olla.

Kaupassa ostin tytölle ruokaa (makaronilaatikkoa). Sit äiti kysy, mitä ruokaa mulla on tänään. Sanoin etten jaksa tehä yhtään mitään, joten puurolla mennään. Huomenna ajattelin yrittää jaksaa tehä vispipuuroa.

Mietin tässä,menisinkö päikkärille. Olen yöllä herännyt monen monta kertaa. Tyttö päätti taas nukkua viekussani. Heräsin 9 aikoihin kunnolla.

Isän kunto on huonontunut, mut on kotona. Äiti murehtii, jaksaako isä mökillä olla loppu viikosta vai tuleeko lanssilla takasin.

Mun mieli on matala. Aloin taas päivällä suunnittelee im. Parista asiasta on kii, etten voi toteuttaa. Olen va niin väsynyt kaikkeen jo ja tähän väsymykseen. Pelkään mennä ma hoitajalle. Mitä jos e tekee jotain tai mitä jos se ei kuuntele.

Olen miettinyt tämänkin ketjun kohtaloa. Jos lähtis täältäkin pois. Haihtuis joka puolelta pois.

Terveisiä mökiltä. Menee ihan kivasti. Vähän liiankin ja kotiinpaluu tulee olemaan nihkeää. Tulee ikävä ja olen kahden ihmisen välissä. Saa nähdä mitä tästä tulee. Saunottiin juuri ja maistelen alkoholitonta siideriä. Ihan mukavaa.

RainbowD2sh , kiva kuulla suakin. Mä en tiä koska mä pääsen mökille, en ehkä tänä kesänä ollenkaan.

...
Käin isossa kaupassa. Ei mul rahaa ole, mut äiti maksoi linja-automatkan ja tytölle margariinin ja paahtoleivän. Ni ja sain mä juotavaakin. Pienet ostokset. Toivottavasti saan ennen juhannusta rahaa, tosin mitä mä sillä tekisin? Ostaisin mehua tai juotavaa va.

Hellalla haudutuskattilassa on tulossa puolukkavispipuuroa. syön sitä sit seuraavat 3 päivää. sitten en tiä mitä söisin. Ei tee mieli muuta ku jua. Paino on melkeinpä noussut, vaikka en käytä paljookaan sokeria. Pitäisi varmaan luopua tosta puurosta, ni sitten tulis vähemmän kaloreita.

Maanantaina on hoitajan aika. Hermostuttaa sekin, ku se varmaan alkaa kyselee olenko ollut mökillä ja jossain. Mitä se sille kuuluu. Pitäiskö valehdella sille? Tosin en tiä mitä se hyödyttää. Masennus kuulemma paranee, kun on ihmisten kanssa. Mähän olen kaupoissa ym ja silti oon tämmöinen.

Mut nyt loppuu akku. Taidan laittaa unten maille hetkeks itteni...

Olen alkanut nukkuu parin tunnin päikkäreitä. Jostain se uni tulee. Tänäänkin, vaikka tyttö oli täällä kaverinsa kanssa.

yritän pitää mieleni kurissa. En voi alkaa suunnittelee mitään, kun tyttö on täällä. Jos suunnittelee, ni sitten alkaa ahistaa, kun ei voi toteuttaa. Sitä en tahdo. Mut yhden asian olen siitä suunnitelmasta ehkä ratkaissut. Enää ei ole ku yksin ja ehkä toinen. mut ehkä ei ole sitä toistakaan eikä kolmattakaan, jos oikoo "polkua" hiukan.

Olen huomannut että nyt ku syön vähemmän kaloreita, ni ei enää janotakaan ni paljon. Ehkä mun sokerit on laskenut tai sit elimistö on tottunut. EIlen ja tänään on ollut hirvee nälkä. Söisin vaikka pihalta pikkukiviä, jos kehtaisin. Tosin pitkässä juoksussa ne tuhoo va elimistöä.

Lasken tässä koska saan hiukan rahaa. Ehkä torstaina jo. Sais se tulla, että pääsen ma hoitajalle. Mulla on taas piikki. Hitto ku sielläkin tarvii käydä. Piikki persauksiin ja taas "elämä" hymyilee. Ja kun se ei auta, ni mennään purkille ottaa paria eri valmistetta. Mä ni vihaan tätä pillerielämää. Se vaan tuhoo mut pikku hiljaa. Kroppa on kaamea.

Yritän tässä kuluttaa aikaa. Pitäis netistä ettii ruokaohjeita, jos synttäreiksi tekis jotain hyvää syötävää. En vaan keksi, tekiskö täytettyi patonkeja, tacoja, pitaleipiä vai mitä. Jotenkin haluis tehä lihapulliakin. Annoin itelleni luvan mässätä synttäreinä oikein olan takaa. Sillon ei tuu pahaa mieltä eikä katota kaloreita. Toin en muutenkaan kato kaloreita kun suurinpiirtein.

Vispipuurosta tuli ihan hyvää, ihme kumma. Laitan aina päälle vasta sokeria, mut en puuroon.

Maha on oireillut taas pari päivää. Ei ole ilmeisesti tarpeeksi kuitua. Nyt söin muutaman kastanja-näkkärin (vie muuten sopivati makianhimon pois). Jotenkin tuntuu että olen syönyt ihan valtavasti. Vielä pitäis jogurtti syä. Päässä soi virsi, miksi söin näin paljon... Sokeritonta mehua oottaa tossa tuopissa juojaa. Illalla saa teetä (yrittiteetä) jua, että rauhotun. Mulla on jotain tressin poistaja ja rauhottuvaa teetä. Löysin joku kk sitten kaupasta kun katoin kofeiinittoman tee valokoimaa. Viimeks kun oltiin isossa kaupassa, huomasin että on sulkaamakuista kofeiinitonta teetä. Sitä kofeiinisena en tykännyt, oli liian karvasta, mut mahtaisko toi olla parempaa.

Jotenkin tuntuu että mun asiat on mennyt täysin päin honkia. En tiä miten tähän on tultu. Ehkä liian iso halu kontroloida itteään on liian iso. näin pystyn kontroloimaan jotenkin itteäni. sitä, onko tämä jo liian pitkällä, en tiä. Sen päättää muut (hoitaja/lääkäri). En osaa ite sellaisia päätöksiä tekee. Menen minne tuuli kuljettaa. Toivon va etten joudu ennen synttäreitä yhtikäs mihinkään. Haluan silloin jua iteltäni muistin veks. Haluan olla silloin keveä ku taivaan lintu ja olla vapaana. Silloin poistetaan kahleet ja lennetään.

Anteeksi että tä on hiukan sekavaa. Yritän edelleen kirjoitella ajatuksia ja tunteitani (jos osaan). Kohta onneks tytön kaveri lähtee. annoin klo 19 ati aikaa olla. Se tyttö on täällä ollut kohta 7 tuntia. Käynyt va kotona syömässä ja oma tyttöni mummilla syömässä. Kohta pitäis alkaa kaivaa tytön leivänpaahdin ja alkaa opettaa häntä sen käytöstä. Tyttö on jonkin ahaa lämyksen saanut paahtoleipään. Ostin tänään kaura-pellava paahtista hänelle. Hänen maha on ollut taas kovalla ja kärsinyt mahakivuista, jos toi nyt auttais hiukan hänen mahaa. Tyttö on koko ikänsä kärsinyt kovasta mahasta ja mahakivuista. Ei auta luumut ym. ja lääkkeitä en halua alkaa antaa. Pienenä äitini antoi salaa sille lääkkeitä ja mä siitä riemastuin. Sen jälkeen ei ole niitä annettu.

Mut just joo. taidan alkaa ettii niitä ohjeita.

Tulipa eilen kirjoitettuu paljon. mistä sitäkin tekstiä oikee tuli.

Ilma masentaa mun kanssa samaan aikaa. Yritän puukata päivääni jotenkin, ni ettei tarvii sit miettiä ja hunteerata. Join tossa aamu teen, en ole pitkään aikaa juonut teetä heti aamusta ja sen huomas heti mahasta. No kyllä tällä mennään ja kärsitään sit. Tyttö valitti taas mahaansa kun aamupalaa söi. Sain sen syömään 2 paahtoleipää. Miten taota tytön päähän että hänen on pakko syä suht säännöllisesti. Hän sit käy kaupassa ostamassa karkkia nälkäänsä, kun ei kehtaa tulla sanoo et on nälkä. Ehkä hän on oppinut tämän multa.

Yö oli kamala. En saanut millään unta ja sitten kun sain, näin unta että joutusin töihin/kouluun vaikka olin saikulla. Tosin taisin tykätä siitä. Mut silti ahdisti herätä siitä pois. Ahdistaa tietää että loppu vuonna loppuu kuntoutustuki ja saanko siihen ees jatkoa enää.

Mun pitäis tänään mökin verhot ommella. Äiti on onneks tehnyt käänteet jo raudalla. Saa nähä millainen urakka tulee eteen. Ei kyl yhtään huvita alkaa tekee mitään, mut minkä sille mahtaa ku äiti ei kuulemma ehi. Olkoon ilman verhoja sit.

Vedin kätenikin verille taas. Nyt sitä verta on joka puolella. Sit ootan taas ni kauan että rupi tulee ja vedän sen taas verille. Noidankehä.

Taidan ottaa hetkeks lepoa ja sitten miettiä mitä tekisin.