Hei saloka

Ihana biisi. Sepä se onks pakko nukkua jos ei tahdo. Sitä siirtää ja siirtää
nukkumaan menoa. Jotenkin ajatus nukkumisesta ahdistaa.

Mä meen taas kohta nukkumaan. En jaksa olla hereillä. Tunnen koko kropassa sen että olen unen tarpeessa että en jaksa enää. Mieli on todella matala. Ryven taas siellä pohjamudassa. Se seinä tuli vastaan.

Olen ehtinyt jo tapella tytön kanssa. Tai hän soitti suutaan mulle ja mä annoin mennä toisesta korvasta ulos. Lopulta mä voitin ja sain tahtomani.

Kiitos AK sanoistasi.

Viime yönnä sain "unikaverin" viereeni, tyttären. Nukuimme sitten mun sängyssä molemmat ja aamulla hiukan pelleiltiin että saatiin ittemme hereille.

Olen täällä siivonnut tänään. Tuttu tuli auttamaan. Liinavaatekaappi meni järjestykseen ja samoin mun huone. Huomenna pitäis jaksaa siivota vessa ja pestä pyykkiä.

Selkä on ollut todella kipee ja väsy on painanut. Mut tauoilla olen jaksanut mennä eteenpäin.

sarrukka, moikka. Kiva kun kävit 🙂

...
Sain taas tytön yökylään ja hän on ke asti mulla. Äiti ja isä lähti mökille rauhottuu ja viettää yhteistä aikaa. Sitä niillä ei tosiaan paljon ole.

tänään on taas ollut mieli maassa. Olisin voinut nukkua vaan koko ajan, ajattelematta tätä päivää. Mut jotenkin raahasin aamulla itteni sohvalle. jonkun ajan päästä jaksoin laittaa pyykit koneeseen (jotka on vieläkin siellä). Pari annosta jaksoin tehä puuroakin, tattari-puolukkapuuroa. Ei ollut mitenkään erityisen hyvää, mut syödessä ajattelen vaan että se on terveellistä ku siin on tattaria.

Nyt makaan omassa sängyssä, musa täysillä korvissa. Tytöt kattoo jotain elokuvaa telkkarista.

Saloka🙂

Kiitos vierailustasi.

Söpöä, että sinun tyttö on nukkunut sinun vieressä.

Luultavasti jos olisin vielä vanhassa kodissa olisi vaikeampi pitää itseään "vireessä". Ilman tätä uutta kotia ja sen tuomia "uusia" juttuja enemmän istusin ja tollistelisin vain ja mieli mataloituisi ja miettisin kaikkea menneitä ja nykyisiä. Olen huomannut, että mitä enemmän olen liikkeellä ja saan uusia virikkeitä niin mielialakin pysyy kohtalaisempana.

Sitten tuosta lihomisesta..minun pelastus tällä hetkellä (että kehtaan liikkua ihmisten ilmoilla) on sellainen Lidlistä muutama viikko sitten ostettu "muotoileva alusasu" eli sellaiset lahkeelliset ja ylös vatsalle nouseva tiukka "muokkava" juttu, joka latistaa vatsaa (joka minulla kauheimman näköinen alue, latistaa juuri sen vatsamakkaran) Ostin sen ihan huvin vuoksi, kun se maksoi vain jotain 5e. Ja reisiä se kans "litistää". Ihan hyvä juttu. Mutta..eihän sitä nyt ainaisesti voi se muokkari päällä kulkea, eli kyllä laihtua pitäisi.. minulla just kuin sinulla, että välillä ajattelen so what ja vedän kaikkea..nyt taas kaupassa sain itseni hillittyä ja ostin aika järkevästi ja vain vähän namuja. Saa sitten nähdä. Olen aina ollut samanlainen, mutta en ole ennen lihonut juuri lainkaan. Alkaa ikä tehdä tehtäväänsä, ei pysy enää hoikkana. Nuorempana olin laiha, vaikka söin kuin hevonen (joskus jopa 2 hamppariateriaa päivässä, heh) Vaikea on tottua ajatukseen, ettei nykyään voi enää syödä vain mielihalujensa mukaan lihomatta. Kaikki meidän suvussa melkein laihoja, äiti kohta 70v ja painaa vieläkin alle 50kg. Minä olen tullut isän puolen sukuun, jossa iän myötä lihotaan (ja saadaan se diabetes..) se d:n pelko nyt ehkä eniten minua on saanut ajattelemaan näitä syömisiä. Tämän painoisena en uskalla edes mennä mittauttamaan verensokeria, kun pelkään mitä se näyttää. Meinaan laihtua ja mennä vasta sitten jos sitten saisi paremmat lukemat. Mutta, kyllä se oma ulkonäkökin hävettää, kun on sellainen "lyllerö", että on itselläkin vähän hankala olo ja näkyyhän se päällepäinkin.

Yritän ajatella, että pienillä muutoksilla saan pikkuhiljaa tuloksia. Muutoksia ruokavalioon ja edes hieman enemmän liikuntaa (olkoon sitten vaikka kaupoissa ravaamista ja pieniä kävelyitä, sen minkä jalat antavat liikkua kipeytymättä kovin pahoin). Mutta se laihtuminen voisi auttaa myös jalkoja, polvia ja nilkkoja.

No, jopas jäin tänne turisemaan.

Mutta pää-asia oli se, että halusin vierailla täällä ja toivottaa kovasti jaksuja🙂🌻🙂👍

AK, mullakin on jalat kans aika kipee ja nyt on selkävaivoja. tiedän että painon pudotus auttaisi asiaa, mut ei tuu oikee lähettyy tonne kävelee. Tossa vieressä olisi kuntorata, mut pelottaa mennä yksin sinne kävelee. Pelkään että sieltä tulee joku kummajainen ihminen tai eläin. Olen aika arka. Tosin saisin parin kilsan lenkin siitäkin kun kävelisin tämän kaupungin osan ympäri. Mut yksin on tylsää.

...
En ole vieläkään siellä suihkussa käynyt ja päätin että menen ihan kohta. Mut toi suihkuun meno on taas niin vastenmielitä.

Tyttö tossa tekee lähtöä ulos. Mä vasta heräilen täällä.

Olen ihan valmis nukkumaan, jo nyt. Nuokun tässä ja lasken minuutteja/tunteja koska voin mennä. Tyttö ei ole vielä tullut kotiin. Pitäisi kohta tulla. Jos pari tuntia vielä jaksaa olla jotenkin hereillä, ni sitten voi käskeä tytön nukkumaan ja mennä itekin.

Olen nykyään tosi väsynyt. Mulla ei auta päivä eikä yöunet. Nukkuisin koko ajan, jos va kehtaa. Pelkään etten jaksa huomenna kaupungissa olla.

En o tänään tehnyt oikeastaan mitään. Ruuankin lämmitin tytölle ja ite söin eilistä tattari-puolukkapuuroa. Huomenna syön varmaan kaurapuuroa, jollen salaattia syö. Maha on ihan ok, paitti nyt hiukan on kipua.

Kävin täällä lukemassa🙂

Toivottavasti jaksoit mennä kaupungille ja kaikki meni ok?

Minäkin ollut kaupungilla. Onneksi oma auto ja siinä ilmastointi.

Voimia🙂🌻

Ak, juu oltiin kaupungissa. Käveltiin 2½ tuntia ja sitten mulle riitti. Ehittiin käymään 7 kaupassaja alkossa. Plus kävelin torin päästä päähän 2 kertaa. Tytöllä meni kaikki hyin ja hän oli iloinen kotona kun tulin myöhemmin.

...
Tänään on sit näköjään tämmöinen väsy päivä taas. Mikään ei kiinnosta. Äiti pakotti lähtee hänen kanssa lääkäriin ja sieltä sitten menin heille ja kauppaan. Nyt mietin meniskö nukkumaan, vai mitä.

TYttö on aamusta lähtenyt tätinsä kanssa kaupunkiin. Niillä on jotain omia juttuja siellä. Ootan väsynyttä kaveria sieltä takasin.

Ei tyttö niin kamalan väsy ollut. Huini kaverinsa kanssa ulkona.

Tänäänkin hän meni tätinsä kanssa johonkin ja sitten hän tekee tätilleen jonkun hienon kampauksen.

Makselin tossa laskuja ja tilille jäi 5 euroa. Mut nyt on vuokra maksettu ja tytön vakuutus ym laskut. En olis tätäkään muistanut, jollei tuttu olis sanonut että pitäis maksaa.

Mulla on joko muisti huono tai sit en jaksa enää muistella. Tiskit on oloh. pöydällä, kun en jaksa viä niitä tiskikoneeseen. Pyykit on kopassa ja oottaa että pääsee koneeseen. Imuroida pitäis kun tyttö kaataa kaikki hiekat eteisen lattialle.
En osaa selittää muuta kun olen niin pirun väsynyt vaan, etten jaksa tehä mitään. Ainut mitä jaksan on nukkua ja maata. EN sit tiä, johtuuko sokereista tai mistä.

Koht olen viikon syönyt ruuaksi vaan puuroa. Olen kyl vaihdellut 2-3 pvä välein eriin. Jotenkin jaksan kiinnittää huomioni tai voimani niin että saan ja jaksan puuroa tehä. Tosin aika paljon teen haduttamalla puuron. Tänään pitäis tehä taas annos, jollen syö pikapuurona kaurapuuroa. Tiedän että pitäis lihaa ja kasviksia syä, mut niiden tekeminen tai syöminen on tällä hetkellä liian ylivoimasta.

Ehkä mä tässä surffaan läpi juhannuksen ja sitten katon mitä tulevan pitää. Ensi kuussa on muutenkin herkkuja tiedossa ja "juhlimista". Kohta on mansikka-aikakin ja pitäis niitä pakastimeen ostaa.

Ja etten ihan ole koko päivää maannu, ni olen kaupungilla käynyt. Kävin kyselemässä sitä vi-sibiliniä, mut se on loppu jokaisessa kaupassa, se kilon paketti. Jouduin sit ostaa puolen kilon ja maksaa ite.

Mut nyt taidan mennä pehkuihin kerämään voimia.

kauan mä jaksoin sit ylhäällä olla. Peräti ni kauan että sain lääkkeet otettuu ja juotuu jotain. Nyt tekee mieli va nukkua. Oloon kamalempi mitä krapulassa olis. Yritän jotenkin pitää kämppää yllä, mut ei jaksa. Sain hiukan tiskejä kerättyy ja laitettuu tiskikoneen päälle. Siihen riitti voimat. Nyt makoilen sängyssä ja mietin, laittaisko koneen kii ja alkais nukkumaan. Eilen menin sänkyyn ennen 9 jo ja nukkumaan jotain puol 10. Ei va yksin kertaisesti jaksanut enää. En tiä onko masis pahentunut entisestään, va onko sokerista kii. Vituttaa va, ku toiset sanoo tämän johtuvan ilmasta. Tiedän ettei johdu siitä.

Laitoin äitille viestiä ja sieltä tuli takas, laitatko likapyykit valmiiksi. Olen taas joutunut turvautuu äitin pesemään pyykit, vaikka mulla on oma kone. En vaan jaksa laittaa niitä pyykkejä sinne tai kuivumaan.

Ehkä on marenpi sulkee kone ja laittaa silmät kii. Sit sen jälkeen laittaa toinen koneellinen tiskiä pyörii...

Hengissä. Litot oikealla tasolla verikokeen mukaan. Olo alkaa olla nousujohteinen. Juttuja tapahtunut. Loma alkoi. Ehkä tämä alkaa paranemaan.

selkä taas kipeenä ja eikä missään ole hyvä olla. Ei olis kannattanut eilen istua tytön huoneen lattialla. Mikä kumma tossa oikee on. Pitää varmaan ottaa lääke siihen nyt heti aamusta, ettei ihan kyvyttömäksi tee koko päiväksi.

Paska fiilis muutenkin. Nukkuisin, jos nukuttais. En haluu nousta sängystä. Haluaisin jäädä tähän loppu elämäksi.

Miettisin taas soittoa lääkärille. tosin oma lääkäri on lomalla. Mitä kertoisin siaiselle? Olen kysymyksiä pyöritellyt päässäni pari päivää.

Eilen äiti pakotti taas siivoo täällä. Astiat saatiin pestyy ja roskat korjattuu. Siivosin keittiön lattian kaakaosta kanssa. Imuroida pitäis, mut tällä hetkellä se on liian iso urakka mulle.

Ole kiitollinen sullon PERHE JA ÄITI!!!!!!! Sä olet kaunis koska sulla on mies......pienet on ongelmat sulla. Ainut ongelma on toi koira....tiedän miten pahalta toi tuntuu itse olen joutunut muutaman lemmikin lopettamaan ja aina sama suru itken monta viikkoa rakkaan lemmikin perään ja joka ikinen kerta vannon etten enää ikinä eläintä ota. Silti otan aina jonkin eläimen koska mikään ei oo ihanampaa ku esim.kissa joka tulee puskemaan ja vaatimaan hellyyttä. Sama koskee lapsia....<3 jaksamisia surun keskellä.

RainbowD2sh, kiva kuulla sinustakin. Aloin tossa jo miettiä missä olet. Rentouttavaa kesää (lomaa)sulle.

kyynel-74 kirjoitti 8.6.2014 16:40

Ole kiitollinen sullon PERHE JA ÄITI!!!!!!! Sä olet kaunis koska sulla on mies......pienet on ongelmat sulla. Ainut ongelma on toi koira....tiedän miten pahalta toi tuntuu itse olen joutunut muutaman lemmikin lopettamaan ja aina sama suru itken monta viikkoa rakkaan lemmikin perään ja joka ikinen kerta vannon etten enää ikinä eläintä ota. Silti otan aina jonkin eläimen koska mikään ei oo ihanampaa ku esim.kissa joka tulee puskemaan ja vaatimaan hellyyttä. Sama koskee lapsia....<3 jaksamisia surun keskellä.

Kyynel, en tiä mistä kohdassta olet lukenut, mut mulla ei ole miestä. Isän koira kuoli 2 vuotta sitten ja nurkissa pyörii villakoirat vaan.

...
Eilen oli päässä niin kamalia ajatuksia, että täällä oltais sensuroitu ne varmaan. Oikeen pelotti ne. Pääsin onneks kirjoittelemaan niistä Faceen (yhteen ryhmään). Mut ei ne ajatukset tuolta päästä ole kadonnut. Hiukan ne hilliintyi, kun olen pattitilanteessa etten voi tehä itelleni mitään.

Isä on ollut yöllä taas kipee. Pitkästä aikaa ilmeisesti oksentteli. Äitillä sitten likapyykkiä. Kehotin isää, että alkais ottaa yhtä lääkettä. kokeilisi ainakin, jos se auttais koska pystyy ihan kuuntelee että hänellä on sitä limaa kurkussa.

Kävin jo äitin ja isän kanssa kaupassa, postissa ja yhellä kirpparilla. Kirpparilla tarttui 2 Remeksen kirjaa ja kaupasta ei oikeastaan mitään. Kaikki ostokset mahtuivat hyvin reppuun. Ei oikee ollut fiilistä ostaa mitään. Halusin vaan pois.

Nyt mietin tässä, kehtaanko alkaa päikkäreille. Tytöllä on eskari (kauan sitten) kaveri täällä kylässä. ne kattoo dvd.tä

mun pitäisi alkaa rasvaa kasvoja. Iho hilseilee pois. Mietin mitä rasvaa alkaisin käytää kun muutenkin ho tuntuu rasvasen kuivalta.