Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.05.2014 klo 10:59

RainbowD2sh, en tiä olenko itekään ikinä gynellä ollut. Joku joukkotarkastus juttu tossa oli pari vuotta sitten ja silloin otettii ekaa kertaa papa. Jännitin ja pelkäsin sitä niin paljon että äiti ja isä tuli oven taakse kattoo etten jänistä.

...
Tänään tekee mieli vadelmavispipuuroa, mut se yksi ohje mitä olin jo katellut, ni siihen tarvii jotain mehua. mulla ei ole kun sokeritonta sekamehua. Tuttu sano että koklaa sitä. Ehkä mä koklaan. Tekee vaa niin mieli vispipuuroa ja noita marjoja tarvii laittaa pois tuolta pakkasesta.

Yö oli taas kaamee. Heräsin aamulla siihen että olen yöllä kääntänyt itteni jalkopäähän. sit ne unet. Hakkasin lapsia ja riehusin. Ihan ihme uni. En mä taho pahaa lapsille. Toivottavasti uni ei ikinä toteudu.

En soittanut lääkäriä itelleni. Otin aamusta miranaxin ja toivon sen auttavan. Ajattelin ottaa sellaisen kuurin sitä, niin kauan kun niitä pillereitä tuolla on. Tällä hetkellä olen ainakin kivuton, kun hetki sitten selkä oli tosi kipee.
Tänään on muutenkin ollut ihan äklö olo. Aamusta heräsin, oli suu ja kurkku ihan rutikuiva ja se sitten alko tuntuu että oksennan ihan kohta. Pitää varmaan alkaa öisin juomaan tai sitten ottaa vesilasi yöpöydälle. Tosin se tietäis sit sokereiden nousua.
olen niin paljon saanut ohjeita että pitäis alkaa johonkin diettiin. En usko että sillä saisin sokerit aisoihin. Pelkään vaan sukurasitteen olevan voimakkaampi kun joku dietti. Tässä on vaan hassu yhteensattuma. Isällä on 2 kertaa ollut sokerit korkeet. Me ollaan molemmat ns. tarkkailussa. Muutenkin isän kanssa "kävellään käsi kädessä".

mut nyt sitä puuron tekoo, et illalla olisi jotain iltapalaksi asti.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 27.05.2014 klo 14:14

Maanantaina taas verikokeisiin. Tästä illasta litoa 900 mg. Ei kuulemma ollut pitoisuus hoitoasteella. Huoh. P*ska olo eikä tietoa koska helpottaa. Söin kaksi korvapuustia aamulla. Voi olla että siinä oli päivän ruoat.
Saloka: en ole käynyt edes papassa, kutsu tuli josku pari vuotta sitten kylläkin. En vaan voi mennä gynelle. Ajatuskin siellä valojen alla ronkittavana saa paniikin aikaiseksi. Ihan turha ajatella, että se on niille jokapäiväistä. En vaan pysty. Kun ei ole pakollista, niin onneksi ei tarvii mennä.
Huomiseksi lupasin mennä naapuriin töihin, joku pikakeikka eri toimipisteessä. Pelottaa, kuulemma helppo homma. Poikkeuksellinen työaika, 9:00 alkaen. Pääsee siis viettämään vapaapäivää vähän aikaisemmin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.05.2014 klo 15:56

Tänään on näköjään sellainen päivä, kun mikään ei onnistu. Ja se syö mua kovasti. Mieli menny matalaksi, kun huomaan vastoinkäymiset. Tulee turha olo ja sitten alkaa asiat pyörii päässä, millä saisin tämän kaiken loppumaan, kivuttomasti ja kauniisti.

Puuro, on liian voimakasta. Mun olis pitänyt kattoa ja maistaa sitä mehua, mut olin torvi. Mut kyl tota varmaan silti syö. Eipä tarvi sokeria lisätä ja näin ollen kun mehu on sokeritonta, on puurokin.

Sit päätin tehä ruuaksi lihapullia. Laitoin reilulla, ehkä liiankin, kädellä mausteita. Hiukan tota ja hiukan tätä jne. Loppu tulos, pullat hiukan liian mausteisia. Taisi sitä pippuria mennä hiukan liikaa. No mietin että ehkä niitä pystyy syömään jotenkin, kun muu ruoka on mautonta.

Äitin piti mennä tytön koululle tänään. Hän sitten päätti soittaa ja kertoa ettei menekään. EI tyttö siitä pettynyt. Hän sano ettei halua että sinne joku tulee.

Että tämmöinen paska päivä mulla on. Päiäuniakaan ei oikee pystynyt sohvalla nukkuu.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 27.05.2014 klo 22:16

Katkoin juuri välit yhteen ihmiseen, koska mulla ei kestää pää tätä tilannetta. Sinne meni ennen paras kaverini. En kestä tilannetta, että ollaan vain kavereita. Ennen viime kesää homma olikin ihan puhtaasti kaveripohjalla. Sit tuli päädyttyä samaan sänkyyn. Sitä jatkui maaliskuulle. Oltiin sovittu, että kumpikin saa tehdä mitä haluaa omalla tahollaan.
No nyt sillä on joku hoito menossa siellä.
Mä en halua nähdä sitä enää, enkä koskea siihen. Ihan tarpeeksi huono olo muutenkin. Kun se ei välitä tippaakaan, niin miksi olla enää edes kavereita.
Siinä meni mun ainoa mahdollisuus mihinkään fyysiseen. Hajottaa ihan h*lvetisti. Parempi kai, kun ei pidä yhteyttä ollenkaan. Unohtaa vain asian. Miksi turhaan roikkua, kun ei se välitä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.05.2014 klo 12:51

RainbowD2sh, toivottavasti saat kasattua itsesi. Kolmantena pyöränä ei kannata olla. Mulla oli joku 10 vuotta samantapainen tilanne. Mun luonna kävi yks mies. Hän oli silloin alussa vapaa. En tiä miksi hän kävi ja miki hän puhu musta suvulleen. Sit yks kerta hän sano että hän on varattu. Sanoin etten halua olla se kolmas pyörä. En taho rikkoa toisten suhdetta. Näin sit se "suhde" päättyi.

...
Mulla taitaa olla joku hypo päällä ja pelkään että mulla on 2suuntainen. En pysty ollenkaan olla paikoillaan. Koko ajan täytyy tehä jotain. Ajatukset liukuu päässä ku rasvattu. Nukun vähemmän ja herään aamusta klo 7 aikoihin. Olen tänään pelästyttänyt vanhemmat, kun menin sinne ennen 9 jo. En tarvii päikkäreitä. Virtaa on.

Tein tossa suklaatortun pohjan jo. Teen sen kuorutteen myöhemmin ja äiti sano et he tulee maistamaa mun tekelettä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.05.2014 klo 16:41

Sain itteni rauhottumaan hiukan ja makoilin sohvalla. Taisin jopa hiukan nukahtaa. Nyt on taas virtaa. Sain piirakan kuorrutettuu. Tiskit on koneessa ja oottamassa vuoroaa. Vanhemmat ovat teellä täällä.

Äiti sano, et nyt epäillään isällä eturauhassyöpää. Menee siksi tutkimuksiin. Mulla alko ahdistus nousta ja tuli mieleen ne kaikki kauhu jutut. Jos isällä löytyy syöpä, hän on jo vuosia sitten sanonut ettei hoida sitä sitten. Sit se on kuulemma hänen menoa.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 28.05.2014 klo 18:39

Tuo nyt ei ollut mikään suhde. Pelkkiä kavereita. Eikä se hoito siellä päässä ole kuulemma kuin krapulaseksiä, jos tää muija ei parempaa seuraa löydä.
Kun ei muutenkaan välitä, niin mä en jaksa olla enää pelkkä kaverikaan. Olo on ollut tänään niin paljon parempi. Hullua, kun olen juuri poistanut entisen parhaan kaverini elämästäni?
Ei me oltais nähty muutenkaan kuin kesällä muutaman kerran, kun asuu niin kaukana.
Mun puhuminen olotilasta on kuulemma skitsoomista ja angstaamista. Joten olkoon, en häiritse hänen korkeuttaan enää ikinä.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 28.05.2014 klo 19:36

Saloka,

Olen tosi pahoillani isäsi puolesta😞 ja toivon niin, ettei olisi se. Siihen sairauteen on kyllä tosi hyvät hoidot olemassa, mutta tietysti on isäsi oma mielipide, miten hän tahtoo toimia. Voimia sinulle. On varmasti tosi raskasta, kun oman isän kohdalla on tuollainen epäilys. Tarvisit kyllä paljon tukea tuon asian kanssa.

Minulla on välillä myös vauhdikkaita jaksoja, joskus yksittäisiä päiviä tai päivän-parin mittaisia, jolloin teen hulluna kaikenlaista, saan ideoita jatkuvalla syötöllä, menen paikasta toiseen, puhua pulpatan epänormaalin paljon, olen ylisosiaalinen, tunnen tarvetta ostella tavaroita jne. samalla tosin saatan olla ylilevoton, kiihtynyt, jopa äkäinen. Minulla on epäilty kaksisuuntaista jo pitkän aikaa. Hankala sanoa, kun on epävakaa pers.häiriö olemassa, tosin epäilen joskus sitäkin diagnoosia ja mietin, että jospa ne on käsittäneet väärin, että jos minussa ei olekaan mitään vikaa..🙂 Ja aina ne höpöttää siitä psykoottisuudesta, jota en itsessäni tunnista. No, ehkä en vain tunnista, nehän on sellaisia läpileikkauksia, ei jatkuvaa.

Voimia🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.05.2014 klo 04:45

Klo 4.40 ja mä oon hereillä 😯🗯️ . Olen ihan sekaisin. En nukkunut ku 4 tuntia. Miten kummassa jaksan koko päivän. Onneksi ei ole mitään maraton kävelyä tiedossa. Haluaisin vaan vajota pois.
Eilen illalla oli tosi kamala olla. Tyttö teki taas tenät eikä tullut sovittuun aikaa eikä vastanut puhelimeen. Lopulta äiti meni hänet hakemaan. Siitä alkoi huuto ja kaikkea. En vaan jaksanut enää. Laitoin äitille kamalia tekstareita. Olin ihan väsynyt kaikkeen. Yritin itkee, mut ei itku tullut.

Nyt tapan aikaa tallennuksieen kanssa. Kai se nukkumatti tulee uudelleen antaa mut uneen...

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 29.05.2014 klo 14:05

Kiitos vierailusta🙂🌻

Mietin, että olisikohan tieto isäsi ers-epäilystä saattanut sinua pois tolaltaan, että et saa nukuttua. Tosi kurjaa. Toivottavasti nyt päivällä olet voinut levähtää. Täällä ainakin sataa kaatamalla ja on viileää, joten mikään ulkoiluilma ei nyt ole. Lepopäivä parhaimmillaan.

Voimia päivään🌻🙂🌻

Minä alan vääntämään rypsiporsas-suikaleesta kastiketta🙂

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 29.05.2014 klo 16:22

Astetta parempi olo. Kai tuo välien katkominen auttoi asiaan. Piti vaan repäistä laastari irti. Pakko pärjätä omana itsenäni. Tilasin muutaman naisten vaatteen, saa nähdä miltä ne näyttää päällä. Tekisi mieli tilata pari huppariakin, mutta odotan palkkaa. Huomenna menen jatkamaan sitä keikkapaikkaa. Siellä oli yks tyyppi, mikä oli hämmentävän ystävällinen. En ole tottunut sellaiseen. Heti nousi suojat ja olin varuillani.
Sain siivottua, kun mutsi tuli käymään. Toivat yhden kirjoituspöydän. Onneksi lähtivät samantien. Nyt kone sulki ja siirrän kamat uudelle pöydälle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.05.2014 klo 08:13

RainbowD2sh, Hyvä ja kiva kuulla että sulla on hiukan parempi olo.

AK, voi olla että se laukasi tämän ja pelkään nukkua. Saa nähä kuinka kauan tämä kestää. nukuin eilen 2 pikku päikkärit (yht. 2 h), hyvin jaksoin.

...
Meinasi usko loppua kun heräsin 01.00. Mietin mitä vattua. päätin etten tosiaan ala siihen aikaa nousta. pyörisin sängyssä ku tuuliviiri ja toivoin että saisin unen päästä kii. Tunnin taisin pyöriä ja sitten lopulta sain unesta kii ja nukuin pätkissä 7.30 asti ja annoin luvan nousta. Tä nukkuminen on mulla todellinen ongelma nyt. voi olla että toi uutinen isästä ja sit tytön kanssa tappelu on saanut mun unet ihan sekaisin.

Tänään ei mitään erikoista. Katon, jos tuttu tulee käymään. Jos tulee, ni kai me tehään jotain täällä. jollei tule ni kai katon telkkaa loppu päivän.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.05.2014 klo 16:52

Tyttö päätti yllättää mut ja kutsui pari poikaa tänne leffaa kattomaan hänen ja hänen tyttö kaverinsa kanssa. Pojat tosin oli ku sillit purkissa, mut kyl toinen poika uskalsi suutaan avata hiukan. mä menin suosiolla toiseen huoneeseen ja annoin teinien olla rauhassa.

Tänään on ollut todella vaikea päivä. Ehkä tämä mun puuro-dietti on osuutta asiaan. yritän va hampaat irvessä jaksaa ja nukkua sitten kun nukuttaa ja levätä silloin ku mahdollista. koko ajan va on jano ja tekee mieli jua. Voin kerralla jua ½ litraa vettä. Jotenkin tarvii tota juomista hillitä, mut en vaan pysty. Nytkin taistelen sitä vastaa kovasti, vaikka tossa vieressä on sokeritonta mehua tarjolla.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.05.2014 klo 23:04

http://youtu.be/1wXjcuCikUA

Mun pitäis men nukkuu, mut pelkkä ajatus saa ahdistaa. En taho mennä nukkuu. En halua sulkee silmiäni. Voinko ohittaa yön ja levätä vaa? Jollen nukahtais ollenkaan.

mä oon aika sekaisin. Ideoita aivvot kylvää. Aloin tekee tiskirättiä tossa illalla ja melkein sainkin sen valmiiksi. Annan sen tutulle koekäyttöön. Jos se on ihan ok, niin teen lisää ja myyn ne. sii jos joku kiinnostuu töistäni ja ostaa niitä.

pakko on alkaa nukkuu... en taho...

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.05.2014 klo 07:44

Kaunis biisi🙂🌻

Minulla oli yhteen väliin tuota, että en olisi millään halunnut nukkua ja nukahtaa. Liitin sen kyllä jollakin tavalla levottomuuteen ja ahdistuneisuuteen ainakin omalla kohdallani. Se on tosi tympeää, kun ei haluaisi nukkua, mutta tietää, että on pakko jos meinaa jaksaa elää normaalisti. Minä muuten en ole koskaan tykännyt nukkumisesta. Muistan, että minua on aina jo lapsena tympinyt mennä nukkumaan ja olen aina herännyt tosi aikaisin, enkä ymmärrä, että nukkuminen olisi joku nautinto, minun mielestä ihan turhaa maata niin suuri osa vuorokaudesta taju kankaalla, senkin ajan voisi käyttää järkevämmin😀

Hyvää Lauantaita sinulle!