Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 18.05.2014 klo 17:16

Onpa ollut tosi rankka viikonloppu siellä. Olen pahoillani isäsi puolesta. Onni onnettomuudessa, ettei pahemmin hänelle käynyt ja toivottavasti toipuu pian. Varmaan ei hänellä itselläänkään ole hyvä olla, henkisesti eikä fyysisesti.

En ihmettele ollenkaan jos masentaa tuommoiset tapahtumat. Elämä on kyllä välillä niin arvaamatonta ja melko syvältä.. Me joskus miehen kanssa mietimme, että miksi juuri hyvien ihmisten täytyy eniten kärsiä? Siis en tiedä onko kuvittelua, mutta joskus tuntuu, että ainakin itseni tuntemat juuri ne hyväsydämisimmät ja kilteimmät ihmiset kärsivät eniten..Joskus kaikki vain tuntuu hyvin epäreilulta.

Toivoin niin, että viikonloppusi olisi ollut kaunis ja rentouttava. No, varmaan sellaisiakin on tälle kesälle tulossa. Minä täällä vähän taistelen syömishimoni ja vaakalukemien kanssa. Pitkään sainkin ahmia ennen kuin vaaka alkoi näyttää lihomista. Kolmisen kiloa pamahtanut lisää ja vaatteet alkaa kinnaamaan. Ja just helteiden alla. No, omapa on syyni kun tyhmä syönyt ihan hulluna. Minä kun luulin voivani syödä lihomatta, tosi viisasta. toisaalta tuntuu, etten jaksa välitää vaan syön vain mitä huvittaa..se on kuitenkin niitä harvoja iloja elämässä.

Kurjaa, että viikonloppusi meni noin, mutta mukava, että olet taas täällä☺️❤️ Minä ainakin olen kaivannut kuulla sinusta.

*Halit*

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 19.05.2014 klo 03:43

Ei taas tule uni. Olen maannut tunnin pyörien ja yrittänyt torjua ajatuksia. Lääkkeet mietityttää. En halua niitä. Ilman ei kai pysty vielä olemaan. Aion lopettaa heti kun mahdollista. Jotenkin vaan en pysty hyväksymään bipodiagnoosia. Mielestäni se ei ole oikea. En kyllä tiedä mitä ehdottaa tilalle. Jos ei tarvitse lääkkeitä, ei ole sairas. Ei mitään sivuoireita litosta. Vaikuttaako ne edes jos ei ole havaittavia sivuoireita? Tänään olisi pitänyt nostaa annosta. En aio tehdä sitä. Syön jatkossakin vain 300 mg jos ei tule muutosta huonompaan.
Mietin sekoilenko jatkossa. Kaksi melko pahaa romahdusta pienessä ajassa. Koska seuraava? Tulee pieni vastoinkäyminen ja olen taas pohjalla?
Miksen pysty hallitsemaan itseäni?
Kello tulee pian neljä ja pitäisi herätä seitsemältä. Kannattaako tässä yrittääkkään nukkua. Voiko lito piristää?

Käyttäjä tupu56 kirjoittanut 19.05.2014 klo 09:55

Minä olen jo 58 vuotias rouva, joka olen sairastunut nyt yllättäin ilmeisesti syöpään. Olen aivan toimintaskyvytön pelosta!! Juhannuksen jälkeen menen virtarakosn tähystykseen, kukas tietää, kuinask hirveä toimenpide se on? Onko kellään kokemuksia tietokonetommografiasta? saako niihen esilääkitystä, ettei romahda ja sen vuoksi jäävät tekemättä. Olisi mahtava kuulla syöpään juuri sairastuneiden kokemuksista. Tupu56

Käyttäjä arka kirjoittanut 19.05.2014 klo 10:29

Hei!
Toivottavasti isäsi paranee pian ja toivottavasti sinunkin vointisi kohenee. Tuntuu niin tutulta tuo ettei jaksa kuin maata ja olla vaan. Minulla on paha levottomuus päällä ja tuntuu ettei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä ja niimpä sitten makoilen ja aika kuluu hiljalleen. Voimia sinulle!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.05.2014 klo 13:25

Kiitos Arka ja AK.

Olen ihan paniikissa täällä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.05.2014 klo 14:13

Ukkonen kävi täällä ja pisti mut paniikkiin. nyt pelkään että se tulee uudestaan ja kovempana.

Isä on ossalla edelleen. Hänellä ei edelleenkään tietoa pe-la yöstä. Muutenkin muisti (lähi) hiukan hatara. Antivbioottia menee suoneen, taas.
Äiti on soitellut paikkoihin ja sille on soitettu.

Huomenna pitäis jaksaa kaupunkiin mennä rahaa vaihtamaan. Ei oikee ole tota inspistä yhtään.Haluaisin olla vaan kotona ja kuolla pois. En jaksa hengittää enää. En jaksa ajatella, en tehä mitään. Kaupassa kulutin viimiset rahat. Ostin mitä jotain pientä sain. Pitäis ruokaa tehä, mut en tiä, jaksanko. Miettisin jo että jos soitan lääkärille, mut mitä mä sille sanoisin ja mitä sanoisin äitille? Tuntuu että tämä kaikki on vaa pahaa unta. En oikee usko sitä että isä olis löydetty tuolta jostain.

Aurinko yrittää paistaa. Tyttö tuli kotiin. Taidan mennä maate.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 19.05.2014 klo 14:36

Saloka,

Liittyykö sinun paniikki siihen, että on luvattu kovia ukkosia? Sinne päin kait juuri luvattu niitä? Tännekin jonkin verran, mutta en usko, että tulee mitään kovempaa. Tuulee kyllä nyt tosi lujaa ja pientä ukkosen tuntua on ollut ilmassa aamusta saakka. Meillä mies jännittää niitä jättirakeita, joita myös luvattu. Pelkää, että auto menee lommoille niistä.

Toivottavasti mahdolliset ukkoset menisi nopeasti ohitse.

Tsemppiä sinne🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 19.05.2014 klo 15:17

Ok. Siis ukkonen, kuten ajattelinkin.

Täällä ilma muuttui kamalan painostavaksi. Mies joutui ottamaan paidan päältään, kun alkoi hikoilla niin, eikä hengitys kulje hyvin (astma). Minä en nyt tee mitään muuta kuin löffään sängyllä ja lueskelen ja roikun netissä. Ja koitan syödä jotain..

Ei tämä yhtäkkinen helle nyt niin mukavalle tunnu, kaitpa tähän tottuu joskus.

🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.05.2014 klo 16:45

Ak, täällä oli aamupäivän kamalan painostava ilma. kotiin kun kävelin, haukkosin henkee kun ei jaksanut eikä pystynyt hengittää. Täällä on nyt 2 ukkosrykelmää ollut. välissä on paistanut melkein aurinko. Ilma on edelleen painostava ja tekis mieli (jos kehtais) ottaa kaikki vaatteet pois.

Olen ollut ainakin 2 eri ukkoskuurossa jotka on ollut todella pelottavia. Siitä on sit tullut vissiin joku trauma tai semmoinen. Alan aina panikoida ja ahdistumaan kun kuulenkin että on ukkosta tulossa.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 19.05.2014 klo 18:15

Saloka,

Täällä edelleen "odotellaan" sitä ukkosta tulevaksi. Se pyörii tuolla jossain ilmakehässä, mutta ei ole vielä päällä, eikä jyrise.

Ilma on hirveän kuuma ja painostava, hapeton. Veltohko olo ja vähän kiukkuinen. Päänsärky on onneksi mennyt ohitse, ainakin tällä hetkellä. Makoilen vain ja lueksin lehtiä. Runokirja oli vähän liian korkeakulttuurista paahtuneille aivoille.

Minä olen kerran asuessamme maalla ok-talossa pelännyt ukkosta kuollakseni. Talo sijaitsi ns. "ukkoskuopassa" eli siinä tontilla ukkonen jylläsi aina erityisen vahvasti. Meitä varoitettiin siitä jo muuttaessamme taloon. No, kesällä tuli sitten ukkonen ja se oli sellaista jytinää, että tosissaan pelkäsin ikkunoiden hajoavan ja tulipalon syttyvän, eikä se kaukana ollutkaan. Meidän silloinen kissakin pelkäsi kamalasti.

No, toivottavasti tämä ilma tästä menee johonkin suuntaan, eikä seiso paikoillaan, kuten nyt..

Koitetaan kestää🙂👍

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 20.05.2014 klo 10:32

Meillä rytisi ihan kunnolla yöllä. Heräsin ja laittelin ikkunoita kiinni, kun toinen koirista oli levoton. En ole vielä käynyt ulkona nuuhkimassa ilmaa. Kohta vien koirat aamupissalle.
Tänään on se päivä, kun pitää kohdata taas työpaikan ihmiset. Pelottaa. En usko , että äijät kyselee mitään. Ne on siitä reiluja, että jos juoruavat, niin eivät tee sitä kovin näkyvästi.
Mulla nyt on varmaan hullun leima otsassa, en jaksa välittää. Onneksi on se takaportti, jos alkaa pakka leviämään, niin saan lähteä kotiin.
Eilen oli taas vähän tiukkaa. Alkoi ahdistamaan illalla, kun mietin töitä. Muutaman tunnin yöunet vaikutti ja sammuin kuitenkin ennen yhtä.
Pää on aivan vaahtokarkki. Pitäisi mennä suihkuun ja valmistautua töihin. Olen vaan ja istun. Koiria ei onneksi tarvitse lenkitellä tänään pitkälle, kun eilen olivat aivan veto pois liikunnan ja lämmön takia.
Jos keittäisi kahvia ja toivoisi, että paa alkaa raksuttamaan.

Käyttäjä tupu56 kirjoittanut 20.05.2014 klo 10:53

Sairaus iskenyt, koko elämää muuttuu!! Onko kellään kokemuksia syöpään sairastumisesta ja miten koiette odotusajan tutkimuksiin?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.05.2014 klo 10:57

RainbowD2sh. Hyvä että sulla on se takaportti. Se on kamalaa kun aletaan juoruu. Me pelätään täällä, että siitä lauantaisesta on lähtenyt juorut liikkeelle. Ei onneks ole vielä meidän korviin tai silmiin tullu.

AK, Onneks ei yöllä ukkostanut. mut saa nähä, ukkostaako tänään.

...
Sain torilta ilmaisen novelle plus juotavan. Makuna herukka& sitruunaruoho. En tykkää tollaisistä ns. vissyistä, mut pitää sanoa että tämä juotava oli hyvää. Join toin pullon 2 kertaa, eikä suuhun tullut yhtään sellaista hyi hitto- fiilistä. Tota vois ostaa kaupastakin joskus, jos sitä joskus sinne tulee.

Juu, oon käynyt jo kaupungissa. Äiti käski herätä 8 aikoihin ja piti mennä heille. Siskon kanssa sovittiin auto, millä mennään ja tavattiin. Mentiin vaihtaa rahaa. Tyttöni lähtee pe siskoni ja kuorolaisten kanssa ruotsiin suomalaiseen kirkkoon esiintymään. Jännä matka hänellä tiedossa.

Isässä ei mitään erikoista. Muisti, tai lähi muisti temppuilee. Välillä muistaa asioita, mut sit taas ei. Eilen ei ole kuulemma hoitajat käyny kun kerran häntä kattomassa. Äiti sit soitti hoitajille ja kysy miten asia on. Kuulemma joka kierrolla he siellä on käyny. Isä on sellaisella osastolla, missä on muut odottavat paikkaa vanhainkotiin tai muualle. isä on kaikkein nuorin. Ehkä me tästä selvitään taas, ni ku kaikista muustakin.

Mä en viitti omaa jaksamista sanoakaan enää. Tuntuu että edessä on koko ajan muuri.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.05.2014 klo 17:14

tupu56, mulla ei ole valitettavasti apua sinulle. Tiedän ihmisiä jotka on kuollut syöpään, joten ei mitenkään lohduttavia. Mutta on monia syöpiä, mitä nykyään voi hoitaa. Koita jaksella. Täällä voit kirjoitella, jos tahdot.

...
Tyttö on hakemassa mulle jätskii. Söin juur ruuan. Päivä menee jotenkin eteenpäin, omalla painollaan.

En soittanut lääkärille. En vaa kyennyt. Päässä soi "virsi" että kaikki on hyvin, kuhan jaksan painaa eteenpäin vaan.

Huomenna on tytön esitys. Kauempana kirkossa. Onneksi hän saa kaverilta kyydin sinne.

Lauantaina on hänellä se laivamatka.

Maanantaina olis injektio ja hoitaja.

Yritän jaksaa...

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.05.2014 klo 17:53

Saloka,

Täällä ei tänään ukkosta. Ilma muuten vain väreilevän kuuma. Minä olen aivan koukussa BonAqua villivadelmaan. Vichyjä olen juonut jo yli kymmenen vuotta. Kait yritän niillä korvata välillä limuja. Limsaan olen ollut koukussa siitä saakka, kun muutin kotoa pois eli kauan.

Minä nyt tavallaan tykkään kesästä, mutta kuumuudesta en opi koskaan tykkäämään. Minulle riittäisi parikymmentä astetta, kaunis auringonpaiste ja vieno tuulenhenkäys. Ja sadepäiviä väliin raikastamaan.

Hyvä, että isäsi tila on vakaa. Toivottavasti hän pääsisi pian kotiin ja kesä menisi ilman erityisempiä takapakkeja.

🙂👍