Huomenna pitäisi raahata tämä kuvottava ruho hoitsun juttusille. En jaksaisi puhua, siitä ei ole mitään apua. Mun tilanne ei muutu ikinä. Kun voisi vaan lakata olemasta. Jos ei koiria olisi huollettavana, olisin jo lähtenyt. Olen kyllästynyt ja väsynyt kaikkeen. Mistään ei ole apua.

RainbowD2sh ☺️❤️☺️

...
Tein hiukan mielijohteessa sen että soitin polille ja laitoin lääkärille soittopyynnön. Nyt sit ootellaan sitä ja toivotaan että kokeet on ok.

Heräsin yöllä lintujen konserttiin ja olin ni raivoa täynnä. Miksei ne voi pitää sitä aamulla tai päivällä. miksi just klo 3 aikoihin yöllä?

Pitäis mennä jotain juotavaa hakee ja ottaa lääkkeet. Mitään ei jaksa sellai tehä. kaipa tämä päivä tässä menee jotenkin eteenpäin.

Se lääkäri soitti. Kokeet oli ihan ok, mutta... Sokerit on pompannut nyt 6,2. Ei kuulemma vielä hätää. Mut mun omat ajatukset painoivat paniikki-nappulaa. Alko heti kuvastuu kaikki kauhukuvat mitä diabeetikoilla on. En mä niitä piikkejä pelkää, kun muutenkin piikitän itteäni. Mut ne sairaudet ja kaikki. Äiti sano että tarvii varmaan tk:hon soittaa ja kysyy sieltä lääkärin seurantaa, sillä polilla semmoista ei laitettu. Mä en kestä jos mulle tulee tämäkin tähän vielä.Siinä on vaikeutta se syöminen ja laskeminen,joka mulla ei ole maailman parhaita.

Väsyin tossa ihan totaallisesti ja torkahdin hetkeks sänkyyn. Sain hiukan virtaa jaksaa taas eteenpäin.

Tyttö on kaverinsa kanssa täällä. Leikkivät tuolla ja kamala pölinä kuuluu.

Toivotaan, että ne verikokeet olisivat ihan ok. Tiedän hyvin miltä tuntuu odottaa tuloksia. Siihen tunteeseen ei "totu" koskaan, vaikka olisi kokenut saman tilanteen jo sata kertaa aiemmin.

Minun kotikaupungissani on paljon lokkeja. Muistan lapsuudestani, kuinka ne aloittavat rääkymään kauhealla äänellä kesäisin joskus aamu neljän aikaan ja sitten ei kyllä enää saa nukuttua. Se todella ottaa päähän. Nykyään nukun korvatulpat päässä, enkä kuule mitään mitä yöllä tapahtuu.

Meillä hyppää täällä oravat ja pikkulinnut syömässä. Onneksi ovat yöt rauhassa.

Ilman tätä muuttorumbaa saattaisin minäkin olla aika seis. Nyt on ikäänkuin pakko tehdä niin paremmin pysyy vireessä. Tiedä sitten kun tämä on joku päivä ohitse.

🌻🙂🌻🙂👍

Rainbow,

Kun on huono olla näkee myös itsensä vielä huonommassa valossa, kuin oikeasti on. Tiedän kokemuksesta. Mielialalla on tosi iso merkitys. Joo, buldoggi ja sammakko, anteeksi vain, mutta väkistenkin vähän huvittaa. Ei sillä, että itse tilanteessa olisi mitään huvittavaa, mutta kuvailit vain aika radikaalisti ulkonäköäsi. Tuli ihan mieleen oma kuvaukseni itsestäni tässä taannoin, että näytän yhtä-aikaa; aaveelle, hirviölle ja puliakalle. No joo, ei ehkä ihan totuus, mutta tuollainen tunne oli silloin aivan todellinen ja inho ja häpeä omasta itsestään täysin sen mukainen.

Toivottavasti olosi alkaisi tasaantua ja parantua. Hienoa tosiaan on se, että osaat hakea apua, kun alkaa tulemaan romahdus. Silloin on paremmat mahdollisuudet päästä taas paremmalle puolelle. Onneksi sinulla on koirat. Ei turhaan sanota, että koira on ihmisen paras ystävä. Hyvin usein koira on tavalla taikka toisella pelastanut omistajansa hengen.

Voimia🙂👍

En mä osaa olla nainen. Kaikki vaatteet mitä katson kaupassa, en mä voi pukeutua niihin. Eilen kuulin että mun kasvonpiirteet ovat miehiset. Kyllä teki hyvää itsetunnolle. Veli yrittää saada mua kauppaan jonkun sen kaverin kanssa, joka osais ehdottaa vaatteita mulle. Mä en halua. Ajatus oksettaa.

Mä haluan pukeutua huppareihin ja paksuihin vaatteisiin jotka peittää nää kuvottavat rinnat.
Pitäisi lähteä töihin, olen vetkutellut koirien ulkoilutusta ja kohta tulee kiire. En halua mennä töihin, en halua poistua tästä kämpästä. Mä en halua tehdä mitään. Lakata vaan olemasta.

Ajattelin tulla vaan kertoo että lähden huomenna mökille alku illasta ja tulen su takas. Vietän tyttären ja siskoni kanssa tyttöjen vkl:a. Tyttö ei järin innoissaan ole ja mua tressaa syömiset. Miten pärjään.

Tulin just kaupoista. En ole suuhuni laittanut vielä muuta ku mehua ja vettä ja äkkiä kaupasta ostin fantta zeroa. Koko kauppa reissu oli jotenkin epätodellinen olo. Mulla on tossa jäähtymässä jauhelihaa ja ketsuppia ja pakkasessa jätskiä siinä mun ruokailut tänään. Ai niin jogurtti pitää vielä. TÄnään on syömiset lähtenyt käsistä ja pelkään tätä paasto jaksoa. Osaanko katkaista tämän.

Eilinen kaurapuuro ei ainakaan tehnyt vielä mitään.Saanko mä syödä kaurapuuroa. JEE!

RainbowD2sh, mä ostin tässä joku aika sitten itelleni golleege housut ja haluaisin niitä pitää aina. Niistä tuli mun lempparit. Tosin koon puolesta jouduin ostaa miesten housut. Joskus pidän kireitä housuja, pillifarkut. Niissä en tunne itteäni omaksi. Mitä löysempää, ni sitä ihanempaa.

AK, kiitos.

...
Nyt ahdistaa, kun en tiä tuleeko äiti sinne mökille kans. Jotain siihen vastaavaa se kirjoitti faceen. Äiti aiheuttaa rauhan loppumista, jos se sille päälle tulee.

Olen pakannut vaatteet jo ja lääkkeet on pussissa keittiön pöydällä. Käsityö on pussitettu olkan lattialla. Ajattelin ottaa uuden sukkakutimet mukaan. Otin hienoa lankaa, joka hienosti raidottaa sukat. Mulla oli 3 vaihtoehtoa.

Siirryin edellispäivänä illalla jumppaamaan mahaani. Jumppaan silti reisiä ja peppua. Teen vähintään 100 toistoa reisiin, mut mahaan pystyn vaan 15 ja sit on kipu niin kova etten tiä miten olisin. Ehkä pystyn joskus mahaankin ton 100 tekemään.

Lisää kilahduksia. Olikohan se sitten hyvä asia. Kilahdin töissä, huusin työkaverille ja lähdin kotiin. Puhelin kävi asfaltissa. On ihme että se edes toimii sen paiskomisen jälkeen. Löin nyrkillä peiliin pukuhuoneessa. Se yllättäen pysyi ehjänä. Autoon päästyäni hajosin ja itkin puoli tuntia. Isompi pomo soitti perään ja olin varma ,että irtisanoo mut. Kysyi mikä ongelma on ja kerroin,olin varma että tää on loppu nyt. En välittänyt. Pomo kertoi omista elämänvaiheistaan. Sanoi ettei halua aiheuttaa lisää ongelmia potkujen uhalla koska olen hyvä työntekijä. En tiedä uskaltaako tuohon luottaa. Mun on pakko tarttua tähän risuun tai kaikki on menetetty. Kävin lekurissa. Sain litoja. Pelottaa ihan helvetisti niiden syöminen. Jotain on pakko tehdä tai tää tappaa mut.

Rainbow: Huh, kuulostaa tosi rankalle. Hienoa, että jaksoit mennä lääkäriin vaikka pakkohan se varmaan on..Kuulostaa sinun pomo tosi järkevälle ja uskon, että oletkin hyvä työntekijä. Voi, että kun ei voi mitenkään sinua auttaa, mutta olen ajatuksin mukana. Toivottavasti olosi lähtee tasaantumaan, vaikka siten Litolla. Onhan se tehokas lääke, vaikka ei kait sitä kukaan haluaisi mitään lääkkeitä syödä jos valita saa. *Voimia*☺️❤️

Saloka: Byhyy, minulla tulee ikävä, kun lähdet viikonlopuksi..no ei vainkaan vaan kuulostaa tosi hyvälle idealle tuo mökkireissu. Toivottavasti siitä muodostuu mukavaa kontrastia normaalille arjelle. Ota kaikki irti luonnosta ja (toivottavasti) myös omasta rauhasta. Kaikkea hyvää sinne reissulle☺️❤️☺️

🙂👍

Heräsin yläkerran ääliön kailottamiseen puoli tuntia sitten, enkä saanut enää unta. Ollaan sitten valvelilla. Ekan liton heitin naamariin 23.00 Täyden mahan kanssa en tiedä miten hitaasti vaikuttaa.
Toistaiseksi olo ei ole mitenkään kummoinen. Äsken alkoi taas lyömään pahaa aaltoa, kun luin lito+bipo+seurustelu-ketjuja. Ei pitäisi. Kai se on vaan alistuttava siihen, että olet yksi ja et ole masentunut/itsetuhoinen. Vaihtoehtoja ei ole. Eilen vaihtui lääkäri, positiivinen asia, koska nyt on suomalainen ja naispuolinen. Vaikutti heti jotenkin asiaan paneutuvammalta, kuin se venäläinen mies.
Liton lisäksi puhui sähköstä. Jotenkin sekin kuulostaa mukavemmalle vaihtoehdolle, kuin nämä myrkyt.
Kertoo kai jotain kropan tilasta, istun neljältä aamulla parin tunnin unien jälkeen pirteänä koneella. En jäänyt sänkyyn. Tekisi mieli lähteä lenkille, mutta koiraparat saavat nyt nukkua vielä jokusen hetken. Eilen käveltiin taas kymmenen kilsan lenkki ja oltiin puistossa pari tuntia.
Pohdin, meninsinkö illalla yhteen foorumin tapaamiseen. Uskaltaisin nyt ehkä lähteäkkin, kun en näytä kuolaavan tai olevan muuten zombie.
Olisin siis samalla tasolla, kuin alkoholia nauttivat siellä 😀
Nauroin eilen. Pitkästä aikaa. Lääkärin jälkeen oli pakko hakata aivoja ajattelemaan muuta,kuin niitä asioita, mitkä satuttaa. Jostain sain se pienen p*rkeleen verran voimia kääntämään ajatusta parempaan.
Kävin kaupoilla. Aivan järjetöntä haahuilua minun mielestäni. Sain sentään ostettua treenivaatteita ja isomman repun, jota käyttää vaikka päivävaelluksella.
Jos joku teinikollegio nauroi minulle, yritin ajatella, että nauravat jollekkin muulle. Katsekontakteja välttelin kylläkin.
Kummallista, sukkahousuesittelijä ei yrittänyt tyrkyttää minulle tuotteitaan Prismassa 😀
Kauppojen jälkeen pystyin olemaan puoli tuntia kotona kahvia juoden. Sitten oli pakko lähteä lenkille, ettei pahat aallot saa otetta.
Mua pelottaa töihin meno tuon episodin jälkeen. Sovin, että menen ti kokeilemaan ja saan lähteä pois ennen neljään tulevia, jos siltä tuntuu. Saikkua on torstaille ja silloin on hoitsun aikakin taas lääkärin kera. Mieluummin menisin töihin , etten jää kotiin happanemaan.
Jos en ole ihan vapiseva nuudeli, niin menen. Kai tää tästä?

Rainbow,

Hyvä, että olet käynyt lääkärillä ja kokenut hänet positiivisesti. Kuolaava ja zombie, voi että minua välillä huvittaa sinun ilmaisut🙂 Ja se buldoggi ja sammakko-juttu huvittaa vieläkin..No, minähän olen itse tällä hetkellä lähinnä aaveen ja ajokoiran risteytys, usein myös hirviön ja puliakan risteytys..ja mitä vielä. No, ne asiat, jotka johtavat tuollaisiin aatoksiin itsestään eivät ole ollenkaan huvittavia. Hyvä kuitenkin, että sinulla on nyt aavistus paremmasta olotilasta. Tosi hyvin jaksat lenkkeillä ja olla liikenteessä, se on hieno juttu, mutta tuo naapurisi mölinä kuulostaa ihan kauhean rasittavalle asialle, osaan samaistua, olen joskus kokenut samaa ja hermothan siinä menee.

Hyvää viikonloppua sinulle🙂🌻

Salokalle toivotan ihanaa ja aurinkoista viikonloppua mökille🙂 Tuntuu tyhjälle, kun et ole täällä kirjoittamassa, mutta ajattelen, että sinun on parempi saada välillä olla siellä mökillä ja toivottavasti siellä on mukavaa🙂🌻

Pitkästä aikaa nukuin hyvin, vaikka eilen illalla näytti sille, että taas valvotaan koko yö. 9 tuntia nukuin ja taisin kaksi kertaa herätä vessaan.
Eilen uskalsin lähteä kaupunkitapahtumaan tapaamaan muutamia melkein vieraita ihmisiä. Tiukkaa teki ja olin vähällä lähteä kotiin ennen kokoontumista. Humalaisi ja muuten vain tyhmiä ihmisiä liikenteessä. Onneksi oli aurinkolasit, minkä taakse suojautua. Olin ihan raato, kun pääsin kotiin. Päätä väsytti kaikki ihmismäärä ja ahdistava olo. Piti lähteä lenkille, mutta palelin niin , että jäi iltalenkki.
Vaaka yllätti minut. Äsken 70,7 kg. Olo on turvonnut sika, miten vaaka voi näyttää kaksi kiloa vähemmän kuin maanantaina? Toivottavasti se vihdoin menee alle seitsemänkymmenen.

Kiitos AK, mut mökkireissu oli jotain muuta ku suunniteltiin.

Rainboun (tai jotain, en muista miten kirjoitetaan enkä jaksa kopioida, anteeksi). Onneksi et saanut potkuja ja sun pomosi kuullostaa kivalta ja ymmärtäväiseltä.
Onneksi AK oli täällä sun kanssa puhumassa, ettet ollut yksin. Voimia sinulle.

...
En tiä mistä aloittaa... Koko vkl oli tosi ahdistava, väsyttävä ja kaamee.

Lauantain aamulla poliisit soitti äitille. Isä oli löydetty kaupan läheisyydestä pelkissä alkkareissa ja t-paidassa. Joku ihana ohikulkija oli vienyt se lähi pubiin lämmittelee ja soittaa apua. Hiukan pisti järjestelemään meidät, mut siskon mies oli onneks hetken kotona. Poliisit sit vei isän sinne. Siellä mies huomasi että kaikki ei tosiaan ole ok. Isä oli sekava ja tärisi. EI muuta ku lanssi paikalle ja päivystykseen.

Päivystyksessä, isällä korkea kuume.

Äiti sai jotenkin järjestettyy että isä sai sairaalaan jäädä.

Nyt mikä on tilanne. Isä jäänyt kiinni juopottelusta, minkä alkoholisti sille voi. Hyvin on peitellyt asiaa. ISän tulehdusarvot noussu lähemmäs 100, kun eilen oli 20. Saa tipasta antibioottia. Mitään ei muista eilisestä aamusta. Isän uudet kengät on jossain. Jotain se oli puhunut metästä hoitajille.

Että tämmöinen vkl.

äiti on sit ärhennellyt ja koko ajan tuntuu että mussa on vika. Miksen jäänyt kotiin ja miksi en ennen ole huomannut, kun isä on vappunakin ryypännyt. Haluaisin viiltää ranteeni auki. haluaisin hakata päätäni seinään, haluaisin ottaa kaikki lääkkeet. Haluan kuolla.

Tuli eilen ikäväkin. Kävin mamman ja kummisetäni haudalla tosi pitkästä aikaa. Istuin sitten hautuumaan penkillä ja miettisin että tänne mä haluan ja nopeesti. Siellä linnut lauleli niin kauniisti kilpaa ja oli rauhallista. Siellä saisin levätä ja siellä ei ole pillereitä eikä pahaa oloa.

Mun masis taisi lisääntyy vaan enemmän. Olen maannut ja ollut vaan. Syömiset on edelleen päin honkia. Perjantaina söin ekan kerran vasta 21 aikoihin ja eilen sain jopa jo 16 jälkeen jotain suuhuni. Tänään en tiä koska syön. Ei tee mieli yhtään mitään.

Mut yritän tässä nyt jotenkin olla. Ehkä joskus elämä hymyilee. Äiti kumminkin tulee mua taas illalla vahtimaan.