Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.05.2014 klo 08:44

AK ☺️❤️☺️

Hoitajalla meni ihan ok. Menen verikokeihin tässä jonkkun ajan päässä. mun sokeria seurataan, kun on hiukan korkee (mun mielestä).

Mulla on tänään virtapäivä näköjään. ei haittaa kivut ja säryt. Koko ajan pitää vaa mennä eteenpäin. Miettisin, jos kokeilis tota uutta muffinipeltiä ja tekis jotain hyvää itelleni ja jos tuttu tulee. Tutusta riippuu, pestäänkö ikkunat ja parveke.

Olen heränyt klo 5 tänään, mut sain onneksi uudestaan unen päästä kii ja heräsin 7.30.

Mut just joo. tarvii mennä netin ihmeelliseen maailmaan ja sitten leipoo...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.05.2014 klo 09:37

Sain eilen jotain aikaa, mut sit voimat loppui ja lopetimme kaikki. Ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enempää ikkunoita pestä tai verhoja laitella. Mulle tuli siitä sit paha mieli, kun ei tavoitteessa pysytty. Syytin itteäni siitä. Ja syytän vieläkin.

Mulla on tullut ilmeisesti rakkula ihan ihme paikkaan. En usko että on finni, kun siitä tulee hentoa kellertävää nestettä ja sattuu. Yritän bepanthenilla sitä nyt sit hoitaa. Nukkuminen on vaan vaikeeta, kun sattuu aina kun reittä käyttää. Täytyy pitää oikee löysii housuja.

Paino sen ku nousee, vaikka reidet pienenee. Ihmeellistä.

Ostin eilen äitille 2 korttia. Toinen sellai että mä annan ja toinen sellai että tyttö antaa. Eihän tyttö ollu siitä iloinen. No katotaan mitä siitä tulee sitten.

Voisin mennä takas nukkuu. Olen aika väsy vieläkin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.05.2014 klo 18:19

tyttö tuli kuorosta ja koulusta. Sillä oli koulua tänään 16 asti ja meni suoraan kuoroon. Nyt on jo ulkona kaverinsa kanssa. Ihmeen pirtee hän on, vaikka pitkä ja raskas päivä on takana.

MÄ olen ihan ventti. En jaksanut ees kässäjuttuja tehä kauan. Olen maannut ja kattonut telkkaa. Ehkä huomenna jaksan laittaa pyykkiä koneeseen ja siitä kuivuu.

TOi nivunen (?) sen ku vuotaa jotain nestettä koko ajan ja sattuu. En tiä kuinka kauan sitä tarvii kattoo, ennen kun täytyy lääkäriin mennä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.05.2014 klo 11:00

Eilen illalla ollut ihmeellinen olotila, on onneks hiukan laantunut vaikka ahdistaakin hiukkasen. Aloin eilen pelkää kaikkea ja kuvittelemaan. Milloin pelkäsin että ikkunan toisella puolella on joku murhaaja ja jne.

Nivunen on kipee edelleen. hiukan ehkä paremmassa kuosissa. en joutunut yöllä kipuun heräämään kertaakaan.

Saa nähä joudunko lähtee tonne sateeseen tänään. Ei kyl yhtään tekis mieli.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.05.2014 klo 13:56

mun ajatukset tähän vkl:uun oli ihan erinlaiset, mitä ne on. Ajattelin olevani yksin, ilman tappeluita ja riitoja. Mut nyt sit tyttö tulee tänne ja sen jo tietää että hänen kanssa on ongelmia. TOi pirun murkkuikä on niin ihanaa. Tähän asti kaikki on ihan ok, kiitos sille että ostin kaupasta vaan herkkuruokia (vanukkaita, leipää, juustoa, hampparia) hänelle. Ruuaksi tarvis keksiä jotain, mitä molemmat voi syä. Huomenna teen makkarasta jotain.

Olo on todella väsy. Katoin äitin luonna verenpaineen ja yläpaine oli 115, muistaakseni mut alapainetta en muista. Syke oli 80-100. Olisin halunnut pikku päikkärit ottaa heillä, mut en ollu ihan niin väsy. Olin vaan silmät kiinni. Mahtaako mun väsy johtua nyt sit tosta verenpaineesta.

Mut en jaksa sittenkään olla enää koneella. Taidan mennä lepämään hetkeks.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 10.05.2014 klo 11:28

Kävin eilen hoitsun juttusilla. Olotila ollut hieman nega jo viikon. Pahoinvointi ja huimaus jatkuneet, lääkkeet meni vaihtoon. Venlat lopetettiin samantien ja tilalle tuli Lamotrigin.
Kauhulla odotan sivuoireita ja viekkareita venloista.
Päätä vähän särkee, mutta se voi johtua muustakin.
Iltapäivällä tarkoitus mennä treenaamaan, uusia ihmisiä ja lihaskuntoa kohottamaan. Hirvittää.
Ensiapukurssilla lintsailin kääntöharjoituksissa, en halunnut koskea , enkä olla käänneltävänä. Onneksi ei tullut sanomista. Haavansidonnat sain suoritettua ilman, että koskin hoidettavaan.
Meinasin pompata seinälle, kun vuoro vaihtui ja harjoitus pari otti sidetarpeen pään reideltä. Ahdistavaa, onneksi se on ohitse.
Menin illalla nukkumaan hieman ennen kahtatoista, heräsin kolmen aikaan ja lähdin lenkille, kun en saanut unta. Viiden aikoihin menin takaisin nukkumaan. Rytmi on kohdillaan 😀

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 10.05.2014 klo 11:46

Saloka,

Minulla joskus ollut huono, voimaton olo ja mitannut verenpaineen, joka aina silloin ollut tosi alhainen. Minulla on melkein aina alhainen verenpaine ja sitten korkea syke samaan aikaan, mikä tekee aika inhottavan olon. Kait olen nykyään jo alkanut tottua siihen, en enää huomaa sitä...

Toivottavasti tyttäresi kanssa menee kaikki hyvin ja voitte juhlia sunnuntaina äitienpäivää. Pitikin toivottaa sinulle hyvää äitienpäivää🙂🎂🌻🙂🌻!

Itsekin meinaan sitä juhlia kakun ja kukkien kanssa, vaikka en äiti olekaan. Mutta juhlin omaa ja miehen äitiä, sekä olenhan Rexin ja oravien äiti (miehen mielestä)🙂 Rex on se minun pehmolohikäärme.

🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.05.2014 klo 12:19

Tytön kanssa on mennyt vielä ainakin ihan ok:sti. Ei ole riitoja ollu eikä muutakaan. Onneks.

Äiti sit päätti viettää yöt täällä, ni ku nykyisin on tapana, ku isä on poissa. En ymmärrä. En saa pieneen päähäni taottuu sitä, miksi.

yö meni pari kertaa heräessä ja ristikoita täyttäessä. Enpähän häiritse toisia. Onneksi noita ristikoita on, mitä voi täytellä. mut olis se ihanaa nukkua joskus yö alusta loppuun, ilman heräämistä.

Olen tuolla ulkona jo ollut. Kävinkaupassa. En mä ostanut mitään erikoista.

miettisin, jos tänään tekis käsitöitä hiukan. Sieltä tulee suomen pelikin tänään ja euroviisut.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.05.2014 klo 11:48

RainbowD2sh , onneksi sait apua. Toivon että sulle ei tule viekkareita. Ne on kamalia. Toivottavasti tämä uusi lääke auttaa.
Noi sun yölliset "seikkaillut" on varmaan ihania. tyhjät kadut/polut ja hiljaisuus. Kumpa itekkin uskaltaisin. En pahemmin uskalla pimeellä kulkee.

AK, kiitos. Ei me mitenkään erikoisesti juhlita. Mietin tässä, jos menis mutakakkua tekemään. Kaupassa, pakastealtaassa, oli monen näköisii kakkuu, mut kaikissa oli että voi sisältää pähkinää. Eihän toi herkkä likka saa sellaista. No heitin sitten siinä et mitä jos mä tekisin meille mutakakun, jota hän pystyy syömään ja mä myös.

...
Yritin hymyillä, mut suupielet olivat liian painavat. Yritin laittaa iloa silmiin, mut luomet oli liian painavat. Yritin eilen itkeä, mut itku oli jossain kaukana.

Tuntuu että olen aina tälläinen, iloton, onneton yksilö. Kun tytön kaverit tulee, makaan sohvalla peiton alla toivoen kuolemaa. Pystyn sen hetken olee iloinen, mut sitten joku kaataa niskaani sitä sontaa, hartiat painautuvat kohti lattiaa ja olo on vaikea.

Äiti oli valmiiksi tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen. Sanoi lähtiessä, jos pistäisin päälle. Lähtiessä sanoi, jos laittaisin pyykkikoneen päälle, hän kyl laittaa illalla sitten pyykit kuivuu. Ilmeisesti äiti näkee mun pahan olon. Tai sit hän va muuten tekee tätä.

Eilen tai viime yönnä katoimme euroviisuja. Pakko oli kattoo ratkaisu. sitten kun menin nukkumaan, nukahin heti. Tänään katomme suomen peliä. Huomenna aamusta pitää olla hereillä taas klo 7. Lähettää tyttö kouluun. Tiistaina on pelätty verikoe. entä jos mulla on diabetes, mitä mä sitten teen? Jossain vaiheessa ensi viikkoa pitää mennä ostaa tytölle mustat sopivat juhlakengät. Ei balleriinoja. Niihin uppoo ihan hitokseen rahaa.

Koht atyttö lähtee tätinsä kanssa ruotsiin, kuoroleirille. siskoni menee valvomaan näitä hulikaaneja. Toivottavasti matka onnistuu. Tyttö on koulusta siksi yhden päivän poissa. Olis varmaan ehtinyt ma kouluun, mut annan hänen levätä rauhassa. Hän on muutenkin niin vähän ollut koulusta pois. Onkohan ollut yhtään poissa tänä lukuvuonna.

Joku oli vettä laittanut lämpenemään. Oli ihana huomata, ettei mun tarvinut kaakaovettä lämmittää. Eilen en juonut sitä stressiteeä ollenkaan. Ei tehnyt pahaa ollenkaan.

miettisin jos jaksais tänään hiukan käsitöitä tehä. Tosin mulla olis lihapullataikinan teko tänään ja se mutakakku. Tyttö tossa just kysy, et mummi oli sanonut et olisin tänään tekemässä lihapullia. Mietin tässä, mitä niiden kanssa sitten. Jos laittais kukka- ja parsakaalia ja pikku porkkanaa. mahtaako tyttö tykätä? Mua niin ärsyttää tämä ruuan suunnittelu.

Olen muuten tässä parin päivvän aikana laihtunut, tosin mulla on ollut joku nesteenpoisto operaatio meneillään. Koko ajan sais vessas käydä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.05.2014 klo 12:48

Lihapullista tuli ihan hyviä ja ajattelin että tekisin useammin niitä. Niihin saa noita mausteita upotettuu surutta ja tyttökin syö niitä. Ainut mikä pullisa oli huonoa, tuli hiukan liikaa vettä ja ehkä korppujauhoa. Saan tänään vielä 3 isoa pullaa ja hiukan kasviksia. Mun tarvii varmaan lisää kukka- ja parsakaalia tehä. Hassua tässä oli että laitoin tytölle noikaalit ja pikkuporkkanoita ja 3 isoa (n. 50g) lihapullaa ja hän jopa kehusi. Ei ollu perunaa eikä makaronia. Sanoin sille että teen varmaan useammin tämmöistä ruokaa, kun häneen uppoo jopa porkkanat.

Suomen peli meni eilen päin mäntyy. No huomenna uudelleen.

Yö meni ihan ok, nukahin heti melkein ku menin sänkyyn. Heräsin aamulla, kun äiti lähti töihin. Kun tyttö meni kouluun, menin takas nukkuu ja heräsin 11.30 aikoihin.

Eilinen syöminen meni hiukan harakoille. Unohin kuidun ottaa ja toivon ettei tänään ole vessarumbaa. Paino on laskenut ja tovon sen laskevan vaan.

Kädet kiristää, vaikka ostin toista rasvaa. Kynnen aluset rispantuu ja on verillä. Nyt käytän jotain apteekin Nutra derm- rasvaa. Kohta ostan kaupasta jotain 24/7 rasvaa. en tiä miksi mun kädet on tämmöisiä. en usko että käsityöt tekee yhtäkkiä tätä mulle. Tä on ollut ainakin pari kk jo, silloin kun lopetin kofeiinin ja samalla juomisen vähemmäksi. Kaikki vaan sattuu samaan aikaan.

Mieli on masentunut. Iloa tai välähdyksiä ei ole missään. Kaikki on vaan mustaa. Tuskalla sain koneellisen pyykkiä pestyy ja laitettuu ne kuivuu. äskön laitoin astiat pesuun, kun hain kaakaota. En ole sitä yrttiteetä pariin iltaan juonut. olen tässä sukkia neulonut. Kuhan teen jotain. Mieli tekee vaan takasin sänkyyn ja nukkumaan. Olenko pohjalla? en tiä. Huomenna on raskas päivä edessä. Pitkä päivä. Ekana pitäisi mennä isän kanssa jumppaan, tai mä menen labraan ja isä jumppaan. sitten iltapäivällä ettii tytölle kenkiä. En vaan tiä mistä rahasta niitäkin menen ostaa. Toivon salaa täällä, että mun ei tarvisi mennä kauppaan...

TÄllä hetkellä ei vaan oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 12.05.2014 klo 16:50

Kaikki romahti eilen. Olo oli jo alempaan suuntaan, mutta eräs uutinen kaverilta sai kaiken romahtamaan. Juteltiin lisää ja olo on hieman parempi, mutta silti se sattuu ja tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Vielä vajaa kuukausi, ennenkuin nähdään ja ikävä on ihan helvetillinen.
Olen puhunut, kaverin kanssa tästä ihmisestä, veljeni kanssa ja hoitsun luona. Olen ihan kuitti.
En tiedä taas mistään mitään. Tuhosin ja itkin. Ja mä itken todella harvoin. En halunnut osastolle, koska koirat on kotona. Ruoka ei tahdo maistua ja syömättömyys huonontaa asioita. Äsken sentään söin sämpylää. Kahvia kyllä voisin juoda loputtomiin.
Lähden varmaan kohta kaupoille, kun en malta olla kotona. Ajatukset pyörii kehää.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.05.2014 klo 18:42

tänään on ollut oikee vaikea päivä. EI jaksa paljoo mitään tehä ja pelkkä makaaminenkin on tylsää. tuntuu että kädet ja jalat painavat tonnin. Mut olen saanut jotain aikaiseksi, vaikka aika on sohvalla maaten kulunukin.

Kauhulla ajattelen huomista. Tulen kertomaan varmaan illalla siitä sitten. Ehkä mä tk:ssa käperryn sinne nurkkaan lattialle ja alan nukkumaan. Tulkoon sit hoitajat ja lääkärit kattomaan. Olen jopa siinä mielentilanteessa tällä hetkellä että soitan tällä viikolla lääkärille, mut en tiedä mitä hänelle sanoa. Voiko mennä sanomaan että olen niin väsy etten jaksa enää tätä elämää?

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 13.05.2014 klo 08:00

Rainbow: Ikävää, että sinulla on noin kurjat fiilikset. Onneksi olet voinut puhua asiasta ja toivottavasti pääset pian taas enemmän tasapainoon. Sinulla meni tässä välillä hyvin, joten varmasti tästäkin pääset ylitse🙂👍

Saloka, on meilläkin joskus miehen kanssa, että sanomme "aivan kuin mun kroppa painais tonnin" eikä jaksa oikein tehdä mitään. En tiedä mistä se johtuu. Silloin aina vain läsötetään paikoillaan ja tehdään mahdollisimman vähän. En tiedä onko psyykkistä vai fyysistä. Mutta..tietysti jos tuntuu aivan mahdottomalle niin voihan sitä lääkärille sanoa, että on olo, ettei enää jaksa..ja siinä sitten yrittää eritellä sitä oloaan..ainahan se menee tietysti psyyken piikkiin jos on ennestään mt-historiaa, mutta voihan sitä yrittää edes sanoa jos väsymys tuntuu olevan fyysistä. Miten on voisiko sinun lääkitystä ollenkaan ajatella keventää? Muistaakseni sanoit, että sinulla on useampi lääke yhtä-aikaa? Enhän sillain tiedä tilannettasi,että kuinka tarpeellista sinun on syödä niitä kaikkia lääkkeitä? Olen tosiaan ainakin huomannut miehestäni, että lääkkeillä on kyllä tosi paljon kaikkia sivuvaikutuksia, jotka vaikuttavat päivittäiseen olemiseen todella paljon. Mutta eihän sitä tietty pakollisia lääkkeitä voi mennä pois laittamaan..

Voimia tälle päivälle🙂👍

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 13.05.2014 klo 09:58

Astetta parempi olo, truxalia pitäs nappailla varmaan kohta lisää.
Eilen kun puhuin veljen kanssa, kysyi olenko ajatellut koskaan kokeilla meikkaamista. Tuo siis liittyi siihen, kun vihaan tätä rumaa naamaani. Näytän ihan sammakon ja bulldoggin sekoitukselta. Jotenkin ajatus meikkaamisesta on niin vieras. Sama asiaa koskee hameita ja naisten vaatteita. Vähän kuin rekkakuski pukisi hameen päälle ja yrittäisi olla naisellinen. Ei Ei Ei.
Yritti ehdottaa siksi, että tiettyjen asioiden pieni korostaminen saisi tuntemaan oloni nätimmäksi. Ööh joo, turha toivo. Tätä ei mikään saan näyttämään paremmalle.
Laihtumisen takia kroppa on kuvottava. Löysää nahkaa on ja se tulee todennäköisesti aina olemaan. Ei mitään toivoa, että kukaan huolisi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.05.2014 klo 18:15

RainbowD2sh, Aloin miettii, sammakon ja buldogin. Anteeksi.
Toivottavasti olosi helpottaa ja hyvä että olet saanut puhua jollekkin.

AK, juu, syön ja saan aika paljon lääkkeitä. Niitä on 3 erinlaista. Ei lääkäri uskalla alkaa purkaa niitä ilmeisesti, kun olen suht ok. Sitä se ei tiä, että en pysty itkemään.

***
Tänään on ollut niin raskas päivä ja olen nii väsynyt, että ennemmin huudan täällä ja raivoan kun olen hiljaa. Jalat huutaa kipua ja pää rauhaa.

Kävin labrassa ja mun pitäis varmaan lääkäriltä kysyy tällä viikolla tuloksista. En uskalla.