Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 05.04.2014 klo 20:28

Tulikin ihan mukava päivä. Kävin ostamassa uuden lenkkikenkulit. 70 euroa ei ollut paha hinta ja pitihän ne käydä koeajamassa 😀 Kymmenen kilsan lenkki meni kuin pumpulissa kävellen. Koirat ovat väsyjä ja mä voisin lähteä uudelleen kävelemään.
Uuniin meni porkkana, banaania ja siemeniä sisältävät keksit. Tuunasin hieman valmista reseptiä, saa nähdä mille maistuvat.
Tuhlasin kyllä ihan kiitettävästi rahaa tänään, tai no tarpeellisia asioita kaikki kylläkin. Uudet sporttirintsikatkin piti ostaa, koska olen kutistunut sittenkin. Nyt seuraavaan palkkaan säästeliäästi.
Mutta parasta oli, ettei alkanut ahdistamaan tai vituttamaan kaupoilla 🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.04.2014 klo 14:08

RainbowD2sh, kaupoissa on kauniin värisiä lenkkareita. Minkä väriset sinä ostit? Oli ilmeisesti hyvä ostos, kilsoista ajattelin. Kumpa itekin jaksaisin ees 5 km kävellä. Eilen kävelin siskolle n 1½ km, mut mentiin mettän kautta, joten taisi tulla se 2 km. Jalat oli ihan tulessa. Hiukan aikaa joutusin kerämään itteäni siskon sohvalla. Mut ehkä kun pikku hiljaa menee pidemmälle ja pidemmälle,ni tulee toi 10 km eteen.

...
Tänään ei ole hyvä päivä. TUntuu että joku kaivaa mun silmääni päästä. Eli pääsärkyä taas vaihteeksi. Just 2 vko sitten oli. EN tiä mitä alan tekemään enää. En jaksa tätäkään. Onko se lääkkeistä tai siitä kofeiinittomuudesta. Äiti sano ainakin että jos mun elimistössä olisi vielä kofeiinia.

Kävin kirppareilla, vaikka tiesin etten nauti matkasta yhtään. Kiersin loosit nopiaan läpi ja toivoin että pääsisin pois. Mukaan ei tarttunut oikeastaan mitään.

Äiti on töissä ja tyttö täällä . Menen varmaan kohta päikkäreille ja sitten tarvii miettiä jo jotain ruokaakin itelleni. TYtöstä en tiä, kun hänellä on vieläkin syömättä toi lihis.

Olen muuten laajentanut ruokavarastoani. Uskallan yhtä makkaraa varoen syödä. Mitähän sitä seuraavaksi kokeilis.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 06.04.2014 klo 14:29

Saloka,

Pyörähdin täällä katsomassa. Viikonloppu mennyt kodin kimpussa puuhatessa. Olisi kiva kuulla oliko sinulla kiva reissu siskosi kanssa ja löytyikö mielenkiintoisia ostoksia jne. Täällä taas utelias orava kyselee, heh🙂

🙂👍

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 06.04.2014 klo 22:00

Minkäköhän väriset noi oikeen on, turkoosin ja vaaleansinisen väliltä 😀
Oli pakko ottaa "miesten" lenkkarit, kun pinkeissä loppui koot 41:een. Olen tottunut siihen jo, ettei naisille suunnatut kengät tahdo mahtua jalkaan.
Tänään kävelin vaan viisi kilsaa, kun satoi vettä aamupäivällä sen verran reippaasti.
Meidän peruslenkit on 6-8 kilsaa ja tulee käveltyä lähinnä viikonloppuisin, kun työpäivän jälkeen usein on jalat väsyt. Lenkki piristää kans liikaa, niin en ole senkään takia töiden jälkeen viitsinyt kävellä hetkeen. Nukun muutenkin niin huonosti. Uudet kenkulit inspiroi taas liikkumaan enemmän.
Tultiin naapurin kanssa juuri puistoilemasta ja koirat on taas tyytyväisiä ja väsyjä. Kävin isänkin luona päivällä ja sanoi, että pitäs käydä useemmin. Täytyy kattoo. Mutsi soitteli kans perään. Olen sitten ollut sosiaalinen tälle päivälle. Huomenna taas tiukempi linja syömisen suhteen ja arki rullaamaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.04.2014 klo 13:15

RainbowD2sh, miehillä on ihanan värisiä lenkkareita. Itekin ostelen aika pitkälti, vaikka mulla menee vielä 39 kokokin, jos hyvin käy. Sun lenkkarit kuulostaa ihanan värisiltä.

AK, EN mä itelleni löytänyt mitään, lauantaina löysin tytölle teepparin ja farkut ja ikeasta koirapehmon. Sunnuntaina löysin tytölle kengät joita jännään meneekö tytölle ja sit jotain kotitalous tavaraa. En mä sellai itelle osaa mitään ostaa, jos lankoja ei lasketa. Ennemmin ostelen muille. Ajattelen aina toisia ekana ja sitten vasta vihon viimeisenä itteäni, jos silloinkaan.

...
Tuttu sanoo mulle koko ajan että rankaisen tyttöä liian helposti, että mun pitäis kattoo sormien välistä sen, että tyttö oli eilenkin yli 40 minuuttia myöhässä. Sanoin tytölle eilen että hän on ns. arestissa alku viikon. Tyttö on aikaisemmin tehnyt saman tempun taatalle ja mummille. Mut ne ei ole mitään rajaa antanut, kun ei ole keksinyt millä sen pitää. Ärsyttää tollanen ihminen, joka saa mun mielen pahaksi ja epäluuloiseksi. Jotenkin tuntuu että hän oikee haluaa vahingoittaa mua ja nauttii siitä tunteesta että on taas saanut mut pahan olon ja epäluuloisuuden valtaan. Mun pitäis jotenkin vierottaa itteni siitä ihmisestä. Kun tyttö liittyi faceen, laitoimme heti eston niin, että tämä tuttu ja tyttö eivät voi olla kavereita eikä tämä tuttu näe tytön tekstejä. Pitäis varmaan itekin kohta laittaa semmoinen,mut sit siinä on se että olen tosi riippuvainen siitä.

Mun ajatukset päässä on ihan sekaiset. Tekisi mieli tehä jotain mikä on lopullista. Ootan tyttöä koulusta ja toivon että hän olisi iloinen. Päästä alkaa pieni vihlominen taas vaihteeksi tuntuu. Enteileekö se kipua taas. Mistä saisin voimia jaksaa päivää eteenpäin???

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.04.2014 klo 19:44

Kaupoilta kotiin tultua on ollut tosi raskasta. Mieli tekee koko ajan sänkyyn, mut yritän taistella sitä vastaan. Ei oikee mitään mieltä. Nukuin her´tken, mut ei sekään antanut virtaa tähän iltaan. Taidan mennä aikaisin nukkumaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.04.2014 klo 09:26

Olen miettinyt riippukeinua mökille, mutta nyt tulee esteeksi painoraja. Joudun luopuu koko ajatuksesta. Miksi mun tarvii olla tämmöinen ihrakasa. Miksen voisi olla pienempi. Miksi noi piru lääkkeet lihottaa, miksei ne laihuta. Olis tosi kivaa olla semmoinen laiha ja ym. Mulla on varastossa monta jätesäkillistä vaatteita oottamassa, jos vaikka joskus mahtuisin niihin.

Tyttö oottaa kengät jalassa, että pääsee kouluun. Ite ootan jotain, mut en tiä mitä. Jotenkin tuntuu että aivot nukkuvat vielä.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 08.04.2014 klo 10:47

Mulla on aivan tahmea aamu, vasta kymmeneltä oli pakko vääntäytyä sängystä ylös. Eilen ei väsyttänyt, ei nälättänyt ja meni kovaa ja korkealta. Nyt ihan naatti.
Mieli pyörii kivoissa muistoissa kaverin kanssa ja tuntuu, että elän ihan ihan toisessa ulottuvuudessa välillä. Käyn läpi vanhoja tapahtumia ja saan mielihyvää tekemistämme asioista ajattelemalla niitä. Outoa?

Hoitsun pitäs soittaa ennen torstain käyntiä, tarvis kysyä lääkkeistä siltä. En haluaisi truxalia lisätä, mutta pään suhina tuntuu lisääntyvän taas...

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 09.04.2014 klo 09:23

Ei taas tiedä miten päin olisi. Keskittymiskyky huonontuu taas. Olo on kuin koiranpennulla, joka jahtaa perhosia ja koppakuoriaisia heinikossa.
Virtaa tuntuu kyllä olevan kropassa, mutta pää väsyy suhinaan ja keskittymisen yrittämiseen. Onneksi huomenna on hoitsun aika, pääsee vähän kyselemään, olisko mitään tehtävissä ja miksi on näin.
Töissä on hirveä kiire ja meidän työskentely hankaloitui vielä koneiden vädentämisellä. Kuukauden päästä luulisi jo hiljentyvän tuo kevätromun käsittely. Auton vanteita ja fillarikamaa menee taas hirveitä määriä.
Tahtoisin niin jo mökille, katsoin jäätilannetta netistä, mutten löytänyt. Kylmähän siellä vielä on kesäkuun alkuun, mutta vaatteita niskaan niin tarkenee juoda aamukahvia toukokuussakin terassilla ja kuunnella lokkien tappelua 😀

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.04.2014 klo 15:35

RainbowD2sh, missä päin sun/teidän mökki on?

...
Mulla loppui työväen kurssi tänään. Jotenkin on helpottunut olo. Enää ei tarvii sinne mennä ja pelätä miten tytöllä kotona menee ja jne. En sanonut jatkosta vielä mitään.

Silitin sen viikko sitten värjäämäni huivin ja hapsutin reunat. Siitä tuli oikeastaan ihan ok, mut pelkään että se ei ole äitille hyvä.

Kotimatkalla aloin miettii taas käsitöitä. Jos kokeilis tehdä sellaisia lehtitossuja ohuesta puuvillalangasta. Ei nyt ihan järkyttävän ohuesta.

Eilen illalla iski ahi. Mut sain sen laantuu sitten kun aloin olee vaan. alko kaikki toisten kirjoitukset ahdistamaan.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 09.04.2014 klo 16:10

Viehättävä ajatus tuo riippumatto mökille🙂👍 Sellaisessa olisi totisesti kiva makoilla linnun laulua kuunnellen ja taivaan pilviä katsellen (ja amppareita peläten😉)

Minulla on eräs tuttava, mies, jonka paino varmaan luokkaa 200kg ja hän makoilee tuollaisessa riippumatossa niin tuli vain mieleen, että niitä on vissiin sellaisiakin vähän tukevampaa sorttia olevia ihan aikuisille ihmisille ja sitten niitä kevyempiä (ehkä myös halvempia) rimpuloita, jotka käy lähinnä lapsille. En ole vielä katsonut löytyykö netistä tietoa. Muistan, että joskus ainakin jossain K-Raudassa myyty näitä kunnollisia, kestäviä.

Erittäin hyvä ja rentouttava ajatus. Toivottavasti löytyisi sopiva🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.04.2014 klo 10:20

ak, sit mietin, jos mulle kelpais sellainen lepotuoli vaan. Saan siinä jalat ylös ja siinä on ihanan pehmeä "patja". Jos säästelen vähäisiä rahoja ja yritän laihduttaa (taas paino noussu uusille luvuille).

...
Mulla on jotenkin sellainen tunne, että haluaisin nyt lähteä jonnekkin ennen kun lysähän tähän tuoliin kokonaan. Mutta en haluais yksin lähteä mihinkään. Äiti olis vp:llä, mut se on siskon luonna. Sit se kuulemma pesee akkunoita. Isää en viitti vaivata. Ei mulla ole ketään.

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa kässäkerhossa. En ollut siellä koko aikaa, va tunnin. Mut oli sekin paljon parempi ku ei sekuttiakaan. En ole varmaan yli vuoteen siellä käynyt.

mut kaipa mä tässä pärjään. Pitäis alkaa riisipuuroa laittaa hautuu, kun ajattelin huomenna ottaa urakaks ja tehä karjalanpiirakoita. En ole ikinä tehnyt gluteenittomia ja jännään todella paljon. Tosin en muista koska olisin normaaleja karjiksia tehnyt viimeks. Haluan vaan iltapalaksi jotain muutakun jogurttia ym.

Huomenna tyttö lähtee leirille ja tulee sunnuntaina takas. Jännään hänen puolesta, miten hänellä menee. Onneks hän on jo iso tyttö ja pärjää yksin koko vkl:n.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 10.04.2014 klo 21:45

Mökki on Pertunmaalla. Siellä on kesäkuussakin ollut melko viileät kelit, kun on saaressa ja järvi kylmentää pitkään.
Pukeutumiskysymys 😀 ja onpahan tekosyy ängetä kainaloon lämmittelemään kaverin kanssa 😀
Hoitsun luona kälätin tauotta. Tein parit testilappuset ja sanoi, että kartoitetaan edelleen tilannetta. Ihmetteli, ettei ollut aiemmin tehty tarkempia seurantoja ja "testejä".
Puhui scid-haastattelusta. Seuraava aika kahden viikon päästä, en tiedä onko tuo jo silloin.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 11.04.2014 klo 09:15

Joku neronleimaus eilen illalla ja jätin truxalin ottamatta koeluontoisesti. Nukahdin kyllä jossain vaiheessa , kunhan makasin silmät auki tuijottaen ikkunasta ulos ajattelematta oikeastaan mitään. Saa nähdä miten vaikuttaa päivän toimintoihin ja onko kolmessa viikossa jo tullut tarve lääkkeeseen.
Toistaiseksi en huomaa kauheasti eroa. Jotain suhinaa päässä kyllä, mutta sitä oli lääkkeen kanssa.
Tahtoisin niin nähdä kaverini, eikä se ole mahdollista pariin kuukauteen.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 11.04.2014 klo 09:39

Saloka,

Lepotuolit on kyllä yksi elämän nautintoja🙂

Meillä on miehen jo hieman vanhempi, ruskea mekaaninen lepotuoli. Pehmeä ja mukava. Sopivasti ajan muokkaama. Pierutuoliksi sitä sanotaan, kun on vaalean ruskea ja kait pitää sisällään jo aika monet rupsutkin. No, siinä on mukava välillä henkäistä ja mietiskellä elämän syntyjä syviä. Paha puoli siinä on se, ettei siitä tahdo sitten päästä enää ylös jos siihen jää jumittamaan.

Sehän on hyvä, kun kävit kässäkerhossa. Ehkä tämä kevät tuo jonkinlaista uudistumista meille kaikille, jokaiselle omalla tavallaan.

Hyvää perjantaita sinne🙂👍