Terveisiä kuumasta ja aurinkoisesta kaupungista. TÄällä linnut aloittaa visertämisen ja herättää ja sit kun olet hereillä, menee linnut joko nukkumaan tai sit vaihtaa paikkaa. Täällä muurahaiset tykkää ärsyttää kämpän sisällä enemmän kun ulkona.

Jut joo, kävin tuol hiukan kauempana kaupassa. Käveltiin sinne vanhempien kansa. Vaikka mulla oli kevät takin alla va hihaton, ni olin kaupassa kun uitettu rotta. Kotimatka olikin jo tuskaa ja mielessäni sanoin vaan että jaksaa jaksaa. Kotiin kun tulin, oli ½ litraa vettä kun olis 1dl vettä ollut. Hirvee jano. Otin yhden suklaamunankin, että sain sokeria hiukan.

En nyt tiä, saanko olla vkl:n yksin. Sopisin jo viime viikolla äitin kanssa, että he ottavat tytön mökille mukaan. Nyt eilen kuulin että ei he ehkä otakaan. Alkaa ketuttaa ja kovin. Miksi äiti pyörii tytön pillin mukaan.

Eilen aloitin taas uusia sukkia tekee. Tällä kertaa valkoista ja ruskeaa. Noihin yksiin vaaleanpunaisiin tarvis kantapää tehä.Teen sen jälkikäteen. Kokeilen sellaistakin välillä. Koria en saanut valmiiksi eilen, mut onko se jokin murhe, ei tosiaan. Teen sen varmaan tänään valmiiksi.

Jotenkin aivot on reilassa tällä hetkellä, vaikka haukottelen leukaluut pois paikalta kohta. Juttua luistas, jos vaan keksis mistä kirjoittaa. Mutta silti ei voi kertoo että tämä biisi http://youtu.be/WriqtZAwewI olisi kohdillaan. En tiä koka voisin sanoa koska toi osuisi ja uppois mulle, mut toi biisi soi vaan mun päässä koko ajan mun päässä. Ainakin kertosäe. Se ei tykkää nyt mulle avata yhtä sivua, etten saa tänne sitä kertsiä.

Mut mä taidan alkaa kuuntelee musaa ja fiiliskelemään hiukan, kun on jotenkin leollinen olotila 😎

Kiesus mikä pöhnä. Päätin olla ilman lääkkeitä. Tänään en ota illallakaan mitään, kun olen ihan nuppi homeessa ja huomenna pitäisi töissä saada jotain aikaankin.
Tältä se minuuden katoaminen tuntui viimeksi.
Sain äsken syötyä ihan ruokaakin. Seitä ja raejuustoa, mutta ruokaa se on sekin 😀
Koirat ulkoilutettu puistossa ja nyt pitäisi lähteä kahvia hakemaan.
Kaverilta tuli tekstiviesti, vaikka se oli niinkin tylsä asia, kuin vinkkaus tarjoustuotteesta, se piristi.
Kunhan tää pöhnä alkaa hellittämään, otan taas elämästä kiinni. Aion yrittää ilman lääkkeitä.

RainbowD2sh, kyl kala ja raejuusto on mun mielestä ihan hyvä ruoka. Mä tosin aika pitkälti syön jauhelihaa7broileria ja kasviksia.
Hyvä että olet jaksanut ulkoilla, vaikka se ehkä tuntuu koirien takia pakolta. TÄnään täällä ainakin on ollut kaunis ilma.

...
söin tossa 1½ litraa jätskiä mlkein yhtä kyytiä ja nyt oon ihan täynnä. Mietin söiskö enää iltapalaa vaan suosiolla oottaa huomenna ruokaan.

n ole tässä mitään erikoista tehnyt. Olo on ollut väsy ja olen sitä vastaan yrittänyt taistella. Nytkin on mieli sängyssä nukkumassa jo. Sain mä apk:n päälle, että saan huomenna toisen koneellisen taas päälle. Tein iltapalaksi riisipuuroa, mut se siirtyy huomiseksi sit. AJattelin, jos alkais iltaisin syömään puuroa, jaksais sit enemmän päivisin.

Huomenna yritän aamulla nukkua ja levätä. Sitten kattoo, jos saan pesukoneen päälle. Katon mitä kroppa sanoo.

Mut nyt vaivun sohvalle peiton alle... Hyvää yötä/ huomenta

Kaiken maailman tunteet pinnassa, enkä pysty niitä kenenkään kanssa purkaa. On vaan toivottava että ne purkautuisi itestään jotnkin tuolta päässä.

On hylätty olo, mut en voi siitä puhua. Tuntuu ettei mulla ole missään paikkaa, missä saisin kirjoittaa tai olla. Ihmiset alkaa ehkä kyllästyy muhun jo.

On vainoharhainen olo, onko tämä sittenkään turvallista tai onko toi turvallista. Syttyykö toi palamaan tai onko toi ääni huonoa merkkiä. Mistä tämä haju tulee, onko kämppä palamassa täällä tai jossain tässä rapussa.

Olen todella väsynyt, tyttö sai musta mehut todella pois. Vaikka kuinka yritin, ni silti tarvisin vanhempien apua. En vaan jaksanut enää.

olen eilen laittanut äitille kaameen viestin. Sanoin että tässä on kaikki. En jaksa enää tätä tappelua. Kerroin mitä aijon tehä kohta. Äiti ei reagoinut siihen mitenkään. nkä mä sit jaksanut enää tehä itellenikään mitään.

Tuntuu että olisin pienen pieni muurahainen, joka tarvis koko ajan olla työn touhussa kortta kantamassa. Tosin mun korteni painaa 10000 kertaa enemmän kun minä.

Kumpa tänään tulis ees yksi kyynel. Suolainen ja kylmä kyynel joka vierisi poskea pitkin. Mutta luulen ettei sellaista tule. Ei sellaista ole tullut muuta kun tuulen tai väsymyksen johdosta. Itku on loppunut jo ajat sitten. Jäljelle on jäänyt paha olo.

Rakas Saloka☺️❤️

Ymmärrän niin hyvin. Tuollainen olo tulee, kun on kauan pinnistellyt ja tehnyt parhaansa ja sitten yhtäkkiä tuntuu, ettei se riitä, eikä mikään riitä, eikä asiat tule koskaan muuttumaan. Kaikki asiat kaatuu niskaan ja on väsynyt ja yksinäinen olo, maailman yksinäisin olo. Silloin tulee ajatus, ettei koskaan selviä siitä yli ja itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielen. Silloin tuntuu, että paras ratkaisu on lopettaa kaikki, kuten minäkin eilen jo aloin taas suunnittelemaan.

Minä ainakaan en ole tippaakaan kyllästynyt lukemaan sinun kirjoituksia vaan luen aina heti kun olet kirjoittanut ja mielenkiinnolla. Oikeastaan se kuuluu jo "päiväjärjestykseen" lukea mitä Salokalle kuuluu tänään. Minullekin tulee usein tunne, että kukaan ei varmaan jaksa lukea minun juttuja ja että pitäisi lopettaa koko kirjoittaminen, kun samoja asioita vatvoo kuukaudesta toiseen, mutta..tämä paikkahan on tehty sitä varten, että tänne saa kirjoittaa. Ja ei minulla tosielämässä ole ketään, jolle voisin tai edes haluaisin kirjoittaa niin suoraan asioista, kuin tänne. Saan säästettyä lähimmäisiäni tunteenpurkauksiltani, kun kirjoitan ne tänne. Olen ajatellut itsekkäästi, että eihän kenenkään ole pakko lukea minun juttuja jos ei jaksa. Ja kyllä tämä paikka on aika tärkeäksi tullut ja saa täältä vertaistukea ja jakajia ajatuksilleen. Kätevä konsti saada nopeasti esittää ajatuksiaan, ettei aina tarvitse varata aikaa ja lähteä kotoa jonnekin psyk.polille höpisemään, kun minulla ainakaan ei toimi se kontakti, enkä tunne saavani siitä mitään. Se on vain rasite, kun sinne pitää joskus väkisten lähteä. Niillä on niin vähän aikaa siellä per potilas ja koko homma tuntuu vain pakolliselle rutiinille jne.

Tuntuu varmasti pahalle, että äitisi ei reagoinut. Ja vanhemmuus on todella haastava tehtävä ihan "terveillekin". Uskon, että minusta ei lopulta olisi niin suureen tehtävään ja siksi en taida koskaan omia lapsia saada aikaan, ehkä parempi niin. Tosin alkaa jo ikäkin tulla vastaan, että se siitä. Se on tosi tympeää jos on tunne, ettei voi oikeasti kellekään puhua jne. Siitä tulee niin yksinäinen ja toivoton olo. Tosin joskus sitä ei edes halua puhua, mutta joskus haluaisi. Minä en nykyään enää juurikaan rasita omaisiani synkemmillä ajatuksillani, koska tajuan kyllä, että rajansa on heidänkin jaksamisellaan, varsinki miehen. Äiidilleni puhun enemmän, mutta me olemmekin aina puhuneet kaiken.

Minulla oli välillä niin, etten pystynyt enää itkemään. Muistaakseni silloin, kun käytin Mirtatsapiinia ja bentsoa yhtä aikaa. Se oli alkuun hyvä tunne, ettei "tarvinnut" itkeä koko ajan, mutta pidemmän päälle se alkoi kammottaa, oli vain sellainen tasaisen töllerö olo, eikä se mielestäni ollut luonnollista. Nyt kun Mirta veks niin silloin tällöin (useimmiten väsyneenä) kyllä saatan itkeä, mutta en pitkään ja mieluummin niin, ettei mies näe. Salaa itken joskus.

Maailma on tosi vaativainen paikka, eikä se systeemi kaikille sovi. Minulle ei ainakaan sovi monikaan juttu ja siksi yritänkin elää ihan omalaatuista elämää, mutta joskus tuntuu, että sillä konstin irtaudun liikaa tästä maailmasta ja masennuksen ollessa päällä se menee helposti jopa psykoottisiin ajatuksiin. Tuntuu, että kun ikää tulee lisää niin mieliala ailahtelee yhä rajummin ja sitä on vaikeampi hallita. Ehkä siksi, koska on tapahtunut nopealla aikavälillä niin dramaattisia tapahtumia ja perusturvantunne elämästä on väkisten kadonnut. Sitä ei uskalla luottaa, eikä uskoa oikein mihinkään, eikä oikein enää toivoakaan mitään, ettei TAAS joudu pettymään kaikkeen. Usein sitä vain yllättää itsensä muistelemasta entisiä, parempia aikoja jne.

Onneksi on aina parempia päiviä välissä, kuten minulla oli tänään se, että viimeinkin kävelin sinne autiotalolle saakka ja sain sen "tutkittua"🙂 Jalat ei ole VIELÄ sökönä, mutta huomenna saattaa hyvinkin olla, ainakin jos vielä huomennakin rasitan niitä. Kävelymatka oli kuitenkin sen arvoinen. Saloka, luulenpa, että olet taiteellinen ihminen, koska välillä kirjoitat lauseita hyvin runollisesti. Olenkohan oikeassa?

Lämmin halaus minulta. En osaa paremmin lohduttaa, mutta minulle sinä olet ainakin tärkeä tämän Tukinetin kautta ja seuraan päivittäin kuulumisiasi. Jos et ole kirjoittanut niin alan miettiä mitä sinulle kuuluu? Kyllä tänne varmaan on ihan turvallista kirjoittaa.

🙂👍🙂👍🙂👍

Täällä satelee sakeasti lunta ja eipä se haittaa mitään, paitsi en viitsi ulkoilemaan lähteä vaan menen auton kyytillä tänään kauppaan.

Sataakohan siellä lunta?

Kaikkea hyvää sinulle Saloka ja hyvää viikonloppua🙂👍🙂👍

AK, kiitos kirjoituksestasi. Kyllä mä yritän aina niitä lukea, mutta mulla on sellainen ongelma että n aina muista mitä luen, ainakaan jos on pitkiä tekstejä. Jos itekkin kirjoitan, niin en aina muista mitä alussa olen kirjoittanut. TÄmä on haitannut esim. kokeihin lukemista ja muutnkin lukemista. Koitan kovasti iltaisin lukea kirjaa, mut en mä aamulla enää muista mitä illalla oln lukenut.
En mä runoilija ole, enkä ehkä taiteellinenkaan. Olen vaan tämmöinen normi tyttö.

...
Yöllä on satanut aika paljon lunta. Lämpö on +1.1. TOivottavasti muksut mökillä viihtyis hiukan ulkona ja keksis jotain tekemistä siellä. Haluaisin koko ajan soittaa sinne. Soitin 8 aikoihin ja äitin eka kysymys oli, miksi olin hereillä siihen aikaa. Mulla taitaa olla kova ikävä mökkiläisiä.

Ajattelin tänään pyhittää aikani käsitöille. Mun pitäisi päätellä sukkia ja yhet vanttuut ja sitten kuvata töitä hiukan. Sit tekis mieli tehä hiukan lisää kässäjuttuja. Annan ajan kulua eteenpäin.

Aamulla näin kummaa unta. Oltiin äitin kanssa auton takapenkillä, kun se auto oli varastettu. Silti auto ei kulkenut kovin kovaa, kun äiti pelkäsi. Sit se auto pysähty kun mun ja äitin piti mennä kauppaan. Ne varkaat ootti meitä ja sit ne lähti taas liikkeelle ja mä heräsin. Poliisit oli koko ajan meidän perässä. See oli ku hidastetussa filmissä.

Hei teille kaikille,liityin tänään ryhmään,uusi täällä,enkä oikein tiedä miten aloittaisin.Oon todella kovassa masiksessa taas kerran,ja itsetuhoiset ajatukset vaivaa.En jaksa ajatella ees tuntia pidemmälle,on vaan pimeää,niin pimeää,vaikka aurinko paistaa.Kertokaa miten tästä pääsis jatkamaan?Tämä oli avunhuuto.😯🗯️

masentaa60, auttaisiko kirjoittaminen?. Itse olen syksystä asti ollut umpikujassa. Jotenkin vaan jaksan päivän eteenpäin. Joskus en ees ajattele mitä seuraavaksi. Teen jotain pientä aina välillä tai sit vaan istun.

...
Päätin siivota tämän mun kässänurkan ja samalla pussitin käsityöt pusseihin. Jokainen sukkakudin omaan pussiin. Näin on sitten helpompi ottaa vaan ja alkaa tehä sitä sukkaa. Mulla on varmaan lähemmäs 10 pussia täynnä tekeleitä ja sitten pussitin loput langanpätkät ja laitoin puikot niihin. Niistä langanlopuista joista en tee sukkaa enää, laitan ne mökkisukkiin. Niihin voi käyttää pinetkin langanloput.

mietin tässä, pitäiskö yrittää leipoa kääretortun. Vaikka olen aika ventti jo ton siiousurakan jälkeen. En vaan tahdo alkaa mennä sohvalle maate. Yritän kynsin ja hampain pysyä hereillä ja sitten illalla mennä makoilemaan vasta.

Aurinkokin päätti alkaa paistaa. Pitäiskö laittaa parvekkeen ovi auki. Muurahaisten disko ei sit avautunutkaan. onkohan ne ehtinyt myrkyttää täällä jo. Toivon ainakin.

Soitin mökille. Tyttö on iloinen. Sanoin painokkaasti että hän menisi ulos.

Masentaa60: Tervetuloa tänne Tukinetiin ja hyvä, että kirjoitit. Se on aina pieni askel eteenpäin, kun päättää kertoa tilanteestaan jossakin. Ja tännehän on helppo kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Saa anonyymisti purkaa mieltään. Tämä ei ole sillä lailla masentava paikka, kuin vaikka Suomi24 foorumit, jotka koen itse jotenkin ala-arvoisiksi. Täällä on lämmin ja hyvä tunnelma🙂

Kuule, tiedän tasan tarkkaan tuon tilanteen ja tunteen, että kaikki on mustaa ja jaksaa olla (niin olla, ei elää) tunnin kerrallaan ja huomista ei jaksa edes ajatella. Minulla oli viime kesänä sellainen tilanne ja se jatkui pahentuen loppukesää ja alkusyksyä kohden. Olin sitten syksyllä 2 vko osastollakin ja sen jälkeen on ehkä suunta ollut hyvin pikkuhiljaa ylöspäin, vaikka huonoja päiviä ja notkahduksia tuleekin tuon tuosta. Minulla on vielä epävakaa pers.häiriö ja siihen päälle kaikki masennukset, ahdistukset jne. Päivät ovat siis hyvin vaihtelevia ja ennalta arvaamattomia. Nyt en enää kuitenkaan päivittäin 24/7 haudo itsemurhaa, kuten viime kesänä. Näen muitakin ratkaisuja elämälleni, kuin sen lopettaminen. Tosin, aina kun "romahdan" alan hetkellisesti miettiä itsaria, mutta onneksi se menee sitten ohitse.

Jos jaksat niin kirjoita tänne lisää ajatuksiasi ja tilannettasi niin on helpompi miettiä, mikä voisi auttaa.. 🙂👍

Voimia sinulle!

Saloka,

Kiva, että sinulla on tuo käsityöharrastus. Minullakin muutama kiinnostuksen kohde, joita teen silloin, kun pystyn keskittymään ja jaksan. Ajattele, jos ei olisi mitään sellaista harrastusta niin mitä hittoa sitä tekisi? Siis silloin, kun ei ole mitään pakollista tehtävää.

Minun äidillä (eläkkeellä) on paljon aikaa ja vähän tekemistä. Hän kutoo sukkia ja tekee ristisanatehtäviä. Ja käy linja-autolla asioimassa kaupungissa. Ja tietysti tekee kotityöt. Siinäpä se. Meidän monen elämä on aika yksinkertaista, mutta se voi olla myös hyvää, silloin jos itse kokee niin. Masennuksessa toki ei koe niin yleensä.

Täällä on satanut lunta koko vkl. Joka paikka on paksun valkoisen kerroksen peitossa. Nyt alkoi a paistamaan. Tiedä sitten pitäiskö se työntää nenä ulos ovesta? Ei kyllä oikein tuo lumi nappaa.

🙂👍🙂👍

9 päivä menossa ilman kofeiinia ja edelleen jatkuu ikävä pääsärky, joka joskus on poissa ja joskus alkaa heti aamusta. Siihen ei myrkyt auta, joten se on kestettävä. En kyl tiä kauanko jaksan tätä enää. Alkaa menee hermot.

Ehkä mä juon ton teen ja menen sitten takasin nukkumaan ja toivomaan että pääsärky loppuis...

Mä joudun huomenna lähtemään evakkoon. Mulla tullaan myrkyttämään ja joudun olee 2-5 tuntia poissa. On mulla paikka, mihin mennä, mut en sit tiä mitä teen. Nyt äiti ehdotti että jos menisin isän kanssa lähi kauppakeskukseen kun mun pitäis postiin mennä. Ja sit sieltä menisin heille. Saisin siinä kulutettuu pari tuntia. Tiedä sitä sitten.

Olen täällä tänään siivoillut hiukan. Roskia korjannut ja pölyjä lakassut. Löysin varmaan pölyn hautuumaan tuolini takaa. Ihan järjettömästi ainakin oli. Ihme ettei ole tullut vahinkoa, sillä siinä oli johtoja ja pistorasia. Nyt on onneks sekin siivottu.

Mulla kutiaa ja sattuu toinen korva. Epäilen että siihen tulee finni. Tosin en voi lyödä pois sitä että se olis tulehtunut. Aika sen näyttää sitten.

Äiti kattoi tota korvaa, eikä löytänyt siihen syytä kipuun. EI mulla sisältä satu, vaan tosta suulta.Se on niin kipee että ulkona tuulikin saa sen kipeeksi. Miettisin tänään, soitanko huomenna tk:hon, mutmulla ois kurssikin huomenna. Jos yritän jaksaa torstaihin asti.

Isän kanssa meni kaupassa ihan hyvin. Annoin isälle kärryt. Saatiin tuotuukaikki tavarat (siis minä kannoin). Mun reppu oli täys ja siellä oli 5kg perunasäkki, sit oli 2 kauppakassia täynnä tavaraa mm. 3kg banaania. En halunnut antaa isälle kasseja, vaikka oli tiukkaa saada ne tuotuu.
Kävin seppälästä ostaa 2 kynsilakkaa.Jos vaikka yrittäis lakata kynsiä hiukan useammin. Ainakin kun kesä tulee.
Isä tarjosimulle heseltä salaatin.

Porukoilla sitten tein käsitöitä hiukan aikaa. Vein täältä kotoota sukkakutimet (ne yhdet 10stä 🙂 ) Isä nukahti tuoliin, mutta heräsi sen verran ettäkysyin siirtyykö sohvalle. 14 jälkeen äiti tuli kotiin. Jaariteltiin niitä ja näitä. Sit tehtiin lähtöä kauppaan.Herätin isän. Isän ensimmäinen kysymys mulle oli "koska sä olet tullut?". Äiti sitä sitten sätti. ihän isä sill voi mitään, jos muisti pätkii.

Ei täällä kotona kamalaa hajua ole. Ei oikee pysty parvekkeen ovee pitää auki, mut jos on kii, ni päätä tuntuu sattuvan. TOivottavasti enää mulla ei ole kotieläimiä.

Viime yönnä heräsin että joku kulkee mun naamalla. Lättäsin sen. Sitten katoin, penteleen muurahainen.

http://aijaa.com/4ZqirQ tollaisia mä ahertelin pari tuntia tänään. Opettaja oli ainakin siitä ruskeesta ihastuksissaan.Mietin tässä, mitä näillä sitten tekee. Tekis mieli tehdä enemmän ja sitten yrittää niitämyydä myyjäisissä loppu vuodesta. Mutostaakoeeskukaan tämmöisiä? Mietin jos laittais langan johonkin tai sitten hakaneulan taakse. Ehkä näihin tulee vilä nappi keskelle koristeeksi tai sit kukkanen. En tiä.

Mun pääni on ihan tyhjä. RUokaa on tulossa. En jaksa ku jauhelihan paistaa ja kittää makaronia ja he-ma-pe.a. Olen henkisesti aika loppu ja väsynyt. TOi kurssilla olo vie tosiaan mun mehut.

EN olis millään halunnu nousta aamulla. Korva rutisi minkä kerkes ja meni lukkoon. Putsasin sen aamulla. Ei se sieltä sisältä ole yhtään kipee, ennemmin kutiaa ihan sairaasti. EI ees kuulokkeet tehny pahaa. Se on tossa ulkopuolella joku joka saa sattumaan. Turhaa mennä lääkärille, kun ei se sille mitään voi tehä. Voi vaan kattoa ja sanoa et voi voi.Onneks kipu on hiukan hellittänyt.