Eilinen, totaalipohjat. Olin menossa töihin, kun ei vaan tullut mistään mitään. Sain työterveyteen ajan tunnin päähän soitosta. Pysyin jotenkuten kasassa ilmoittautumisessa ja menin odottamaan kutsua onneks tyhjälle käytävälle.
Siinä vaiheessa alkoi kaikki murenemaan, itkin ja nojasin seinään. Lääkäri kutsui sisälle ja yritti saada täyttämään sitä bipoarviointikaavaketta. Ei tullut mitään, kädet tärisi ja paniikkia pukkasi, kun alkoi puhumaan psykiatrian päivystyksestä.
Epäili, että teen jotain itselleni.
Halu olisi kova vaan olla olematta enää. Koirien ja kulissien takia en ole tehnyt aikoihin muuta, kuin satuttanut itseäni kun kuvotan jopa itseäni.
Yksi syy, miksi en halua läjää lääkkeitä kotiini. Saattaisin vetää ne kerralla heikkona hetkenä.

Kävin sairaalassa. Kiristi mut menemään sinne, koska ei suostunut kirjoittamaan sairaslomaa muuten. Pelotti ihan h*lvetisti, etteivät päästä lähtemään. Nuppi veteli viimeisiään, oli lähellä etten vaan käpertynyt sikiöasentoon lattialle.
Sairaslomaa 16. päivään. Voin mennä töihin, jos haluan.

Typerintä, että sen kohtauksen jälkeen työterveydessä ei tuntunut oikein miltään enää. Ei sitä täysillä käy näköjään. Ainoa ihminen, joka merkitsisi minulle, tuskin ottaa enää yhteyttä. Juuri nyt en jaksa edes surra asiaa. Tiedän, että olen raskas taakka, kun menee huonosti. Nyt vaan ei ole ketään, eikä mitään.
Veljeni hoivaa ystäväänsä, joka on myös huonossa kunnossa. Koin oloni ylimääräiseksi siellä.
Olen itsekäs, kyllä. Olisin tarvinnut halia.
En suostunut muuhun, kuin Opamox-reseptiin. 30 nappia ja ensi viikolla katsotaan uudelleen. Niiden pitäisi soittaa maanantaina jatkosta. Eilen otin yhden, meni kolme tuntia minkäänlaiseen vaikutukseen. Siivosin keittiötä, mikä oli ihmeellistä siinä tilassa.

Kai tärkeintä, ettei nyt ahdista niin paljoa. Silti se tyhjyys takaraivossa poraa reikää mieleen. Olet kuvottava ja ruma vaikka laihduttaisit kuinka. Vaikka olisin laiha, niin silti tulen olemaan yksin näiden kilahteluiden takia. Kuka tätä jaksaa?
Pakkomielle myönnän....

RainbowD2sh, Hyvä että sait mentyä lääkäriin ja sairaalaan. Sun kannattaa leätä nyt ja tehdä vointisi mukaan töitä.
Mulla on se ongelma, etten itke. Mulla on niin iso muuri edessä. Tuntuu että itku on kaikonnut multa kokonaan kaukaisuuteen. En saa kyyneleen kyyneltä, vaikka rinnasta puristaisi ym.

...
Tyttö tuli tänne sittenkin. Oli yhtäkkiä oven takana va. Nyt se syö tossa ranskiksii ja mä himoitsen sitä tuoksua. Hän laittoi Piin elämää-elokuvan pyörii. mun pitäisi kuulemma sitä katella hänen kanssa.

Eilen iski toivottomuus. Äitin tossuissa on liikaa silmukoita, enkä tiä miten ne on sinne tullut. Pitäisi alkaa tekee selvyyttä siihen, mut en tiä miten se onnistuu. Puranko koko helahoidon vaan alanko salapoliisiksi ja tutkii missä on vika.

Himoitsen jätskii ja limppaa. Voisin hakata päätäni seinään tai huutaa. Ehkä illaksi on leivottava jotain hyvää.

Jos on masenutunut, eikö silloin pitäisi olla toimintakyvytön? Jostain syystä riivin itsestäni irti asioita, jottei tarvii olla ajattelematta. Lupasin käydä siivoamassa mummollani. Onneksi hänellä oli lääkäriaika, joten kävin siivoamassa sillä välin.
En olisi jaksanut kuulla jäkätystä mistään. En siitä, että ajelin pääni , koska v*tutti. Sillä hetkellä oli niin etova olo peiliin katsellessa. Parempi sekin varmaan, kuin itsensä satuttaminen fyysisesti.

Hetkiä , kun vihaa itseään niin, että tekisi mieli hakata päätä seinään, vasaralla naamaan, ihan mitä vaan. Koska mikään ei olisi tarpeeksi kipua aiheuttava rangaistus.

Syöminen, siinä yksi syy jäkättää. Yritän antaa mennä toisesta korvasta ulos, koska ihminen on vanha. Joisin sen kahvin, en halua syödä pullaa tai muutakaan herkkua. Kun olin lihavampi, jäkätettiin siitä. Kun haluan pysyä laihempana, niin sekään ei ole hyvä?

Toimin , vaikka olen ihan solmussa. Jokin saa tiskaamaan, käyttämään koirat ulkona, silti pätkii. Kävin kaupassa hakemassa vessapaperia, edessäni humalassa oleva mies.
Hetkesssä aloin ärtymään, vaikka mies onneksi ei puhunut minulle.
Toisaalta mikään ei tunnu miltään, mutta saatan kilahtaa sekunnissa.

Pitäisi alkaa varmaan kirjoittamaan ensi viikkoa varten asioita. Jos aion jotain hyötyä käynneistä, on turha istua turpa kiinni vastaanotolla. En vaan aina saa sanoiksi mikä päässä pyörii.

Saloka🌻🙂🌻

Kiitos Onnitteluista!

Minulla tekee koko ajan mieli vain herkkuja, eikä oikeaa ruokaa ollenkaan..huoh. Kyllästyin vhh-ruokavalioon, kun en laihtunut sillä ollenkaan😞 Siispä ratkesin nyt syömään melkein päivittäin pizzoja, keksejä, pullaa jne.

Eli mopo lähtenyt taas käsistä. Onneksi kiloja ei ole vielä ainakaan tullut enää lisää, mutta varmaan tulee jos tämä tahti jatkuu. Minun normaalipaino on ollut siinä 64kg ja nyt painan 72kg et silleen.. eikä paino pukahdakaan. Olen ajatellut, olkoon sitten. Ennen olen laihtunut helposti. Luulen, että Mirta sotki minun aineenvaihduntaa jotenkin, myöskin kr-vajaatoiminta pysäyttää aineenvaihduntaa, tiedä sitten..

Huomaan, että mitä enemmän stressiä ja masista niin alkaa herkut upota suuhun eli sitä etsii jotain "oloja" siitä roskaruoasta, mikä tietty vain pahentaa asioita.

Hyvää Naistenpäivää🙂🎂

en pysty tällä hetkellä kirjoittamaan paljoo. Eilen illalla alkanut pääsärky ei taas taltu lääkkeellä, joten kestettävä on. Painun sohvalle peiton alle "kuolemaan". Onneksi telkkarista tulee urheilua.

Saloka🙂🌻

Toivottavasti hedeikki on hellittänyt. Ja toivottavasti et ole "kuollut". Minä täällä sikailen synttäripizzojen ja kakun kanssa, tänään vielä ja huomenna pitäisi jälleen ottaa mopo kiinni ja siirtyä normaaliin ruokavalioon eli terveellisempään.

Aurinkoinen kevätpäivä🙂👍

Aamu alkoi samalla tympeällä hälläväliä ololla. Ei onneksi ahdistanut. Parin tunnin jälkeen alkoi pukkaamaan inhoittavaa oloa, en tiedä miksi?
Otin puolikkan napun kokeeksi ja katson mitä tapahtuu. Pieni epäilys, että napit pahentaa olotilaa.
Yksi ihminen otti yhteyttä, sekin ahdisti. Petän kaikki. Tulee olo, että olen vain huomionhakuinen kakara. Tekisi mieli käydä isän luona, mutta pelkään, että kaikki paljastuu. Maha kiusaa, epäilen lääkettä syypääksi.
Siivosin, pesin pyykkiä, karsin vaatekaapista kassillisen liian isoja ja vanhoja vaatteita roskiin. Eihän masentunut tee moista? Ei se jaksaisi?
Vai karsinko rojuja roskiin, koska en saa päätäni ojennukseen? Vai siksi, että olisi vähemmän siivottavaa, jos päätän lopettaa ?

Pätkii, en saanut hetkeen blenderin sekoitusastiaa kasattua. En vain tajunnut, miten se terä laitetaan paikalleen, vaikka kokoan sen päivittäin uudelleen.

RainbowD2sh, mulla on noita unohduksia aika paljon. Joskus ihan älytön asia unohtuu. Välillä käy niin että muistan nyt pankkitunnuksen, mut 2 sekan päästä se on täysin hebreaa. Joka kerta kun automaatilla käyn, mietin mitenköhän se tunnus menee.

AK, olen mä hengissä, ainakin vielä.

...
Jassoo, siel olis kädentaitomessut loppu kuusta. Mietin että menisinkö, vai en. Rahaa mulla ei oikee olis ja en sit tiä onko siellä sen pääsylipun edest jotain. En ole pariin vuoteen käynyt, kun musta se on ollut ni tylsää ja rahaa vievää messua.

Isä on ollut taas vauhdissa. Äiti sano ettei kauan kehtaa isän kanssa kulkea. Onneksimä en ole joutunut vielä kokemaan sitä. Olen varmaan sit suodattanut asiat päässäni kunnolla.

Pystyin kaupassa käymään ja jättämään limut sinne. JEE. En sit tiä kuinka terveellistä tämä on. ostin sit suklaamunia ja muutaman jätskin. Tosin mun piti niistäkin luopuu, mut en voi.

Saloka : Koitan pärjätä ilman nappeja keskiviikkoon nyt. En halua tätä pöhnää. Menen juttelemaan klinikalle, lääkkeistä keskustelua myös edessä. Olen muuten unohtanut tunnusluvun pankkikorttiin ihan "terveenäkin" ollessani. Numerot muistin, mutten järjestystä. Jouduin tilaamaan uuden luvun.
Masentava olo alkaa hiipiä taas nurkista iltaa kohden. Mitä tästä tulee?

Mulla tuli pitkästä aikaa mieleen, että haluisinko sipsejä 😀
En mennyt hakemaan. Söin sen sijaan kolme paistettua munaa ja pari lusikallista raejuustoa. Mun tän hetkisellä mittapuulla juhla-ateria.

Tää kotona istuminen ei sovi mulle. Olen katsellut Pikku Britanniaa ja saan ajan kulumaan jotenkuten.
Tahtoisin jonnekkin kahville, muttei ole seuraa. Pöh. Tahtoisin istumaan johonkin ja tarkkailemaan ihmisiä, yksin en vielä uskalla. Ehkä jonain päivänä?

RainbowD2sh. mä olen jotenkin ihmeellinen, kun mä tykkään yksin olla. Keksin silloin aika usein tekemistä ja nautin siitä että saan rauhassa tehdä asioita.
Tsemppiä sulle, eihän noita nappeja ole kiva popsia, ainakaan, jos niistä tulee pöhnä olotila.

...
tuli eilen tehtyy jotain, mikä muistuttaa mua hiukan aikaa. Nyt tässä paranellaan haavoja ja yritetään ryhdistyä. Ehkä mä joskus opin.

aamulla oli tosi vaikee nousta. Tyttö soitteli mulle monta kertaa. Yritin mahdollisimman hyvin olla äiti ja vastata. Mutta hänellä on niin paljon ja vaikeita kysymyksiä.

Jospa sitä alkais sukkia neuloo...

Kyllä mäkin viihdyn yksin. Sitä vaan on tullut tehtyä lähes koko elämä. Niillä hetkillä, kun tarvis jonkun läsnäoloa, sellaisia ei ole. Paras kaveri asuu nykyään toisella paikkakunnalla, enkä näe nyt pitkään aikaan.
Sukulaisia en jaksa nyt, veljen kanssa laitan viestejä kyllä.
Ristiriitaista, tahtoisin ystäviä, mutten pysty kuitenkaan.
Torjutuksi tuleminen pitää varovaisena.

Moi🙂🌻

Kommentoin minun ketjuun tuosta jutskasta, mitä eilen teit..joten ei siitä nyt, mutta piti sanomani, että ihailen muuten ihmisiä, jotka viihtyvät myös yksin ja tekevät silloin kaikenlaista kenties luovaakin. Minä kaipaisin joskus olla yksin, mutta vain lyhyen aikaa. Minä en ole koskaan oppinut olemaan yksin, enkä koskaan opikaan. Se on eräs piirre epävakaassa p-häiriössä, ettei osaa olla yksin vaan menee siitä suureen ahdistukseen. Minun kohdalla ollut näin jo penskana. Minun äiti on sellainen yksinviihtyjä vaikka muuten ihan sosiaalinen onkin. Ei vain ole mikään kyläluuta, eikä juorupiireissä viihtyjä, eikä kutsu vieraita kotiinsa. Juttelee kyllä mielellään jos vaikka kaupassa tai kaupungilla jonkun tutun näkee. Minä olen nyt iän myötä alkanut ihailemaa sellaista tyyliä, että viihtyy yksinkin. Minähän aina uhoan heikolla hetkelläni, että häivyn makaamaan jonnekin metsämökkiin yksinäni, mutta todellisuudessa en voisi olla yksin yhtään missään. Mieshän sinne pitäisi mukaan saada.

Juu, kävely oli ihan kivaa, kun a paistaa, mutta en minä silti joka päivä saa itseäni hinattua tien päälle. Täytyy olla tietty vireystaso ja jokin houkutin (että saa sieltä kaupasta jotain herkkua yms.) Enimmäkseen tulee kyllä autolla mentyä sinne kauempaan, isompaan kauppaan ja usein tuntuu tyhmälle lähteä kävelemään pyörätietä pitkin. Tulee sellainen luonnoton ja omituinen olo, ihan kuin teeskentelisi jotain. Luontevampaa olisi kävellä jossain metsässä jos sinne taas joskus saisi itsensä raahattua.

Tsemppiä päivään🙂👍

Mä olen aika allapäin nyt. Tuntuu vaan pirun pahalle kaikki asiat. Pitäisi repiä itteni joka paikkaan ja olla niin kun normaalit ihmiset, mut en vaan pysty siihen. En tiä olenko sitten patalaista, luuseri tai mikä.

Äiti tuli (jotenkin osasin oottaa, kun hän oli aamuvuorossa). Heti alko käskytys. Astianp. kone tyhjennys, täyttö ja päälle ja sit pesukone päälle. Piti heille teevettäkin lämmittää.

Nyt ku he lähti, olen ihan tööt. Ahdistaa ja ketuttaa. Tekis mieli huutaa ja riehuu, mut mitä se hyödyttää?

Taidan mennä laittaa pyykit kuivuu, jos vaikka kyen tekemään sen, ilman äitiä.

Saloka,

Mitä olen kirjoituksiasi lukenut niin voin sanoa, että varmasti et ole laiska, etkä luuseri. Päinvastoin. Sinusta huomaa, että olet järkevä ja yritteliäs. Anteeksi, kun sanon, mutta eikö tuo ole aika rasittavaa jos äiti tulee sinun kotiisi "päsmäämään"? Siis en tunne teitä, enkä tapojanne, mutta minulta menisi varmaan mielenrauha jos joutuisin tuollain ulkopuolelta ojeistetuksi. Siinä äkkiä tulis tunne, että ei minusta ole mihinkään jne. Minä olen huomannut, että paras on, kun saa ihan vapaasti omien fiilisten mukaan tehdä ja mennä tai olla tekemättä mitään. Toki se ei aina ihan sillain onnistu, kun sinullakin on tytär ym. Mutta periaatteessa näin. Kun sinä sanoit aikaisemmin, että viihdyt yksin ja silloin saat tehtyä kaikenlaista eli varmaan, kun saat olla "rauhassa".

Eipä silti, kyllähän se varmaan luo myös turvaa, että vanhemmat on siinä lähellä ja läsnä, mutta asiat voivat olla kaksipiippuisia.

Täällä aurinko jo paistelee. Toivottavasi sielläkin🙂🌻 Viikonlopuksi luvattu jopa 20 senttiä lunta tulevaksi, joten kannattaa varmaan ulkoilla ennen vkl.

🙂👍🙂👍

AK, kyl se rassaakin että ne tulee, mut en mä voi sille mitään. Ne va tulee ja sit äiti alkaa heti tekee jotain ja vetää mut siihen käskyttämällä kun olisin joku lapsi. Meillä on ollut tappeluita ja huutoja asiata, mut mihinkään ne ei johda. Ainut miten saan äitin täältä pois, on että alkaisin enemmän huolehtii kämpästä. Niin että sillä ei olisi täällä mitään tekemistä. Mut en vaan jaksa. Vaikka mulla on koneita täällä, niin silti...

Sisko on eilen bongannut jo leppiksen. KAipa se kevät tulla tupsahtaa. TÄnään miettisin matkalla jo, että pitäis jostain kaivaa aurinkolasitkin. Olin ekaa kertaa ilman pipoa eikä ollut kylmä.

Kävin kurssilla tänään ja siellä oli tuskaa. Olisin ennemmin menny johonkin aukinaisen ikkunan eteen ja hpännyt alas. Matkalla kotiin, miettisin, miksi mulla ei ole autoa. Toin en mä sitä ajelemisella ajatellut. On niin paljon tuho ajatuksia taas päässä. Jokaisessa jutussa mietin sitä että jos tekiskin toisin päin. Jos tekiskin noin, mitä siitä seuraa.

Mieli on ihan ok. Tunnen itteni hiukan pirteeksi, vaikka silmät painavat miljoona kiloa. Mietin tässä mitä tekisin jauhelihasta ruuaksi. Menenkö helpomman kautta ja teen keittoa. Ei jaksa näitä jalkojen kipuja, mitä tänään taas on. Eilen jouduin laittaa kylmää tohon jalkaan että kipu loppui. En usko enään lääkkeeseen.

Lääkkeestä puheen ollen. Löysin 2 täyttä pakettia cymbalttaa kaapistani eilen. it katoin viim. päivää ja oli 12/12. Arvaa tuliko muutamia kirosanoja. Siinä meni lähemmäs 200 euroa roskiin. Pitäis varmaan kattoo toi lääkekaappi tarkemmin. En ees muista koska mulle on tota annettu.