Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
AK 🙂👍
..
Mä en kässää, mun korvaani kutiaa ihan sairaan paljon. Ei sieltä likaa tuu, mut se kutiaa. Kohta laitan öljyy pumpulituppoon ja pusken sen tonne korvaan. En jaksa sitä kutinaa enää kauan, kun sitä on ollut jo eilenkin.
käytiin äitin kans lähi kaupassa. Siin meidän ulkoilu ollut tänään. Onneks nyt saan hetken olla ku äiti makaa sohvalla ja tyttö lähti jonnekkin ulos. taustalla pyörii mäkihyppy.
eilen tein sukkaa hiukan. AJattelin tänään jatkaa, kuhan saan tämän aparaatin pois sylistä.
tällästä täällä
tänään porukka lähtee pois. Pääsen olemaan yksin ja rauhassa täällä.
uniongelmakin on selätetty. 1½ viikkoa sitä kesti. nyt on ihana nukkua (tänäänkin 10.30). Tosin epäilen että olen hiukan kipee, ni senkin takia uni maittaa.
päivällä jos jaksais mennä hiukan kauemmas kauppaan, ostamaan ittelleen sitä suklaajätskiä. Sit miettii.
En päässytkään rauhaan. äiti lähtee vasta huomenna, jos sittenkään. Yritän jotenkin jaksaa tämän yön.
Nyt on ollut raskasta tytön kanssa. Hän ei tottele, ei tuu sovittuna aikana kotiin. Pyörittää mua ja mummia. Mua siksi että olen niin väsy tappelee vastaan. Toivottavasti isä jaksaa ja keksii miten tyttö saadaan ojennukseen.
kÄytiin alkuillasta äitin kanssa kaupassa. Ostin ihanaa suklaajätskiä, jonka söinkin jo. Ehkä tää ilta tässä menee. Illemmalla katotaan tallennuksia.
Ai nii, teimme äitin kanssa uunikasviksia. Saa nähä mink'ä makuisia niistä tulee. mä en niitä syö, mut äiti ja isä.
Päässä pyörii suunnitelmia, mut en jaksa ottaa sarvista kii ja tekee niitä tai ees kopioida niitä paperille. Mut tässä se näkee, ei noi aivot ainakaan vielä ihan täysin tuhottu ole.
Olo on tosi väsy. menisin päikylle, jos kehtaisin. Ehkä menenkin kohta. En jaksa olla valveillakaan.
Söin hyvän (?) aamupalan, ananasta, kiivin ja yhden kastanjanäkkärin (joka oli hyvää) ja ½ l kofeiinitonta teetä. Mulla oli joku juttu, ku piti jotain syä.
En sit päässy vieläkään nauttii yksinäisyydestä, kun tyttö päätti jäädä kotiin. no yritetään huomenna uudelleen.
isä ainakin palasi kaupunkiin ja oli ihan ok. me puhuttiin ja vitsailtiin. Tietenkin kerroin mitä kaupungis on tapahtunut.
Nyt painun sohvalle kattoo telkkarii ja huomenna katon, jaksanko lähteä kurssille.
Saloka🙂🌻
Jaksoitko mennä kurssille? Minä en mene tänään minnekään vaan pidän "vapaapäivän kaikesta". Ei minulla olis mitään asiaakaan tänään mihinkään.
🙂👍
AK, en jaksa, vaikka nukuinkin tytön lähdettyä kouluun. Mulla on pieniä kipuja siellä täällä ja muutenkin heikko olla. Kävin tossa vanhemmilla viemässä tytön tavaroita. Olen hiestä märkänä ja tuntu etten jaksa enää kotiin kävellä. Otan tämän loppu päivän ihan rennosti.
Mun pitäis bataatti-juurespihvejä tänään paistella. En tiä mitä niistäkin tulee, kun ei sellaisia oikein netistä löytänyt. Menen omien ajatuksien kanssa ja toivon että niistä tulee ruokaa mulle. Siitä saankin sitten ruuan nakkien kanssa.
yö meni ihan hyvin, vaikka illalla sainkin pelkokohtauksen pitkästä aikaa. Aloin näkeään omiani ja kuulemaan. En uskaltanut silmiä laittaa kii enkä liikkua. Lopulta sitten rauhoituin ja sain unen päästä ki.
pihvit meni roskiin, ei onnistunut.
Tuttu meni kattelee, kun tyttö esiintyy kirkossa ja sit hän vie tytön mummille.
Mulla on joku semmoinen fiilis, et olen pirun laiska,kun en ole jaksanut tehä täällä oikeastaan mitään. Ehkä huomenna saan jotain aikaiseksi.
Mua huolestuttaa pohkeet. Pidän niitä tuolin päällä, kun istun tässä tuolissa. Mut ei ne kestä sitä vaan sattuu koko ajan. Täytyy keksiä joku juttu. Laitoin tyynynkin jo, mut ei auttanut.
Saloka🙂🌻
Minulle aika tuttua, että joudun laittamaan roskiin, kun kokeilen tehdä jotain uutta. Esim. vasta tein tonnikalapihvejä ja ne piti laittaa pois. Ennen, kun leivoin jouduin usein laittamaan roskiin palaneita leivonnaisia😞 Ei ne aina onnistu. Tosin olen hyvä tekemään esim. kastikkeita ja jälkiruokia, mutta en tee nykyään juurikaan.
Minulla on usein pohkeet kipeät, mutta se johtuu siitä, kun lihakset on jaloissa vialliset sen hermovaurion vuoksi. Ovat heikot ja väsyvät, särkevät jne.
On minuakin tänään tympinyt, kun en ole saanut mitään aikaan. Tosin ei olisi ollutkaan mitään pakollista, mutta silti. Minulla on aina huono omatunto jos en saa mitään aikaiseksi. Sitten masennun ja tunnen itseni surkeaksi. Aikaisemmin elämässäni olen paljon pätenyt sillä, että olen ollut aikaansaapa ja tehokas. Järjestellyt omat ja siinä sivussa muidenkin asiat. Enää en ole sellainen ja se tympäisee.
🙂👍
AK, arvaa mitä niille pihveille on tapahtunut, kun jätin ne pannulle jäähtyy. Sain ne ihan hyvin käännettyy nyt aamulla ja arvaa onko morkkis. Niistä pitäis jotenkin saada se neste haihtuu tai suurustettuu. Pitää kokeilla seuraavalla kerralla riisijauhoa tai maizenaa.
...
Mulla on joku kumma halu kadota. Lähteä ulos kävelee niin että ei ole määränpäätä. Kävellä eteenpäin niin kauan että eksyn tai poliisit pysäyttää. Ja tietenkin lähteä niin että kukaan ei tiedä.
Olen taas aika maassa. Se 1½ viikon hyvä jakso on historiaa ja tilalle tuli toivottomuus ja rämpiminen. Mistään ei tuu mitään ja mikään ei jaksa kiinnostaa. Katoin aamulla tai no päiväähän tämä jo on, jääkaappiin ja ei jaksanut ees ajatella sieltä mitään. Ehkä seuraavan kaakaokupillisen aikana otan kiiwin sieltä ja syön sen. En tiä missä nyt "kenkä " puristaa.
Taidan koittaa neuloskella noita tilaussukkia, et saa ne joskus postiin ja saajalle. Alkaa ilmat lämmetä, ni ei kauan enää tarvii villasukkia.
Saloka🙂🌻
Minulle käy yleensä aina "köpelösti" juuri kaikkien kasvispihvien ja muiden "helppojen" viritelmien kanssa, että ne ei onnistu tms. Toiset pyöräyttelee niitä tuosta vain ja minulla harvemmin onnistuu. En vain tajua yleensäkään ruoanlaittamisen lainalaisuuksia, ei ole kärsivällisyyttä ja sitten alan itse säveltämään ja oikaisemaan jossakin ja susihan siitä syntyy. Siksi syönkin suurimman osan ruoasta "raakana" eli lätkin vain lautaselle kaikkea tuoretta, jota ei tarvitse valmistaa. Mies sitten tekee ruoat, jotka täytyy keittää tai muuten laittaa.
On minullekin jossain vaiheessa elämää tullut noita ajatuksia, että lähden vain kävelemään jonnekin vailla päämäärää ja "katoan". Kerran nuorempana, kun riitelin äitini kanssa ja hän sanoi asioita, joista menin aivan tolaltani niin pyöräilin vain koko päivän summassa pitkin ja poikin ja ajattelin, että pyöräilen niin kauan, että saan jonkun sydärin ja tuuperrun metsään..ajattelin etten halua enää koskaan kuulla sellaista puhetta äidiltä. No, en saanut sydäriä ja kyllästyin pyöräilemään ja painuin kotiin.
Viime syksynä tuli ihan todellisia ajatuksia, että kun mies lähtee kotoa niin soitan jonkun taksin ja ajan sillä kauemmas ja kävelen jonnekin joen rantaan ja hyppään jokeen. Tuli vähän sellainen pakkoajatus sellaisesta. Onneksi se meni ohitse sitten.
Minullakin on "hyvä" jakso mennyt nyt ohitse ja tuntuu olevan melko tahkeaa päivästä toiseen. Toivottavasti kesään mennessä muuttuu. En kyllä kestä jos kesä on taas ihan shittiä.
Tsemppiä meille🙂👍
AK ☺️❤️
Mulla on mieliala hiukan menny alemmas ja yritän sitä nostaa jätskillä ja suklaamunilla. Ihan ku siitä se nousisi. Ennemmin tulee henkisen pahan olon kanssa fyysinen paha olo.
Tyttö ei kuuntele mua, eikä tottele. Hänellä on huomenna enkun kokeet ja ei ollu klo 19 ennessä tullu kotiin eikä lukenut. Pelkään äitin soittoa ja sitä että hän haukkuu mut, kun en ole pitänyt tyttöä ruodussa, tosin hän itse alku viikolla sano, että tyttöön ei saa kontaktia.
Olen tänään taas huomannut, että käteni ja jalkani tekee oia liikkeitä. Ne on ilkeitä. En sit tiä miksi. Onneksi pohkeet on hiukan kivuttomamat.
Huomenna on pakko laittaa pesukone ja tiskikone päälle ja viä roskat. Loppu ajan voinkin sitten olla va. Huomenna illalla vois tehä tattari-oenahyvettä ja soijakermavaahtoa.
ut nyt tietsikka kiinni ja kutimet käteen, jos vaikka joskus saisin noi äitin tossut valmiiksi.
Saloka🌻🙂🌻
Minulla kans mieliala laskenut tai silleen, että en jaksa oikein tsempata ja olla möllötän vain ja juurikin yritän saada tyydytystä kaikenmaailman pullasta ja pizzoista iltaiseen aikaan niitä mussutan. No, eihän niistä ainakaan olo parane, mutta en jaksa välittää. Jokin välinpitämättömyys iskenyt ja luovuus kadonnut..ei vois nyt vähempää kiinnostaa mikään asetelmien tekeminen, sisustaminen jne.
Se kuuluisia, inhottava ilmaus: ottaa itseään niskasta kiinni. Ei se masennukseen toimi, mutta noihin syömisiin. Pitäisi ainakin muistaa ottaa joka päivä vitamiinit vaikka sitten sen pizzan kanssa🙂
Minun tekis mieli löffätä koko päivä, mutta on se asuntonäyttö ja kaupassa pitää käydä. Minun välillä virinnyt ulkoiluinnostus on lopahtanut täysin. En harrasta liikuntaa, kuin sen minkä kävelen jossain kaupoissa mihin mennään autolla. Jos olis terveet jalat niin ulkoilisin paljon mieluummin.
Onneksi uusia lisäkiloja ei ole ainakaan vielä ilmaantunut, vaikka olenkin syönyt herkkuja. Johtuu kait siitä, etten enää käytä Mirtatsapiinia. Mirtatsapiinin aikana jos katsoinkin pizzaa niin lihoin 5kg kerralla. On se sellainen ihmeaine😝
Uusi. Tai no vanha minä.
Järjetön tarve purkaa oloa johonkin muualle, ennen kuin tuhoan loputkin vähäiset ihmissuhteeni tällä sekoilulla.
Eilinen oli pitkästä aikaa pahin päivä pitkään aikaan. Pahan olon seurauksena poistin poistelin kaikki kaverit naamakirjasta. Todennäköisesti jätin taakseni tärkeimmän ihmisen elämästäni, koska en halua hänen vihaavan minua tämän tilan takia.
Ei vaan pysty. Peruin kesäsuunnitelmat ja vastaus tähän oli ok. Eli ei taida kiinnostaa?
Parempihan sillä on ilman minun kuormittamistani.
Ei ole oikeutta käyttää toista jäteastiana. Olisi silti voinut edes joskus kertoa, että välittää. Nyt sitten ei ole ketään.
Viimeyön vietin veljeni luona, kun kotona ei voinut olla. Töihin pitäisi raahautua, koska esimiestä pitää tuurata pari tuntia. Eilisen vietin sumussa, koska millään ei ole väliä. Sentään itken, ihan liikaa. Töissä ja kotona.
Apteekissa odottaisi Ketipinorit, mutta aivot huutaa ei.
Kaikki valuu viemäristä , enkä jaksa enää edes välittää.
Rääpikööt töissä mun olemuksestani vitsiä, jos siitä huvia irtoaa. Potkuja odotellessa. Viikonloppu edessä, pelottaa ihan h*lvetisti.
Onneks on veli ja sen ystävä, kenen luokse mennä. Ei vaan haluaisi aiheuttaa lisää ongelmia muille olotilalla.
Kaikki on solmussa.
Tää olotila palaa aina tasaisin väliajoin, eikä tästä ole parannusta muilla kuin lääkkeillä?
En tahtoisi lähteä siihen rumbaan enää, enkä lihota uudelleen.
Kun tietäisi, jatkuuko tätä viikko, kaksi vai pidempään taas ennen uutta vauhtia.
RainbowD2sh kirjoitti 7.3.2014 10:29
Uusi. Tai no vanha minä.
Järjetön tarve purkaa oloa johonkin muualle, ennen kuin tuhoan loputkin vähäiset ihmissuhteeni tällä sekoilulla.
Eilinen oli pitkästä aikaa pahin päivä pitkään aikaan. Pahan olon seurauksena poistin poistelin kaikki kaverit naamakirjasta. Todennäköisesti jätin taakseni tärkeimmän ihmisen elämästäni, koska en halua hänen vihaavan minua tämän tilan takia.
Ei vaan pysty. Peruin kesäsuunnitelmat ja vastaus tähän oli ok. Eli ei taida kiinnostaa?
Parempihan sillä on ilman minun kuormittamistani.Ei ole oikeutta käyttää toista jäteastiana. Olisi silti voinut edes joskus kertoa, että välittää. Nyt sitten ei ole ketään.
Viimeyön vietin veljeni luona, kun kotona ei voinut olla. Töihin pitäisi raahautua, koska esimiestä pitää tuurata pari tuntia. Eilisen vietin sumussa, koska millään ei ole väliä. Sentään itken, ihan liikaa. Töissä ja kotona.
Apteekissa odottaisi Ketipinorit, mutta aivot huutaa ei.Kaikki valuu viemäristä , enkä jaksa enää edes välittää.
Rääpikööt töissä mun olemuksestani vitsiä, jos siitä huvia irtoaa. Potkuja odotellessa. Viikonloppu edessä, pelottaa ihan h*lvetisti.
Onneks on veli ja sen ystävä, kenen luokse mennä. Ei vaan haluaisi aiheuttaa lisää ongelmia muille olotilalla.
Kaikki on solmussa.
Tää olotila palaa aina tasaisin väliajoin, eikä tästä ole parannusta muilla kuin lääkkeillä?
En tahtoisi lähteä siihen rumbaan enää, enkä lihota uudelleen.
Kun tietäisi, jatkuuko tätä viikko, kaksi vai pidempään taas ennen uutta vauhtia.
Jos sä kokeilisit sitä lääkettä, jos se auttaisi hiukan tasaamaan sun oloai tai kysyt lääkäriltä jotain toista.
Itse inhoan lääkkeitä, silti otan 3 eriä masennuslääkettä. Tiedän että ne lihottaa ja tekevät pahaa, mut ne myös on auttanut mut sieltä suosta suon reunalle. Joskus mä uppoan siihen suohon, mut pääsen taas rämpien reunalle turvaan.
Mulle on sanottu monta kertaa että kuulemma lääkkeet ei auta masennukseen, vaa helpottaa oloa. Se parantuminen kuulemma on sitä että alkaa jotain hyväksyy ja ajattelee uudelleen. Siihen voi mennä viikko, vuosi tai vuosia.
Oikein paljon tsemppiä sulle. TÄnne saat kirjoitella aina kun tahdot.
AK, juu toi lihominen mullekkin on sitä että tuntuu että pelkästä puhumisesta tulee monta kiloa lisää. Tiedän että kun saisin kaikki lääkkeet pois, ni laihtuisin todella paljon, varmaan lähemmäs puolet painostani. Mut tiedän että en voi olla ilman lääkkeitä.
...
Huono yö takana. Katoin telkkaa vieltä melkein 2 aikaa yöllä ja virkkasin koria. 3 aikoihin pyörin sängyssä ja miettisin maailman menoa. Sit sain joskus unen päästä kii.
Aamulla äiti soitti ja käski lähtee ulos hänen ja siskon kanssa. Käveltiin hetken ja sitten mentiin hoitolapsien kans puistoon. Ulkona tuuli tosi paljon.
Ennen kotiin tuloa kävin ostaa viimiset namit.
Huomenna aijon laittaa itteni koetukselle ja lopettaa limpan juonnin, jätskin syönnin ja kaikki muukin herkku. Se herkku mitä syön, on itse valmistettava. Tiedän että se tulee olee vaikeeta, mut mun on pakko tähän ryhdyttävä. TUkea siihen en saa keneltäkään.
Laskut tuli maksettuu ja nyt saa taas hengittää hetken.