Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.02.2014 klo 14:52

otin vähemmän aamulla lääkkeitä, kun tiputin yhden pillerin, enkä löytänyt sitä. Tyttö yritti äskön ettii kans, mut ei löytänyt. Ehkä tämä ei tuo mulle pahaa oloa sen enempää mitä mulla on jo.

Päätin sit lähtee porukan kanssa lähi kauppakeskukseen. Taas ostamaan kumpparit neidille. Rahaa mulla ei tällä hetkellä oikeastaan enää ole kukkarossa, mut onneksi saan kohta lisää.

Vaikka tekisin mitä, ni kaikki riidat ym saa mut perääntyy. Ärsyynnyn helposti ja vaivun sinne omaan maailmaani. Olen va tosi väsy, enkä pääse siitä eroon.

Isä osti mulle heseltä kanasalaatin. Söin sen jo. Se oli tosi hyvää. Eilen syömäni ranskikset on saanut mahan sekaisin hiukan. Eli näköjään mun mahalle peruna ei sittenkään sovi. Illemmalla syön vielä broilerii ja riisiä.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 20.02.2014 klo 18:04

Saloka,

Ihastuin, kun luin tuon ensimmäisen lauseen. Se oli niin runollinen🌻🙂🌻 Miten Sinun päivä on mennyt? Täällä päässä tunteet vaihtelee lähinnä negatiivisella skaalalla. Niistä on enemmän omassa ketjussani. Minäkin olen valvonut nyt myöhempään, ehkä olenkin siitä väsynyt. Olen lukenut kirjaa, kun olisi pitänyt nukkua😞

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.02.2014 klo 14:26

AK, suomen pelii tässä jännitän samalla ja olen yrittänyt tehdä kaikkea pientä.

TEin käärretorttua. Tuntuu että toistan itteäni joka puolella. Tortusta tuli kaunis, vaikka itse sanon. Tein sen tapiokajauhosta, eli siinä ei ole gluteenia yhtään, eikä perunaa ym. En löytänyt ohjetta netistä, joten laitan ite sen blogiin, myöhemmin.

Laitoin apk:n päälle. Saa äiti olla iloinen, kun tiskipöydällä ei ole kamalaa kasaa tiskiä. Vaa eilinen kattila ja vispilät (ei mahtunut koneeseen enää).

Aamulla kävin suihkussa. Illalla öljysin päänahan. Mulla kutisi niin paljon ja nahka lähti. Äiti ehdotti tota öljyymistä ja heti helpotti. Pidin sitä koko yön ja tänään pesin hilseshampoolla pois. Vielä lähtee väriä päästä. Mahtaako se koskaan loppua?

Tyttö on tätinsä luonna. Saa nähä koska tulee. Hän on ollut koko viikon melkein siellä.

Yöllä en herännyt kertaakaan. Aamulla heräsin, mut pakotin itteni nukkumaan lisää. Lopulta heräsin joskus 10 aikoihin, mut löhösin sängyssä pitempään. Hiukan olen väsy ja päässä on kipua. Ehkä tämä tässä menee.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.02.2014 klo 11:11

Hei Saloka🙂🌻

Toivotan Sinulle hyvää viikonloppua🙂🌻 Tuliko kääretortusta hyvää? Minä tässä olen aloittanut lauantain siivoamalla ja nyt haikailen ulos, kun tuo sade vaan loppuisi. Tänään tulee Nostalgialta hyvää musiikkia.

🙂🌻☺️❤️🙂👍

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 22.02.2014 klo 20:56

Moi Saloka🙂🌻

Mulla tuppaa kans olemaan vähän kuiva päänahka.
Miten jos sitä öljyä laittaa, auttaako se ja lähteekse hyvin pois shamppoolla?
Onko sulla värjätyt hiukset ja se väri lähtee vai mikä väri😐 (tyhmänä kyselen)
Mulla on meinaan värjätyt hiukset, mut olen ajatellut tota öljyämistä.
Joskus olen jonkin verran laittanut ihan kosteusvoidettakin.

Lämpöä ja rakkautta paljon sinulle🌻🙂🌻☺️❤️☺️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.02.2014 klo 10:13

pippa2 kirjoitti 22.2.2014 20:56

Moi Saloka🙂🌻

Mulla tuppaa kans olemaan vähän kuiva päänahka.
Miten jos sitä öljyä laittaa, auttaako se ja lähteekse hyvin pois shamppoolla?
Onko sulla värjätyt hiukset ja se väri lähtee vai mikä väri😐 (tyhmänä kyselen)
Mulla on meinaan värjätyt hiukset, mut olen ajatellut tota öljyämistä.
Joskus olen jonkin verran laittanut ihan kosteusvoidettakin.

Lämpöä ja rakkautta paljon sinulle🌻🙂🌻☺️❤️☺️

Mä laitoin jotain aqualan öljyä ja kyl se helpotti sen illan. Mut nyt alkaa taas kutii. Viikon päästä laitan perusrasvaa ja kokeilen sitä.
Öljy lähti ihan hyin pois. Ehkä mulla on hiukan rasvaset juuret.
Mä värjäsin latvat (liukuvärjäsin) muutama viikko sitten ja sitä väriä lähtee vielä 3:n pesun jälkeenkin. Huono väri, musta. En enää osta tota.

AK, kääretorttu tuli syötyy heti. Oli niin pehmeä ja hyvää.

...
Äiti oli täällä eilen kattomassa suomen peliä. Ihme että se kattoi sitä. Isä siitä sai sit älläkän, kun äiti ei kotona kato 😀 Onneksi suomi voitti.

Tässä ei ole oikee tapahtunut mitään. Yritän levätä että jaksan alku viikon. Maanantaina on injektio, tiistaina sossu ja hoitaja ja ke kurssi. Kauhulla ajattelen tota alku viikkoa. Jollen saa yhtään unta tai tarpeeksi unta. Olen tänään taas heränyt 8 jälkeen. Koko ajan olen väsynyt ja sit päässä on väsymys kipua koko ajan.

Tyttö tuli ja toi energiaa. Miten tollasesta pienestä voi olla noi paljon energiaa.

Yks hyvä puoli tässä väsymyksessä on, etten ole jaksanut tarttua mihinkään että tekisin jotain itelleni. Pelkkä ajatus siitä että tarttuisin, on jo ajanut mun sohvalle. En jaksa ettiä terää saati sit tehä jotain. Olen siis vaan ollu ja möllöttänyt sohvalla. Kaipa tämä väsy kohta loppuu, toivon ainakin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.02.2014 klo 11:25

jotenkin tuntuu että olen yksin tämän ajatuksen kanssa. väsymys voitettu hiukan, mut nyt masentaa ja kovin. Mieli on niin matala että oikeastaan pelottaa. Onneks tyttö on täällä, ni en voi tehä itelleni mitään. Muuten olisin varmaan vetässyt kädet verille jo. Kuuntelen musaa koko ajan, mut eihän se mieltä paranna, ennemmin huonontaa entisestään. Voisin hakata päätäni seinään tai tehä jotain muuta että saan kipua kroppaan. EN kestä enää. Tulis ees kyyneleet, mut ei. Olen täysin vanki omassa kropassa. En osaa ottaa kutimia käteen saati sit alkaa tehä niitä, koska arvostelen kaiken mitä teen. Niissä löytyy niin paljon virheitä muka että en hyväksy niitä. Tuntuu ettei mulla ole ketään, että olen täysin yksin täällä maapallossa. Vaikka mulla on 50 facekaveria, ni silti on niin yksinäinen olla. Tiedän etten ole yksin.

Anteeksi tämä avaus, mut en tiä mihin kirjoittaa uskallan ja missä voin olla.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.02.2014 klo 11:49

Pelastakaa mut, jos mä vangiksi jään.
Jos sä kuulet mun huudon melun alle jääneen.
Se on viimeinen viesti, ja mitä jäljellä on, katoaa.
Mun hätähuuto.

Tälläisiss' fiiliksissä mennään. Taidan mennä suihkuun ajattelee elämää ja pakenemaan kaikkea.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.02.2014 klo 12:05

Sä et ole hullu
Janna

Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa

yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu

anna minun
kantaa, auttaa
anna minun anna minun

kertosäe:
anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
sama se jos et sinä opi vielä siitäkään

tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa

anna minun
kantaa, auttaa
anna minun anna minun

kertosäe

sä et ole hullu
sä et ole
hullu sä et ole
hullu hullu sä et oleee-ee-e

kertosäe

sä et ole hullu
hullu sä et ole

hiljaa nyt mennään
mut henkiin sä jäät
hullu sä et ole
mut juuri nyt on vaikeaa

Käyttäjä repukka kirjoittanut 23.02.2014 klo 14:31

Mulla on kans tota päänahan kuivuusongelmaa. Mulla auttaa kookosöljy. Sellaista ruuanlaittoon tarkoitettavaa. Säilytetään jääkaapissa, jolloin se on jähmeää, mutta lämmitän se juoksevaksi mikrossa (siihen ei monta sekuntia mene) ja hieron sitten sormenpäillä sitä reilusti päänahkaan ja annan vaikuttaa väh. 10min. Sitten pesen shampoolla. Kahdella pesulla lähtee öljyt pois hiuksista, mutta päänahka on jo ehtinyt siihen mennessä imeä kyllikseen. Tätä yleensä pari kertaa talven aikana, niin johan helpottaa.

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 23.02.2014 klo 16:18

Kiitos vastauksista Saloka ja Repukka!

Tota aqualan öljyä en taida kokeilla jos se lähdettää väriä, mutta tota kookosöljyä vois kokeilla. Ei mulla paljoa päänahka kutise ja tuntuu, että saunassakin käynti saattaa auttaa.
Kiitos paljon neuvoista ja voimia päiviin!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.02.2014 klo 13:29

Saloka🙂🌻

Toivottelen hyvät viikonalut ja toivottavasti menee hyvin siellä injektiossa ja muissa alkuviikon menoissa, joita sinulla oli. Itselläni ollut vähän tahkeaa nyt oleminen, kun vkl oli odotuksiani kurjempi niin tuntuu ikävälle aloittaa uusi viikko. Mutta jospa se tästä piristyisi tai siis minä piristyisin..

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.02.2014 klo 14:18

Pippa, ei se öljy väriä poista. Mulla taisi olla va huonoa väriä ja siksi sitä koko ajan lähtee. Katon nyt kuinka kauan sitä lähtee.

Repukka, tarvii mennä ison kaupan öljyhyllylle tutkimaan tota öljyä. Näissä pienissä kaupoissa ei varmasti ole semmoista. Kiitti vinkistä.

....
Yö oli taas huono. Nukahin joskus 21.30 aikoihin pääsärkyyn, joka ei lähtenyt panadolilla pois. Heräsin sitten ennen 12 yöllä ja miettisin, onko ilta, aamu, päivä tai mikä valuutta. Kävin vessas ja miettisin. SIt tulin siihen tulokseen että painun takas sänkyyn. Heräsin viellä johonkin aikaa ja sama rumpa. Aamulla nousinkin sit klo 7 ylös, kun piti 8 bussissa lähtee.

Piikillä tapahtui jotain ja yksi potilas vietiin lanssilla sairaalaan. Se olisin voinut olla mä. TOivon että hänellä on kaikki hyvin.
Saatiin ns. kriisiapua. Joku lääkäri tuli meille juttelee ja selittää tilanteen.

Sain kaupasta ostettuu herkkuja. Olenkin jo tarpeeksi riutunut. Mut huonoksi asiaksi, noi jätskit ei maistukaan niin hyvältä.

Olen kelannut isän juttuja päässä. Äiti sanoo että isän muistisairaus pahenee pahenemista. Nyt se on kuulemma siinä vaiheessa että jokainen varastaa kaikkea. Olen yrittänyt pitää isän puolta, kun hän on niin rakas mulle. EI isä sille voi mitään. Pelkään että parin vuoden päästä äiti joutuu jäämään kotiin hoitaa isää ja isä ei muista enää kuka mä tai mun tyttö on. Haluaisin itkee, mut en pysty.

Huomenna on hoitaja, mut en saa näistä asioista siellä puhuu. Tämä on isän ja äitin toive. En tiä kenelle näistä sit puhuu. Tai onko vaan parempi pitää ne tuolla sisällä ja sit ku romahtaa, ni sit romahtaa.

Olin piikillä aika out. Suljin itteni perimmäiseen sohvalle ja olin vaan. En puhunu kenellekään ja olin hiljainen. Sit siirryin lähemmäs ja havaitsin yks kaks että tuijotan telkkarii. Huomasin sit että sain sivulla kaikki katoamaan, äänet ja ihmiset. tuijotin vaan sitä ruutuu.

Huomenna on raskas päivä. Tulen tänne vasta myöhään iltapäivällä. Lähen aamusta taas liikenteeseen. Mun on PAKKO ottaa aamusta lääkkeet. Mun on PAKKO yrittää mennä ehkä jotain syömään tai ees jua kaupungis jotain. Aamulla on sossu ekana. Sen jälkeen on pari tuntii vapaata ja tarvii siirtyy toiseen paikkaan ja tavata hoitaja. Ehkä mä jaksan ja pystyn...

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.02.2014 klo 18:20

Saloka🙂🌻

Minua kosketti mitä kirjoitit isästäsi. Minun Vaari aikoinaan sairastui muistisairauteen ja tosiaan siinä yhdessä vaiheessa hän alkoi tulla tuota epäluuloisuutta ja jopa vihaisuutta (ja pelokkuutta) siitä, että kaikki varastavat hänen tavaroitaan ja tekevät vaikka mitä. Vaari ei uskaltanut enää oikein edes ovea tulla aukaisemaan, kun luuli käytävässä vaanivan roistoja. Minä ja äitini seurasimme läheltä tuota sairautta vuosikausia, kunnes Vaarin oli pakko mennä vanhainkotiin. Vaari oli ruumiillisesti hyvässä kunnossa, mutta pää ei enää pelannut. Hän eli kuitenkin melko vanhaksi. Paljon on muistoja jäänyt Vaarista ja sairauden vaiheista.

Ymmärrän, että sinua surettaa, kun on oma isä vielä kyseessä. Minusta sinun pitäisi ehdottomasti voida puhua mieltäsi painavasta asiasta. Onhan niillä vaitolovelvollisuus ja minusta sinun äiti ei voi vaatia sinua olemaan puhumatta tällaisesta asiasta. Anteeksi vain, eihän se minulle kuulu.

Minäkin olen sairaalan osastolla nähnyt ja kuullut vaikka mitä. Vähemmänkin miellyttäviä asioita😞 Kyllä niitä ihmisiä ja heidän kohtaloitaan jää miettimään pitkäksi aikaa.

Voimia Sinulle🙂👍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.02.2014 klo 20:08

Mietin tässä mitä tekis. päässä pyörii asiat ja en saa niitä mitenkään sieltä pois. Haluaisin joka sekuntti soittaa vanhemmille ja ne on oikeastaan jo näyttänyt sen että ei kaipaa mun soittoa.

Olen miettinyt huomista. Osaanko ottaa puheksi ossan. Jos uskallan, ni mitä hoitaja siitä sanoo. Onko mun kuntoni tarpeeksi vakava sinne. Teenkö itteni täysin naurunaleiseksi pyytämällä tai ehdottamalla itteni sinne. Mulla on va paha olla täällä kotona, vaikka täällä on kivaa ym. Mut en tunne että olen turvassa täällä. Tunnen että olen koko ajan varautunut ja peloissani ja siksi oirehdin. En pysty ollenkaan hengittämään. Olen alkanut saamaan pieniä hengitysongelmia. Kävellessä alkaa henkee ottamaan ja tuntuu että henki loppuu siihen paikkaan. Niitä on välillä täällä kotonakin. Hengitän aika pinnallisesti.

EI tästä kirjoittamisesta tuu mitään. Painun sohvalle kattoo ihmeradioo...