Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.02.2014 klo 09:11

hyvää ja rauhallista ystävänpäivää sinulle joka tätä luet.

käyn hiukan ylikierroksilla nyt. Yöunet jäi lyhyeen ja soitinkin äitille, että uskallanko laittaa pesukoneen päälle jo klo 8. Nyt se pyörii tuolla hyvää vauhtia ja sit ku se on pyörinyt, ni mä meen suihkuun. Lääkkeet on otettu. Tyttö päätti mummille, että hän menee ihan yksin hammaslääkäriin. Onneks se on tossa kävelymatkan päässä. Hän on hoitanut asiansa siellä mallikkaasti. Ni ja olen mä kutonut jo puolikkaan kantapään sukkaan. Pitäis toiseen sukkaan tehä kantapää kans.

Vaikka vauhtia on, ni ei se ole kohottanut mielialaa. Apinanraivolla mä teen asioita täällä.

Käyttäjä ainutkertaisen keskinkertainen kirjoittanut 15.02.2014 klo 01:50

saloka,

hyvää ystävänpäivää, vaikkakin hieman myöhässä toivotettuna.🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 15.02.2014 klo 08:55

Hei Saloka🙂🌻

Mitä kuuluu?

Hyvää viikonloppua sinulle!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.02.2014 klo 10:09

ake, Hyvää ystävänpäivää sinullekkin, vaikka nyt myöhässä tuleekin. Joka päivä voi olla ystävänpäivä.

AK, moikka

...
Mä en ymmärrä, miksi mä en pysty enää aamusin nukkumaan pitkään, vaikka täällä on hiljaista ja rauhallista. Nytkin heräsin jo aika aikaisin, kun ajattelee sitä että ennen olen herännyt 10-12 aikoihin. Tä on tuskaa. En viitti sit makoilla sängylläkään. Onneksi telkkarista tulee urheilua, ni voi sitä katella.

tänään mun pitää pilkkoa noi purjot jääkaapista. Saa niitä sit paistella ruuan sekaan aina. Yrittää korvata niillä sipuli.

Mietin tässä, jos alkais päättelee noita töitä mitä mulla on tehtynä aika monta. Ni sit vois kuvata ne ja laittaa omaan laatikkoon. Vois vaikka eksyä laittamaan uudet sukat puikoille tai enemmänkin. Olen haalinut noita puikkoja tosi paljon. Tosin voisin vaikka laittaa lapaset vaihteeksi puikoille.

Yö meni muutenkin huonosti. Heräsin 2-3 kertaa. Meinasin 1 aikaan nousta jo ylös, mut onneksi tajusin että on yö.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.02.2014 klo 10:01

taas yöllä heräsin monen monta kertaa ja aamulla olinkin sit ennen 9 hereillä ja ylhäällä. Soitin mökille ja äitin eka kysymys oli, miksi oon hereillä tähän aikaa. En ymmärrä, miksi en saa unta. Mihin kumma unimatti on kadonnut multa. Jos saisin aamusin nukuttuu kauemmin, ni pysyisin ehkä paremmin hereillä päivällä, tosin en eilenkään kauan nukkunut päikkäreitä.

Katon mäenlaskua tai oikeastaan alppihiihtoa. Söin tossa soppaa aamupalaksi. Yritän tässä saada päivää käyntiin ja miettii mitähän sitä seuraavaksi tekis.

Huominen jännittää. Mitä lääkäri sanoo ja tekee. Uskallanko ja kykenenkö sanomaan, missä mennään. Pääsenkö kotiin, vai pitääkö ossalle mennä. Olen ristiriidassa itteni kanssa. Tunnen etten pärjää täällä kotona yksin, mut samalla mussa on joku, joka pistää mut olemaan täällä. En tiä mitä ne ossalla voi mua auttaa, muuten ku helpottaa oloa sillä et on täyshoito.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 16.02.2014 klo 10:53

🙂🌻*V-I-U-H-A-H-D-A-N*🙂🌻

😀😀😀😀😀😀😀😀

Hyvää Sunnuntaita Saloka!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.02.2014 klo 15:18

Psst.. Toivottavasti lekurissa meni hyvin🙂?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.02.2014 klo 17:55

AK. No jaa. Lekurissa olin aika hiljaa. MEillä oli "hiljainen hetkikin". Yhtä lääkettä se mietti, jatkanko syömistä vai en. Sit puheltiin muistakin lääkkeistä. Hänen mielestä olen parempi voiva, mitä marraskuussa. Tiedä sitä sitten.

3s yö kun meni herätessä 3-4 kertaa ja aamulla sitten nousin jo klo 8. Eli nukuin n. 8 tuntia- heräämiset. Katotaan kauanko jaksan tätä peliä pelata. Hiukan on höntti olo ja kerroin siitä äitillekkin. Yritin ennen lääkäriä nukkua, mut pää ei oikee kestänyt. koko ajan piti muka laskea hengitystä tai jotain muuta.

Lääkärin jälkeen menin äitin kans lähi kauppaan. Sieltä menin korjaa äitin hiirtä (tietokone) ja sit tultiin äitin kanssa tänne. Äiti on ainakin ensi yönnä täällä vielä. Kovasti yritin isää saada kotiin, mut taisi olla va turha luulo.

Huomenna ehkä teen kääretorttua pakkaseen itelleni Hyväksi. En halua mitään todella hyvää tehä, kun kumminkin syön sen heti. On pakko sitten tehä tollasta ei niin hyvää. Samalla katon miten tapiokajauho käyttäytyy siinä. En ole ennen siis tehnyt.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.02.2014 klo 18:53

Viime yönnä sain nukuttuu hiukan paremmin. 2 kertaa taisin herätä vaan, mut aamulla heräsin sit jo klo 8.

Päivä on ollut väsyttävä. Kävelin äitiä vastaan. Onneksi äiti lähtee huomenna pois ja tyttö kans, jos sitten saan alkaa levätä ja kerää vvoimia ensi viikkoon.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.02.2014 klo 20:04

bmi-kyselyn netissä ja kauhuksi sain siitä 54 pistettä. tiesin että olen masentunut, mut en tajunnut että se on noinkin paha. Lääkäri sano että olen paremman näköinen. Esitinkö sit taas niin hyvää ihmistä.

Mua alkaa ottaa päähän täällä päässä. Taidan ottaa tämän tietsikan ja painua sänkyyn ja kattoa pari jaksoa metsoloita. En saa täällä kattoo telkkarii, kun yks 11v määrää sitä. Muutenkin ahdistaa kaikki asiat tällä hetkellä.

Mitähän sitä huomenna tekis. Pitäisikö se käärretorttu tehä tai tekiskö omenahyvettä. En tiä.Jotain haluaisin tehä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.02.2014 klo 09:48

Alkaa yli hilseen menee. Äiti päätti, että NYT siivotaan. Mä en saanut ees aamulääkkeitä ottaa, ku pitää jo sitä ja tätä tehä ja tonne ja tänne mennä. Mä niin haluun että toi lähtee jo pois täältä, omaan kotiin.

Yö meni taas muutaman kerran herätessä. Aamulla olin taas ajoissa hereillä. Mut jäin sänkyyn makoilemaan ja toivoo rauhaa.

Mitään semmoista suunnitelmaa ei ole. Tyttö lähti jonnekki ulos tätinsä kanssa ja hänen hoidokkien. Tulee varmaan parin tunnin päästä.

Lunta on hiukan satanut. Maa on valkoinen, mut kaipa se kohta sulaa pois ja tulee veskeli.

Mut tämmöistä täällä tänään...

Käyttäjä repukka kirjoittanut 19.02.2014 klo 09:58

Ikävää, että vointisi on noin huono. Kovin on tuttua tuo tilanne minullekin. Ei vain jaksa ilahtua mistään, mikään ei jaksa innostaa. Sitä vain rämpii hetken kerrallaan, mutta kun päivässä on niin kamalasti niitä rämmittäviä hetkiä. Masentuneelle aamusta iltaan on pitkä matka. Puhu vain ihan avoimesti tuosta tilanteestasi lääkärille. Jospa tilanteelle voisi tehdä jotain?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.02.2014 klo 13:28

Repukka, en harmikseni nähnyt loppua tekstiäsi, kun mun puolella mainokset peitti sen.

Äiti lähti omaan kotiin ja eikä tuu enää yöksi. Tyttö menee sinne ensi yöksi. Kumpa nyt saisin nukuttuu ensi yönnä ja levättyy illalla. MÄ en kauan enää jaksa tätä.

Niin tein masennustestin eilen, kirjaimet hhiukan sekaisin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.02.2014 klo 20:12

Repukka, nyt näin tekstisi. Kiitos.

...
TYttö riehuu, kun ei hän päässy faceen, mut onneksi nyt sain asiat järjestettyy.

Olo on tosi väsynyt ja taistelen pahoja ajatuksia vastaan. Korvia kutiaa tai toista korvaa. Kihnaan sitä koko ajan. Ei siinä oikee vaikkua ollut, kun koitin putsata sitä. Se on vaan arka yhdestä kohtaa tuolta niin kun tossa toisessakin korvassa on.

Mut nyt menen sohvalle...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.02.2014 klo 10:33

Yö, tuo kaikken pitkin päivän jakso. Tuo kaikkein pelottavinkin myös. Silloin ihminen lepää ja kerää voimia.
Yö meni mun osalta pari kertaa heräessä. Menin klo 00 aikoihin nukkumaan ja heräsin jo klo 8. Miten kummassa saan itteni nukkumaan enemmän. En mä jaksa alle 8 tunnin unilla kauan, tai oikeastaan en enää yhtään.

Aamupalaksi söin kiiwin. En jaksanut ottaa mitään muuta. Kaakao on tossa hiukan jäähtymässä ja sit otan pilleri coctailin.

Mitään erikoista ei ole tähän päivään. Ajattelin, jos jaksaisin kutoo sukkia hiukan, tosin nyt tuli puhelinsoitto että tarvii alkaa lähtee vanhemmille, joten moikka